Hv3

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hv3
Hv3 781 Keravalla muistomerkkinä
Hv3 781 Keravalla muistomerkkinä
Perustiedot
Tyyppi höyryveturi
Valmistaja Suomen lippuLokomo
Suomen lippuTampella
Saksan lippuSchwartzkopff
Lukumäärä 24
Valmistusvuodet 19211941
Museoitu 781, 995, 998
Numerointi 638–647, 781–785, 991–999
Lempinimi Heikki, Hindenburg, Mörssi
Tekniset tiedot
Huippunopeus 95 km/h
Paino 55,2 + 33,3 t
Pituus 17 636 mm
Pyörästö 4-6-0 (2'C-2'2'T)
Pyörästön pituus 14 940 mm
Suurin akselipaino 12,7 t
Pyörän halkaisija 860–1750 mm
Vetovoima 6 950 / 7 530 kp

Hv3 oli Valtionrautateiden käytössä ollut väliraskas henkilöjunien höyryveturi. Hv3 oli Hv1-veturin pohjalta suunniteltu veturi. Erona Hv1-sarjaan Hv3:ssa oli kapeampi aluskehys, jonka ansiosta veturit olisi myöhemmin voitu muuttaa kapeammalle yleiseurooppalaiselle raideleveydelle. Hv2-vetureita valmistettiin kaikkiaan 24 kappaletta. Osan vetureista valmisti suomalaiset Tampella ja Lokomo, osan saksalainen Schwartzkopff. Veturit saivat alun perin sarjatunnuksen H9, mutta vuonna 1942 ne jaettiin tenderin pituuden mukaan sarjoihin Hv2 ja Hv3. Hv3-vetureissa oli pidempi, neliakselinen tenderi.

Veturin vesitilan suuruus oli 19 kuutiota ja hiilitilan suuruus 6 kuutiota. Tulipinnan ala oli 109,8 neliötä ja tulistimen 30,7 neliötä. Työpaine oli 12 kilopondia neliösentille, sylinterin pituus 51 senttiä ja männän iskun pituus 60 senttiä. Veturi pystyi vetämään noin 600–700 tonnin vaunukuormaa noin 890 hevosvoimansa avulla, pikajunakäytössä sen perässä oli tavallisesti kymmenisen vaunua eli noin 400 tonnin paino.

Hv3-veturit palvelivat matkustajaliikenteessä maan tärkeimpiä varikkoja, kunnes dieselöinti syrjäytti ne 1970-luvun alkuun mennessä. Saksassa valmistetut veturit erosivat jonkin verran Suomessa valmistetuista ja ne hylättiin jo vuonna 1965. Hv3-sarjasta on museoitu kolme yksilöä, joista 781 on Keravalla muistomerkkinä ja 998 Haapamäen höyryveturipuistossa. Veturin 995, joka valmistui jatkosodan alkaessa 1941, kunnosti noin 15 000 tunnin työllä ajokuntoon Suolahdessa Tapani Laaksomies. Veturi on ainoa ajokuntoinen lajissaan koko Euroopassa. Se teki aikoinaan viimeisen aikataulun mukaisen matkansa henkilöjunassa Seinäjoen ja Vaasan välillä marraskuussa 1966. Kun koko Hv-sarja hylättiin 1977, se tuotiin seuraavana vuonna kunnostettavaksi muistomerkiksi Ouluun. Veturi oli Oulun rautatieaseman alueella vuodesta 1980 aina vuoteen 2004 saakka. Laaksomies muutti sen kunnostuksen yhteydessä halkokäyttöiseksi ja kapeampi hiilipiippu vaihdettiin samalla leveämpään halkopiippuun. Halkotilan suuruus on 12 kuutiota, neitsytmatkalla Suolahdelta Äänekoskelle halkoja kului noin kuusi mottia 50 kilometrin matkalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Commons-logo.svg Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hv3 Wikimedia Commonsissa
  • Ahola, Henrik: Reportaasi: Höyryveturi Heikin tarina. Sarjassaan viimeiset. (Sunnuntailiite) Kaleva, 27.11.2011, s. 6–11. Oulu: Kaleva Oy.
Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.