Alvar Aalto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alvar Aalto
Alvar ja Elissa Aalto Maison Carrénolohuoneessa 1950-luvulla
Alvar ja Elissa Aalto Maison Carrén
olohuoneessa 1950-luvulla
Syntynyt 3. helmikuuta 1898
Kuortane
Kuollut 11. toukokuuta 1976 (78 vuotta)
Helsinki
Ammatti arkkitehti, muotoilija
Puoliso Aino Aalto (1924–1949)
Elissa Aalto (1952–1976)
Vanhemmat Johan Henrik Aalto ja
Selly Matilda Aalto
Lapset Johanna "Hanni" Alanen (s. 1925) ja Hamilkar Aalto (s. 1928)
Allekirjoitus [[Kuva:Aaltofirma.jpg|128px]]

Hugo Alvar Henrik Aalto (3. helmikuuta 1898 Kuortane11. toukokuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti, muotoilija ja akateemikko. Hän on 1950-luvun lopulta lähtien kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu mestari ja arkkitehtuurin modernismin yhteydessä mainittuja merkittäviä nimiä.[1]

Aallon lukuisiin suunnittelutöihin kuuluu rakennuksia Suomen lisäksi muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Hän oli saanut tuotantoonsa vaikutteita paitsi suomalaisesta luonnosta ja perinteestä myös arkkitehtuurin historiasta. Hänen töistään mainitaan usein muun muassa Paimion parantola, Finlandia-talo, Säynätsalon kunnantalo ja Teknillisen korkeakoulun rakennukset.[2] Hän oli myös tunnettu kiinteästä yhteistyöstään Ahlströmin perheen kanssa, ja tuloksena yhteistyöstä syntyi tehdaspaikkakuntien yleiskaavoja ja asemakaavoja sekä työntekijöiden asuntoja ja yksittäisiä rakennuksia.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aalto kuolinvuotenaan 1976 julkaistussa postimerkissä.
Jyväskylän Yliopiston päärakennus on yksi Aallon lukuisista töistä Jyväskylässä.

Alvar Aallon vanhemmat olivat suomenkielinen maanmittari Johan Henrik Aalto ja ruotsinkielinen postineiti Selly (Selma) Matilda Aalto (o.s. Hackstedt). Perhe muutti Kuortaneelta Alajärvelle Alvarin ollessa 5-vuotias ja sieltä edelleen Jyväskylään. Jyväskylän lyseosta Aalto kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1916. Tämän jälkeen hän lähti opiskelemaan arkkitehtuuria Helsingin Polyteekkiin. Opiskelijatovereidensa tavoin Aalto otti osaa Suomen sisällissotaan. Sodan alkuvaiheessa hän osallistui Länkipohjan taisteluun. Sodan loppuvaiheessa hän toimi Tampereen taistelussa tulkkina ruotsalaisessa prikaatissa.[3] Arkkitehdiksi hän valmistui vuonna 1921.[4] Aallon ura ei käynnistynyt pääkaupunkiseudulla aivan odotetusti. Niinpä hän palasi Jyväskylään ja perusti sinne arkkitehtitoimiston vuonna 1923. Aalto palkkasi toimistoonsa avustajaksi Aino Marsion. Hänestä tuli Aallon ensimmäinen aviopuoliso vuonna 1924.[2] Aino Aalto oli arkkitehti, sisustus-, lasi- ja huonekalusuunnittelija. Toimiston ensimmäisinä vuosina pariskunnalle syntyi tytär. Tuona aikana Aalto myös suunnitteli Jyväskylän työväentalon.

Perhe muutti vuonna 1927 Turkuun, kun Aalto sai suunniteltavakseen Lounais-Suomen Maalaistentalon. Turussa perheeseen syntyi poika. Kuuluisa Paimion parantola syntyi myös noina vuosina.[4] Aallot muuttivat 1933 Turusta Helsinkiin. Ensin he asuivat Töölössä kerrostalossa. Alvar Aalto kiinnostui Munkkiniemestä suunniteltuaan sinne kerrostaloja M. G. Stenius Oy:lle. Aallot ostivat yhtiöltä korkean, kallioisen tontin 1935. Riihitien talon piirustukset valmistuivat loppukesästä 1935, ja rakentamaan päästiin saman tien. Elokuussa 1936 Aallot saattoivat muuttaa uuteen kotiinsa, jonka kaksinainen tehtävä sekä kotina että toimistona näkyy ulkoarkkitehtuurissa. Kapeampirunkoinen toimistosiipi on slammattua tiiltä. Asuntopuolen ulkokuori taas on verhoiltu tummaksi petsatulla puurimoituksella. Osien välillä on pihan puolella etelään avautuva terassi, josta aluksi näki merelle. Riihitien talo oli asuinkäytössä vuoteen 1998. Silloin se siirtyi Alvar Aallon Säätiölle ja museoitiin. Rakennus suojeltiin lailla 1982 ja peruskorjattiin 2000-luvun alussa.

Aalto toimi 1940-luvun lopulla, 1946–1948, Yhdysvalloissa professorina Massachusetts Institute of Technologyn eli MIT:ssa, jonka oppilasasuntolan hän suunnitteli. Aalto jäi leskeksi 1949. Hänen toinen puolisonsa oli vuodesta 1952 työtoveri, arkkitehti Elissa Aalto.[2] Alvar Aalto on haudattu Hietaniemen hautausmaan taiteilijanmäelle.

Alvar Aallon mukaan on nimetty useita paikkoja, Alvar Aallon katu on Jyväskylässä, Seinäjoella ja Oulun Meri-Toppilassa. Jyväskylässä kadulla on myös Alvar Aalto -museo. Alvar Aallon tie on Alajärvellä, Eurassa, Kuortaneella, Paimiossa ja Jyväskylässä, aiemmin Säynätsalon kuntaan kuuluneessa kaupunginosassa.[1] Espoon Otaniemessä on Alvarin aukio[5]. Alvar Aallon mukaan nimen on saanut myös Aalto-yliopisto, joka aloitti toimintansa Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyttyä vuoden 2010 alussa.[6]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aallon Suomeen suunnittelemia ovat muun muassa Villa Mairea, Helsingin Finlandia-talo (1971), Kulttuuritalo (1958) ja Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo (1956), Rovaniemen asemakaava, Jyväskylän yliopiston päärakennus (1954-1956) ja Liikuntatieteellisen tiedekunnan laitosrakennus (1971), Alvar Aalto -museo (1971-1973) sekä uimahalli Aalto-Alvari (1954-1956), Säynätsalon kunnantalo, Seinäjoen Aaltokeskus ja Suojeluskuntatalo, Teknillisen korkeakoulun päärakennus ja kampusalue Espoon Otaniemessä sekä Viipurin kirjasto. Vuonna 1942 valmistui hänen laatimansa Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma, joka oli Suomen ensimmäinen aluesuunnitelma. Aallon Suomen ulkopuolelle suunnittelmiin rakennuksiin kuuluvat muun muassa opiskelija-asuntola MIT:ssä Bostonissa Yhdysvalloissa, asuintaloja Zürichissä Sveitsissä sekä Essenin oopperatalo Saksassa. Osa Aallon ulkomaisista hankkeista jäi myös toteutumatta; muun muassa taidemuseo Širazissa Iranissa kuuluu Aallon toteutumattomiin rakennuksiin.

Vuonna 1930 valmistunut Turun Sanomien toimitalo on Aallon merkittäviä funktionalistisia töitä.

Aalto tunnetaan funktionalistina, joka tähtäsi melko yksinkertaisiin, geometrisiin ja kauniisiin mutta samalla toimiviin rakennuksiin. Erityisesti Finlandia-taloa on kuitenkin kritisoitu siitä, että päällystysmateriaaliksi valittu marmori ei sovi Suomen ilmastoon ja salin akustiikka on kehno. Aallon töistä merkittäviä suunnannäyttäjiä aikansa arkkitehtuurissa olivat Turun Sanomien talo (1930), Paimion parantola (1933), Viipurin kirjasto (1935), Villa Mairea ja Vuoksenniskan Kolmen Ristin kirkko (1957). Aalto omaksui 1920-luvulla funktionalismin mutta ei sitoutunut alkuperäisen bauhausilaisen suoraviivaisen funktionalismin varaan vaan lähti 1920–1930-luvulla korostamaan humaanisuuden ja sosiaalisen omantunnon merkitystä.

Ennen sotia Aalto käytti pääasiassa funktionalismin klassisia tunnusmerkkejä — valkoisia, geometrisen yksinkertaisia seinäpintoja, kevyen näköisiä rakenteita —, mutta sotien jälkeen tilalle tuli inhimillisempi ja maanläheisempi tilakäsitys sekä elävä tiilipinta. Selvimmin uusi linja näkyi Säynätsalon kunnantalosta (1952). Vaikka Aalto on mainittu yhdeksi Suomen merkittävimmistä arkkitehdeista, on joitakin hänen töitään arvosteltu. Esimerkiksi Katajanokan päässä sijaitsevaa Enso-Gutzeit Oy:n pääkonttoria on pidetty paikalleen sopimattomana ja irrallisena muuhun ympäristöön nähden.lähde?

Alvar Aalto kätki mielellään rakennuksiinsa visuaalisia vitsejä. Yksi näkyvimmistä on Helsingin Töölössä, jossa Kansallismuseon torni näyttää jatkuvan Finlandia-talon läpi kun Finlandia-taloa katsoo vastarannan kahvilaterassilta. Näköharha syntyy, kun konserttisalin katon pohjoispuolen tumma paneeli asettuu tarkalleen linjaan Kansallismuseon tornin pohjoisseinän kanssa.[7]

Helsingin keskustasuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1961 Alvar Aalto laati suurta huomiota osakseen saaneen asemakaavaehdotuksen, joka koski eräitä Helsingin ydinkeskustan läheisyydessä sijainneita, silloin vielä vajaasti rakennettuja alueita. Suunnitelma käsitti muun muassa rautatieaseman luoteispuolella sijainneen vanhan tavararatapihan alueen (jossa sijaitsivat myös VR:n makasiinit), Töölönlahden ympäristöineen sekä Kampin pohjoisosan. Siihen kuuluivat muun muassa Mannerheimin patsaalta Töölönlahden rantaan saakka ulottunut suuri aukio, ns. Terassitori, keskustasta rautatien vartta pitkin Pasilaan kulkeva suuri liikenneväylä Vapaudenkatu sekä rivi julkisia rakennuksia Töölönlahden länsirannalle, Hesperian puistoon.[8] Vapaudenkadun eteläpäästä olisi johtanut myös suurehko silta rautatien ja Kaisaniemen puiston yli Unioninkadulle sekä länteen johtava liikenneväylä Helsingin satamaradan kuilussa. Kamppiin olisi rakennettu suuria liiketaloja, joiden tieltä myös Lasipalatsi olisi purettu.

Vuonna 1967 kaupunginvaltuusto hyväksyikin suunnitelman, mutta se sai osakseen myös laajaa vastustusta. Ankarimmin vastustettiin Töölönlahden länsirannan rakentamista. Myöhemmin Aalto itse laatikin suunnitelmasta uuden version, jossa tämä rakennusrivi oli poistettu, mutta ratapihan alueella rakentamista oli edelliseen verrattuna lisätty.

Alvar Aallon suunnitelmasta on toteutettu ainoastaan Finlandia-talo sekä Kampissa sijaitseva Sähkötalo. Sillä oli kuitenkin suuri vaikutuksensa muidenkin kaupunkisuunnittelijoiden laatimiin, samoja alueita koskeviin ehdotuksiin. Kun vuonna 1985 pidettiin aluetta koskenut suunnittelukilpailu, siinä palkittiin kolme voittanutta suunnitelmaa, jotka muilta osin poikkesivat jyrkästi toisistaan, mutta joihin kaikkiin sisältyi muunnetussa muodossa myös Alvar Aallon ideoita, erityisesti Mannerheimin patsaan kohdalta Töölönlahdelle ulottuva laaja aukio. Myöhemmin ehdotetun aukion eteläpäähän kuitenkin rakennettiin Kiasma, mikä merkitsi aukiosuunnitelman lopullista hylkäämistä.

Tunnettuja rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huonekalut ja muotoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto on myös tunnettu huonekalujen ja lasiesineiden suunnittelijana. Alvar Aallon, Aino Aallon sekä Maire Gullichsenin (o.s. Ahlström) ja Nils-Gustav Hahlin perustama Artek-yritys oli mukana lanseeraamassa maailmalle pohjoismaisen muotoilun käsitettä. Aallon suunnittelemaa ja Karhulan lasitehtaan valmistamaa Savoy-maljakkoa on myös kutsuttu maailman tunnetuimmaksi lasiesineeksi[9][10], ja Iittala myy Aallon mallistoa edelleen.

Aallon ja Artekin tavoitteena oli tehdä huonekaluja, jotka ovat toimivia ja joita mahdollisimman moni voisi ostaa. Tunnetuimpia Aallon suunnittelemia huonekaluja ovat kolmi- ja nelijalkainen pinottava jakkara, jakkaran selkänojallinen versio ja Paimion parantolaan suunniteltu lepotuoli. Jakkara on yksi kopioiduimpia Aallon suunnittelemia huonekaluja, useimmiten kopio on nelijalkainen. Aallon suunnittelemia huonekaluja ja valaisimia ovat valmistaneet Artekin lisäksi lisenssillä myös muut valmistajat.

Aalto kehitti yhdessä Korhosen huonekalutehtaan kanssa puun taivutus- ja laminointimenetelmiä. Tämän yhteistyön tuloksia ovat edellä mainitut tunnetut huonekalut.

Aalto on suunnitellut myös Savoy-ravintolan sisustuksen.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Göran Schildtin teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aallon elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valkoinen pöytä: Alvar Aallon nuoruus ja taiteelliset perusideat. (1. osa). Suom. Mattila, Raija. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06544-0.
  • Nykyaika: Alvar Aallon tutustuminen funktionalismiin. (2. osa). Suom. Mattila, Raija. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08462-3.
  • Inhimillinen tekijä: Alvar Aalto 1939 – 1976. (3. osa). Suom. Mattila, Raija. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11382-8.

Muita Schildtin teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alvar Aalto : a life's work - architecture, design and art. (ruotsista kääntänyt Binham, Timothy). Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12975-9. (englanniksi)
  • Alvar Aallon veistokset. Suom. Kivivuori, Kristiina. Helsinki: Otava, 1967.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schildt, Göran (toim.): Näin puhui Alvar Aalto. Suom. Mattila, Raija. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15036-7.
  • Aalto, Alvar & Schildt, Göran (toim.): Luonnoksia. Helsinki: Otava, 1972.
  • Porphyrios, Demetri: Sources of modern eclecticism: studies on Alvar Aalto.. Lontoo: Academy editions, 1982. ISBN 0-312-74673-3. (englanniksi)
  • Jormakka, KariThe use and abuse of paper: essays on Alvar Aalto / Kari Jormakka, Jacqueline Gargus, Douglas Graf. Tampere: Tampere University of Technology, 1999. ISSN 0359-7105; 20. (englanniksi)
  • Griffiths, Gareth: The polemical Aalto: the Enso-Gutzeit Headquarters, Helsinki (1959-1962), by Alvar Aalto: a formal analysis. Tampere: Tampere University of Technology, 1997. ISSN 0359-7105; 19. (englanniksi)
  • Reed, Peter (toim.): Alvar Aalto: between humanism and materialism / edited by Peter Reed; with essays by Kenneth Frampton .. et al.. New York: Museum of Modern Art, 1998. ISBN 0-87070-107-x.
  • Gullichsen, Kristian & Schildt, Göran & Pallasmaa, Juhani & Suominen-Kokkonen, Renja: Alvar Aalto: Villa Mairea. Alvar Aalto foundation, Mairea foundation, 1998. ISBN 952-91-0012-6. (englanniksi)
  • Suhonen, Pekka & af Schultén, Ben (taitto ja kuvitus): Artek: alku, tausta, kehitys. Helsinki: Artek, 1985. ISBN 951-99705-6-8.
  • Kruskopf, Erik: Alvar Aalto kuvataitelijana. Suom. Vallisaari, Leena. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 952-222-294-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Eeva Maija Viljo: Aalto, Alvar (1898–1976) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 16.9.1997. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.8.2011.
  2. a b c Alvar Aalto Suomen rakennustaiteen museo. Viitattu 30.8.2011.
  3. Kemppainen, Jouni K.: Kotona Aalto-pöydän ääressä. hs teema - Aikaa kestävä arkkitehtuuri, 1/2014, nro 1, s. 16-24. Helsinki: Sanoma Oy.
  4. a b Alvar Aalto 1898–1976 -verkkonäyttely Alvar Aalto -museo. Viitattu 6.4.2008.
  5. Palvelut Omakaupunki.fi. Sanoma. Viitattu 30.8.2011.
  6. Aalto-yliopisto juhlistaa nimellään monimuotoisuutta ja toisin tekemistä Aalto.fi. Aalto-yliopisto. Viitattu 30.8.2011.
  7. Finlandia-talosta löytyi visuaalinen vitsi Helsingin Sanomat. 16.8.2009. Viitattu 16.8.2009.
  8. Alvar Aalto ja Finlandia-talo Helsingin kaupunki. Viitattu 30.5.2011.
  9. Suomalainen arkkitehtuuri ja muotoilu Madrid.fi: Suomen Madridin-instituutti. Viitattu 26.12.2011.
  10. Muotoilun ykkösmaljakko 75 vuotta 22.3.2011. YLE Areena: Yle.fi. Viitattu 26.12.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alvar Aalto.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Alvar Aalto -sitaatteja.