Dm7

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dm7
Dm7 Helsingin Pasilassa.
Dm7 Helsingin Pasilassa.
Perustiedot
Tyyppi kiskobussi
Liikennöitsijä Valtionrautatiet
Valmistaja Valmet
Museoitu 21 kpl
Numerointi 4020–4216
Istumapaikkoja 64 paikkaa
Lempinimi Lättähattu
Tekniset tiedot
Huippunopeus 95 km/h
Pituus 16 660 mm
Leveys 3 100 mm
Korkeus 3 400 mm
Pyörästö (1A)'(A1)'dm
Pyörän halkaisija uutena 790 mm
Moottori Valmet 815 D
Moottorin teho 130 kW
Porvoon museorautatien kolmesta Dm7-moottorivaunusta ja kahdesta EFiab-liitevaunusta koostuva museojuna
Dm7-vaunuista koostuva juna Helsingissä
Sähköratojen työ- ja tarkastusvaunuksi (Ttv 17) muutettu Dm7-moottorivaunu hylättynä Oulussa

Dm7, tunnettu paremmin nimellä lättähattu, on VR:n käytössä ollut junamalli. Nämä kevyet dieselmoottorivaunut korvasivat höyryveturivetoiset junat Suomen rautateiden paikallisliikenteessä.

Lättähatut valmisti Valmet Oy Lentokonetehdas Tampereella, moottorit valmistettiin Valmetin Linnavuoren tehtaalla Siurossa. Lättähattujen konstruktio perustui Ruotsissa käytettyyn neliakseliseen Y7-moottorivaunuun, jonka valmistajalta Hilding Carlsson -yhtiöltä Valmet sai lisenssivalmistusoikeudet. Ensimmäinen 15 moottorivaunun (tyyppimerkinnällä Dm6) ja 15 liitevaunun sarja valmistettiin vuonna 1954. Dm6-sarjan käyttökokemusten perusteella Dm7-sarjaan tehtiin joitakin muutoksia. Merkittävin ero oli, että Dm7:n sarjan pyörä oli suurempi (halkaisija uutena 790 mm, Dm6:ssa 613 mm), mikä paransi luotettavuutta risteysvaihteissa. Dm7-moottorivaunuja valmistettiin vuosina 1955–1963 197 kappaletta (nrot 4020–4216) ja erilaisia liitevaunuja lähes saman verran. Kolme moottorivaunua (nrot 4145–4147) muutettiin kokeellisesti kiitotavaran kuljetukseen sopiviksi mutta muutokset havaittiin varsin pian tarpeettomiksi.

Matkustajapaikkoja oli 56+7 ja Dm6- ja Dm7-kaluston suurin nopeus oli 95 km/h (osalla Dm7-kalustoa 115 km/h). Suurin mahdollinen yhteenliitettävä vaunumäärä oli 10 vaunua.

Viimeiset Lättähatut poistuivat säännöllisestä matkustajaliikenteestä vuonna 1988, mutta niitä on vielä jonkin verran tilausliikenteessä ja museojunissa (mm. Porvoon museorautatiellä sekä PoRhalla Oulun seudulla, ja Haapamäen Museoveturiyhdistyksellä) sekä sähköratojen työ- ja tarkastusvaunuiksi (Ttv) muutettuina. Lättähattuja käytettiin 1980-luvulla enimmäkseen Savon ja Karjalan alueilla. Viimeinen Dm6 poistettiin käytöstä jo vuonna 1974.

Lättähattu-nimitys on peräisin 1950-luvun puolivälin nuorisomuodista; varsinkin helsinkiläiset teinipojat käyttivät ajan amerikkalaisista elokuvista matkittua huopahattua, jonka kupu oli painettu lättään. Suomen tunnetuin lättähatun käyttäjä tosin lienee Pekka ja Pätkä -elokuvien Pätkä.

Valtionrautateitten järjestämän nimikilpailun voitti nimiehdotus ”Sinikko”, joka ei kuitenkaan vakiintunut kiskobussin nimitykseksi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Liitevaunuja

  • Eiab, 2. luokan päivävaunu Kuva
  • EFiab, 2. luokan päivä- ja konduktöörivaunu Kuva
  • FPoab, konduktööri- ja postivaunu Kuva
  • Geoab, tavarankuljetusvaunu Kuva
  • Noab, vankivaunu Kuva
  • PFoab, posti- ja konduktöörivaunu Kuva

[muokkaa] Ajo- ja hinauskelpoiset Dm7-moottorivaunut

Vaunu # Valmistettu[1] Hylätty[1] Sijoitettu Omistaja/liikennöitsijä Liikenteessä
4020 1955 1983 Hyvinkää Suomen Rautatiemuseo Ei
4114 1958 1988 Haapamäki, Keuruu Suomen Rautatiemuseo Ei
4117 1958 1987 Jyväskylä Keitele-Museo Kyllä
4120 1958 1988 Haapamäki, Keuruu Suomen Rautatiemuseo Ei
4135 1959 1988 Jyväskylä Keitele-Museo Kyllä
4136 1959 1988 Pasila, Helsinki Porvoon Museorautatie ry Kyllä
4140 1959 1988 Pasila, Helsinki Porvoon Museorautatie ry Ei
4142 1959 1988 Oulu Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry Kyllä
4162 1960 1996[2] Pasila, Helsinki Porvoon Museorautatie ry Varalla
4163 1960 1996[2] Pasila, Helsinki Porvoon Museorautatie ry Kyllä
4185 1961 1988 Haapamäki, Keuruu Haapamäen Museoveturiyhdistys ry Kyllä
4187 1961 1988 Haapamäki, Keuruu Haapamäen Museoveturiyhdistys ry Varalla
4200 1962 1988 Jyväskylä Keitele-Museo Kyllä
4201 1962 1988 Porvoo Porvoon Museorautatie ry Ei
4203 1962 1988 Tallinna, Viro  ? Ei
4204 1962 1988 Oulu Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry Kyllä
4207 1962 1988 Pasila, Helsinki Porvoon Museorautatie ry Kyllä
4209 1962 1988 Haapamäki, Keuruu Haapamäen Museoveturiyhdistys ry Kyllä
4211 1962 1988 Pasila, Helsinki Porvoon Museorautatie ry Kyllä
4215 1962 1988 Haapamäki, Keuruu Haapamäen Museoveturiyhdistys ry Ei
4216 1963 1984 Toijala, Akaa  ? Ei

[muokkaa] Sähköratojen työ- ja tarkastusvaunuiksi muutetut Dm7-moottorivaunut

Ttv # Dm7 # Valmistettu[1] Muutettu[1][3] Tilanne
3 4026 1955 1970  ?
4 4164 1960 1971  ?
5 4138 1959 1972  ?
6 4025 1955 1974 Riihimäellä
7 4041 1955 1975  ?
8 4047 1956 1976  ?
9 4150 1959 1976 Romutettu varaosalähteeksi
10 4044 1955 1977  ?
11 4086 1957 1978  ?
12 4077 1957 1979 Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry:n omistuksessa
13 4093 1957 1980  ?
14 4022 1955 1980  ?
15 4105 1958 1981 Esillä Suomen Rautatiemuseossa
16 4033 1955 1982  ?
17 4194 1961 1983 Romutettu
18 4092 1957 1985  ?

Moottorivaunujen muutostyöt suoritti VR:n Turun konepaja.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0.
  2. ↑ 2,0 2,1 Tasoristeys -palsta. RESIINA, 1997, 29. vsk, nro 1, s. 34. ISSN 0356-0600.
  3. ↑ Pölhö, Eljas - Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto 1.1.1996. Malmö : Frank Stenvall : Elokuvan maailma, 1996. ISBN 91-7266-133-X.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Suomalaiset veturit ja junayksiköt
Dieselveturit ja -moottorijunat:

Dm12 – Dv12 – Dr14 – Dr16
Sähköveturit ja -moottorijunat:

Sr1 – Sr2 – Sm1 – Sm2 – Sm3 Pendolino – Sm4 – Sm5 – M100 – M200
Ratatyökoneet ja pienveturit:

Tve1 – Tve4 – Tve5 – Tka6 – Tka7 – Tka8 – Tka9 – Ttm1
Museokalusto

Hr1 – Tk3 – Vr1 – Dm7 – Dm8 – Dm9 – Dv11 – Dv15 – Dv16 – Dr12 – Dr13 – Tve3 - Tr1
Koeveturit ja -kiskobussit:

Dr15 – Sv1 – Dm10 – Dm11
Käytöstä poistuneet:

Dm3, Dm4
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Dm7
Henkilökohtaiset työkalut