Salibandy

Wikipedia

Suomen ja Ruotsin välinen salibandyottelu.

Salibandy on sisätiloissa pelattava mailapeli, joka on saanut vaikutteita jääkiekosta, katukiekosta (englanniksi street hockey) ja jääpallosta.^[1] Nimi polveutuu jääpallon ruotsinkielisestä nimestä bandy. Salibandyn kehittäjämaana pidetään yleensä Ruotsia.

[muokkaa] Historia

Laji alkoi kehittyä 1960-luvun lopussa Göteborgissa kaveripiireissä, jossa sitä pelattiin muutamalla kenttäpelaajalla ja ilman maalivahtia.^[2] Suomessa lajin varhaisesta muodosta käytetään nimitystä sähly. Laji tuli maahamme opiskelijoiden mukana, ja ensimmäiset sählysarjat alkoivat Helsingin yliopistossa vuonna 1974.

Historian ensimmäinen salibandyseura Sala IBK perustettiin Ruotsissa 21. syyskuuta 1979. Myös ensimmäinen kansallinen salibandyliitto perustettiin Ruotsissa 1981. Kansallisella tasolla lajia alettiin pelata 1980-luvun alussa. Suomen Salibandyliitto perustettiin vuonna 1985. Perustamisesta tekee poikkeuksellisen se, että Suomessa ei ollut pelattu ensimmäistäkään salibandyottelua ennen liiton perustamista. Lajitoimintaa järjestävinä seuroina oli aluksi vain liiton kolme perustajajäsentä. Tällöin Suomessa syntyi ero sählyn ja salibandyn välille. Nykyään sählyllä tarkoitetaan lähinnä kaveriporukoissa leikki- tai kuntoilumielessä pelattavaa salibandya, jonka sääntöjä on muokattu tilanteeseen sopiviksi. Salibandy puolestaan on jalostunut kilpaurheiluksi miesten ja naisten salibandyliigojen, maajoukkuetoiminnan ja MM-kisojen myötä.^[3]

[muokkaa] Salibandy Suomessa

Suomen Gallupin SLU:lle tekemän suuren kansallisen liikuntatutkimuksen 2005−2006:n mukaan salibandyn harrastajia on Suomessa noin 354 000,^[4] joka on palloilulajeista toiseksi eniten. Vain jalkapallolla on Suomessa enemmän harrastajia. Lisenssipelaajien määrällä mitattuna salibandy on Suomen neljänneksi suurin urheilulaji.

Salibandyn harrastusta ja kehitystä edistää ja valvoo Suomen Salibandyliitto. Sillä on yli 838 jäsenseuraa, 42 182 lisenssipelaajaa ja noin 2 200 joukkuetta.^[5] Suomen korkein sarjataso niin naisilla kuin miehilläkin on salibandyliiga. Tämän lisäksi miehillä on sarjatasot I-divisioonasta aina VI-divisioonaan asti. Naisilla alin sarjataso on IV-divisioona. Junioritoimintaa liitolla on kaudella 2008–2009 vuonna 1988−90 syntyneistä A-junioreista vuonna 2000 syntyneihin F-junioreihin. Kansainvälisellä tasolla Suomea edustavat miesten ja naisten sekä alle 19-vuotiaiden poikien ja tyttöjen maajoukkueet.

[muokkaa] Salibandy kansainvälisesti

Vuonna 1986 Ruotsi, Suomi ja Sveitsi perustivat kansainvälisen salibandyliiton (engl. International Floorball Federation – IFF), jolla on nykyään 46 maan jäsenjärjestöt.^[6]. Lisäksi Aasia ja Oseanialla on oma liittonsa nimeltään Asia and Oceania Floorball Confederation (AOFC), johon kuuluu yhdeksän IFF:n jäsenjärjestöä. Merkittävimpiä kansallisia liigoja ovat Ruotsin miesten Svenska Superligan ja naisten Elitserien, Suomen Salibandyliiga ja Sveitsin Swiss Mobiliar League.

[muokkaa] Kilpailut ja turnaukset

Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi siten, että miehet pelaavat parillisina ja naiset parittomina vuosina. Miehet pelasivat ensimmäisen kerran maailmanmestaruudesta 1996 ja naiset 1997. Myös alle 19-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi − pojat pelaavat naisten kanssa parittomina vuosina ja tytöt miesten kanssa parillisina vuosina. Euroopan-mestaruudesta on salibandyssä kilpailtu kahdesti vuosina 1994 ja 1995.

Seurajoukkuetasolla Euroopan eri maiden mestarijoukkueet pelaavat vuosittain EuroFloorball Cupin, joka aiemmin tunnettiin myös nimellä Salibandyn Euroopan Cup. Ensimmäisen kerran seurajoukkueiden Euroopan-mestaruudesta pelattiin 1993.

Kansallisella tasolla seurajoukkueet pelaavat vuosittain myös Suomen Cupia, joka tunnetaan myös pääsponsorinsa mukaan YleX Cupina. Siihen voivat osallistua kaikki joukkueet tasosta riippumatta. Ensimmäinen Suomen Cup järjestettiin kaudella 1988–1989.

[muokkaa] Säännöt lyhyesti

[muokkaa] Pelikenttä

Salibandykentän mitat

Salibandykentän leveys voi sääntöjen mukaan vaihdella välillä 18−22 metriä ja pituus välillä 36−44 metriä.^[7] Yleisin kentän koko on 20 x 40 metriä. Kentän materiaalina on muovimatto tai parketti. Pelikentän ympärillä on 50 senttimetriä korkea kaukalo, joka on valmistettu yleensä muovista. Toinen tavallinen materiaali on styrox eli polystyreeni. Maalin koko on 160 x 115 senttimetriä ja sen täytyy olla turvallisuussyistä irtonainen. Maalin edessä on 1 x 2,5 metrin kokoinen maalivahdin alue, jonne pelaajat eivät saa mennä. Sekä maali että maalivahdin alue ovat maalialueen sisällä, jonka koko on 4 x 5 metriä ja joka on 2,85 metriä kaukalon päädystä. Tämän alueen sisällä saa olla kenttäpelaajia ja maalivahti saa pelata palloa kädellään, mikäli jokin ruumiinosansa koskettaa maalialuetta.

[muokkaa] Varusteet

Salibandypallo. Kuvassa on vuonna 2003 esitelty Precision-pallo, jonka 1 516 pientä "kraatteria" parantavat sen aerodynaamisia ominaisuuksia.

Pelivälineinä on muovista valmistettu reiällinen pallo, jota pelataan hiilikuidusta tai komposiitista tehdyllä mailalla. Molempien tulee virallisten sääntöjen mukaan olla IFF:n hyväksymiä. Pallo painaa 23 grammaa, sen halkaisija on 72 millimetriä ja siinä on 26 reikää. Virallisiksi pelipalloiksi kelpaavat ainoastaan valkoiset, vaaleankeltaiset ja punaiset pallot. Kaikkien pelaajien on käytettävä kenkiä. Maalivahti ei saa käyttää mailaa, ja lisäksi hänellä tulee olla pitkät housut ja kypärä. Maalivahti saa käyttää myös muita suojavarusteita, joiden tarkoitus ei ole peittää maalia. Kenttäpelaajilla on nykyään myös suojalaseja, ja useissa juniorijoukkueissa nämä ovat jopa pakolliset.

[muokkaa] Peliaika

Peliaika vaihtelee sarjoittain, mutta ylimmillä sarjatasoilla peliaika on 3 x 20 minuuttia tehokasta, eli kello pysäytetään jokaisesta pelikatkosta. Harrastesarjoissa, alimmissa divisioonissa sekä juniorien sarjoissa käytetään yleensä 3 x 15 minuutin juoksevaa peliaikaa, joista viimeisen erän kolme viimeistä minuuttia ovat tehokasta peliaikaa. Ottelut tuomitaan kahdella tasa-arvoisella erotuomarilla.

[muokkaa] Yleisimpiä pelitilannesääntöjä

• Sisäänlyönti seuraa tilanteesta, jossa pallo menee laidan yli. Tällöin tuomitaan palloa ei-pelaanneelle joukkueelle sisäänlyönti, joka suoritetaan korkeintaan 1,5 metrin päästä kaukalon laidasta paikassa, josta pallo meni kaukalon ulkopuolelle. Mikäli pallo menee kaukalon yli oletetun maaliviivan jatkeen takaa, suoritetaan sisäänlyönti kulmasta kiistapallopisteeltä.

• Vapaalyönti seuraa rikkeestä. Se suoritetaan paikasta, jossa rike tapahtui. Tuomari voi rikkeen tapahtuessa soveltaa hyötynäkökulmaa, jossa hän voi antaa pelin jatkua, mikäli rikotulla joukkueella on edelleen pallo hallussa ja rikottu joukkue pystyy jatkamaan peliä vähintään samasta tai paremmasta tilanteesta.

• Kiistapallo suoritetaan jostain seitsemästä kiistapallopisteestä, mutta aloituspisteestä vain maalin jälkeen tai erien alussa. Tavallisimpia kiistapallon aiheuttavia tilanteita on pallon rikkoontuminen, siirretyn rangaistuksen jälkeen tai pallon osuminen tuomariin siten, että sillä on pelin kannalta merkitystä. Kiistapalloon osallistuu kummastakin joukkueesta yksi kenttäpelaaja, joiden on seisottava kasvot päin vastajoukkueen päätyä.

• Hyötynäkökulmaa voidaan erotuomarin tulkinnan mukaan käyttää, mikäli rikotulla joukkueella on rikkeen jälkeen edelleen pallo hallussa ja tästä on enemmän hyötyä kuin vapaalyönnistä.

[muokkaa] Yleisimmät rikkeet

• Korkealla mailalla pelaamisesta tuomitaan vapaalyönti, jos palloa on pelattu polvitason yläpuolella mutta lantiotason alapuolella. Jäähy tuomitaan jos palloa on pelattu lantiotason yläpuolella.

• Mailaan lyönnistä tai painamisesta' tuomitaan rangaistus, mikäli sillä erotuomariin tulkinnan mukaan saavutetaan huomattavaa etua tai se tehdään ilman mahdollisuutta pelata palloa. Muussa tapauksessa rikkeestä tuomitaan vapaalyönti.

• Vastustajan työntäminen muuten kuin olkapäällä olkapäätä vasten on kielletty kuten myös taklaaminen.

• Jatkuvasta väärästä pelitavasta tuomitaan kahden minuutin joukkuerangaistus. Se voidaan tuomita yksittäisen pelaajan tai koko joukkueen syyllistyessä toistuviin vapaalyönnin aiheuttaviin rikkeisiin.

[muokkaa] Katso myös

• Kansainvälinen Salibandyliitto
• Suomen Salibandyliitto
• Suomen salibandyliiga
• Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salibandy.

• Kansainvälisen salibandyliiton (IFF) virallinen sivu (englanniksi)
• Suomen salibandyliiton (SSBL) virallinen sivu
• Miesten Salibandyliiga
• Naisten Salibandyliiga
• Pääkallo.fi
• Innebandymagazinet.se (ruotsiksi)