Jyväskylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jyväskylä
Jyväskylä.vaakuna.svg Jyväskylä.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

Jyväskylä collage2.jpg
www.jyvaskyla.fi
Sijainti 62°14′25″N, 025°44′40″EKoordinaatit: 62°14′25″N, 025°44′40″E
Maakunta Keski-Suomen maakunta
Seutukunta Jyväskylän seutukunta
Perustettu 1837
Kuntaliitokset Säynätsalo (1993)
Jyväskylän mlk (2009)
Korpilahti (2009)
Kokonaispinta-ala 1 466,33 km²
73:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 1 171,00 km²
– sisävesi 295,33 km²
Väkiluku 134 772
7:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 115,1 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,2 %
– 15–64-v. 68,5 %
– yli 64-v. 15,4 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 96,0 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 3,8 %
Kunnallisvero 20,00 %
147:nneksi suurin 2014 [4]
Kaupunginjohtaja Markku Andersson
Apulaiskaupunginjohtajat: Timo Koivisto,
Pekka Utriainen
[5]
Kaupunginvaltuusto 67 paikkaa
  2013–2016[6]
 • SDP
 • Kok.
 • Kesk.
 • PS
 • Vihr.
 • Vas.
 • KD
 • SKP

17
13
11
8
7
6
4
1

Jyväskylä on Suomen kaupunki ja kunta Päijänteen pohjoisrannalla Keski-Suomen maakunnassa. Kunnan väkiluku on 134 772 [2] ja sen pinta-ala on 1 466,33 km2, josta 295,33 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 115,09 asukasta/km2. Jyväskylä on Keski-Suomen maakuntakeskus, yliopistokaupunki ja väkiluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki ja viidenneksi suurin kaupunkialue[7]. Se on merkittävä kasvukeskus.

Jyväskylän rajanaapurikunnat ovat Joutsa, Toivakka, Jämsä, Luhanka, Muurame, Petäjävesi, Laukaa ja Uurainen. Vuonna 2009 kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti liittyivät yhteen. Jyväskylään tuli talvi- ja jatkosodan jälkeen Sortavalan maalaiskunnan sekä Kurkijoen siirtoväkeä.

Jyväskylässä on yliopisto sekä useita muita oppilaitoksia. Merkittäviä työnantajia ovat Metso Paper Oy, Moventas Oy sekä UPM-Kymmene Oyj:n Säynätsalon vaneritehdas.

Jyväskylän yliopiston Agora-rakennus.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän kaupungin kartta ilman vuosien 1992 ja 2009 jälkeisiä kuntaliitosalueita.

Jyväskylä sijaitsee eteläisen ja keskisen Suomen rajaseudulla ja on ollut läpi historiansa merkittävä liikenteen risteyskohta. Lähimmät suuret kaupungit ovat Tampere (149 km), Kuopio (144 km) ja Mikkeli (113 km). Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin Jyväskylästä on matkaa maanteitse 272 km, rautateitse matka on 342 km. Muutamiin muihin suurehkoihin kaupunkeihin kertyy maanteitse matkaa seuraavasti: Hämeenlinna 188 km, Kouvola 192 km, Lahti 169 km, Oulu 339 km, Pori 273 km, Seinäjoki 216 km, Turku 304 km ja Vaasa 282 km.

Jyväskylän kaupunki sijaitsee Päijänteen pohjoispäässä. Kantakaupunki on Päijänteen pohjoispäähän Äijälänsalmen kautta yhteydessä olevan Jyväsjärven sekä Tuomio- ja Palokkajärven välisellä kannaksella, jonka lävistää Tourujoki. Päijänteen jälkeen suurimmat alueen järvet ovat Muuratjärvi ja Leppävesi. Suurimpia Jyväskylään kuuluvia saaria ovat Päijänteen Muuratsalo (osa), Vuoritsalo, Iso-Kumina, Lehtisaari, Iso-Lehtisaari ja Iso-Poro ja Leppäveden saari, josta osa tunnetaan nimellä Manunsaari, osa nimellä Oravasaari. Oravasaaren kylä ei nimestään huolimatta pääosin sijaitse tällä saarella.

Jyväskylä ympäristöineen on mäkistä maastoa; siitä on jopa käytetty komeaa nimeä Jyväskylän vuoriseutu. Jyväskylän korkein mäki on Korpilahden Moksin kylässä sijaitseva 258 metriä korkea Uutelanmäki[8]. Ennen vuoden 2009 kuntaliitosta Jyväskylän korkein kohta oli 249 metrin korkuinen Pirttimäki. Tunnetumpia maankohoumia ovat Laajavuori, jolla sijaitsee hiihtokeskus ja Matti Nykäsen mäki sekä Harju (aikaisemmin nimillä Jyväsharju ja Syrjänharju), joka ei nimestään huolimatta ole harju vaan Sisä-Suomen reunamuodostuman osa. Sen laella on Vesilinna, yhdistetty vesi- ja näkötorni, jossa on myös luontomuseo ja ravintola. Ydinkeskusta on Harjun ja Jyväsjärven välissä.

Jyväskylän kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gummeruksenkatu Harjulta Jyväsjärvelle päin kuvattuna.
Kuva Jyväsjärveltä. Keskellä kohoaa Innova-torni Lutakossa, vasemmalle jäävät satama ja kaupungin keskusta. Oikean laidan silta johtaa Kuokkalaan.
Laajavuoren metsät hyppyritornin tasolta kuvattuna. Alhaalla näkyy Tuomiojärvi ja kauempana Jyväskylän keskusta.
Jyväskylän satama, taustalla näkyy Kuokkala.
Näköala keskustaan Harjun näkötornista.
Jyväskylän korkein asuinrakennus, 47 metriä korkea ja 15-kerroksinen Horisontti. Rakennus sijaitsee Lutakon kaupunginosassa Jyväsjärven rannalla, Kuokkalan sillan vieressä.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän seudulta tunnetaan arkeologisia löytöjä kivikaudelta lähtien. Keskiajalla alue oli Hauhon talollisten metsästys- ja kalastusaluetta, mutta samaan aikaan alueella liikkui myös saamelaista väestöä. Laukaan Vuojärvestä tehty siitepölyanalyysi osoittaa, että alueella on jo 500–700-luvulla alkanut kaskiviljely, sillä erityisesti rukiin siitepölyä on tuon aikaisissa sedimenteissä.[9] Varhaisin nimeltä tunnettu alueen asukas oli Heikki Ihanninpoika Jyväsjoki, jonka mainitaan vuoden 1506 asiakirjoissa rakentaneen talon Äijälään.[10]

Jyväskylä kuului uuden ajan alussa Laukaaseen, mutta eteläpuolen Korpilahti, Säynätsalo ja Muurame kuuluvat Jämsään. Tuon aikaisen Jyväskylän alueella oli vanhimman (vuoden 1593) maakirjan mukaan kahdeksan taloa, ja lisäksi Palokassa 5 ja Keljossa 2 taloa.[10] Näistä Mattilan talo hallitsi yksinään myöhemmän Jyväskylän jakokunnan maita Keljon kylän rajalta Vesangan ja Palokan kylän rajaan. Jyväskylän vanhin saman suvun hallussa jatkunut tila on Lahden talo, joka on vuonna 1600 erotettu Mattilasta.[11]. Lahden talon historia ja sitä hallinnut Lahden suku kietoutuvat merkittävästi Jyväskylän kaupungin alueeseen. Kuitenkin Lahden suku on myöhemmissä vaiheissa haarautunut ja hajaantunut pitkälti ympäri Suomea, ja nykyään suvun edustajia tunnetaan asuvan Lapissa asti. Lahdenrinne Jyväsjärven lounaisnurkassa on Lahden talon vanhaa ydinaluetta.

Nykyisen Jyväskylän alueella oli vuoteen 1593 mennessä perustettu myös (Vaajakosken suunnan) Oravasaaren, Haapaniemen, (Palokan suunnan) Mankolan, Rutalan, Mikkolan, (Tikkakosken suunnan) Tikkamannilan, Puuppolan, Kuikan, Nyrölän sekä (Vesangan) Siekkilän, Soikkalan, Yrjölän ja Sipilän talot.[9] Vanhan Korpilahden alueella oli runsaasti taloja: Maahi, Kurkela, Ekonen, Tissola, Hurttia, Härkölahti, Ahvenus, Puolakka, Leustu, Oittila, Putkilahti, Könnö, Raidanlahti, Moksi, Kopiseva, Lehtimäki, Rutalahti, Särkijoki, Saukko, Painaja, Veijo, Maatia ja Uittime sekä nykyisen Muuramen alueen talot.[12]

Taloista esimerkiksi Kekkolan, Kuokkalan, Äijälän, Mattilan ja Tourulan nimet ovat säilyneet nykyaikaan asti kaupungin asuinalueiden niminä. Nykyinen Kekkola sijaitsee kuitenkin hieman eri paikassa kuin tuolloin Kuokkalassa Päijänteen rannalla ollut Kekkolan talo. Myöhemmin Mattilasta erotettu Taavettila sijaitsi nykyisen kaupungin keskustan paikalla. Huikko ja Tourula olivat Tourujoen itärannalla. Taloja syntyi tulevina vuosisatoina niin, että Jyväskylästä tuli Laukaan pitäjän suurin kylä. Hyvien vesiyhteyksien ja maanteiden vuoksi Jyväskylästä kehittyi pieni kauppapaikka. Vuonna 1801 sille myönnettiin markkinaoikeudet. Kun Jyväskylälle pyydettiin kaupunginoikeuksia 1820-luvulla, vedottiin kappelikirkonkylän "vilkkauteen"; sinne oli nimittäin asettunut värjäri, nahkuri, kultaseppä sekä kupari- ja läkkiseppä ja siellä oli aina auki oleva ruokapaikka.[10]

Kaupunkioikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylä irrottautui Laukaasta anomalla kaupunkioikeuksia. Hankkeen aloitti majuri Carl Christian Rosenbröijer esittämällä sitä 1823 Laukaan pitäjänkokouksessa. Kaupunginoikeudet saatiin 1837, ja nykyisen kaupungin alueen ydinalueella sijainneiden Taavettilan ja Mattilan talojen isännät joutuivat myymään maitaan kaupunkia varten. Heitä uhattiin pakkolunastuksella. Vain pieni osa tuosta kaupungille saadusta alueesta asemakaavoitettiin, mutta alueen oli pakko olla huomattavasti laajempi, jotta kaupungin lehmille riitti laidunmaata – tuolloin Suomen kaupungeissakaan ei ollut epätavallista, että asukkaat omistivat lehmiä.[13]

Kirkon alue (markkinapaikka) olisi ollut kaupungille luontevin paikka. Se ei kuitenkaan ollut ainoa vaihtoehto. Suomen senaatti lähetti Jakob Leonard Boringhin, päämittauskonttorin insinöörin etsimään sopivinta kaupunginpaikkaa. Hän löysi kaksi muutakin sopivaa paikkaa, nimittäin Kuokkalasta ja Keljosta, mutta paikaksi valittiin lopulta markkinapaikka, jonne kaupunkia oli suunniteltukin. Nykyään myös kaksi muuta ehdotettua paikkaa kuuluu kaupungin alueeseen.[14]

Lähes kaikki kaupungin ensimmäiset asukkaat tulivat Jyväskylän seudun ulkopuolelta. Asemakaavan uudelle kaupungille suunnitteli ensin Boringh. Siinä oli viisitoista korttelia, joissa kussakin oli kahdeksan tonttia lukuun ottamatta keskimmäistä korttelia, joka oli tori. C. L. Engel muutti kaavaa lisäämällä kaavan kumpaankin päähän pienempiä tontteja, suurentamalla torin ympäristön tontteja ja poistamalla poikittaiset palokujat eli tulipaloja ehkäisevät lehtipuurivit. Nykyisen kaupungin ydinkeskusta on tuo Engelin asemakaavan alue. Vuonna 1838 kaupungissa oli vain 189 asukasta.[15]

1800-luvun liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säännöllinen höyrylaivaliikenne alkoi 1850-luvulla. Se, että kaupunki rakennettiin kappelikirkonkylään, joka ei ollut Päijänteen rannalla, oli vesiliikenteen kannalta huono ratkaisu, sillä suurilla sisävesialuksilla ei päässyt suoraan kaupunkiin, vaan laivat jätettiin ulkosatamaan Päijänteen rannalle, mutta ongelma poistui, kun Äijälänjokea ruopattiin niin, että se muuttui Äijälänsalmeksi. Silloin Jyväsjärven ja Päijänteen välille avautui suurillekin sisävesialuksille kelpaava laivayhteys. Kun Vääksyn kanava vuonna 1871 valmistui, päästiin toiseen merkittävään asutuskeskukseen (nykyiseen kaupunkiin) Lahteen asti. Pian valmistui toinenkin kanava, Kalkkisten kanava, joka mahdollisti laivaliikenteen Heinolaan. Kanavat paransivat Jyväskylän, Heinolan ja Lahden yhteyksiä olennaisesti. Merkittävä oli myös Jyväskylän ja Haapamäen välisen rautatien valmistuminen.[16]

Suomalaisuuden edistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla Jyväskylän seudun huomattavimpia vaikuttajia oli piirilääkäri Wolmar Schildt, yksi huomattavimmista suomalaisasian kannattajista. Suureksi osaksi hänen ansiostaan Jyväskylästä kehittyi suomenkielisen kulttuurin edelläkävijä. Jyväskylään perustettiin 1858 suomenkielinen lyseo (nyk. Jyväskylän Lyseon lukio), valtakunnallisesti ensimmäinen laatuaan, 1863 suomenkielinen opettajaseminaari, josta valmistuivat ensimmäiset kansakoulunopettajat kolme vuotta myöhemmin, sekä suomenkielinen tyttökoulu 1864. Nämä koulut toivat Jyväskylään runsaasti sivistyneitä ihmisiä opettajien ja koko valtakunnan alueelta tulleiden oppilaiden muodossa. Jyväskyläläisiä opettajia olivat esimerkiksi kirjankustantajiksi ryhtyneet Kaarle Jaakko Gummerus, Karl Gustav Göös ja Alexander Georg Weilin.[17]

Teollisuuden alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun loppupuolella kaupunki ja sen ympäristö vaurastuivat mm. metsien arvonnousun takia. Tänä aikana kaupunkiin rakennettiin monia merkittäviä, vieläkin käytössä olevia julkisia rakennuksia. Vähitellen Jyväskylään nousi teollisuutta; ensimmäiset merkittävät tehtaat olivat Lohikosken paperitehdas ja Schaumanin vaneritehdas, joka perustettiin 1912. Myöhemmin, 1920- ja 1930-luvulla Jyväskylän seudulle, vihollisen lentokoneiden ulottumattomiin, sijoitettiin runsaasti Puolustusvoimien aseteollisuutta, suurimpina Valtion Kivääritehdas ja Valtion Tykkitehdas.[18]

Suomen Ateena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän sivistys- ja koulukaupunkimaine synnytti aikoinaan kaupungille lempinimen Suomen Ateena. Kaupungissa oli jo ensimmäisten koulujen perustamisen aikoihin haaveiltu yliopiston saamisesta kaupunkiin. Ensimmäinen merkki haaveen täyttymisestä saatiin, kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1912 Suomen ensimmäinen kesäyliopisto. Opettajaseminaari muuttui 1934 Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, jolla oli jo oikeus myöntää tohtorin tutkintoja. Varsinaista yliopistoa saatiin odottaa vuoteen 1966 asti, jolloin Kasvatusopillinen korkeakoulu monialaistui ja sen nimeksi muutettiin Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä on edelleen merkittävä opiskelukaupunki ja sen asukkaat keskimääräistä korkeammin koulutettuja. Jyväskylä kuitenkin menetti varsinaisen erityisasemansa itsenäisyyden ajan alulla koulutuksen ja kirjasivistyksen koko Suomen laajuisen edistymisen vuoksi.[19]

Kaupungin rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän lyseon kasvatti Alvar Aalto perusti arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään syksyllä 1923 ja suunnitteli siitä lähtien kaupunkiin ja sen ympäristöön lukuisia rakennuksia. Jyväskylä pysyi melko hiljaisena koulukaupunkina 20. vuosisadan alkuvuosiin asti, mutta se alkoi vähitellen kasvaa ja teollistua. OY Wilh. Schauman AB:n ja puolustuslaitosten valmistuminen Jyväskylään teollistutti kaupunkia jo ennen toista maailmansotaa, mutta vasta sotien jälkeen alkoi kaupungin nopea kasvu eikä se enää ollut pelkästään Suomen Ateena. Jyväskylästä tuli yksi Suomen merkittävimmistä teollisuuskeskuksista. 40 vuodessa kaupungin väkiluku kuusinkertaistui, kaupunkiin tehtiin mittavia alueliitoksia (tärkeimmät vuosina 1941 ja 1965) ja uusia asumalähiöitä kaavoitettiin. Samalla lähes kaikki keskustan historialliset puutalot väistyivät uudisrakennusten tieltä. Tämä purkuvimma oli valtakunnallinen ilmiö, mutta Jyväskylässä se oli erityisen paha, ainakin osittain tonttipulan vuoksi.[20]

1960-luvulla saivat alkunsa kulttuuritapahtumat Jyväskylän kesä ja Jyväskylän talvi. Vuonna 1951 järjestettiin ensimmäiset Jyväskylän suurajot, nykyiseltä nimeltään Neste Oil Rally Finland.

Keski-Suomen lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paitsi että Jyväskylä on Keski-Suomen maakunnan keskus, se oli Keski-Suomen läänin pääkaupunki läänin olemassaolon ajan, vuosina 19601997.[21] Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Keski-Suomesta tuli yhdessä Turun ja Porin ja Vaasan läänien sekä Hämeen läänin pohjoisosien kanssa osa Länsi-Suomen lääniä, jonka pääkaupunki on Turku. Aiempina vuosisatoina Jyväskylä kuului muun Laukaan kunnan osana ensin Hämeen lääniin aina vuoteen 1775 asti, jonka jälkeen se kuului Vaasan lääniin aina Keski-Suomen läänin perustamiseen saakka.

Jyväskylä menestyi erinomaisesti monissa kaupunkien imagotutkimuksissa vielä 2000-luvun alkuvuosina. Taloustutkimuksen vuonna 2008 julkaistun imagotutkimuksen mukaan Jyväskylä oli pudonnut aivan kärjen tuntumasta.

Alueliitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Jyväskylän kaupungin aluetta muutettiin vuonna 1860, kun siihen liitettiin niin sanottu Ramoisen osa, pieni Tourujoen suulla sijaitseva alue, joka oli kuulunut Taavettilan tilaan ja jota kaupunki oli jo kauan havitellut itselleen.

Vuonna 1908 kaupunki osti Syrjälän ja Mustamäen tilat, ja vuonna 1914 niiden alueet liitettiin Jyväskylän maalaiskunnasta kaupunkiin. Liitosalue käsitti Mäki-Matin esikaupungin sekä Köhniönjärvestä Ruokepuoliseen ulottuvan maakaistaleen. Mäki-Matti lisättiin viime hetkellä vuonna 1910 vahvistettuun Jyväskylän kaupungin uuteen asemakaavaan kuudenneksi kaupunginosaksi.

Vuoden 1941 liitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1941 Jyväskylän kaupunkiin liitettiin Tourulan, Nisulan ja Halssilan esikaupungit, osa Keljosta ja Viitaniemi. Liitoksen piti toteutua jo 1940, mutta sitä lykättiin talvisodan syttymisen takia. Maalaiskuntien oli tuolloin yleensäkin hyvin vaikea huolehtia kaupunkimaisesti rakennetuista alueista, esim. niiden kunnallistekniikasta. Jyväskylän maalaiskunta olikin vapaaehtoisesti valmis luovuttamaan esikaupungit Jyväskylän kaupungille, mutta liitoksen valmistelu ei sujunut sulassa sovussa, sillä kaupunki halusi itselleen muitakin alueita eikä maalaiskunta halunnut niitä luovuttaa. Kaupunki olisi halunnut itselleen muun muassa Kuokkalan, joka oli siihen aikaan maalaiskunnan tärkein viljelysalue. Sitä ei vielä liitettykään kaupunkiin. Alun perin esikaupunkilaiset itse pyysivät liitosta, mutta myöhemmin he vastustivat liitosta. Asia oli ollut vireillä vuosikausia, ja esikaupunkien asukasluku oli hyvin paljon noussut.

Vuoden 1941 alueliitoksesta seurasi kunnallinen ja seurakunnallinen erikoisuus, sillä maalaiskunnan kunnantalo sekä maaseurakunnan kirkko sijaitsivat kaupunkiin ja kaupunkiseurakunnan alueeseen liitetyllä Taulumäellä vuoden 2009 kunta- ja seurakuntaliitokseen saakka. Seurakuntaliitoksessa tuosta maaseurakunnan kirkosta tuli uuden Jyväskylän seurakunnan pääkirkko.

1948 liitettiin kaupunkiin Lahjaharju. Maalaiskuntakin oli enimmäkseen liitoksen kannalla. Maalaiskunta esitti jopa kaupungin esittämää liitosta laajempaa liitosaluetta, jotta rajasta tulisi luonnollisempi. Samalla Tyyppälänpohjan niittypalsta siirrettiin takaisin kaupungista maalaiskuntaan, koska se oli siirretty kaupunkiin erehdyksessä. Samana vuonna kaupunki esitti hyvin laajaa liitosta maalaiskunnasta kaupunkiin, mutta se ei toteutunut selvitysmies Kalle Tarkan hidastelun takia.

Vuoden 1965 liitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1965 tehtiin liitos, joka yli kolminkertaisti Jyväskylän kaupungin pinta-alan: kaupunkiin siirrettiin Kuokkala, Äijälä, lähes koko maalaiskuntaan kuulunut osa Keljosta, Seppälänkangas, Mannila ja Tuomiojärvestä Ruokepuoliseen ulottuva maakaistale. Alueliitoksessa kaupungin pinta-ala kasvoi 36 neliökilometristä 116 neliökilometriin. Alueliitos oli pitkälti sama kuin vuonna 1948 esitetty; kuitenkin Ritoniemi ja Jyskä, jotka olivat kuuluneet vuoden 1948 liitosanomukseen ja joista 1960-luvullakin haaveiltiin, jäivät maalaiskunnalle. Lähes kaikki liitosaluelaiset vastustivat alun perin liitosta, mutta pian, kun liitos toteutui, he huomasivat, ettei liitos ollutkaan niin paha asia kuin he luulivat. Tästä kertoo Keskisuomalaisen ensimmäinen numero vuodelta 1965.

1968 toteutettiin pieni liitos, joka johtui siitä, että toinen vuoden 1965 liitoksessa syntyneistä pohjoisista rajoista tuli eräässä kohdassa epäkäytännölliseen paikkaan. 1978 kaupunkiin liitettiin pieni Heinälammella sijaitseva alue. Viimeinen osaliitos maalaiskunnasta kaupunkiin tehtiin vuonna 1990, jolloin kaupunkiin siirrettiin pieni alue Väinölässä tai Äijälässä.

Maalaiskunnan ja kaupungin liitoshankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnallisen kuntauudistushankkeen yhteydessä 1968 laadittiin lääneittäin kuntauudistussuunnitelmat. Tällöin tuli esille myös maalaiskunnan ja kaupungin liitoshanke, joka kariutui. Liitoksesta keskusteltiin sekä virallisesti että epävirallisesti 1970-luvulla, mutta käytännöllisiin toimenpiteisiin ei ryhdytty. 1982 Jyväskylän kaupunginvaltuusto teki kuntaliitosaloitteen valtioneuvostolle, mutta se kaatui maalaiskunnan vastustukseen. Vuonna 1988 kaupunki teki sisäministeriölle pakkoliitosaloitteen, jota myös lääninhallitus tuki. Sen lisäksi kaupunki esitti 1991 vapaaehtoista kuntaliitosta. Kuntaliitosselvitys tehtiin 1990, mutta maalaiskunnan valtuusto äänesti 1992 liitosta vastaan ja valtioneuvosto päätti että pakkoliitosta ei tehdä.

Maalaiskunnan valtuustossa tehtiin 1994 uusi aloite liitosneuvottelujen käynnistämisestä ja Jyväskylän kaupunginhallitus hyväksyi esityksen. Selvitysmiehenä toimi tällöin Kalevi Kivistö. Kuntien välille syntyi kuitenkin erimielisyyksiä ja maalaiskunnan valtuusto keskeytti prosessin muutaman äänen enemmistöllä. Viimeisen epäonnistuneen liitosyrityksen jälkeen Jyväskylän seudulla alettiin liitoksen sijaan puhua verkostokaupungista. Sitä varten seudun kunnanhallitukset tekivät aluekeskusohjelmaa ohjaavan sopimuksen. Vuoden 2004 alusta vuoden 2008 loppuun Jyväskylän seutu muodostui yhdeksästä kunnasta ja sen asukasmäärä oli 161 500. Seudun kunnat olivat Hankasalmi, Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta, Korpilahti, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen.

Keväällä 2007 keskustelut kuntien yhdistämisestä käynnistyivät uudelleen, tällä kertaa maalaiskunnan valtuustosta johtavien virkamiesten vastustuksesta huolimatta. Jyväskylän maalaiskunnan valtuusto päätti 18.6.2007 ja Jyväskylän valtuusto 25.6.2007 esittää sisäasiainministeriölle uuden kunnan perustamista koskevan erityisselvityksen tekemistä. Hallinto- ja kuntaministeri nimitti Jarmo Asikaisen kuntajakoselvittäjäksi 14.8.2007. Hän jätti raporttinsa sekä ehdotuksen yhdistämissopimukseksi 15.12.2007 valtuustoille.

Maalaiskunta suhtautui vielä 2000-vuosikymmenen puolessavälissä liitossuunnitelmiin yleensä kielteisesti, mutta mielipide muuttui nopeasti. 2000-luvulla maalaiskunta perusteli kriittistä kantaansa lähinnä kaupungin velkaantuneisuudella. Kuntajakoselvittäjän raportin mukaan varallisuudessa ei kuitenkaan ollut juurikaan eroa: kaupungin netto-omaisuus asukasta kohden oli liitosselvityksen alkaessa 4 936 euroa ja maalaiskunnan 4 870 euroa. Omaisuuden käyvillä arvoilla kaupunki oli maalaiskuntaa vauraampi muun muassa maaomaisuuden sekä kokonaan omistamansa vesi- ja energiayhtiö Jyväskylän Energia Oy:n ansiosta.[22]

Uusi Jyväskylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtuustot päättivät liitoksesta 18.2.2008. Jyväskylän kaupunginvaltuusto puolsi liitosta äänin 57-2, Korpilahden kunnanvaltuusto 19-7 ja maalaiskunnan kunnanvaltuusto 32-19. Päätöksen myötä Jyväskylän kaupunki kuntana ja Jyväskylän maalaiskunta lakkautettiin ja uusi Jyväskylän kunta perustettiin vuoden 2009 alusta. Samalla uuteen Jyväskylään liittyi myös 5000 asukkaan Korpilahden kunta; Korpilahden ja Jyväskylän kaupungin liitoksesta päätettiin jo ennen maalaiskunnan liitosselvityksen alkamista Korpilahden kunnanvaltuustossa 13.11.2006 ja Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 27.11.2006.

Uuden kunnan vaakunaksi valittiin edelleen Jyväskylän kaupungin vaakuna ja nimeksi Jyväskylä. Liitoksessa kaupungin väkimäärä nousi noin 128 tuhanteen ja pinta-ala 1100 neliökilometriin, se ohitti asukasluvun perusteella Kuopion ja Lahden ja siitä tuli asukasluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin kunta ja suurin sellainen kunta, jolla ei ole erikseen ruotsinkielistä nimeä.

Uuden Jyväskylän ensimmäinen valtuusto valittiin lokakuun 2008 kunnallisvaaleissa. Valtuustoon valittiin 75 valtuutettua eli 62 vähemmän kuin kolmessa erillisessä valtuustossa oli. Valtuuston ensimmäinen kokous pidettiin jo 3.11.2008, vaikka uutta kuntaa ei vielä ollut olemassa. Valtuuston suurin puolue on SDP 21 paikalla, Kokoomuksella on 16 ja Keskustalla 15 valtuutettua. Edellisiin kunnallisvaaleihin verrattuna suhteellisesti parhaiten menestyivät vihreät, jotka saivat valtuustoon yhdeksän paikkaa, sekä perussuomalaiset kolmella valtuustopaikalla. Vasemmistoliitolla on kuusi, kristillisdemokraateilla neljä ja SKP:lla yksi valtuutettu.[23]

Koko Jyväskylän historiaa käsittelevää kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brummer: Jyväskylän kaupungin historia 1837–1912
  • Jyväskylän kirja
  • Tommila: Jyväskylän kaupungin historia 1837–1965
  • Kokko: Jyväskylän kaupungin historia 1965–2007

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Jyväskylän väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
96 966
1985
  
99 993
1990
  
103 921
1995
  
109 657
2000
  
116 519
2005
  
124 205
2010
  
130 816
Lähde: Tilastokeskus.[24]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa on 75 jäsentä. Suurimmat puolueet ovat SDP (21), Kokoomus (16), Keskusta (15) ja Vihreät (9). Jyväskylän kaupungissa oli vasemmistoenemmistö vuoteen 1984 asti ja uudelleen vuosina 1992–1996.

Kaupunginjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän virassa oleva kaupunginjohtaja on kokoomuslainen Markku Andersson. Hän oli virkaan astuessaan melkein 50 vuoteen Jyväskylän ensimmäinen ei-sosiaalidemokraattinen kaupunginjohtaja.

Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

360 asteen panoraamakuva Jyväskylästä, 15-kerroksisen Horisontti-talon katolta Lutakosta kuvattuna.
Jyväskylän kävelykatua
Vuonna 1863 valmistunut puutalo Yliopistonkadulla

Jyväskylä oli vielä 2000-luvun alussa ennen alueliitosta pinta-alaltaan pieni sekä suomalaisittain varsin tiiviisti rakennettu kaupunki. Ruutukaavan mukaan rakennettu kaupungin vanhin osa, nykyinen ydinkeskusta sijaitsee Jyväsjärven ja Harjun (alkuperäiseltä nimeltään Syrjänharjun) välissä. Se on Suomen kaupunkien pelkistetyin, yksinkertaisin ja symmetrisin ruutukaava[25]. Kaupungin hallinto ja palvelut ovat hyvin keskittyneitä ja keskusta rakennettu tiiviistilähde?. Jyväskylälle on ollut ominaista myös kaupunkikuvan nopea uudistuminen sekä vanhojen rakennusten purkamisen että nopean uusien kaupunginosien rakentamisen johdosta. Jyväskylä onkin rakennuskannaltaan erittäin nuori kaupunki. 1800-luvun ja 1900-luvun alun empiretyylisestä puutalo-Jyväskylästä ei ole paljoa jäljellä.

Taiteilija Jaakko Valon vuonna 1988 tekemä seinämaalaus jyväskyläläisessä kerrostalossa Yliopistonkadulla.

Monissa Suomen kaupungeissa on toteutettu tai suunnitteilla keskieurooppalaiseen tapaan kävelykatuja. Jyväskylä on tässä asiassa ollut edelläkävijälähde?, kun aikaisemmin valtatien 4 läpikulkuliikennettä palvellut kaupungin keskustaa länsi-itäsuunnassa halkova Kauppakatu muutettiin ensin joukkoliikennekaduksi ja sittemmin yhdeksi Suomen ensimmäisistä kävelykaduista vuonna 1993. Kauppakadun kävelykadusta on tullut kaupunkilaisten suosima kohtaamispaikka ja sen varrella sijaitsevat kaupungin suosituimmat kauppakeskukset, kahvilat sekä ravintolat. Kävelykadulla järjestetään myös monia kulttuuritapahtumia. Kadun terasseja on kuitenkin kritisoitu niiden asiakkaiden häiriökäytöksen vuoksilähde?. Kävelykatua tullaan laajentamaan Väinönkadulle vuodeksi 2012, ja myös Kauppakadun yläosan muuttamista kävelykaduksi on kannatettu. [26] Merkittävä tekijä kaupunkikuvan kannalta on myös keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitseva M-real Oyj:n Kankaan paperitehdas.

Suuren osan Jyväskylän rakennuksista on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto. Kaupunkirakenne on suunniteltu tiiviiksi, jotta palvelut, kaupat, koulut ja työpaikat olisivat kävelymatkan päässä. Nykyarkkitehdeista Jyväskylässä eniten kaupunkikuvaan ovat vaikuttaneet Arto Sipinen ja Jukka Tikkanen. Luonto on Jyväskylässä hyvin esillä kaupungin tiheästä asutuksesta huolimatta. Lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta ovat järvet, metsät ja puistot. Ydinkeskusta sijaitsee Jyväsjärven ja Syrjälänharjun välissä (Syrjälänharjua on Jyväskylässä totuttu sanomaan kotoisasti vain Harjuksi).

Kuokkalan silta Jyväsjärven ylitse ja satama heinäkuussa 2008. Taustalla Kuokkalan kaupunginosa, vasemmalta alkaa Lutakko.

Jyväskylä on valtateiden 4, 9, 13 ja 23 risteys. Jyväskylän keskustan ohittaa itäpuolelta ohitustie, vuonna 1989 valmistunut Rantaväylä, joka valmistuessaan siirsi valtatien 4 liikenteen pois kaupungin ruutukaavakeskustan liikenneverkosta. Rantaväylän varressa sijaitsee useita Jyväskylän yliopiston sekä kansainvälisen yritysmaailman uudisrakennuksia, jotka ovat nostattaneet Jyväskylän kaupunkikuvaa ja luoneet savupiipputeollisuudestaan tunnetulle kaupungille uutta, innovatiivista imagoa. Vanhojen tehdasrakennusten häviäminen Jyväsjärven rannasta on mahdollistanut järven puhdistumisen sekä uuden Lutakon kaupunginosan rakentamisen Kuokkalan sillan juureen.

Kansainvälistä ilmettä Jyväskylän kaupunkikuvaan on tuonut ulkomaalaisten opiskelijoiden huomattava määrä. Yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun saama suosio ulkomaalaisten opiskelijoiden keskuudessa on lisännyt Jyväskylän tunnettuutta myös tiedemaailmassa.

Kaupunkikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylälle on ollut vanhastaan tunnusomaista vahva sekä humanistinen että työväenhenkinen kulttuuriperintö. Kun perinteinen teollisuustuotanto kaupungissa on väistynyt uudemman elinkeinoelämän alta ja samalla muiden kuin humanististen tieteiden osuus kaupungin opiskelumahdollisuuksista on kasvanut, myös kaupungin kulttuuriprofiili ja identiteetti ovat olleet murroksessa 1960-luvulta lähtien. Uusia virikkeitä perusjyväskyläläiseen kaupunkikulttuuriin on tuonut myös nopea muuttoliike, etenkin opiskelijaväestön suuri määrä. Jyväskyläläiset muodostavatkin nykyisin kaupunkiväestön, jossa syntyperäisten asukkaiden osuus on pieni ja sekä tulo- että lähtömuutto on vilkasta. Jyväskylän kaupungin verkkosivujen mukaanlähde tarkemmin? 25-vuotiaista asukkaista vain 25 % ja 50-vuotiaista asukkaista vain 19 % on syntynyt Jyväskylässä. Jyväskylään tulee erityisen paljon asukkaita Etelä-Pohjanmaalta, joten kaupunkikulttuurissa on eteläpohjalaisia vaikutteita.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän kautta kulkevat yleiset tiet eri ilmansuuntiin
4E 75 Helsinki, Lahti, Oulu, Kemi, Rovaniemi, Utsjoki (etelään / pohjoiseen)
9E 63 Turku, Loimaa, Tampere, Jämsä, Kuopio, Joensuu, Niirala (Tohmajärvi) (lounaaseen / koilliseen)
13 Kokkola, Mikkeli, Lappeenranta (luoteeseen / kaakkoon)
18 Seinäjoki, Vaasa (luoteeseen)
23 Pori, Kankaanpää, Parkano, Virrat, Pieksämäki, Varkaus, Joensuu (länteen / itään)
637 Laukaa (koilliseen)

Linja-autoasema ja rautatieasema toimivat Jyväskylässä yhdistettynä matkakeskuksena.

Jyväskylään pääsee junalla etelästä Tampereen suunnasta, lännestä Haapamäen suunnasta sekä idästä Pieksämäeltä. Ilman junanvaihtoa Jyväskylästä pääsee Tampereen kautta Helsinkiin ja Turkuun, Pieksämäen kautta Kuopioon sekä Seinäjoen kautta Vaasaan. Henkilöjunaliikenne pohjoisesta Haapajärven suunnalta lakkautettiin vaiheittain vuosina 19681987, viimeisimpänä henkilöliikenne Äänekoski-Jyväskylä-rataosuudella vuonna 1987.[27]

Kaukoliikenteen linja-autoilla pääsee suoraan Jyväskylästä kaikkiin maakuntakeskuksiin paitsi Hämeenlinnaan ja Maarianhaminaan. Junaan verrattuna linja-auto tarjoaa vaihdottoman ja nopeamman yhteyden esimerkiksi Ouluun, Lahteen ja Lappeenrantaan. Yöjunat eivät nykyisin liikennöi Jyväskylässä. Linja-autojen yöpikavuoroja kulkee päivittäin Helsingin, Jyväskylän ja Oulun välillä. Lentokoneella pääsee Jyväskylästä Helsinkiin 50 minuutissa. Lentoasema sijaitsee Tikkakoskella 22 kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen.

Paikallisliikennettä Jyväskylässä, Jyväskylän maalaiskunnassa sekä Muuramen kunnassa harjoittaa liikennelupaviranomaisen myöntämillä liikenneluvilla Jyväskylän Liikenne Oy. EU:n palvelusopimusasetuksen johdosta valmisteltavan lainsäädännön perusteella Jyväskylän seudun paikallisliikenne tultaneen tulevaisuudessa järjestämään kilpailutusperiaatteella.

Kesäisin kaupungista on sisävesiliikennettä. Jyväsjärvellä on lyhyitä muutaman tunnin illallisristeilyjä ja Päijänteen vesistöalueella myös pidempiä risteilyjä. Tunnettuja Jyväskylästä liikennöiviä sisävesialuksia ovat mm.

Aiemmin kaupungista liikennöivät myös siipirataslaiva S/S Lahtis ja sisävesihöyrylaiva S/S Jyväskylä (nyk. M/S Jyväskylä).

Tutustumiskohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkot ja muut sakraalirakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuu museoviraston luokitteluun

Urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyväskylän Naisvoimistelijat (JNV): joukkuevoimistelu, kilpa-aerobic
  • Jyväskylän Nyrkkeilijät ry (JyNy ry)
  • Jyväskylän Pyöräilyseura (JyPS)
  • Jyväskylän Saukot ry: vesipallo
  • Jyväskylän Seudun Palloseura, JPS (jalkapallo, jääpallo)
  • Jyväskylän tennisseura ry (JTS ry)
  • Jyväskylän Työväen Nyrkkeilijät ry (JTN)
  • Jyväskylän Valo ry (Valo): pesäpallo
  • Jyväskylän urheiluautoilijat
  • Jyväskylän Voimistelijat '79 ry (JyVo)]
  • Kampuksen Dynamo (KaDy): futsal, jalkapallo
  • Kiri ry (Jyväskylän Kiri): pesäpallo
  • Kirittäret (Jyväskylän pesis ry): pesäpallo
  • Meloiloa ry: melonta
  • Miekkailuseura Allez Keski-Suomi
  • Palokan Riento ry: jalkapallo
  • Ryûtôkai ry: budolajit
  • Sammakot ry: sukellus
  • Suunta Jyväskylä (S-JKL): suunnistus
  • Swimming Jyväskylä ry: uinti
  • Säynätsalon Riento (SäyRi): jalkapallo, koripallo, salibandy
  • Jyväskylä Jaguars Cheerleading
  • KENSU ry. :pikaluistelu, rullaluistelu, short track, retkiluistelu

Oppilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin tunnettuja tapahtumia ovat mm. Jyväskylän kesä, Jyväskylän Talvi, Yläkaupungin Yö, Sataman Yö, NLO grappling tournament, Päijännepurjehdus, Jyrock-festivaali ja Neste Oil Rally Finland (ent. Jyväskylän suurajot). Vuonna 2009 Jyväskylässä järjestettiin valtakunnalliset Kirkkopäivät.

Naapurikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän seutu muodostuu Jyväskylän kaupungin lisäksi Hankasalmen, Laukaan, Muuramen, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten kunnat.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylällä on lukuisia ystävyyskaupunkeja:[28][29]

Lisäksi kunnalla on yhteistyösopimuksia:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Jyväskylän kaupungin johtoryhmä
  6. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 7.9.2013.
  7. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011
  8. Tiesitkö tämän Jyväskylästä?. Jyväskylä-tiedotuslehti, 4.2.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.7.2009.
  9. a b Helena Hänninen (toim.): Kohisevien koskien Laukaa, s. 22–25, 53, 287–293. Jyväskylä: Laukaan kunta, 1993. ISBN 952-90-4717-7.
  10. a b c Päiviö Tommila, Jyväskylän kaupungin historia 1837–1965, I osa. Jyväskylä 1972. s. 17–18.
  11. Berndtson, Nils: Lahden talon ja suvun varhaisista vaiheista. Keski-Suomen museon monistesarja, 1983, nro 2, s. 1–23. Jyväskylän kaupunki: Keski-Suomen museo. ISSN 0357-8186. suomi
  12. Aulis Oja: Suur-Jämsän historia I, s. 116–121, 188–192. Forssa: , 1954.
  13. Tommila, s. 25–29
  14. Tommila, s. 27
  15. Tommila, s. 29, 33–37
  16. Tommila, s. 56–58, 296–303
  17. Tommila, s. 253–282
  18. Tommila, s. 227–234, 478–484
  19. Tommila, s. 432–436, 655
  20. Tommila, s. 579–595
  21. Tommila, s. 675–678
  22. Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan kuntajaon muuttaminen: Erityisen selvityksen raportti 14.12.2007 12.2.2008. Sisäasianministeriö. Viitattu 17.2.2008.
  23. Yle.fi vaalit 2008 tulospalvelu – Jyväskylä – Puolueiden kannatus kunnassa 30.10.2008. Yleisradio. Viitattu 5.11.2008.
  24. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  25. Jussi Jäppinen: Oletko koskaan nähnyt kauniit kaupungin? (2004)
  26. Elina Mäenpää: Mitä tapahtuu yläkaupungille? Jyväskylän ylioppilaslehti. 6.11.2011. Viitattu 1.9.2014.
  27. [1]
  28. Jyväskylän ystävyyskunnat 23.2.2009. jkl.fi. Viitattu 26.2.2009.
  29. Jyväskylän kaupungin ystävyyskuntien nimeäminen, kaupunginhallituksen päätös 23.2.2009 23.2.2009. Jyväskylän kaupunki. Viitattu 15.9.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]