Dm8
|
|
|
|---|---|
Dm8 Hyvinkään konepajalla vuonna 2005 |
|
|
|
|
| Tyyppi | dieselmoottorijuna |
| Liikennöitsijä | Valtionrautatiet |
| Valmistaja | Valmet |
| Lukumäärä | 12 |
| Valmistusvuodet | 1964–1965 |
| Numerointi | 5001–5024 (keskivaunu 5501-5512) |
| Istumapaikkoja | 187 paikkaa |
| Lempinimi | Porkkana |
|
|
|
| Huippunopeus | 140 km/h |
| Paino | 133 t |
| Pituus | 78 700 mm |
| Leveys | 3 074 mm |
| Korkeus | 4 450 mm |
| Pyörästö | B'2'+2'2'+2'B' |
| Suurin akselipaino | 15,5 t |
| Pyörän halkaisija | uutena 920 mm |
| Vaihteisto | automaatti, Self-Changing Gears 19D/CA3 |
| Moottori | 2 × F.A. Isotta Fraschini e Motori Breda D19/SC12P |
| Moottorin teho | 753 kW |
Dm8 eli ns. Porkkana oli Valtionrautateiden käytössä ollut, Valmetin vuosina 1964–1965 valmistama junayksikkö. Junia kutsuttiin Dm9-sarjan ohella myös kiitojuniksi.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
1950-luvulla alkoi Valtionrautatiet modernisoida junakalustoaan, joka siihen aikaan koostui yksinomaan höyryvetureista ja puuvaunuista sekä joistain moottorivaunuista. Vuosina 1961–1962 Valtionrautatiet tilasi Valmetilta 12 kappaletta uusia kiitojunia. Ne valmistuivat vuosina 1964–1965. Yksikön moottorivaunuille annettiin tyyppimerkintä Dm8 ja numerot 5001–5024. Välivaunut saivat tyyppimerkinnän CEikv.
Junat sijoitettiin aluksi Helsinkiin. Sieltä ne ajoivat kiitojunavuoroja Tampereelle, Vaasaan, Ouluun, Jyväskylään, Kuopioon, Savonlinnaan ja Joensuuhun. Vuonna 1972 kiitojunat korvattiin veturijunilla, ja vuodesta 1973 alkaen Dm8-junat toimivat samoissa tehtävissä Dm9-junien kanssa hoitaen paikallisliikennettä väleillä Helsinki–Turku, Turku–Jyväskylä, Helsinki–Pori, Helsinki–Vaasa ja Helsinki–Savonlinna.
Tekniikka [muokkaa]
Dm8 koostui kolmesta vaunusta. Päissä olivat moottorivaunut ja keskellä välivaunu. Molemmissa moottorivaunuissa oli ohjaamot. Välivaunuissa oli muun muassa keittiö. Kolmen vaunun yksiköitä saatettiin tarvittaessa kytkeä yhteen useampia, jolloin oli mahdollista saada jopa yhdeksänvaunuinen juna. Yhteisajo oli mahdollista myös Dm9-sarjan junien kanssa. Mitään teknistä estettä neljän tai useamman junan yhdistämiseen ei ollut, mutta yli kolmen yhdistelmää ei käytetty, koska näin varmistettiin sähkön siirto koko junaan. Mitä enemmän liitoksia sitä suurempi riski linjan katkeamiselle.
Dm8 oli kiihtyvyydeltään ja kulkuominaisuuksiltaan huomattavasti parempi kuin aikaisemmat Dm4- ja Hr11 -vetoiset kiitojunat. Hyvän kiihtyvyyden sekä 140 km/h nopeuden ansiosta junien aikatauluja voitiin nopeuttaa. Yhdessä moottorivaunussa oli yksi Bredan 505 hevosvoiman dieselmoottori, joten yhden yksikön kokonaisteho oli 1 010 hevosvoimaa. Moottorit oli sijoitettu vaunun alustaan lattian alle. Junissa oli kolmivaihteinen sähköisesti ohjattu automaattivaihteisto.
Hylkäys [muokkaa]
Dm8-sarjan junat poistettiin käytöstä 1980-luvulla. Viimeiset junat hylättiin 1987. Yksi kolmen vaunun yksikkö (5003–5004) kunnostettiin Rautatiemuseota varten, mutta Hyvinkään konepajalla lojuessa se pääsi niin huonoon kuntoon, että se lopulta päätettiin romuttaa vuonna 2008.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Eonsuu, Honkanen & Pölhö: Suomen veturit osa 2; Moottorikalusto. , 1995.
- Pyrhönen Kimmo: Porkkana - kiitojunan tarina. , 2011.
Aiheesta muualla [muokkaa]
| Dieselveturit ja -moottorijunat: | |
|---|---|
| Sähköveturit ja -moottorijunat: |
Sr1 – Sr2 – Sm1 – Sm2 – Sm3 Pendolino – Sm4 – Sm5 – Sm6 – M100 – M200 – M300 |
| Ratatyökoneet ja pienveturit: |
Tve1 – Tve2 – Tve3 – Tve4 – Tve5 – Tka6 – Tka7 – Tka8 – Tka9 – Ttm1 |
| Museokalusto |
Hr1 – Tr1 – Tr2 - Tk3 – Vr1 – Tv1 – Dm6 – Dm7 – Dm8 – Dm9 – Dv11 – Dv15 – Dv16 – Dr12 – Dr13 |
| Koeveturit ja -kiskobussit: | |
| Käytöstä poistuneet: |
Sivulta puuttuu