Hyvinkää

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hyvinkää
Hyvinge
Hyvinkaa.vaakuna.svg Hyvinkää.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.hyvinkaa.fi
Sijainti 60°37′50″N, 24°51′35″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Perustettu 1917
– kaupungiksi 1960
Kuntaliitokset Hyvinkään mlk (1969)
Kokonaispinta-ala 336,77 km²
258:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 322,62 km²
– sisävesi 14,15 km²
Väkiluku 46 285
24:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 143,5 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,6 %
– 15–64-v. 65,6 %
– yli 64-v. 17,7 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 94,9 %
ruotsinkielisiä 0,8 %
– muut 4,3 %
Kunnallisvero 19,25 %
265:nneksi suurin 2013 [4]
Kaupunginjohtaja Raimo Lahti
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
 2009–2012[5]
 • Kok.
 • SDP
 • Kesk.
 • Vas.
 • Vihr.
 • PS
 • Sit.
 • KD

16
13
6
5
5
3
2
1

Hyvinkää (ruots. Hyvinge) on kaupunki Uudenmaan maakunnassa. Hyvinkään väkiluku on noin 46 000 (2012) ja se on maakunnan kuudenneksi suurin kaupunki.

Hyvinkää itsenäistyi omaksi kunnakseen Hausjärven ja Nurmijärven alueista vuonna 1917. Hyvinkään kauppala erkaantui maalais­kunnasta 1926. Kauppala sai kaupunkioikeudet vuonna 1960, ja vuonna 1969 Hyvinkään maalais­kunta yhdistettiin kaupunkiin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkää sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Sen naapurikunnat ovat Riihimäki ja Hausjärvi pohjoisessa, Mäntsälä idässä, Tuusula ja Nurmijärvi etelässä sekä Vihti ja Loppi lännessä.[6]

Hyvinkään kallioperä on vanhaa, tasaiseksi kulunutta peruskalliota. Lounas-koillis-suuntaisesti kunnan läpi kulkee leveä vyöhyke punertavaa graniittia. Molemmilla puolilla vyöhykettä on laajalti tuliperäisiä kivilajeja. Kytäjän ja Usmin alueella Erkylän itäpuolelle asti kallioperä on gabroa. Tällä alueella on jyrkkiä kallioita, joiden väleissä on soistuneita järviä ja juotteja.[7]

Kaupungin asutus on keskittynyt lounas-koillis-suuntaiselle Salpausselän harjulle. Sveitsinrinteessä ja Jätinlukossa on pohjois-etelä-suuntaisia harjuja. Meri on loiventanut harjanteen kaakkoisreunaa, mutta luoteispuoli, nykyinen Sveitsin suppien alue, jäi jyrkäksi. Baltian jääjärven myrskyt kuluttivat korkeimmilta kallioilta maan pois ja tämän vuoksi Usmin kalliot ovat nykyäänkin paljaita. Noin 9 500 vuotta sitten nykyisen Hyvinkään etelä- ja kaakkoisosiin muodostui hiesu- ja savitasankoja, joille paikkakunnan ensimmäiset pellot myöhemmin raivattiin.[7]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kytäjärvi kuvattuna järven pohjoispuolen kalliolta.

Hyvinkäällä on kuusi yli sadan hehtaarin kokoista järveä: Hirvijärvi, Suolijärvi, Kytäjärvi, Sykäri, Ridasjärvi ja Sääksjärvi.[8] Yli 0,10 hehtaarin mutta alle 50 hehtaarin kokoisia järviä ja lampia on 49. Erityisesti Usmin ja Kytäjän seudulla suurin osa niistä on suoalueiden ympäröimiä ja niiden vesi on ruskeaa. Alueen lampien rannat ovat enimmäkseen rakentamattomia eikä niille kulje tietä. Suurimpien lampien, Jauholammin, Urolammin ja Usminjärven, rannat ovat asuttuja. Usminjärvellä on kaupungin uimaranta. Hirvijärven, Kytäjärven ja Suolijärven valuma-alueilla on useita luonnontilaisia lampia. Vaikka niiden vedenlaatu on enimmäkseen hyvä, vesi on usein hyvin ruskeaa. Poikkeus on Valkealammi, jonka näkösyvyys on kolme metriä. Sääksjärven alueen Märkiön ja Vihtilammin rannoilla on kurssi- ja leirikeskuksia ja paljon vapaa-ajan asutusta.[9]

Vantaanjoki virtaa pohjois-etelä-suuntaisesti Hyvinkään läpi noin 20 kilometrin matkan. Hyvinkäänkylässä se kulkee Salpausselän harjun läpi. Vantaanjoen pisin sivuhaara, Keravanjoki, alkaa Ridasjärvestä. Se kulkee itä-Hyvinkäällä pohjoisesta etelään kymmenen kilometrin matkan. Kytäjärvestä Vantaanjokeen laskeva kaksitoista kilometriä pitkä Kytäjoki kaksinkertaistaa Vantaan virtaaman. Keihäsjoki alkaa Lopen Keihäsjärvestä, sen keskivaiheilla on Kurkisuo ja se laskee Kytäjoen puoliväliin. Keihäs- ja Kytäjoki tulvivat lähes vuosittain.[10] Hyvinkäällä ei ole yhtään laajaa luonnontilaista puroa. Alueen purot ovat enimmäkseen järvien tulo- ja laskuojia, jotka yleensä kulkevat pellon reunaa ja ovat perattuja. Etenkin Kytäjän seudulla moni puro on metsäoja. Hyvinkään puroja ovat muun muassa Hyyppärässä Vantaanjokeen laskeva Paalijoki, Kurkisuon Kurkioja ja Lepänoja, Ridasjärveen laskevat Aulinjoki, Panninjoki ja Parikkaanoja, Suolijärveen laskeva Välioja sekä Taka-Martin ja Tehtaansuon metsäpuroista alkava Tuusulaan jatkuva Palojoki.[11]

Suurin osa Hyvinkään lähteistä ei ole enää luonnontilassa. Pääasiassa ne on otettu kaivoiksi tai kuivuneet metsäojituksen vuoksi.[12] Pohjaveden muodostumisaluetta on Hyvinkäällä 19 neliökilometriä. Vuorokaudessa muodostuu 13 000–19 000 kuutiometriä uutta pohjavettä. Vedenhankintaan soveltuvia tai vedenhankinnan kannalta tärkeitä pohjavesialueita on yhteensä 24, joista kahdeksan on naapurikuntien kanssa yhteisiä.[13]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkää on osa eteläboreaalista vyöhykettä, jolle on Pohjois-Uudellamaalla ominaista havupuuvaltaiset mustikkatyypin metsät. Kytäjän alueella kasvaa myös vaativia kasvilajeja, sillä kallioperässä on paljon emäksisiä kivilajeja, jotka ovat ravinteikkaita ja runsaskalkkisia. Laidunnuksen vähentymisen vuoksi monet ketokasvit ovat taantuneet perinteisillä kasvupaikoillaan, mutta muun muassa hirvenkello, ketomaruna ja ketoneilikka ovat levinneet tie- ja ratapenkereille.[14]

Ridasjärven, Järvisuon ja Ritassaarensuon kokonaisuus on kansallisesti merkittävä FINIBA-linnustoalue. Ridasjärvellä pesii runsaasti naurulokkeja, sinisorsia, telkkiä, nokikanoja ja härkälintuja. Harvinainen pikkulokki pesii järvellä vakituisesti. Keväisin muuttavia lintuja levähtää järvellä sadoittain. Yleisimpiä ovat joutsenet, joiden lisäksi metsähanhia havaitaan usein kymmeniä ja kanadan-, meri- ja tundrahanhia joitakin yksilöitä. Ritassaarensuolla elää lähinnä yleisiä eteläsuomalaisia lintulajeja, erityistä suojelua vaativia lajeja ovat kurki, sääksi ja teeri. Myös Kytäjärvi ympäristöineen on maakunnallisesti merkittävä lintukohde. Siellä levähtää kahlaajia, lokkeja, sorsia, hanhia, joutsenia ja nokikanoja. Sveitsin puistossa on havaittu 59 eri lintulajia, joista yleisimpiä ovat pajulintu, peippo, punarinta ja sirittäjä. Alueella on tavattu uhanalaisista lajeista pikkusieppoa ja tiltalttia ja silmälläpidettävistä kottaraista, mehiläishaukkaa ja pensastaskua.[15]

Liito-orava esiintyy Hyvinkäällä kymmenillä eri alueilla, myös keskustaajamassa. Valkohäntäpeuroja on noin 250 yksilöä, metsäkauriita 150–200, hirviä noin 150 ja kuusipeuroja noin 100. Paikkakunnalla elää pysyvästi noin 15 ilvestä ja 5–10 saukkoa.[16]

Hyvinkäällä on viisitoista luonnonsuojelualuetta (2010). Niiden pinta-ala on yhteensä 1 012 hehtaaria (2009) eli kolme prosenttia kunnan pinta-alasta.[17] Suurimmat rauhoitetut alueet ovat Kytäjän luonnonsuojelualue (295 ha), Järvisuo-Ritassaarensuo (250 ha), Ridasjärvi (175 ha), Matkunsuo (103 ha), Sveitsinpuisto (96 ha) ja Antinlempi (15,5 ha). Natura 2000 -verkostoon kuuluvat Kytäjä-Usmin metsäalue (2 266 ha), Kalkkilammi-Sääksjärvi (976 ha, osa Nurmijärvellä), Järvisuo-Ridasjärvi (686 ha), Petkelsuo (284 ha), Kivilamminsuo-Pitkästenjärvet (220 ha, suurin osa Mäntsälässä) ja Mustasuo (214 ha, suurin osa Hausjärvellä).[18]

Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään keskustaa vuonna 2008.

Hyvinkään tunnetuin rakennus on Aarno Ruusu­vuoren suunnittelema pyramidimainen Hyvinkään kirkko (1961). Muita tunnettuja kohteita ovat muun muassa Vanha kirkko (1896, Yrjö Sadeniemi), Kytäjän kartano sekä Kytäjän kirkko (1939, Väinö Vähäkallio) ja kaupungin ydinkeskustassa sijaitseva arkkitehti V. Vähäkallion suunnittelema funkkis-risteys. Hyvinkäänkadulla sijaitsevassa Suomen Rautatiemuseossa käy yli 20 000 kävijää vuodessa.

Hyvinkäällä järjestettiin vuoden 2013 Asuntomessut Metsäkaltevan kaupunginosaan kuuluvalla Kravunharjun alueella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lars Sonckin suunnittelema, vuonna 1906 valmistunut Hyvinkään parantolan päärakennus. Parantolan vuoksi Hyvinkää oli keisarikunnan viimeisinä vuosina suosittu matkailukohde.

Ensimmäinen maininta Hyvinkäästä on vuodelta 1495. Tällöin sillä tarkoitettiin nykyistä Hyvinkäänkylää. Nimen alkuperästä ei ole varmuutta, mutta sen vanhin kirjoitettu muoto on ”Höffinga”. Vuosina 1559–1561 ja uudestaan vuosina 1616–1629 Hyvinkäänkylän ja Kytäjän välisessä Hyvinkäänvuoressa toimi kaivos, jota perimätiedossa kutsutaan Hopeavuoreksi. Ensimmäinen maininta Helsinki–Hämeenlinna-maantien varrella sijaitsevasta Hyvinkään kestikievarista on samalta ajalta, vuodelta 1622.[19]

Suomen ensimmäinen rautatie, Helsinki–Hämeenlinna-rata, valmistui vuonna 1862. Hyvinkää oli asemista keskimmäinen, ja juna pysähtyi Hyvinkäällä 15 minuutiksi, kun se muilla asemilla seisahtui vain 3–5 minuuttia. Hyvinkään asema rakennettiin Nikkilän tilan ulkoniitylle Uudenmaan ja Hämeen läänien rajalle. Rata Hyvinkäältä Hankoon rakennettiin 1870-luvulla. Rautatiet tekivät asemanseudusta asuinalueen, mutta se alkoi kasvaa toden teolla vasta Ossian Donnerin 1890-luvulla perustaman villatehtaan myötä. 1862–1880 asemanseudun väkiluku oli 500–600 henkeä, mutta vuonna 1900 seudulla asui jo 1 800 henkeä.[20]

Vuonna 1896 Hyvinkäälle perustettiin hermo- ja toipilasparantola. Vuoteen 1905 asti asiakkaat olivat enimmäkseen suomalaisia. Tämän jälkeen parantolalle rakennettiin Lars Sonckin suunnittelema uusi, kivinen päärakennus ja suurin osa asiakkaista alkoi olla venäläisiä. Vuonna 1916 parantolan asukkaista yli 80 prosenttia tuli Suomen ulkopuolelta ja Hyvinkää oli Krimin matkailukohteiden kilpailija. Vierailijoilla oli mahdollisuus ulkoilla terveellisessä ilmastossa Hyvinkään ”Sveitsissä”. Keisarikunnan romahtamisen jälkeen asiakasmäärät laskivat. Parantolatoiminta loppui vuonna 1939, kun rakennus vaurioitui talvisodan pommituksessa.[21]

Hyvinkäälle rakennettiin rukoushuone (nyk. Hyvinkään vanha kirkko) vuonna 1896. Hyvinkää kuului tuolloin vielä osittain Nurmijärveen ja osittain Hausjärveen, mutta vuonna 1917 perustettiin Hyvinkään kunta. Sisällissodan aikana punaiset ottivat vallan Hyvinkäällä, mutta 20.–21. huhtikuuta saksalaiset valloittivat paikkakunnan. Vuonna 1925 asemanseutu erotettiin Hyvinkään kauppalaksi ja muu kunta jäi maalaiskunnaksi. 1920-luvulla Carolus Lindberg laati kauppalalle asemakaavan, joka oli mitoitettu 55 000 asukkaalle eikä toteutunut sellaisenaan. Kauppalan keskeisin väylä oli nykyinen Hyvinkäänkatu, mutta Lindbergin kaavassa pääväylä siirtyi Uudenmaankatu–Hämeenkadulle. 1930-luvulla valtuusto halusi toteuttaa asemakaavan keskeisimmän yksityiskohdan ja aloitti Uudenmaankadun ja Siltakadun rakennuttamiset.[22]

Kone rakensi Hyvinkäälle tehtaan vuonna 1943. Sodan jälkeen yhtiöllä oli keskeinen asema sotakorvaustuotannossa ja tehdasta laajennettiin. Koneen tehtaalla valmistettiin sotakorvauksina 265 nostinta, 202 nosturia ja 108 hissiä.[23] Sodan jälkeen Hyvinkäälle myös asutettiin 5 000–6 000 siirtokarjalaista.[24]

Vuonna 1960 Hyvinkään kauppalasta tuli kaupunki ja vuonna 1969 kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät.[25]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Hyvinkään väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
37 297
1985
  
38 742
1990
  
40 194
1995
  
41 203
2000
  
42 545
2005
  
43 848
2010
  
45 489
Lähde: Tilastokeskus.[26]

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkää kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin ja sen kaupunginvaltuustossa on 51 kaupunginvaltuutettua.[5]

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
SDP Kok. SKDL
Vas.
Kesk. LKP SKL
KD
Vihr. RKP SMP
PS
sit. Muut
1976 17 12 12 3 5 2 76,0%
1980 17 14 12 3 3 2 76,2%
1984 17 13 5 4 3 4a 1 2 2b 70,3%
1988 17 14 7 4 1 2 1 5c 65,1%
1992 19 10 6 3 3a 10d 69,9%
1996 17 13 5 5 2 2 1 6 56,0%
2000 15 10 5 5 2 4 1 8 1e 49,6%
2004 15 12 5 6 3 5 5 53,9%
2008 13 16 5 6 1 5 3 2 55,6%
2012 13 15 5 4 2 5 7 51,7%
a Hyvinkään vihreiden yhteislista[27][28]
b Hyvinkään kommunistien ja demokraattien yhteislista[27]
c Puolueisiin sitoutumattomien ja liberaalien yhteislista (3),
Demokraattinen Vaihtoehto (1), SEP (1)[29]
d Terveen kunnallistalouden puolesta -yhteislista[28]
e Remonttiryhmä
Lähteet: Tilastokeskus[30] ja Oikeusministeriö[31]

Kaupunginosat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään kaupunginosat:[32]

Kaupunginosa Numero
Ahdenkallio 4
Hakakallio 24
Hakala 13
Hakalanmäki 16
Hyvinkäänkylä 17
Kallionoppo 51
Kapula 34
Kaukas 25
Kirjavatolppa 7
Kittelä 22
Kruununpuisto 10
Kuumola 20
Kytäjä 45
Martinlehto 32
Martti 15
Metsäkalteva 28
Mustamännistö 3
Mäkivehkoja 14
Nummenkärki 18
Nummenmäki 41
Paavola 11
Parantola 2
Sahanmäki 9
Sveitsi 8
Takoja 35
Tanssikallio 31
Tapainlinna 33
Tehdas 5
Vanhamylly 19
Vehkoja 12
Vieremä 1
Viertola 6

Kiinteistörekisteriin merkityt kylät Hyvinkään alueella:[32]

Kylä Numero
Arolampi 401
Erkylä 402
Hyvinkäänkylä 403
Kellokoski 404
Kytäjärvi 405
Nukari 406
Ohkola 407
Ridasjärvi 408
Selänoja 409

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkäällä on nosturivalmistaja Konecranesin ja Myllyn Parhaan pääkonttorit sekä tehtaat. Lisäksi Hyvinkäällä on Koneen ja Isoverin tehtaat.

Vuonna 2012 Hyvinkään keskustaan valmistui kauppakeskus Willa. Se työllistää noin 700 henkeä.

Hyvinkäällä on 123 maatilaa (2007). Kymmenen on lypsykarjatiloja ja 13 tallia. Enimmäkseen Hyvinkäällä viljellään kauraa, kevätvehnää ja mallas- sekä rehuohraa. Paikkakunnalla on yhteensä 58 neliökilometriä peltoa. Metsittämisen ja rakentamisen vuoksi peltoala on vähentynyt 800 hehtaarilla kahdessakymmenessä vuodessa.[33]

Hyvinkäällä on 16 maa-ainesten ottoaluetta. Niiden ala on 280 hehtaaria. Kallioiden louhinnan ja murskauksen merkitys on kasvanut viime vuosina, mutta kaivumäärät ovat laskeneet. Käyttökelpoiset hiekka- ja soravarat on enimmäkseen jo hyödynnetty. Suurimmat maa-ainesten ottoalueet ovat Astrakanissa ja Suomiehessä.[34]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään rautatieasema, kaupungin keskustan vanhin rakennus.

Hyvinkää on tunnettu rautatiekaupunkina, ja sen keskustan sijainti määräytyi Helsinki–Hämeenlinna-radan rakentamisen perusteella. Asema­rakennus on yksi harvoista alkuperäisistä asemarakennuksista, joka vielä on alkuperäisessä käytössään. Kaupungissa on myös Rautatiemuseo ja VR:n kone­paja. Hyvinkään ja Karkkilan välillä (noin 45 km) toimi vuosina 1918–1967 kapearaiteinen Hyvinkään–Karkkilan rautatie. Hyvinkäältä haarautuu myös Hyvinkää–Karjaa-rata Hangon suuntaan (avattu liikenteelle 8. lokakuuta 1873), ja 1900-luvun alussa silloinen asemakylä oli välietappi monelle amerikansiirtolaisille, jotka lähtivät Hangosta Atlantin toiselle puolelle. Matkustaja­liikenne Hyvinkään ja Karjaan välillä lopetettiin syyskuussa 1983, mutta rata on yhä tavara­liikenteen käytössä. Rautatieasemalta Hyyppärään kulki ennen Hyyppärän rata. Museovirasto on luokitellut Hyvinkään rautatieaseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. [35]

Lähellä rautatieasemaa on vuonna 1957 paljastettu Wäinö Aaltosen veistämä rautateiden rakentajien muistomerkki.

Maantieliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään kautta kulki jo satoja vuosia sitten tärkeä maantie Helsingistä Hämeenlinnaan. 1930-luvulla tiestä tuli osa Helsingin ja Jyväskylän välistä valtatie 4:ä. Kun Suomen päätieverkko rakennettiin sotien jälkeen uudelleen, valtatie 3:n uusi linjaus valmistui Hyvinkään keskustan länsipuolelle. Valtatie rakennettiin moottoritieksi 1990-luvulla ja vanha valtatie muutettiin seututie 130:ksi. Vanhan valtatie 4:n reittiä noudattelee myös nykyiseen moottoritiehen Hyvinkään etelärajalla yhtyvä, Tuusulan Hyrylästä tuleva kantatie 45. Hyvinkään eteläosan halki kulkee 1970-luvulla valmistunut valtatie 25. Paikallisliikennettä palvelevat maantiet Hausjärvelle, Jokelaan, Mäntsälään, Nurmijärven Rajamäelle ja Lopen Läyliäisiin.

Hyvinkäältä on maanteitse matkaa Helsinkiin 55 kilometriä, Riihimäelle 15 kilometriä, Hämeenlinnaan 50 kilometriä, Tampereelle 120 kilometriä, Lahteen 70 kilometriä, Turkuun 170 kilometriä, Hankoon 150 kilometriä ja Porvooseen 65 kilometriä.

Hyvinkäällä toimivia linja-autoyrityksiä ovat kaukoliikennettä hoitava Ventoniemi Oy ja lähinnä paikallislinjoja ajava Hyvinkään Liikenne Oy.

Lentokenttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään lentokenttä toimi jatkosodan jälkeen vuodet 1944–1947 valtakunnan päälentokenttänä, kun Helsinki-Malmin lentoasema oli liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Sen kautta lennettiin myös kansainvälinen liikenne. Finnairin DC-3-lentäjät koulutettiin konetyyppiin Hyvinkään kentällä vuonna 1948.[36]

Nykyisin kentällä on vilkasta harrastuslentotoimintaa muun muassa purjelentoa ja moottorilentoa muun muassa vuonna 1948 perustetun Hyvinkään ilmailukerhon sekä Mäntsälän ilmailukerhon toimesta.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkäällä toimii 20 peruskoulua: Anttilan koulu (luokat 1–2), Aseman koulu, Hakalan koulu, Hyvinkäänkylän koulu, Hämeenkadun koulu, Härkävehmaan koulu (luokat 3–9), Kaukasten koulu, Kytäjän koulu, Martin koulu, Nopon koulu, Paavolan koulu, Pohjoispuiston koulu (luokat 7–9), Puolimatkan koulu (luokat 1–9), Ridasjärven koulu, Svenska skolan i Hyvinge, Talvisillan koulu (luokat 1 ja 2), Tapainlinnan koulu (luokat 1–9), Uudenkylän koulu ja Vehkojan koulu (luokat 1–9).

Kaupungissa toimii kaksi lukiota, Hyvinkään yhteiskoulun lukio ja Hyvinkään Sveitsin lukio.

Ammatillista opetusta antavat Hyria (entiset Hyvinkään ammattioppilaitos, Hyvinkään kauppaoppilaitos, Hyvinkään taidekoulu, Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitos, Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus, Riihimäen ammattioppilaitos, Uudenmaan maaseutuopisto ja Oppisopimuskeskus) ja Laurea-ammattikorkeakoulu.

Muu koulutus: Hyvinkään Opisto (ent. Hyvinkään kansalaisopisto, myös avoimen yliopiston kursseja), Konecranesin Nosturi-instituutti, Hyvinkään musiikkiopisto, Rocktehdas, Suomen Rockopisto sekä Lasten ja nuorten kuvataidekoulu.

Jätehuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään jätehuollon järjestää Kiertokapula-yhtiö, joka käsittelee jätteet Kapulan jätteidenkäsittelyalueella. Järjestetty jätteenkuljetus kattaa koko kunnan alueen, 7 300 kiinteistöä. Jätteet poltetaan Ekokemin jätteenpolttolaitoksessa Riihimäellä. Vuoden 2007 alkuun saakka jäte loppusijoitettiin Kapulaan.[37]

Kapulan jätteidenkäsittelyalue on 29 hehtaarin suuruinen. Alueella on kompostointilaitos, siirtokuormaus- ja lajitteluasema, öljyllä pilaantuneiden maiden kompostointikenttä sekä hyötyjätteen, ongelmajätteen, sähkö- ja elektroniikkajätteen ja romuajoneuvojen vastaanottopisteet. Vuonna 2009 Kapulaan tuotiin 67 563 tonnia jätettä. Kompostointilaitokselle vastaanotettiin 3 073 tonnia biojätettä, joka kompostoidaan pääasiassa puutarhamullaksi, mutta myös maatalouden lannoitteeksi. Biojätteestä tehdään myös bioetanolia. Kaatopaikan biokaasuja kerätään talteen ja niillä lämmitetään kaukolämpöverkon paluuvettä.[37]

Kaupungin maan- ja lumenkaatopaikka on Kulomäki. Sinne viedään rakennustoiminnasta ylijäänyttä puhdasta maa- ja kiviainesta. Kulomäellä myös murskataan ja välivarastoidaan louhetta ja asfalttia.[37]

Kaukolämpö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

85 prosenttia keskustaajaman asukkaista eli 35 000 hyvinkääläistä on kaukolämpöverkossa. Vuoden aikana kaukolämpöä kuluu 340 gigawattituntia. Sen toimittaa kaupungin omistama Hyvinkään Lämpövoima. Yli 60 prosenttia kaukolämmöstä on tuotettu Riihimäen jätteenpolttolaitoksessa, enimmäkseen jätteestä. Maakaasulla tuotetaan kolmasosa kaukolämmöstä. Kapulan jätteidenkäsittelyalueen biokaasu ja biopohjaisten aineiden polttaminen tuottavat alle viisi prosenttia lämmöstä. Lähinnä kovilla pakkasilla käytetään varavoimaloita, jotka tuottavat lämpöä polttoöljyllä.[38]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään taidemuseo toimii Jussintorin liike- ja taidekeskuksessa ja Hyvinkään kaupunginmuseo Villatehtaan rakennuksissa. Lisäksi Hyvinkäällä sijaitsee Suomen Rautatiemuseo.

Hyvinkään Sanomat yhdistettiin Riihimäen sanomien kanssa vuoden 2003 lopussa Hyvinkään, Nurmijärven, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen yhteiseksi lehdeksi, Aamupostiksi.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään varhaisimmat kirjailijat olivat 1860-luvulla teoksiaan julkaisseet Kytäjän kartanon emäntä Marie Linder ja samalla kartanolla opettajana toiminut Aleksanteri Rahkonen. Hyvinkää oli merkittävä paikkakunta Tulenkantajista nousseille kirjailijoille Mika Waltarille ja Elina Vaaralle.[39] Waltari kirjoitti Helsingin jälkeen Suomen kaupungeista eniten Hyvinkäällä ja Hyvinkäästä. Hän asui Hyvinkäällä äitinsä kosijan luona kesäisin 1920-luvulla.[40] Vaara muutti Hyvinkäälle vuonna 1968.[41]

Hyvinkäällä opiskelleita kirjailijoita ovat muun muassa Juha Vakkuri, Liisa Mäntymies, Kai Nieminen, Marko Leino, Katja Myllyviita ja Sari Vento-Makkonen. Vakkuri asui Hyvinkäällä vuosina 1955–1965, Mäntymies asui Hyvinkäällä lapsuudessaan ja nuoruudessaan, Nieminen asui lapsuudessaan Hyvinkään Kaukasissa ja Leino syntyi Hyvinkäällä vuonna 1967 ja muutti pois 1980-luvun lopulla. Myllyviita ja Vento-Makkonen ovat olleet mukana paikallisessa Nuoren Voiman Liitossa. Myllyviita on syntynyt Hyvinkäällä, Vento-Makkonen muutti paikkakunnalle 14-vuotiaana.[39]

Hyvinkään kaupunginkirjastolla on toimipisteet keskustassa, Hakalassa ja Paavolassa.[42][43]

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toistuvia tapahtumia Hyvinkäällä ovat kaupungin kulttuuripalvelujen järjestämä Yhden päivän juttu toukokuussa, toukokuussa pidettävä valtakunnallinen museoviikko, Willatehtaan Woodstock ja Hyvinkää-Seuran järjestämät Vaiveron Myllytilan kesäpäivät kesäkuussa, Ferguson-päivä, Rauta ja Petrooli vuoteen 2012 asti, kaupunginmuseon järjestämä Ossianin nimipäivä Villatehtaalla ja Hyvinkää-päivä heinäkuussa sekä Suomen Rautatiemuseon elokuussa järjestämä Rautatiemuseopäivä.[44]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1935 rakennettu ja marraskuussa 2012 purettu[45] Sveitsin hyppyrimäki.

Hyvinkään pesäpallojoukkue Hyvinkään Tahko pelaa Superpesiksessä. Jalkapallon edustusjoukkue on Hyvinkään Palloseura, joka pelaa miesten Kolmosdivisioonassa. Amerikkalaisen jalkapallon erikoisjoukkueen, Hyvinkää Falconsin, edustusjoukkue pelaa I-divisioonassa ja jääkiekossa kaupunkia edustavat kakkosdivisioonassa pelaava Hoki Klupi Hyvinkää sekä kolmosdivisioonan Hyvinkää Storm ja Hyvinkää Bruins. Juniorijääkiekkoa pelataan Jää-Ahmojen paidassa. Jääkiekkoseura Hyvinkään Ahmat meni konkurssiin 2004.

Hyvinkään Katukoris on Suomen suurin katukoripallotapahtuma, jonka järjestää Hyvinkään Ponteva ry (HyPo). HyPon naisten edustusjoukkue pelaa SM-sarjaa ja miesten edustusjoukkue II-divisioonaa.

Sveitsin luonnonpuistossa on talvella hiihtoladut ja Sveitsin Hiihtokeskus (entinen Kulomäki) sekä kesällä lenkkipolut, Sveitsin Uimala ja maauimala. Sveitsin Uimalan sisäosa on auki myös talvella. Marraskuussa 2012 purettiin huonokuntoiseksi päässyt hyppyrimäki[45]. Usmin erämaastossa on talvella pitkät hiihtoladut ja kesällä maastopyöräilyreitit. Hyvinkään Kytäjällä sijaitsevat ulkoilureitit tarjoavat liikkumismahdollisuuksia talvella ja kesällä. Reittejä on monen eri tasoisia aloittelijoille ja kokeneille patikoitsijoille.

Hyvinkäällä sijaitsee kaksi golfkenttää: Kytäjä Golf (2 × 18 reikää) sekä Hyvinkää golf (18 reikää).

Julkisia uimarantoja Hyvinkäällä sijaitsee vähän, lähimmät uintimahdollisuudet ovat Usmin ja Sääksjärven hiekkarannoilla.

Lentokentän läheisyydessä on moottoriurheilukeskus.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinkään ystävyyskaupunkeja ovat:[46]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. a b Uusimaa – Hyvinkää – Puolueiden kannatus kunnassa 30.10.2008. Yleisradio. Viitattu 2.5.2012.
  6. Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 114–115. Genimap, 2005.
  7. a b Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 4.
  8. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 39.
  9. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 66–67.
  10. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 60–64.
  11. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 71.
  12. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 70.
  13. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 74.
  14. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 27.
  15. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 31–32.
  16. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 34.
  17. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 14.
  18. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 22–23.
  19. Junnila, s. 5–16.
  20. Junnila, s. 35–42 ja 60–61.
  21. Junnila, s. 57–60.
  22. Junnila, s. 94, 101, 114–116, 136–137 ja 146–147.
  23. Junnila, s. 288–289.
  24. Junnila, s. 218.
  25. Junnila, s. 232 ja 243.
  26. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  27. a b Kunnallisvaalit 1984 (Tilastokeskus), s. 108.
  28. a b Kunnallisvaalit 1992 (Tilastokeskus 1993), s. 177.
  29. Kunnallisvaalit 1988 (Tilastokeskus 1989), s. 36–37, 178.
  30. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976-2004 (Tilastokeskus 2008)
  31. Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997) Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 1.11.2012)
  32. a b Hyvinkään karttapalvelu Hyvinkään kaupunki. Viitattu 21.4.2012.
  33. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 86.
  34. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 96.
  35. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat '(2. painos), s. 62–64. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  36. Rasimus, Timo: Hyvinkään lentokentän historiaa 1.11.2002. Virtualpilots.fi. Viitattu 23.9.2008.
  37. a b c Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 134–139.
  38. Hyvinkään ympäristön tila 2010, s. 98–99.
  39. a b Hyvinkääläisiä kirjailijoita 5.2.2013. Hyvinkään kaupunki. Viitattu 13.3.2013.
  40. Mika Waltarin Hyvinkää – kirjallinen kaupunki 13.4.2010. Hyvinkään kaupunki. Viitattu 13.3.2013.
  41. Vaara, Elina 12.3.2009. Hyvinkään kaupunki. Viitattu 13.3.2013.
  42. Aukioloajat ja yhteystiedot 2.1.2013. Hyvinkään kaupunki. Viitattu 13.3.2013.
  43. Pääkirjasto 30.11.2012. Hyvinkään kaupunki. Viitattu 13.3.2013.
  44. Toistuvat tapahtumat 13.2.2013. Hyvinkään kaupunki. Viitattu 4.4.2013.
  45. a b http://www.hyvinkaa.fi/Ajankohtaista/Sveitsin-hyppyrimaki-rajaytettiin-911-/
  46. Ystävyyskaupungit 20.4.2011. Hyvinkään kaupunki. Viitattu 4.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]