Curling

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kanadan joukkueen curlingpelaajia Torinon olympialaisissa 2006.
Kiviä pesässä.

Curling on jäällä pelattava joukkuepeli, jossa liu’utetaan jäällä pyöreitä graniittikiviä tavoitteena saada mahdollisimman monta omaa kiveä lähemmäksi kehän keskipistettä kuin vastustajan kivet. Lajin nimi curling on englantia ja tarkoittaa suomeksi kiertämistä, jolla viitataan kiven pystyakselinsa ympäri tekemään pyörimisliikkeeseen. Tämän seurauksena kiven kulkurata on kaareva.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curlinginpelaajia Kanadan Ontariossa vuonna 1909.

Curlingin uskotaan kehittyneen 1500-luvulla Skotlannissa, joskin myös kahdessa 1500-luvulla eläneen Pieter Brueghel vanhemman maalauksessa kuvataan hollantilaisten talonpoikien curlingin peluuta. Oli totuus mikä tahansa, curling oli hyvin suosittua Skotlannissa 1500- ja 1800-lukujen välillä ilmaston ollessa tarpeeksi kylmä jääolosuhteille joka talvi. Lajin kattojärjestö World Curling Federation sijaitsee Perthissä, Skotlannissa.

Nykyisin peli on kuitenkin suosituinta Kanadassa. Ensimmäinen curling-seura perustettiin Kanadassa vuonna 1807. Yhdysvalloissa ensimmäinen seura perustettiin vuonna 1832 ja peli levisi vuosisadan loppuun mennessä Sveitsiin ja Ruotsiin. Nykyään curlingia pelataan kaikkialla Euroopassa, Japanissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Kiinassa ja Koreassa.

Pelin perusajatus [1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curling-rata

Curlingia pelataan kahden 3–4 hengen joukkueen välillä. Peli koostuu yleensä kahdeksasta, arvokisoissa kymmenestä erästä eli päästä. Pisteitä kustakin päästä joukkueille jaetaan sen mukaan, kuinka monta omaa kiveä on pään loputtua lähempänä pesän keskipistettä kuin vastustajan lähin kivi. Pisteitä saa ainoastaan kivistä, jotka ovat pesässä ja lähempänä keskipistettä kuin vastustajan lähin kivi.

Jokaisessa päässä jokainen kummankin joukkueen pelaaja heittää kaksi kiveä vuorollaan, joukkueita vuorotellen. Pelaajia nimitetään heittojärjestyksen mukaan nimillä ykkönen, kakkonen, kolmonen ja nelonen, joka toimii tavallisesti myös kapteenina.

Kiveä heitettäessä heittäjä ponnistaa vauhtia hakista, liukuu jään pintaa pitkin ja päästää kivestä irti ennen lähempää hog- eli pelilinjaa. Kiven on ylitettävä taempi pelilinja, muuten se poistetaan pelistä. Jokaisella heitolla joukkueiden kaksi pelaajaa voivat vaikuttaa kiven kulkuun harjaamalla harjalla tai luudalla jäätä kiven linjalta. Lisäksi yksi pelaaja voi vauhdittaa vastustajan kiven poistamista pesästä harjaamalla tee-linjan takana. Yksi joukkueen pelaaja, yleensä joko kapteeni tai varakapteeni, on vastuussa harjauksesta. Harjaamisella kiven liukuun saadaan parhaimmillaan pituutta useamman metrin verran.

Viimeisen kiven etu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisesti ratkaistaan kolikonheitolla se, kumpi joukkue saa valita joko kivet tai viimeisen kiven edun. Viimeisen kiven heittovuoro mahdollistaa vastustajaa paremmat lähtökohdat kontrolloida peliä, sillä varsin usein viimeisellä kivellä on mahdollista saada ainakin yksi piste. Pään voittanut joukkue menettää seuraavaan päähän viimeisen kiven etunsa vastustajalle, 0–0 -tilanteessa viimeinen kivi säilyy joukkueella.

Viimeisen kiven edun arvoksi on yleisesti arvioitu puoli pistettä, eivätkä joukkueet siitä usein mielellään luovu, vaan saattavat pyrkiä saamaan pään tulokseksi 0–0. Usein joukkueet saattavat pyrkiä pakottamaan viimeisen kiven edun omaavan vastustajan yhteen pisteeseen, jotta saisi seuraavaan päähän viimeisen kiven edun itselleen.

Herrasmieslaji[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curlingin eräs perusperiaate on herrasmiesmäisyys. Vastustajaa on tapana kunnioittaa, eikä vastustajaa kohtaan harrasteta häirintää, vaan kukin joukkue pyrkii itse pelaamaan niin hyvin kuin osaa. Vastustajan tehdessä onnistuneen suorituksen on tapana osoittaa arvostusta pään nyökkäyksellä tai harjan liikkeellä.

Heitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curlingissa ei kaikilla heitoilla pyritä suoraan pesän keskustaan, vaan myös rakentelemaan erilaisia taktisia kuvioita tai poistamaan vastustajan kiviä. Heitot ovat jaettavissa määrämittaisiin heittoihin, suojaheittoihin ja poistoheittoihin.

Määrämittainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määrämittainen heitto eli määris on heitto, jossa pyritään heittämään heittokivi pesään. Määrämittainen heitto voi kiertää suojakivien ohi. Levitys tarkoittaa määrämittaista heittoa, joka työntää heittokiven lisäksi pesään myös toisen oman kiven. Tökkis on heitto, jossa heittokivi tökkää oman kiven pesään.

Suoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojaheiton tarkoitus on nimensä mukaisesti rakentaa suoja, joka joko suojaa pesässä olevaa kiveä tai kiviä tai suoja, jonka taakse kivi voidaan heittää. Suojakivi jää radalle pelilinjan ja pesän väliin niin sanotulle suoja-alueelle. Suoja-alueella olevia vastustajan suojakiviä ei saa poistaa ennen kuin pään neljä ensimmäistä kiveä on pelattu.

Poisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poistoheitossa tarkoitus on poistaa vastustajan suojakivi tai pesäkivi. Kivi poistetaan radalta mikäli se osuu ratareunuksiin tai liukuu takapuolelle pois pelialueelta. Poistoheittoja on erilaisia. Tuplapoistoksi kutsutaan heittoa, joka poistaa kaksi kiveä. Jossakin tilanteessa saatetaan käyttää poistoheittoa, joka poistaa vastustajan kiven, mutta oma kivi jää pesään tai siirtyy sivulle. Suoraksi poistoksi kutsutaan poistoa, jossa heittokivi osuu suoraan vastustajan kiveen ja jää näin paikoilleen osumakohtaan. Ratsastus on nimitys poistolle, jossa poistetaan kivi käyttäen apuna toista kiveä.

Curling-rata[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakit eli tuet, joilta ponnistetaan.

Curlingia pelataan 44,50 metriä pitkällä ja 4,75 metriä leveällä jääpintaisella radalla. Jään pinnalle on ruiskutettu vettä, jonka pisarat parantavat kiven liukumis- ja kierto-ominaisuuksia.

Radan molempiin päihin on maalattu pesä. Pesä muodostuu 12 (365,76 cm), 8 (243,84 cm) ja 4 (121,92 cm) jalan levyisistä kehistä. Pienimmän kehän halkaisija on 30 senttimetriä ja sitä kutsutaan yleisesti nänniksi. Kehän keskipiste on nimeltään tee. Tavallisesti kehät erotetaan toisistaan väreillä. Pesän keskusta on 16 jalkaa (4,9 m) ja pelilinja 37 jalkaa (11,3 m) radan päädystä.

Radan molemmissa päissä on hakki, jäähän kiinnitetty tuki, josta ponnistetaan kiveä heitettäessä. Oikeakätinen heittäjä heittää keskiviivan vasemmalla puolella ja vasenkätinen keskiviivan oikealla puolelta olevalta tuelta. Hakit ovat neljän jalan päässä pesän takalaidasta. Hakkien sisälaidat ovat korkeintaan kolmen tuuman päästä radan keskeltä.

Pelaajat ja joukkueet[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curlingissa toisiaan vastaan pelaa kaksi neljän(tai kolmen) hengen joukkuetta. Joukkueen neljää pelaajaa kutsutaan heittojärjestyksen mukaan nimillä ykkönen, kakkonen, kolmonen ja nelonen, joka on myös yleensä joukkueen kapteeni. Jokaisessa päässä jokainen joukkueen jäsen heittää kaksi kiveä.

Ykkönen heittää jokaisen pään kaksi ensimmäistä kiveä. Ykköseltä odotetaan määrämittaisia heittoja ja hänen tulisi olla voimakas harjaaja.

Kakkonen heittää kussakin päässä joukkueen kaksi seuraavaa kiveä. Ykkösen tehtävien lisäksi kakkosen on ykköstä useammin heitettävä poistoheittoja.

Kolmonen heittää kussakin päässä joukkueen viidennen ja kuudennen kiven. Kolmonen toimii myös tavallisesti joukkuen kakkosmiehenä eli varakapteenina. Varakapteeni ottaa kapteenin aseman teelinjan takana kun kapteeni on heittovuorossa. Kolmoselta odotetaan jo kykyä taktisiin ratkaisuihin.

Nelonen on joukkueen viimeisten ratkaisevien kivien heittäjä ja useimmiten joukkueen kapteeni. Häneltä vaaditaan erityisesti taktista ja strategista osaamista sekä päätöksentekokykyä kovankin paineen alla. Silloin kun kapteeni ei ole heittovuorossa, on hän teelinjan takana antamassa merkkejä ja harjaamassa vastustajan teelinjan ohittaneita kiviä.

Varusteet [3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curling-kengät.

Curlingia pelatessa pukeudutaan tavallisiin vaatteisiin lukuun ottamatta tiettyjä erityisvarusteita.

Kengät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curlingia pelatessaan pelaajilla on jalassaan erityisesti tarkoitusta varten suunnitellut kengät. Toisen kengän pohja on yleensä valmistettu teflonista, metallista tai muusta liukkaasta aineesta, mikä mahdollistaa sen, että pelaajat voivat toisen jalkansa varassa, toisella vauhtia potkien, rennosti liikkua pitkin jään pintaa. Vasenkätiset pelaajat liukuvat käyttäen oikeaa jalkaa ja oikeakätiset vasenta. Toisen jalan kengässä pohja on valmistettu tavallisesti raakakumista, mikä pitää hyvin jään pinnalla. Lisäksi pelaajilla on käytössään liukukengän pohjan päälle vedettävä kuminen kalossi, joka antaa pelaajalle erityisesti harjattaessa paremman pidon. Aloittelijat ja harrastajat voivat käyttää tavallisia kenkiä, joihin kiinnitetään erillinen liukupohja.

Harja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harja.

Harjaamalla jäätä kiven etupuolelta kiven kulkema matka pitenee ja kierteen vaikutus heikkenee. Parhaimmillaan kiven kulkemaa matkaa voidaan taidokkaalla harjauksella lisätä kymmenen prosenttia. Nykyään käytetään pääasiassa synteettisestä materiaalista valmistettuja harjoja, joissa aiemmin käytössä olleet sian tai hevosen karvoista valmistetut harjakset on korvattu karkealla kangaspinnalla.

Sekuntikello[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huipputasolla curlingpelaajat käyttävät sekuntikelloja mitatakseen heittojen voimakkuutta. Tämä auttaa määrittämään jään luisto-ominaisuuksia ja arvioimaan poistoheittojen voimakkuuksia. Pisimmille kehitetyissä curling-harjoissa on sekuntikello valmiina.

Kivet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curlingissa pelivälineenä käytetään pyöreitä, yleensä Ailsa Craigin louhimoista peräisin olevia graniittikiviä. Niiden paino saa olla korkeintaan 19,96 kg, ympärysmitta enintään 91,44 senttiä ja korkeus vähintään 11,43 senttiä. Kivet koskettavat toisiaan pelissä laitojensa osumapinnalla. Kivi koskettaa jäätä hiotulla tasaisella pohjarenkaalla. Curling-kivet ovat kalliita ja yleensä curlingseurojen tai -hallien omistuksessa. Pelaajat eivät siis käytä otteluissa omia kiviään. Radalla on aina kaksi sarjaa (8 kiveä = sarja) kiviä ja pelin alussa yleensä arvotaan kumpaa sarjaa joukkueet käyttävät.

Kilpailuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curlingia 2006 talviolympialaisissa Pinerolossa. Kuvassa Yhdysvaltain miesten joukkueen jäseniä.

Curlingin maailmanmestaruuskilpailut on järjestetty vuosittain vuodesta 1959 lähtien. Curlingin Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975.

Curlingin Continental Cup on vuosittain järjestettävä turnaus, jossa Pohjois-Amerikka ja Eurooppa kilpailevat vastakkain.

Virallinen olympialaji curling on ollut vuoden 1998 talviolympialaisista lähtien. 1924 talviolympialaisissa curling oli alun perin näytöslaji mutta alkuvuodesta 2006 kansainvälinen olympiakomitea antoi kisojen curling-kilpailulle virallisen olympiakilpailun arvon.

Harrastajamäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harrastajamäärältään curling on maailman mittakaavassa varsin pieni laji. Kanadassa curlinginpelaajia on noin miljoona, mikä on enemmän kuin muualla maailmassa yhteensä. Britanniassa, pääasiassa Skotlannissa, lajia harrastaa 20 000–30 000 ihmistä ja Yhdysvalloissa noin 20 000. Suomessa rekisteröityjä pelaajia on noin 550 ja miesten SM-sarjassa pelasi kaudella 2006-2007 kahdeksan joukkuetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]