Aikido

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sōkaku Takeda
Morihei Ueshiba

Aikido (jap. 合気道, Aikidō) on nykyaikainen japanilainen budolaji, jonka kehitti Morihei Ueshiba (jap. 植芝盛平) (jota kutsutaan nimellä O-sensei eli "suuri opettaja") 1900-luvun alkupuolella. Teknisesti aikido on Daito-ryu aikijujutsusta (jap. 流合気柔術) perittyihin heittoihin ja nivellukkoihin perustuva taistelulaji, johon on yhdistetty miekkatekniikkaa kenjutsusta. Aikidossa ei keskitytä niinkään lyönteihin ja potkuihin, vaan siinä harjoitellaan pääasiassa vastustajan voiman ja sen liikeradan ohjaamista rentouden ja mahdollisimman vähäisen voimankäytön keinoin. O-sensei painotti opetuksessaan lajin henkisiä puolia ja pyrkimystä rauhaan - harjoittelussa tämä näkyy tekniikoiden pehmeydessä ja pyöreydessä. Aikidossa vastustajaa ei myöskään pyritä vahingoittamaan.

O-sensein kuoltua 1969 Doshun asema siirtyi hänen pojalleen Kisshōmaru Ueshiballe (jap. 植芝吉祥丸) ja edelleen 1999 pojanpojalleen Moriteru Ueshiballe (jap. 植芝守央), joka tällä hetkellä johtaa kansainvälistä Aikido-säätiötä ja aikidon pääpaikkaa Aikikai Hombu Dojoa.

Myöhemmin on kehittynyt useita aikidon tyylisuuntia, joista yleisin on Aikikai. Muita aikidon tyylisuuntia ovat mm. Shinshin Toitsu (kiaikido), Yoshinkai, Yoseikan budo, Tomiki Aikido, Tendokan aikido ja Keijutsukai aikido. Kaikki eivät laske Tomikia aikidoksi sen kilpailutoiminnan takia.

Sana aikido muodostuu kolmesta kanji -merkistä:

  • 合 Ai : Harmonia
  • 気 Ki : Elämän energia, universaali voima Ki
  • 道 Dô : Henkinen tie

Aikido on useissa yhteyksissä käännetty suomeksi "harmonisen voiman tie".

Sisällysluettelo

[muokkaa] Aikidon harjoittelu

Aikido sopii kaikenikäisille ja harjoittelijat ovat sekä miehiä että naisia. Harjoittelun päämääränä on kehittyä fyysisesti ja henkisesti hyvässä ilmapiirissä. Lajin perustaja Morihei Ueshiba korosti erityisesti vilpittömän tahdon, aikidon hengen, merkitystä harjoittelussa. Aikidotekniikat perustuvat vastustajan voiman hyväksikäyttöön. Tekniikoiden tavoitteena ei ole vastustajan voittaminen, vaan hänen hyökkäystahtonsa nujertaminen.

Aikidon harrastaja pukeutuu valkoiseen budopukuun (keiko-gi), joka vahvistustensa ansiosta kestää hyvin tarttumiset ja lattialla pyörähtelyt. Edistyneemmät harjoittelijat käyttävät lisäksi mustia, leveälahkeisia housuja eli hakamaa.[1] Suomessa hakaman käyttö aloitetaan yleensä 3. kyun suorittamisen jälkeen.

Aikidoa harjoitellaan tatamilla, jotka alkujaan olivat riisioljista käsin kudottuja paksuja mattoja. Nykyään tatamit ovat synteettisesti valmistettuja.

[muokkaa] Harjoituksen rakenne

Harjoitus alkaa kumarruksilla. Oppilaat istuvat riviin harjoitustatamin reunalle ja opettaja istuu heidän edessään. Opettajan johdolla kumarretaan dojon keskustaa eli shomenia kohti, jonka jälkeen opettaja ja oppilaat kumartavat toisilleen. Harjoituksen päätteeksi kumarrukset toistetaan.

Aikidoharjoituksen rakenne[2],

  • alkukumarrukset
  • aikitaiso:
    • lämmittely ja venytykset (aikitaiso)
    • hengitys- ja keskustaharjoitukset
    • liikkumis- ja käännösharjoitukset (tenkan, irimi-tenkan, ikkyo-undo)
  • kaatumisharjoitukset (ukemi)
  • vartalotekniikkaharjoittelu
  • asetekniikkaharjoittelu (jo, bokken, tanto)
  • loppujäähdyttely
  • loppukumarrukset

Tekniikoita harjoitellaan pareittain. Aluksi opettaja esittää harjoiteltavan tekniikan, jonka jälkeen oppilaat kumartavat opettajalle ja valitsevat harjoitusparinsa kumartamalla hänelle ja sanomalla onegaishimasu. Tämän jälkeen pari harjoittelee näytettyä tekniikkaa, kunnes opettaja taputtaa tekniikan vaihtumisen merkiksi. Tavallisesti kumpikin harjoittelija harjoittelee tekniikkaa toimien vuorollaan sekä nagena eli tekniikan tekijänä (hyökkääjä) että ukena eli tekniikan vastaanottajana (puolustautuja).

[muokkaa] Aikidon tekniikat

Aikidon tekniikat voidaan jakaa heittoihin (nagewaza), sidontoihin (katamewaza) sekä asetekniikkaan. Tekniikat voidaan tehdä joko uken (puolustautuja) etupuolelle (omote) tai taakse (ura). Harjoittelu voi tapahtua joko tavalliseen tapaan seisaaltaan (tachiwaza) tai siten, että joko molemmat (sekä hyökkääjä että puolustautuja) ovat perinteisessä japanilaisessa polviasennossa (suwariwaza) tai hyökkääjä on seisaaltaan ja puolustautuja polviasennossa (hanmi handachiwaza).

Edistyneempään harjoitteluun kuuluvat vapaa harjoittelu (jiyuwaza), toiminta useampaa samanaikaista hyökkääjää vastaan (randori) sekä vastatekniikat (kaeshiwaza).

Aseina aikidossa toimivat n. 130cm pitkä puinen keppi jo, puinen harjoitusmiekka bokken sekä puinen tai kuminen harjoituspuukko tanto. Tantoa ei tavallisesti käytetä kuin hyökkäyksissä aseetonta nagea vastaan, mutta jota ja bokkenia käytetään sekä keskenään että aseetonta nagea vastaan. Aikidon tekniikoiden muodot mahdollistavat myös hyvin jon tai bokkenin käytön apuna vartalotekniikkaa tehtäessä. Aikidossa harjoitellaan myös aiki-jōksi kutsuttuja jō tekniikoita.

[muokkaa] Vyökoejärjestelmä

Aikidossa käytetään monesta muusta budolajista poiketen pääasiallisesti vain kahta vyön väriä: valkoista ja mustaa. Myös ruskeaa vyötä on mahdollista käyttää (3. – 1. kyū), mutta käyttö on suhteellisen harvinaista. Edistyneemmillä harjoittelijoilla (3. – 1. kyū) on oikeus käyttää hakama-housuhametta. Ensimmäinen suoritettava vyöarvo on 6. kyū eli oppilasaste. Kyū-arvot etenevät pienentyen 6. kyūsta aina 1. kyūhun, joka on korkein oppilasaste. Kaikki oppilasasteen kokeet suoritettuaan harjoittelija voi suorittaa 1. danin eli 1. asteen mustan vyön. Dan-arvoja voi suorittaa aina 4. daniin asti, jonka jälkeen korkeammat arvot myönnetään vain suosituksesta. Teoriassa korkein mahdollinen dan-arvo on 10.

[muokkaa] Aikikai-aikidosta edelleen kehitettyjä muita aikidotyylejä

 Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta.
Tarkennus: muut aikidotyylit olisi käsiteltävä edes lyhyesti koska otsikko on aikido eikä aikikai-aikido. Alkuluvussa oleva maininta eri aikidotyyleistä ei mielestäni riitä. Aikikai-aikido nyt vain sattuu olemaan Suomessa vallitseva tyyli, mikä ei oikeuta aiheen kapea-alaiseen käsittelyyn vaikkei suomessa aikikai-aikidon lisäksi olisikaan muita tyylejä kuin ki-aikido.

Toinen vaihtoehto olisi tietysti luoda luokka aikido jossa aikikai-aikido, ki-aikido yms. muut suuret aikido tyylisuunnat olisivat budolajeina edustettuna

Esim: Jo aiemmin eronneet

  • Yoshinkan Aikido: Perustettu 1955, perustaja Gozo Shioda.
  • Yoseikan Aikido: Perustettu 1931, perustaja Minoru Mochizuki.
  • Shodokan Aikido: Perustettu 1967, perustaja Kenji Tomiki.
  • Manseikan Aikido: Perustettu 1954, perustaja Kanshu Sunadomari. Manseikan Aikido on erityisesti Kyūshūlla, Japanissa harjoitettu tyylisuuntaus.
  • Shin'ei Taido: Shin'ei Taido on hyvin läheisesti aikidon kaltainen. Perustettu 1956, perustaja Noriaki Inoue, Morihei Ueshiban veljenpoika ja oppilas ennen toista maailmansotaa.


Morihei Ueshiban kuoleman jälkeen eronneet:

  • Shin Shin Toitsu Aikido: Perustettu 1974. Perustaja Koichi Tohei, sekä sitä hallinnoiva järjestö Ki Society.
  • Iwama Ryu: Morihiro Saiton opettama aikido, joka kuului aiemmin aikikaihin. Vuonna 2004 noin puolet suunnan harjoittelijoista perusti tyylin, joka nimettiin Shinshin Aikishuren Kai, jota johtaa Hitohiro Saito.
  • Kokusai Aikidō Kenshūkai, Kobayashi Hirokazu Ha tai Kobayashi aikido: Perustaja Hirokazu Kobayashi.
  • Kokikai Aikido International: Perustettu 1986, perustaja Shuji Maruyama.
  • Fugakukai International Association: Perustettu 1982, perustuu Shodokan-tyyliin, mutta ilman kilpailua.
  • Yoshokai: Perustettu 1991, perustaja Takashi Kushida, Yoshinkan Aikidon pääohjaajia.
  • Aikido Yuishinkai International: Perustettu 1996, perustaja Koretoshi Maruyama.
  • Keijutsukai Aikido: Virallisesti perustettu helmikuussa 1980 Tokiossa, perustaja Thomas H. Makiyama.
  • Tendoryu Aikido: Perustettu 1982, perustaja Kenji Shimizu. Perusti "Shimizu Dojon" vuonna 1969, mutta nimesi tyylin uudelleen Tendokaniksi vuonna 1975.


Seuraavien lajien nimessä on aikido, mutta kyseisillä lajeilla ei ole yhteyttä Ueshiban kehittämään aikidoon:

  • Korindo Aikido: Perustaja Minoru Hirai.
  • Nihon Goshin Aikido: Perustaja Shodo Morita.

[muokkaa] Aikido Suomessa

Pääartikkeli: Aikido Suomessa

Aikidon harjoittelu Suomessa alkoi vuonna 1970, jolloin Toshikazu Ichimura tuli esittelemään aikidoa Suomeen. Ensimmäinen alkeiskurssi järjestettiin Meido-Kanissa, jossa alkoivat ensimmäisenä myös säännölliset harjoitukset.[3] Aikidon harrastajia on nykyään noin 3000, joista noin kolmasosa on naisia. Aikidoliittoon rekisteröityneitä seuroja on 64 (v.2008).[1]

Suomen aikidolle on tyypillistä se, että alussa varsinaisia mustan vyön aikido-opettajia oli hyvin vähän, ja seuran opettaja saattoi usein olla amatööri ja esimerkiksi 1. kyun haltija. Nykyisin 6.dan miehiä ja 5.dan naisia löytyy useita ja monien seurojen opetus on erittäin korkeatasoista, kiitos kiinteiden ja lämpimien japaninyhteyksien.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Yleiset lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Suomen aikidoliitto http://www.finland-aikikai.fi
  2. ↑ Silenius, Petteri 1994. Aloittelijan opas. Helsinki: Suomen Aikidoliitto.
  3. ↑ Aikidon suomalainen alkutaival. Aikido 2/2000, 8-13.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aikido.


"Ki" kirjoitettuna kanjeilla Nykyaikana harjoiteltavat budolajit
Gendai-budolajit: | Aikido | Atarashii naginata | Iaidō| ZNKR jōdō | Judo | Jūkendō | Karate-do | Kendō | Kyūdō | Shōrinji kenpō | Taido | Tankendō

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Aikido
Henkilökohtaiset työkalut