Lentopallo

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lentopallo-ottelu (Suomen menestynein naislentopalloilija Riikka Lehtonen (kesk.) vastaanottamassa)

Lentopallo on yleensä sisätiloissa pelattava joukkuepeli, jossa kaksi korkean verkon erottamaa joukkuetta lyövät ilmatäytteistä palloa puolelta toiselle. Pallo ei saa koskettaa kenttää. Lentopallojoukkueeseen kuuluu kuusi pelaajaa (ja korkeintaan kuusi vaihtopelaajaa). Nuorimmissa junioreissa pelaajia voi olla kentällä kerrallaan vähemmän kuin kuusi.

Pelistä on kehitetty joitakin muunnelmia, kuten hiekka-alustalla kahden hengen joukkuein pelattava rantalentopallo (beach volley) sekä suolla pelattava suolentopallo.

Pelin kehitti tenniksestä ja koripallosta William Morgan. Peliä alettiin pelata 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Suomessa lentopalloa alettiin pelata 1930-luvulla. Lentopallon huippumaita miesten lentopallossa ovat muun muassa Brasilia, Italia, Venäjä, Ranska, Yhdysvallat ja Puola. Naisten lentopallossa ovat menestyneet Venäjä, Kuuba, Italia, Yhdysvallat ja Kiina.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Säännöt

Peliväline aitoa nahkaa, ympärysmitta 65–67 cm ja paino 260–280 g.

Pelikenttä muodostuu kahdesta 9 x 9 metrin kenttäalueesta, joita erottaa toisistaan verkko. Verkon korkeus on miehillä 243 cm ja naisilla 224 cm. Pelin tarkoituksena on saada pallo vastapuolen kenttään tai pelata pallo ulos pelialueelta siten, että vastustaja koskee palloon viimeksi. Joukkueella on käytössään kolme kosketusta, jotka aloitussyötön jälkeen jakaantuvat yleensä vastaanottoon, passiin ja iskulyöntiin/jujuun. Sama pelaaja ei saa koskea palloa kahdesti peräkkäin, paitsi jos ensimmäinen kosketus oli torjunta. Poikkeuksena on joukkueen ensimmäinen kosketus, jossa sallitaan tahaton kaksoiskosketus, johon pelaaja ei reagoi tai ehtisi reagoida (esim. kädestä päähän).

Torjuntaa ei lasketa koskaan joukkueen kosketukseksi, vaan torjunnan jälkeen joukkueella on edelleen kolme kosketusta jäljellä. Palloa saa pelata kaikilla ruumiinosilla, myös jaloilla ja päällä. Aloitussyöttö tulee kuitenkin suorittaa kädellä tai käsivarrella.

Useimmilla joukkueilla on käytössään niin sanottu libero, joka on takakentän puolustuksen erikoispelaaja. Libero voidaan vaihtaa pallorallien välissä kentälle ilman, että se luetaan joukkueen vaihtoihin, joita joukkueella on erää kohden käytössä kuusi. Liberon pelaamista rajoitetaan säännöillä.

Erää pelataan 25 pisteeseen saakka kahden pisteen erolla (mikäli tilanne on tasan 24–24, pelataan, kunnes saavutetaan 2 pisteen ero). Ottelun voittaa se, joka voittaa ensin kolme erää. Pelin jatkuessa viidenteen erään pelataan ratkaiseva erä 15 pisteeseen saakka kahden pisteen erolla. Nykyään käytetään niin sanottua juoksevaa pistelaskua, jossa jokaisesta pallosta tulee piste.

[muokkaa] Pelaajat

  • Hakkuri = hyökkäyslyönteihin erikoistunut pelaaja, joka lähtee peliin yleensä ristipaikalta passarin kanssa. Hakkuri ei yleensä osallistu syötön vastaanottoihin.
  • Passari = Passarin ainoa "työ" kentällä on saada pallo mahdollisimman tarkasti hyökkäävälle pelaajalle. Pelaaja koskee yleensä palloon toisena, jolloin hän "passaa" eli tekee sormilyönnin pelaajalle, joka laittaa pallon verkon yli. Passari käyttää eniten sormilyöntiä, koska se on tarkin sääntöjenmukainen pallon koskettamis tapa. Passsari käy "passaamassa" yleensä etukentällä puollustajien noston mukaan.
  • Libero = puolustuspelaamisen erikoispelaaja, joka käyttää eriväristä peliasua kuin muut saman joukkueen pelaajat. Libero ei saa toimittaa palloa verkon yli, jos pallo on lyöntihetkellä kokonaisuudessaan verkon yläpuolella, ei saa torjua tai tehdä torjuntayritystä (torjunta, jossa ei kosketa palloon) eikä syöttää. Kanssapelaaja ei myöskään saa hyökätä verkkopinnan yläpuolelta, mikäli libero passaa hänelle etukentältä sormilyönnillä – takakentältä tai hihalyönnillä passatun pallon saa hyökätä normaalisti. Libero pelaa vain takakentällä ja tulee yleensä keskitorjujan tilalle takakenttäkierroksen ajaksi.
  • Keskitorjuja = erikoistunut hyökkäämään nopeaa keskeltä ja torjumaan verkon keskikohdasta, sekä laidoista auttaen laitatorjujaa. Vaihtaa yleensä liberon kanssa syötettyään oman syöttövuoronsa loppuun. Joukkueen päävastuu torjunnasta joukkueessa.
  • Yleispelaaja = Pelaaja, joka toimii kentällä lähes kaikissa rooleissa. Yleispelaaja on nostamassa aloitusta, toimittaa palloa toiselle puolelle ja torjuu yleensä laidassa. Jos passari ei saa rakennetuksi nopeita hyökkäyksiä, yleispelaajat yhdessä hakkurin kanssa saavat paljon työtä hyökkäyksessä.

[muokkaa] Tekniikka

Iskulyönti (vas.) ja torjunta (oik.)

Lentopallon perustekniikoita ovat:

  • aloitussyöttö = Pelaaja "syöttää" pallon ylä- tai alakautta vastustajan puolelle. "Syöttäjä" ei saa koskea aloitussyötön aikana jaloillaan omaan kenttäpuoliskoon.
  • hihalyönti
  • sormilyönti
  • iskulyönti = Palloa lyödään yhdellä kädellä verkon yli mahdollisimman kovaa, jotta vastustaja ei pystyisi jatkamaan palloa.
  • torjunta = Hyppy verkolla kädet ylhäällä. Peitetään yksi osa kenttää, "pehmennetään" kovaa lyöntiä ja yritetään saada vastustaja lyömään käsiin jolloin pallo kimpoaa takaisin vastustajan alueelle.
  • tiikeri = Syöksytään maahan. Palloon kosketaan joko ilmassa hihalyönnillä tai nyrkillä, tai maassa liu'utaan käsi maassa jolloin pallo kimpoaa käden selästä ilmaan.
  • kierrelyönti
  • leijasyöttö = Syöttö jossa ei ole paljon voimaa vaan pallo "kiemurtelee" ilmassa vaihtaen suuntaa, joten puolustajien on vaikea havaita mihin kohti pallo tulee.
  • hyppysyöttö = Syöttö, jossa pallo heitetään ilmaan ja sen jälkeen hypätään. Pallo lyödään ilmassa kovaa vastustajan puolelle.
  • juju = Hyökätessä pieni kosketus palloon, jolloin se menee vastustajan etukentälle.
  • tsekki = Löysä, kaaressa menevä hyökkäys.

[muokkaa] Kilpailuja

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut