Parkour

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parkour ei ole järin vaarallista, kunhan kuuntelee kehoaan ja etenee omassa tahdissaan.

Parkour on 1980-luvulla Ranskalaisen kehittelemä liikuntalaji, jossa pyritään liikkumaan mahdollisimman sulavasti,nopeasti ja tehokkaasti paikasta. Parkourissa pyritään hyödyntämään kaikkia ympäristön esineitä ja rakenteita nopeaan ja katkeamattoman sulavaan liikkeeseen. Pariisin esikaupungeissa päivänvalon nähneen liikuntatavan isinä pidetään David Belleä ja Sébastien Foucania. Olennaista lajissa on niin sulava siirtyminen kuin suinkin mahdollista. Parkouraaja (traceur) voi liikkumisessaan hyödyntää esimerkiksi kaiteita, kattoja ja parvekkeita "ponnahduslautoinaan". Parkour on kaupunkilaisen harrastuksen maineessa, mutta yhtä hyvin sitä voi soveltaa vaikka metsäisessä maastossa.[1][vanhentunut linkki]

Alan käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suhteellisen uutena lajina parkouriin ei ole Suomessa vielä vakiintunut termejä, vaan käytössä on vaihtelevia ilmauksia. Parkourin harrastamiseen viitataan Suomessa yleensä termeillä hyppiminen, jamittaminen, kouraaminen sekä parkouraaminen, mutta myös käsitteitä, parkkaus, tracetus, treissaus ja treesaus voi kuulla käytettävän. Parkourin harrastajaa kutsutaan ulkomailla yleensä traceuriksi (suomalaisittain träsööri tai treissaaja), mutta Suomessa lähinnä parkouraajaksi. Sana traceur on vakiintunut käyttöön, vaikka alkuperäinen kirjoitusasu oli tracer. Etukäteen sovittua useamman henkilön parkour-tapahtumaa kutsutaan jameiksi.

Lajia heikosti tuntevat saattavat luulla parkourin olevan temppujen tekemistä, mitä se ei kuitenkaan ole. Parkour on mahdollisimman tehokkaaseen etenemiseen pyrkivää liikkumista, jossa ylimääräiset "temput" olisivat vain hidasteita. "Temppujen" tekemistä kutsutaan lajin piirissä free runningiksi. Se ei ole sama asia kuin parkour, ja näiden kahden asian sekoittaminen on yleinen virhe vähemmän lajia tuntevien keskuudessa.

Eri liikkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät parkourin liikkeet on nimetty, ja joillakin niistä on useampiakin nimiä. Vakiintuneimpia ovat englanninkieliset nimet, joista osa poikkeaa radikaalisti alkuperäisistä ranskankielisistä samojen liikkeiden nimistä. Ranskalaiset ovat myös nimenneet liikkeitä huomattavasti vähemmän ja yleisemmin (sama nimi usealle englanninkielisin termein erotetulle liikkeelle) kuin britit ja muut englanninkielisiä nimiä käyttävät. Tämä ero nimeämiskäytännössä heijastelee myös painotuseroa ranskalaislähtöisen ja brittivälitteisen parkourin harrastamisen välillä. Liikkeiden nimeäminen käsitetään usein niin, että parkour on erilaisten temppujen suorittamista, mutta todellisuudessa parkourissa ei ole temppuja vaan etenemistä.

Vault tarkoittaa jonkin esteen ylittämistä esteestä kiinni ottamalla tai hyppäämistä esteen yli koskematta siihen. Erilaisia vaulteja on kymmeniä, ja jotkut erityisesti lajia aloitellessaan keskittyvätkin nimenomaan vaultien avulla liikkumiseen. Erilaisten vaultien saama suuri painotus nimistössä kuvaa kuitenkin huonosti parkouria itseään: vähintään yhtä tärkeässä osassa ovat säästellen termitetyt juokseminen, kiipeäminen, tarkkuutta vaativa hyppiminen ja laskeutumistekniikat.

Muita yleisesti käytettyjä termejä ovat esimerkiksi roll (tai pk roll), joka tarkoittaa vauhdikkaan laskeutumisen jälkeen tai ahtaasta paikasta tunkeutumiseksi selän kautta tehtävää pyörähdystä, joka muistuttaa monien taistelulajien etu-ukemia. Pudottautumisiin viitataan usein sanalla drop tai droppi. Olennaisempaa toki olisi keskittyä laskeutumiseen kuin tiputtautumiseen. Tarkkuutta vaativista hypyistä puhutaan useimmiten nimellä precision (jump). Jos taas hypätään seinälle roikkumaan käsien ja jalkojen varaan, termi on cat leap.

Liikkeiden nimistö on alati laajeneva ja muuttuva kokonaisuus, joten ajantasaisimman kuvan siitä saa vierailemalla eri parkour-yhteisöjen verkkosivuilla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parkourin juuret ovat armeijan esteradoissa (parcours du combatant) ja Georges Hebért'n liikunnanfilosofiassa (Methode Naturelle). Laji sai virallisesti alkunsa 1980-luvulla Ranskassa. Lissesissä – Pariisin esikaupunkialueella – teini-ikäinen David Belle kavereineen alkoi lapsuuden leikkiensä sekä sotilastaustaisen isänsä inspiroimana käyttää koko kaupunkia uuden harrastuksensa ympäristönä. Ajan myötä muutkin ihmiset kiinnostuivat Bellen uudesta harrastuksesta ja parkour oli kaksituhattaluvun alkuvuosiin mennessä levinnyt maailman suurimpiin kaupunkeihin. Ensimmäisten parkouraajien ryhmän nimi on Yamakasit josta vuonna 2001 tehtiin elokuva.

"Mistä laji on lähtöisin, kuka sen keksi? Parkour on lähtöisin Ranskasta, tarkemmin sanottuna Pariisin esikaupungista nimeltään Lisses. Siellä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa muutama nuori poika jatkoivat kaikkien lapsien harrastamaa hyppimistä, pomppimista. He kehittivät siitä itselleen harrastuksen ja antoivat sille nimen. Parkourin alkuperäisistä kehittäjistä tunnettuja nimiä ovat nykyään mm. David Belle ja Sebastien Foucan." Suomen Parkour ry:n kotisivuilta.

Uutena lajina parkour ei ole saavuttanut laajaa harrastajakuntaa ainoastaan perinteisin keinoin. Parkourin yleistymiseen ovat vaikuttaneet suuresti internetissä nopeasti leviävät videot sekä useat lajista tehdyt televisio-dokumentit. Media on kuitenkin saanut aikaan myös vääriä käsityksiä parkourista, ja monelle onkin jäänyt mielikuva, että laji olisi pelkkää katolta toiselle hyppimistä ja muita hurjia liikkeitä. Kuitenkin parkour suomessa urheilulajina on suhteellisen uusi. Monet ihmiset jotka ovat liian ennakkoluuloisia ja lajista tietämättömiä, saattavat häätää parkouraajat esimerkiksi kerrostalojen pihoista siinä luulossa että se on kiellettyä laissa. Jos piha/rakennus on yksityinen, sen omistajalla on oikeus häätää parkouraajat. Pahimmissa tapauksissa on kyseisen lajin ja sen ennakkoluulojen takia soitettu poliisit.

Parkourin filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parkourin nimenneen henkilön, David Bellen mukaan parkour on mahdollisimman tehokasta liikkumista paikasta toiseen, ja hän onkin verrannut sitä jonkin pakenemiseen tai jahtaamiseen. Toisaalta myös sulavaa ja kaunista liikettä pidetään myös tärkeänä. Parkouriin kuuluukin keskeisesti liikkeen katkeamattomuus ja sulavuus eli flow haasteellisessa ympäristössä. Erityisesti kaupungit soveltuvat parkourin harrastamiseen, mutta myös luonto tarjoaa luovalle mielelle haasteita. Liikkumisessa käytetään pääasiassa omaa kekseliäisyyttä, mutta aikojen saatossa tiettyjä perusliikkeitä on vakiintunut.

Jotkut pitävät parkouria lähinnä ääriurheiluna, toiset taas vertaavat enemmän taistelulajeihin. Parkourin perusperiaate on luonnon tai ihmisen tekemien esteiden ylittäminen ihmisruumiin rajoituksin. Liikehdinnän ja liikuntaympäristön (periaatteellinen) rajattomuus ja epäsovinnaisuus tuovatkin mieleen avantgarde-aatteen, vaikkakin leikkisämmällä sävyllä. Parkouria kutsutaankin jopa filosofiaksi ja elämäntavaksi.

Parkour liikuntalajina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parkour kehittää yleiskuntoa, lihaskestävyyttä ja sitkeyttä sekä vahvistaa luustoa. Nyrjähdyksiä ja revähdyksiä voi välttää lämmittelemällä. Monipuolisen akrobaattisuutensa vuoksi laji kehittää erityisesti myös koordinaatiokykyä ja muuta kehonhallintaa. Lajin harrastaja alkaa helposti katsoa vanhoja tuttujakin ympäristöjä uusin silmin, "(liikunnallisen) lapsen silmin", kuten luova taiteilija. Extreme-lajin maineesta huolimatta vakavia onnettomuuksia tapahtuu harvemmin. Parkour ei tosin ole luokiltetavissa extreme-lajiksi, sillä lajissa ei ole kyse riskien ottamisesta vaan kehittymisestä ja varmuudesta, eli toisin sanoen riskien muuttamisesta mahdollisuuksiksi jatkaa liikehdintää, turvallisella tavalla.

Vaikka parkour onkin pohjimmiltaan yksilölaji, lajin harrastajat toimivat useimmiten muutaman hengen ryhmissä. Parkourissa ei ryhmistä huolimatta kilpailla toisia vastaan, vaan etsitään enemmänkin omia rajoja ja pyritään venyttämään niitä. Lajin ympärille on syntynyt kansainvälisiä ja paikallisia yhteisöjä, jotka pyrkivät kasvattamaan parkourin tunnettavuutta. Ne myös auttavat aloittelijoita löytämään omalta paikkakunnaltaan kokeneempia harrastajia, jotka ovat valmiita neuvomaan ja opastamaan. Vahva yhteisöllisyys on muutenkin leimannut parkouria jo vuodet. Harrastajat tukevat, neuvovat ja innostavat toisiaan kokoontumisissa tai jameissa sekä kuvien ja videoiden välityksellä.

Parkouraajat joutuvat ajoittain hankaliin tilanteisiin, kun lajista tietämättömät luulevat heitä vandaaleiksi. Erityisesti aiemmin tämä on ollut ongelma, jota lajin tunnetummaksi tuleminen on hieman lieventänyt. Tavoitteena ei ole rikkoa mitään eikä häiritä ketään, ja parkouraajat ymmärtävät yleensä pysyä poissa yksityisalueilta.

Free running[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse parkourin harrastaminen on yleensä erittäin vapaamuotoista. Tämän vapaamuotoisuuden aiheuttamien sekaannusten ja kiistojen seurauksena yksi suurimmista yhteisöistä, Urban FreeFlow, sanoi itsensä irti parkourista ja loi freestyle parkourin (FRPK), jota joskus kutsutaan free runningiksi. Parkourista eroten FRPK:ssa ei korosteta etenemistä, vaan itsensä ilmaisemista vuorovaikuttamalla ympäristönsä kanssa.

Muutamia parkour-liikkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roll
  • Two handed vault
  • Monkey vault
  • Kash vault
  • King kong
  • Reverse vault
  • Speed vault
  • Lazy vault
  • Turn vault
  • Dash vault
  • Thief vault
  • Palm spin
  • Wall spin
  • Precision
  • Cat
  • Cat leap
  • Underbar
  • Pop vault
  • Front flip
  • Back flip
  • Tic-Tac
  • Cat-To-Cat

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edwardes, Dan: Parkourin käsikirja. (The parkour & freerunning handbook, 2009.) Suomentanut Ilka Helo. Helsinki: Nemo, 2010. ISBN 978-952-240-014-7.
  • Pihlaja, Perttu: Parkour: Hyppimisen lyhyt oppimäärä. Jyväskylä: Atena, 2012. ISBN 978-951-796-757-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta parkour.