Salibandy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen ja Ruotsin välinen salibandyottelu.

Salibandy on sisätiloissa pelattava mailapeli, joka on saanut vaikutteita jääkiekosta, katukiekosta (englanniksi street hockey) ja jääpallosta.[1] Jääpallon ruotsinkielisestä nimestä bandy polveutuva nimi keksittiin 21. syyskuuta 1985.[2] Lajista käytetään myös usein nimitystä sähly, jolla kuitenkin nykyään tarkoitetaan lähinnä kaveriporukoissa leikki- tai kuntoilumielessä pelattavaa salibandyn varianttia, jossa sääntöjä on muokattu tilanteeseen sopiviksi. Salibandy puolestaan on jalostunut kilpaurheiluksi miesten ja naisten salibandyliigojen, maajoukkuetoiminnan ja MM-kisojen myötä.[3]

Salibandyn kehittäjämaana pidetään yleensä Ruotsia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960- ja 1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji alkoi kehittyä 1960-luvun lopussa Ruotsin Göteborgissa kaveriporukoissa, joissa sitä pelattiin muutamalla kenttäpelaajalla ja ilman maalivahtia.[4] Suomessa lajin varhaisesta muodosta käytettiin nimitystä salipallo tai sähly. Laji tuli Suomeen opiskelijoiden mukana, ja ensimmäiset sählysarjat alkoivat Helsingin yliopistossa vuonna 1974. Ensimmäinen salibandyseura Sala IBK perustettiin Ruotsissa 21. syyskuuta 1979.lähde?

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa perustettiin ensimmäinen kansallinen salibandyliitto 1981. Kansallisella tasolla lajia alettiin pelata 80-luvun alussa. Suomen Salibandyliitto perustettiin 23. syyskuuta 1985. Perustamisesta tekee poikkeuksellisen se, että Suomessa ei ollut pelattu ensimmäistäkään salibandyottelua ennen liiton perustamista. Ensimmäisen maaottelunsa Suomi pelasi kaksi päivää liiton perustamisen jälkeen 25. syyskuuta Ruotsia vastaan ja hävisi 13–1.[2]

Lajitoimintaa järjestävinä seuroina oli aluksi vain liiton kolme perustajajäsentä. Kansallisella tasolla miehet aloittivat salibandyn pelaamisen vuonna 1986, jolloin mukana oli kymmenen joukkuetta. Samalla syntyi myös ero sählyn ja salibandyn välille. Naiset aloittivat kansallisella tasolla seitsemällä joukkueella 1989.

Salibandy Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Gallupin SLU:lle tekemän suuren kansallisen liikuntatutkimuksen 2005−2006:n mukaan salibandyn harrastajia on Suomessa noin 354 000,[5] joka on palloilulajeista toiseksi eniten. Vain jalkapallolla on Suomessa enemmän harrastajia. Lisenssipelaajien määrällä mitattuna salibandy on Suomen neljänneksi suurin urheilulaji.

Salibandyn harrastusta ja kehitystä edistää ja valvoo Suomen Salibandyliitto. Sillä on noin 850[6] jäsenseuraa, 45 000 lisenssipelaajaa ja noin 2 200 joukkuetta.[7] Suomen korkein sarjataso niin naisilla kuin miehilläkin on salibandyliiga. Tämän lisäksi miehillä on sarjatasot I-divisioonasta aina VI-divisioonaan asti. Naisilla alin sarjataso on IV-divisioona. Junioritoimintaa liitolla oli kaudella 2008–2009 vuonna 1988−90 syntyneistä A-junioreista vuonna 2000 syntyneihin F-junioreihin. A-junioreista C-junioreiden nuorempaan ikäluokkaan asti pelataan SM-mitaleista. Kansainvälisellä tasolla Suomea edustavat miesten ja naisten sekä alle 19-vuotiaiden poikien ja tyttöjen maajoukkueet.

Salibandy kansainvälisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IFF:n jäsenmaat kartalla

Vuonna 1986 Ruotsi, Suomi ja Sveitsi perustivat kansainvälisen salibandyliiton (engl. International Floorball Federation – IFF) [8]. IFF:ssä on 55 jäsenjärjestöä, uusimpana Mosambikin salibandyliitto marraskuussa 2012.[9] Lisäksi Aasialla ja Oseanialla on oma yhteinen liittonsa nimeltään Asia and Oceania Floorball Confederation (AOFC), johon kuuluu yhdeksän IFF:n jäsenjärjestöä. Merkittävimpiä kansallisia liigoja ovat Ruotsin miesten Svenska Superligan ja naisten Elitserien, Suomen Salibandyliiga ja Sveitsin Swiss Mobiliar League.

Kilpailut ja turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi siten, että miehet pelaavat parillisina ja naiset parittomina vuosina. Miehet pelasivat ensimmäisen kerran maailmanmestaruudesta vuonna 1996 ja naiset 1997. Myös alle 19-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi − pojat pelaavat naisten kanssa parittomina vuosina ja tytöt miesten kanssa parillisina vuosina. Euroopan-mestaruudesta on salibandyssä kilpailtu kahdesti: vuosina 1994 ja 1995.

Seurajoukkuetasolla Euroopan eri maiden mestarijoukkueet pelaavat vuosittain EuroFloorball Cupin, joka aiemmin tunnettiin myös nimellä Salibandyn Euroopan Cup. Ensimmäisen kerran seurajoukkueiden Euroopan-mestaruudesta pelattiin vuonna 1993. Ensimmäisen seurajoukkueiden mestaruuden Suomeen toi Tapanilan Erä III naiset. Miehissä ensimmäinen oli HIFK.

Kansallisella tasolla seurajoukkueet pelaavat vuosittain myös Suomen Cupia, joka tunnetaan pääsponsorinsa mukaan myös Teho Cupina. Siihen voivat osallistua kaikki joukkueet tasosta riippumatta. Ensimmäinen Suomen Cup järjestettiin kaudella 1988–1989.

Säännöt lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelikenttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salibandykentän mitat

Salibandykentän leveys voi sääntöjen mukaan olla 18−22 metriä ja pituus 36−44 metriä.[10] Yleisin kentän koko on 20 × 40 metriä. Kentän materiaalina on muovimatto tai parketti. Pelikentän ympärillä on 50 senttimetriä korkea kaukalo, joka on valmistettu yleensä muovista. Toinen tavallinen materiaali on styrox eli polystyreeni. Maalin koko on 160 × 115 senttimetriä ja sen täytyy turvallisuussyistä olla irtonainen. Maalin edessä on 1 × 2,5 metrin kokoinen maalivahdin alue, jonne pelaajat eivät saa mennä. Sekä maali että maalivahdin alue ovat maalialueen sisällä, jonka koko on 4 × 5 metriä ja joka on 2,85 metriä kaukalon päädystä. Tämän alueen sisällä saa olla kenttäpelaajia ja maalivahti saa pelata palloa kädellään, mikäli jokin hänen ruumiinosansa koskettaa maalialuetta.

Varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salibandypallo. Kuvassa on vuonna 2003 esitelty Precision-pallo, jonka 1 516 pientä "kraatteria" parantavat sen aerodynaamisia ominaisuuksia.

Pelivälineenä on muovista valmistettu reiällinen pallo, jota pelataan hiilikuidusta tai komposiitista tehdyllä mailalla. Molempien tulee virallisten sääntöjen mukaan olla IFF:n hyväksymiä. Pallo painaa 23 grammaa, sen halkaisija on 72 millimetriä ja siinä on 26 reikää. Virallisiksi pelipalloiksi kelpaavat ainoastaan valkoiset,vaaleansiniset, vaaleankeltaiset ja punaiset pallot. Kaikkien pelaajien on käytettävä kenkiä. Maalivahti ei saa käyttää mailaa, ja lisäksi hänellä tulee olla pitkät housut ja kypärä. Maalivahti saa käyttää myös muita sellaisia suojavarusteita, joiden tarkoitus ei ole peittää maalia. Kenttäpelaajilla on nykyään myös suojalaseja.

Peliaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliaika vaihtelee sarjoittain, mutta ylimmillä sarjatasoilla on täysin sama käytäntö kuin jääkiekossa, peliaika on 3 × 20 minuuttia tehokasta peliaikaa, jossa kello pysäytetään jokaisesta pelikatkosta. Harrastesarjoissa, alimmissa divisioonissa sekä juniorien sarjoissa käytetään yleensä 3 × 15 minuutin juoksevaa peliaikaa, josta kuitenkin viimeisen erän viimeiset kolme minuuttia tai viimeinen peliminuutti ovat tehokasta peliaikaa. Ottelut tuomitaan kahdella tasa-arvoisella erotuomarilla.

Yleisimpiä pelitilannesääntöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sisäänlyönti seuraa tilanteesta, jossa pallo menee laidan yli. Tällöin tuomitaan palloa ei-pelanneelle joukkueelle sisäänlyönti, joka suoritetaan korkeintaan 1,5 metrin päästä kaukalon laidasta paikassa, josta pallo meni kaukalon ulkopuolelle. Mikäli pallo menee kaukalon yli oletetun maaliviivan jatkeen takaa, suoritetaan sisäänlyönti kulmasta kiistapallopisteeltä.
  • Vapaalyönti seuraa rikkeestä. Se suoritetaan paikasta, jossa rike tapahtui. Tuomari voi rikkeen tapahtuessa soveltaa hyötynäkökulmaa, jossa hän voi antaa pelin jatkua, mikäli rikotulla joukkueella on edelleen pallo hallussa ja rikottu joukkue pystyy jatkamaan peliä vähintään samasta tai paremmasta tilanteesta.
  • Kiistapallo suoritetaan jostakin seitsemästä kiistapallopisteestä, mutta aloituspisteestä vain maalin jälkeen tai erien alussa. Tavallisimpia kiistapallon aiheuttavia tilanteita ovat pallon rikkoontuminen, aloitus siirretyn rangaistuksen jälkeen tai pallon osuminen tuomariin siten, että sillä on pelin kannalta merkitystä. Kiistapalloon osallistuu kummastakin joukkueesta yksi kenttäpelaaja, joiden on seisottava kasvot päin vastajoukkueen päätyä.
  • Hyötynäkökulmaa voidaan erotuomarin tulkinnan perusteella käyttää, mikäli rikotulla joukkueella on rikkeen jälkeen edelleen pallo hallussa ja tästä on enemmän hyötyä kuin vapaalyönnistä.

Yleisimmät rikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korkealla mailalla pelaamisesta tuomitaan vapaalyönti, jos palloa on pelattu polvitason yläpuolella, mutta lantiotason alapuolella. Rangaistus tuomitaan, jos palloa on pelattu lantiotason yläpuolella.
  • Mailaan lyönnistä tai painamisesta tuomitaan rangaistus, mikäli sillä erotuomariin tulkinnan mukaan saavutetaan huomattavaa etua tai se tehdään ilman mahdollisuutta pelata palloa. Muussa tapauksessa rikkeestä tuomitaan vapaalyönti.
  • Vastustajan työntäminen muuten kuin olkapäällä olkapäätä vasten on kielletty kuten myös taklaaminen.
  • Jatkuvasta väärästä pelitavasta tuomitaan kahden minuutin joukkuerangaistus. Se voidaan tuomita yksittäisen pelaajan tai koko joukkueen syyllistyessä toistuviin vapaalyönnin aiheuttaviin rikkeisiin.
  • Käytösrangaistus voidaan tuomita koko joukkueelle tai yksittäiselle pelaajalle tuomarille mussuttamisesta tai muusta peliin kuulumattomasta teosta.

Salibandy vammaisurheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salibandystä on kehitetty vammaisurheiluun soveltuvia lajeja, joita ovat sähköpyörätuolisalibandy, manuaalinen pyörätuolisalibandy, kuurojen salibandy ja kehitysvammaisten salibandy.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lajitieto, Sählystä salibandyyn salibandy.net. Suomen Salibandyliitto. Viitattu 20.11.2008.
  2. a b Salibandyhistoriikki (PPS) www.salibandy.net. Suomen Salibandyliitto. Viitattu 25.7.2009.
  3. Sähly salibandy.net. Suomen Salibandyliitto. Viitattu 21.12.2008.
  4. Presentation om innebandy (PTT) 28.11.2005. Svenska Innebandyförbundet. (ruotsiksi)
  5. Lajien harrastaja- ja lisenssimäärät Faktapankki. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Viitattu 20.11.2008.
  6. Suomen Salibandyliitto lyhyesti Viitattu 01/2011.
  7. Suomen Salibandyliiton toimintasuunnitelma 2009 (PDF) (Salibandytoiminta lukuina) Suomen Salibandyliitto. 29.11.2008. Viitattu 1.12.2008.
  8. http://www.floorball.org/default.asp?sivu=2&kieli=826
  9. IFF CB Meeting 4/2012: Mozambique new IFF Member — 03.11.2012 3.11.2012. Viitattu 8.11.2012. (englanniksi)
  10. Salibandyn pelisäännöt www.salibandy.net. Suomen Salibandyliitto. Viitattu 18.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salibandy.