Kerava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kerava
Kervo
Kerava.vaakuna.svg Kerava.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.kerava.fi
Sijainti 60°24′10″N, 25°06′00″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Perustettu 1924
– kaupungiksi 1970
Kokonaispinta-ala 30,79 km²
318:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 30,62 km²
– sisävesi 0,17 km²
Väkiluku 35 074
32:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 1 145 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,8 %
– 15–64-v. 67,9 %
– yli 64-v. 15,3 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 92,3 %
ruotsinkielisiä 1,1 %
– muut 6,6 %
Kunnallisvero 18,75 %
293:nneksi suurin 2013 [4]
Työttömyysaste 6,6 % (31.8.2009 [5])
Kaupunginjohtaja Petri Härkönen[6]
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • PS.
 • Vas.
 •Kesk.
 • KD
 • RKP
15
13
8
7
4
2
1
1

Kerava (ruots. Kervo) on suomalainen keskikokoinen kaupunki Keski-Uudellamaalla. Väkiluvultaan se on Suomen 32. suurin kunta ja pinta-alaltaan viidenneksi pienin; Keravan väestötiheys onkin maan kunnista kolmanneksi suurin Helsingin ja Kauniaisten jälkeen.

Kerava on osa Helsingin metropolialuetta.[7]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keravan kartta.

Kerava sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, pääkaupunkiseudun pohjoispuolella Helsingistä 27 kilometriä pohjoiseen. Kerava kuuluu pääkaupunkiseudun kehyskuntiin. Kaupungin läpi kulkee päärata ja Helsinki-Lahti rautatie, Lahdentie sekä Keravanjoki, Vantaanjoen sivujoki. Rajanaapurit ovat etelässä Vantaa, lännessä Tuusula ja idässä Sipoo. Kerava muodostaa lähes yhtenäisen taajama-alueen, joka voidaan karkeasti jakaa keskustaan sekä Savioon etelässä ja Ahjoon idässä. Keravan keskustaa ympäröivät useat säteittäiset kadut, ja keskustan halki radan ali kulkee kävelykatu, jota on kutsuttu Suomen pisimmäksi (850 m)[8] (myös Porissa on mainittu sijaitsevan Suomen vanhin ja pisin kävelykatu.[9]).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keravan alueella tiedetään olleen ihmisiä jo noin 7000 eaa., jolloin se oli vielä muinaisen Ancylusjärven rannikkoa. Ihmiset saivat elantonsa metsästyksestä, ja he liikkuivat paljon vuoden mittaan. Lapilan Pisinmäeltä on löytynyt Keski-Uudenmaan merkittävin kivikautinen jäännös, kolmetoista nuolenkärkeä, jotka ovat peräisin ajalta 6300–5500 eaa. Keskiajalle asti Kerava oli erämaata, kunnes Keravanjoen varteen syntyi kaksi kylää, Ylikerava ja Alikerava. Ensimmäiset merkit vakiintuneesta kyläasutuksesta ovat peräisin 1440-luvulta. 1500-luvun puolessavälissä alueen asukasluku oli noin 160. Tuolloin Kerava kuului Sipoon hallintopiiriin. Kerava liitettiin Tuusulaan, kun Tuusulan seurakunta perustettiin vuonna 1643. Vuonna 1862 avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie, joka toi maatalousvaltaiselle Keravalle nopeasti teollisuutta. Sinne perustettiin muun muassa tiilitehtaita sekä sementti-, kaakeli- ja rakettitehdas. Rautatieaseman ympärille kehittyi taajama keskustaksi tulevalle kaupungille. Vuonna 1908 perustettiin Keravan puusepäntehdas, ja puuteollisuudesta tuli tärkeä tekijä kaupungin kehityksessä. Ahti Hammarin suunnittelemassa vaakunassa esiintyy puusepän tekemä liitos, sinkkaus.[10]

Vuonna 1924 Kerava erotettiin Tuusulasta omaksi kauppalakseen. Tällöin sen asukasluku oli noin 3 000. Alkujaan siihen kuului myös osa Korson alueesta, ja Korson rautatieasemakin sijaitsi kauppalan alueella. Vuonna 1954 lähtien koko Korso kuitenkin liitettiin silloiseen Helsingin maalaiskuntaan.[11] 1940–1960-luvuilla rakennettiin Sompion kaupunginosaan pientaloja ja matalia kerrostaloja sekä Kalevaan pientaloja kasvavan väestön tarpeisiin. 1960-luvun lopun ja 1970-luvun huippuaikoina väestö lähes kaksinkertaistui maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien myötä, ja uusia lähiöitä syntyi Kurkelaan, Kiltaan ja Untolaan. Kerava sai kaupunginoikeudet vuonna 1970.[10] 1980-luvulla rakennettiin Ilmarisen ja Pihkaniityn pientaloalueet ja keskustaan lisää kerrostaloja. Kerava on yhä pääkaupunkiseudun vanavedessä kasvava kaupunki. Sen väestönkasvu vuoden 2003 aikana oli 1,5 prosenttia. Tällä hetkellä uudisrakentamista suunnitellaan tai tehdään muun muassa Kurkelaan, Kytömaan pientaloalueelle, Ahjoon, Sompioon ja Myllylaaksoon.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Keravan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
23 851
1985
  
26 207
1990
  
27 597
1995
  
29 385
2000
  
30 270
2005
  
31 544
2010
  
34 282
Lähde: Tilastokeskus.[12]

Palvelut ja elinkeino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keravan keskustaa; näkymä Kauppakaaren ja Paasikivenkadun risteyksestä länteen.

Keravalla on 12 peruskoulua, yksi lukio, kaksi ammattikoulua ja Laurea-ammattikorkeakoulu. Yhdistysten ylläpitäminä toimivat lisäksi kuvataidekoulu, musiikkiopisto ja tanssiopisto. Kaupungissa on uimahalli, maauimala ja jäähalli sekä vankila. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos ja Savion VPK toimivat Keravalla. Kaupungissa on terveyskeskus; lähin sairaala on Peijaksen sairaala Vantaalla. Keravan uudistunut kaupunginkirjasto avattiin 1. syyskuuta 2003. Keravalle avattiin vuoden 2007 marraskuussa Citymarket-kauppakeskus, joka on tällä hetkellä Keravan suurin ostospaikka Prisman edellä.

Kerava on merkittävä teollisuuskaupunki. Tärkeimmät teollisuusalueet sijaitsevat radan tuntumassa sen itäpuolella. Kaupungissa valmistetaan muun muassa elintarvikkeita, tekstiilejä, metallituotteita ja huonekaluja. Lisäksi siellä on monipuolista pienteollisuutta. Keravan suurimmat työnantajat kaupungin jälkeen ovat Sinebrychoff, Tuko Logistics, Metos, Ifolor ja Keravan vankila (perustettu 1927).

Päätöksenteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerava kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin ja sen kaupunginvaltuustossa on 51 kaupunginvaltuutettua.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneyhteydet ovat Keravalla monipuoliset. Kaupunki profiloituu mielellään kevyen liikenteen mallikaupungiksi, mistä se onkin saanut tunnustuksia. Kaupungissa on laajat pyörätiet, jotka aurataan talvisin autoteiden tapaan. Pyörätelineitä on kattavasti ja asukkaita kannustetaan tulemaan junalle pyörällä. Tiiviisti rakennetun keskustan kävelykatu on autoilta kielletty ja sen varrella sijaitsee pääosa kaupungin palvelutarjonnasta. Keskustassa on myös tiukasti säännelty parkkipaikkapolitiikka autoilun vähentämiseksi.

Kävelykatukokonaisuus sai Vuoden ympäristörakenne -palkinnon 1996. Sen suunnitteleminen aloitettiin jo 1962 käydyssä arkkitehtikilpailussa, jossa syntyi idea ydinkeskustan ympäröimiseksi kehätiellä. Rakentaminen aloitettiin 1980-luvun alussa, kun Keravan keskustasta Tuusulan kirkonkylään johtaneen Tuusulantien itäisin osa muutettiin pysäköinti- ja huoltomuutosten jälkeen autottomaksi ja liikenne siirrettiin ohikulkuteille. Samalla kävelykatuosuus sai nimen Kauppakaari. Kävelykatua jatkettiin myöhemmin rautatien alitse sen itäpuolelle. Tämä jatke valmistui vuonna 1995, mutta kävelykatu on edelleen kehittämisen kohteena.

Rautatieasemia on kaksi, Kerava ja Savio, joita palvelevat pääkaupunkiseudun lähijunat. Syksyllä 2004 valmistunut Keravan kaupunkirata ja sen myötä käyttöön otettu neljäs raide tarjoavat entistä tiheämmät junavuorot Helsinkiin. Keravalta johtaa rautatie myös Porvooseen, mutta rata ei ole ollut säännöllisen henkilöliikenteen käytössä vuoden 1981 jälkeen; ainoastaan kesälauantaisin vanhanmalliset matkustajajunat (Dm7) liikennöivät Keravan ja Porvoon välillä. Porvoon radasta kuitenkin erkanee Kilpilahteen Nesteen öljynjalostamolle johtava rautatie, jolla on päivittäistä tavaraliikennettä; sen sijaan haarautumiskohdasta Porvooseen johtava rataosa on muutettu museoradaksi. Lisäksi nykyisin suunnitellaan 20 vuoden aikajänteellä henkilöliikennettä Sipoon Nikkilään, jolloin juna pysähtyisi ainakin Ahjossa.

Keravalta on noin 15 kilometriä matkaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Keravalle kulkee useampi bussilinja Helsingistä sekä liityntälinja Koivukylän asemalta. Lisäksi busseja kulkee Hyrylään, Sipoon Nikkilään ja Söderkullaan sekä Porvoon Sköldvikiin. Keravan kaupunki on osallistunut merkittäviltä osin kaupunkiradan rakentamiseen ja sitoutunut siihen, että valtaosa joukkoliikenteestä hoidetaan junalla. Tämä on merkinnyt sitä, että linja-auton asema on heikko ja suoria yhteyksiä Helsingin suuntaan on vähennetty. Sisäisiä bussiyhteyksiäkään ei ole erityisen paljon. Pyörä onkin usein linja-autoa nopeampi kulkuväline rautatieasemalle mentäessä. Kaupungin sisäiset linjat 5,8 ja 9 palvelevat kaupunkiradan rakentamisen jälkeen heikentynyttä linja-autoliikennettä.

Vuoden 2006 maaliskuussa Kerava liittyi HSL-alueeseen, joka tarkoittaa sitä, että Keravalla on käytössä pääkaupunkiseudun yhteinen matkakortti. Samalla lipulla voi matkustaa junilla ja busseilla sekä Keravalla että muualla pääkaupunkiseudulla (ei kuitenkaan muitten Keski-Uudenmaan kuntien alueella). Enää ei myöskään tarvitse tehdä päätöstä junan ja bussin kuukausikortin välillä, sillä kumpiakin voi käyttää pääkaupunkiseudulle matkustamiseen. HSL-alueeseen liittymisen jälkeen liikennetarjontaa on parannettu. Vuonna 2008 tuli uutena vaihtoehtona käyttöön Keski-Uudenmaan seutulippu, jonka kuukausikortilla on mahdollista matkustaa rajattomasti muualta Keski-Uudeltamaalta Keravalle. Lippua ei kuitenkaan myydä keravalaisille koska kaupunki ei tue lippuyhteistyötä matkahuollon kanssa. Keski-Uudenmaan seutulipulla pystyvät muitten kuntien asukkaat kuitenkin matkustamaan Keravalle HSL:n ulkopuolisilla linjoilla 933, 950 ja 953.

Teitä pitkin Keravalle pääsee joko idän puolelta Lahdenväylältä tai länsipuolelta Tuusulanväylältä. Lahden moottoritie sekä Vanha Lahdentie kulkevat Keravan läpi keskustan itäpuolelta. Kunnossapidettäviä katuja tai teitä oli kaupungissa 211 kilometriä vuonna 2004.lähde?

Merkittäviä tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sampolan alikulku kulkee pääradan ali yhdistäen keskustan ja radan itäpuoliset alueet.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kävelykeskusta tunnusomaisine katuvaloineen ja useine veistoksineen
  • Sampolan alikulku (1993), jossa Alpo Jaakolan taideteos Huovintien historiaa vuosilta 900–1990
  • Keravan kirkko (Ahti Korhonen 1963, lasimaalaukset Lauri Ahlgren 1980)
  • Keravan taidemuseo
  • Keravan museo
  • muita merkittäviä rakennuksia: rautatieasema (K. Nylander 1878), vanha kaupungintalo (Hytönen & Luukkonen 1950), vesitorni (E. Lehtonen 1953), kauppahalli (1985), Suomen pienin kirkkorakennus Valkean Karitsan kappeli
  • J. K. Paasikiven patsas (V. Leppänen 1970)
  • Volmari Iso-Hollon patsas (E. Kannosto 1994)
  • Antti Maasalon veistoksia, kuten Yllättävä kohtaaminen (1994), Ilon hetket (1994), Kirjokansi (1995)
  • Kari Huhtamon veistoksia, kuten Rohtovehka (1978)
  • Savion veistospuisto
  • Tuulipurje (Helsingin teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosasto 1982)
  • Aurinkomäki
  • Vesitaideteos,Keravan kirjaston vieressä.
  • Killan koulun vieressä oleva patsas.

Urheilu, liikunta ja nuorisotyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keravalta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jalkapalloilija Jukka Raitala ja uimari Hanna-Maria Seppälä.

Keravalaisia urheiluseuroja

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keravan laidalla sijaitsee Keravan vankila.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kerava.