Dr14

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dr14
Saneerattu Dr14 1868 Pasilassa.
Saneerattu Dr14 1868 Pasilassa.
Perustiedot
Tyyppi dieselveturi
Liikennöitsijä VR-Yhtymä
Valmistaja Rauma-Repola, Lokomo
Lukumäärä 24
Valmistusvuodet 19681971
Numerointi 1851–1874
Lempinimi Seepra, Belarus (Kouvolan seutu), Raitakukko, Viirukukko, Riikinkukko ja Dieselkukko
Tekniset tiedot
Huippunopeus 75 km/h
Paino 78 t, lisäpainoin 86 t
Pituus 14 000 mm
Leveys 3 200 mm
Korkeus 4 700 mm
Pyörästö B'B'
Pyörästön pituus 9 650 mm
Suurin akselipaino 19,5 t, lisäpainoin 21,5 t
Pyörän halkaisija uutena 1050 mm, loppuun kuluneena 972 mm
Vaihteisto Hydrodynaaminen Voith L206 rsb.
Moottori Tampella/MAN R8V22/30 ATL
Moottorin teho 875 kW
Dr14 1851 työntämässä vaunuja Viinikan ratapihan laskumäkeen Tampereella
Dr14 1851 työntämässä vaunuja Viinikan ratapihan laskumäkeen Tampereella

Dr14 on raskas, hydraulisella Voith-vaihteistolla varustettu dieselveturi, joka on suunniteltu raskaisiin vaihto- ja järjestelytöihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun puoliväliin tultaessa oli Valtionrautateiden kaluston dieselöinti jo hyvässä vauhdissa, mutta raskaaseen ratapihatyöskentelyyn sopivaa dieselveturisarjaa ei vielä oltu hankittu. Niinpä vuonna 1966 Valtionrautatiet järjesti tarjouskilpailun uudesta vaihtoveturista. Tarjouksia tuli niin Suomesta kuin Saksastakin, ja lopulta kilpailun voitti Lokomo. Lokomolta tilattiin yhteensä 24 kappaletta Valtionrautateiden ohjeiden mukaan suunniteltua veturia. Koesarja käsitti kaksi veturia, jotka otettiin käyttöön vuonna 1969. Sarjaveturit otettiin käyttöön vuosina 19701972. Veturit saivat sarjamerkin Vr12, joka vuonna 1976 vaihtui Dr14:ksi. Dr14-veturit syrjäyttivät välittömästi Vr3-sarjan höyryveturit laskumäkityöstä.

Veturin yleisin lempinimi on Seepra, mutta myös nimiä Belarus, Raitakukko, Viirukukko, Riikinkukko ja uusimpana Dieselkukko käytetään. Kukko-nimi on perintöä höyrykauden voimakkaimman vaihtoveturin, Vr3:n Kukko-lempinimestä.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saneeratun Dr14-veturin ajopöytä
Saneerattu ja radio-ohjauslaittein varustettu Dr14 1862 Kouvolassa

Dr14-veturin perusrakenne muodostuu kahdesta 2-akselisesta telistä ja alustasta, jonka päällä ovat koneistot konesuojuksineen sekä keskiohjaamo. Ohjaamon molemmin puolin sijaitsevat konesuojat, joiden molemmille sivuille jäävät käyntisillat. Ohjaamossa on ajopöydät molempiin suuntiin, ja kulku sinne tapahtuu käyntisilloilta. Telin sekä ensiö- että toisiojouset ovat kumijousia, jonka ansiosta veturin kulku ratapihojen jyrkissä kaarteissa ja vaihteissa on joustavaa.

Veturin päämoottorit (MAN R8V22/30 ATL) on valmistanut lisenssillä Tampella kahta ensimmäistä veturia lukuun ottamatta. Moottori on turboahdettu ja varustettu ahtoilman välijäähdytyksellä. Vaihteisto on hydraulinen Voith L206-vaihteisto. Vaihteiston yhteydessä on suunnanvaihtolaite, kaksi momentinmuunninta ja aluevaihde, joka antaa V-vaihteella suurimmaksi nopeudeksi 43 km/h ja T-vaihteella 75 km/h. Voiman välitys akselinkäyttölaitteille ja edelleen pyöräkertoihin tapahtuu nivelakseleiden välityksellä.

Dr14-veturin hidasajo-ominaisuudet ovat vaihteistoöljyn lisäjäähdytyskennojen ansiosta erittäin hyvät. Täyttä tehoa voidaan käyttää paikallaan seisten tai hyvin alhaisella nopeudella jatkuvasti vaihteistoöljyn ylikuumentumatta. Veturin painoa voidaan nostaa käyntisilloille asennettavilla lisäpainoilla. Kaikki veturit on varustettu Vapiti-vaihtotyökytkimin ja radio-ohjauslaittein ja osa on varustettu JKV-laitteilla. Veturit, joissa ei ole JKV-laitteita, tunnistaa siitä, että niiden suurin sallittu nopeus on 35 km/h.

Saneeraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dr14-sarjan veturit saneerattiin Hyvinkään konepajalla vuosina 20022005 nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi. Saneerauksessa veturin ohjaamo uusittiin täydellisesti ja veturit maalattiin uudestaan. Ohjaamohytin etu- ja takaseinien kuljettajan puoleisia ikkunoita suurennettiin hieman alaspäin, jotta kuljettajan penkiltä olisi parempi näkyvyys puskimiin. Veturit myös varustettiin imuilman äänenvaimentimella ja osa vetureista JKV-veturilaittein.

Radio-ohjauslaitteiden asennus Dr14-sarjaan alkoi vuoden 2008 lopulla. Asennuksen yhteydessä uusitaan myös käyntisiltojen kaiteita ja portaita vaihtotöihin paremmin sopiviksi sekä lisätään turvaväritystä päätypalkkeihin. Mikäli veturissa ei ole JKV-laitteita, radio-ohjauksen myötä tulee suurimmaksi nopeudeksi 35 km/h.

Sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dr14-veturit ovat käytössä Kouvolassa, Tampereella, Imatralla, Kotkassa, Haminassa, Vainikkalassa, Lauritsalassa, Joutsenossa, Ilmalassa ja Sköldvikissä. Vetureita on käytetty linja-ajossa varsin vähän. Dr14-sarjan päähuoltovarikko on Kouvola, ja sieltä käsin niillä on ajettu jonkin verran lyhyen matkan tavarajunia. Aiemmin niitä käytettiin myös Pasilasta Hakkilaan, Sköldvikiin ja Kauniaisiin suuntautuvassa tavaraliikenteessä.

Dr14-vetureiden tulevaisuus näyttää tällä hetkellä hyvältä; veturit on määrä hylätä vasta vuosina 20192025. Dv12-vetureiden poistuessa hiljalleen käytöstä Dr14-vetureiden asema laskumäki- ja ratapihatyöskentelyssä vahvistunee entisestään.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistusvuodet (Sijoituspaikka)
  • 1851   Lokomo   635/1968 (Tampere)
  • 1852   Lokomo   636/1968 (Kouvola)
  • 1853   Lokomo   639/1970 (Ilmala)
  • 1854   Lokomo   640/1970 (Kouvola)
  • 1855   Lokomo   641/1970 (Kouvola)
  • 1856   Lokomo   642/1970 (Tampere)
  • 1857   Lokomo   643/1970 (Kouvola)
  • 1858   Lokomo   644/1970 (Kouvola)
  • 1859   Lokomo   645/1970 (Kouvola)
  • 1860   Lokomo   646/1970 (Kouvola)
  • 1861   Lokomo   647/1970 (Kouvola)
  • 1862   Lokomo   648/1970 (Kouvola)
  • 1863   Lokomo   649/1970 (Kouvola)
  • 1864   Lokomo   650/1970 (Kouvola)
  • 1865   Lokomo   651/1971 (Kouvola)
  • 1866   Lokomo   652/1971 (Ilmala)
  • 1867   Lokomo   653/1971 (Kouvola)
  • 1868   Lokomo   654/1971 (Ilmala)
  • 1869   Lokomo   655/1971 (Ilmala)
  • 1870   Lokomo   656/1971 (Kouvola)
  • 1871   Lokomo   657/1971 (Kouvola)
  • 1872   Lokomo   658/1971 (Kouvola)
  • 1873   Lokomo   659/1971 (Kouvola)
  • 1874   Lokomo   660/1971 (Kouvola)

Ilmalan vetureita käytetään myös Sköldvikissä. Kouvolan vetureita käytetään Kotkassa (3), Haminassa (2), Kouvolassa (3+huollettavat), Vainikkalassa (2), Lauritsalassa (1), Joutsenossa (1) ja Imatralla (3).

Perustiedot
  • Lukumäärä: 24 kappaletta
  • Suurin nopeus: 75 km/h
  • Pyörästöjärjestelmä: B´B´
  • Pyörän halkaisija: 1 050 mm (uutena)
  • Veturin paino työkunnosssa: 68 tonnia, lisäpainojen kanssa 78 tonnia
  • Suurin akselipaino: 19,5 tonnia, lisäpainojen kanssa 21,5 tonnia
  • Valmistaja Lokomo Oy
Päädieselmoottori
  • Tampella/MAN R8V22/30 ATL, nelitahtinen, ahdettu ja ahtoilman välijäähdytyksellä varustettu suoraruiskutusdieselmoottori
  • Teho: 880 kW/1 190 hv
  • Iskunpituus: 300 mm
  • Puristussuhde: 12:1
Kompressori
  • Valmet 310 D-NT 914, 2-vaiheinen ja 2-sylinterinen dieselkompressori
  • Kehittää noin 2 000 l/min paineilmaa kierrosluvulla 1 500 r/min ja vastapaineella 10 kp/cm²
Vaihteisto
  • Voith L 206 rsb, hydraulinen virtausvaihteisto, jossa on I- ja II-vaihteille momentinmuuntimet.
  • Vaihteiston yhteydessä suunnanvaihtolaite sekä aluevaihde (V-vaihde 43 km/h, T-vaihde 75 km/h)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]