Pyöräily

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyöräilyä Amsterdamissa

Pyöräily (myös polkupyöräily) tarkoittaa polkupyörän käyttämistä kulkuneuvona liikenteessä, huvi- ja retkiajelussa tai kilpaurheilussa. Tavanomaisten kaksipyöräisten polkupyörien lisäksi pyöräily tarkoittaa myös kuormapyörien, nojapyörien, yksipyöräisten ja vastaavien lihasvoimalla liikkuvien kulkuneuvojen ajamista.

Pyöräily liikennemuotona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily on nopea ja tehokas liikennemuoto erityisesti lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla. Moottoriliikenteeseen verrattuna pyöräilyllä on lukuisia etuja, kuten pienempi tilavaatimus (pysäköinnissä ja ruuhkissa), olemattomat suorat ympäristöpäästöt ja meluhaitat sekä positiiviset terveysvaikutukset pyöräilijöihin itseensä.[1] Julkiseen liikenteeseen verrattuna pyöräilyn etu on vapaa liikkuminen riippumatta aikatauluista ja reiteistä. Taajamissa polkupyörän on todettu olevan nopein kulkuväline alle 7 kilometrin matkoilla[2].

Pyöräilyn haittapuolina voidaan pitää alttiutta sääoloille, pyöräilijöiden suojattomuutta törmäyksissä, sekä pidempiä matka-aikoja (paitsi lyhyillä matkoilla taajamissa). Talvipyöräilyssä pyöräilyä harjoitetaan talvivarustein.

Uusimman henkilöliikennetutkimuksen (HLT 04–05) mukaan pyöräilyn osuus kulkutapaosuuden mukaan tarkasteltuna Suomessa on kuljetun matkan mukaan tarkasteltuna 1.9 % ja tehtyjen matkojen lukumäärän mukaan 9.4 %.[3]

Polkupyörä on ajoneuvo siinä missä auto tai moottoripyöräkin, ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja. Polkupyörää koskevat liikenteessä siis suurelta osin samat säännöt kuin muitakin ajoneuvoja.[4]

Polkupyörällä saa kuljettaa myös matkustajia tai rahtia. Kaksipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa kahta alle kuusivuotiasta tai yhtä alle kymmenvuotiasta lasta. Kaksipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettajan lisäksi kuljettaa enintään 50 kilon kuormaa. Kolmipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa sadan kilon lastia, tai niin montaa matkustajaa, kuin mille se on rakennettu. [5]

Pyöräily ja liikenneturvallisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräilijä Helsingin keskustassa.

Viimeisen viiden vuoden aikana on kuollut keskimäärin 27 ja loukkaantunut 960 pyöräilijää vuodessa. Taajamissa tapahtui yli 60 % kuolemista ja lähes 90 % loukkaantumisista. Ilman kypärää pyöräili 88 % kuolleista. [6]

Vuonna 2009 menehtyneistä pyöräilijöistä 20 % olivat päihtyneitä.[7]

Synkistä luvuista huolimatta, pyöräilyn liikenneturvallisuus on kohentunut merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana. Pyöräilijöiden kuolemaan johtavia onnettomuuksia on nyt kolmanneksen vähemmän ja loukkaantumisia viidenneksen vähemmän kuin 10 vuotta sitten.[8]

Pyöräilyn kannalta keskeisten liikenne- ja väistämissääntöjen tuntemus on erään tutkimuksen mukaan heikkoa sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden keskuudessa. Vain 22 % vastanneista osasivat vastata oikein tutkimuksen kolmeen haastattelukysymykseen. [9]

Sekä lamppu[10] ja kypärä[11] ovat lakisääteisiä varusteita pyöräillessä. Lain mukaan kypärää on yleensä käytettävä.

Retkipyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkipyöräily on ollut suosittua kautta aikojen. Retkipyörässä on kolmirattainen etuvaihde ja seitsemän-kymmenlehtinen takavaihde,lähde? jotka tasaavat rasitusta. Ennen retkelle lähtöä on syytä harjoitella riittävästi.

Pyöräretki alkaa usein retken suunnittelulla, etenkin jos se on pidempi, useamman päivän kestävä retki. Retken reitti valitaan huolella karttoja ja matkaoppaita tutkimalla. Eurooppaan suuntautuvalla pyöräretkellä on matka suunniteltava huolella. Suunnittelun apuna ovat pyöräilyä varten laaditut esim. Eurovelo-reitistön kartat. Sopivalla pyöräretkireitillä tie on riittävän vaihteleva, maisemat näkemisen arvoisia ja sopivia majoituspaikkoja on tarjolla, mikäli ei oteta omaa telttaa mukaan.

Pyörä on syytä huoltaa ennen matkalle lähtöä. Pumppu, paikkarasia ja renkaanvaihtovälineet ovat yleisiä varusteita. Myös varasisärengas ja juomapullo ovat yleisiä varusteita retkipyöräilyssä. Pimeällä ajettaessa pyörässä on oltava valot.

Pidemmälle retkelle otetaan yleensä enemmän vaatetta mukaan; sää saattaa vaihtua yllättäen. Ihoa vasten olevan vaatetuksen on hyvä olla nopeasti kuivuvaa.

Kilpapyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantiepyöräily ja ratapyöräily kuuluvat olympialajeihin. Maastopyöräily otettiin mukaan olympialaisiin vuonna 1996 sen valtavan suosion myötä, ja osittainen pyöräilylaji triathlon on ollut mukana vuodesta 2000 lähtien.

Pyöräilijöitä maantiellä

Lajeja, joissa yksi tai useampi osuus pyöräilyä:

  • triathlon
  • pitkän matkan kilpailut ja seikkailukilpailut

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]