Freestylehiihto
Wikipedia
Freestyle on laskettelun monipuolisin osa-alue, joka muodostuu useista alalajeista, joita ei voida täysin erotella. Perinteinen freestyle-hiihto koostui kumparelaskusta, hypyistä (engl. aerials) ja suksibaletista (engl. ski ballet ja myöhemmin engl. acroski). Suksibaletin kilpailutoiminta on loppunut lähes kokonaan.
Lajin alkujuuret löytyvät 1930-luvulta, jolloin norjalaiset hiihtäjät ryhtyivät käyttämään "hiihtoaerobikkia" sekä alppi- että murtomaahiihtoharjoittelussa. Edelleen laji kehittyi 1960 ja 1970 -lukujen taitteen hurjapäisten hot dog -laskijoiden räväkästä laskutavasta, joka poikkesi suuresti aikansa hiihtokäsityksestä. "Hodarihiihdon" keskeisiä arvoja olivat kova vauhti, ilmavat hypyt ja näyttävä tyyli. Aikanaan laji sai lisäkseen voimisteluvaikutteita ja vakiintui olympiakelpoiseksi kilpaurheiluksi.
Freestylen yhteen nitova ajatus on kautta aikojen ollut kaikkien lajien tasapainoinen osaaminen. Alkujaan freestyle-kisat olivat kokonaiskilpailuja, joissa kaikki laskivat sekä kumpareet, hypyt, että baletin. 1980-luvulta alkanut erikoistumisen kausi näyttää tällä hetkellä olevan päättymässä, sillä new school on nostanut monipuolisuuden takaisin arvoonsa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lajit
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
[muokkaa] Kumparelasku
Muiden freestylen osalajien kutistuttua kumparelaskusta on tullut Suomessa freestyle-hiihdon synonyymi. Kumparelasku on energinen sekoitus ratalaskua sekä freestylelle ominaista tyylittelyä ja teknistä monimutkaisuutta. Kumparelaskussa kilpailurinne on noin 200–250 metriä pitkä, jonka aikana suoritetaan kaksi vapaavalintaista hyppyä. Kumparelaskua tuomaroi yleensä 5–7 tuomaria, joista 3–5 on tekniikkatuomareita ja kaksi hyppytuomareita. Kumparelaskijan kokonaispisteet muodostuvat tekniikasta (50 % pisteistä), ajasta (25 % pisteistä) sekä hypyistä (25 % pisteistä).
[muokkaa] Skicross
Skicrossissa neljä kilpailijaa laskee yhtä aikaa rataa, joka sisältää käännöksiä ja hyppyreitä. Ensin lasketaan aika-ajot yksin, joista tietty määrä selviää pudotuseriin. Pudotuserissä neljästä laskijasta kaksi etenee aina seuraaville kierroksille. Laji on vauhdikasta seurattavaa. Laji on ensi kertaa mukana talviolympialaisissa 2010 Vancouverissa.
[muokkaa] Newschool-laskettelu
-
Pääartikkeli: New school -laskettelu
Freestyle-hiihdon "new school" -lajeiksi luetaan usein hypyt (engl. big air), paippi (half pipe), ja slopestyle. Tämä jaottelu on kuitenkin vain kilpailutoimintaa varten luotu kategoriointi. New school -lajien suorituspaikat ja -tavat eivät ole kovin vakiintuneita. Newschool-hiihdossa tärkeimpiä arvoja ovat laskun tyylikkyys ja oivaltavuus.
[muokkaa] Kilpailuja
Freestylehiihdossa järjestetään MM-kisat joka toinen vuosi. Ensimmäiset maailmanmestaruuskisat järjestettiin Ranskan Tignesissä vuonna 1986. Lajin 10. MM-kilpailut järjestettiin Kuusamon Rukalla maaliskuussa 2005, jossa oli ensimmäistä kertaa viisi lajia ohjelmistossa. Nämä lajit olivat kumpareet, parikumpareet, hypyt, ski cross ja half pipe. Olympialaisissa edustettuina ovat vain kumpareet ja hypyt, joista kumpareiden ensimmäiset mestaruudet ratkottiin Albertvillessä 1992 ja hypyissä puolestaan Lillehammerissa 1994.
Freestylehiihdon maailmancupia on laskettu vuodesta 1979 asti.
[muokkaa] Freestylehiihtäjiä
Suomen kaikkein menestynein freestylelaskija on Janne Lahtela, joka on voittanut kaiken mahdollisen kumparelaskussa. Hänen lisäksi muita tunnettuja ja menestyneitä suomalaisia ovat olleet muun muassa Mikko Ronkainen, Sami Mustonen, Martti Kellokumpu ja Minna Karhu. Tämän hetken muita tunnettuja ulkomaalaisia freestylehiihtäjiä ovat esimerkiksi Aleš Valenta, Steve Omischl, Jeremy Bloom, Dale Begg-Smith, Toby Dawson, Nina Li, Evelyne Leu, Kari Traa ja Jennifer Heil.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- FIS:n kuvaus freestyle-hiihdon lajeista (englanniksi)
