Ratsastus

Ratsukoita meren rannalla

Ratsukko laukkaa maastossa

Andalusianhevonen ja ratsastaja

Ratsastus on ihmisen liikkumista eläimen selässä. Sanalla viitataan useimmiten hevosella ratsastamiseen, joka on tuhansia vuosia vanha liikkumistapa. Siitä on myöhemmin kehittynyt hevosurheilun muoto ja harrastus.

Ratsastuksessa hevosen selässä istuva ratsastaja hallitsee hevosta niin sanottuja apuja käyttämällä eli painollaan, jaloillaan, käsillään eli ohjilla ja mahdollisesti myös äänellään. Hevonen on opetettu tietyistä hienovaraisista merkeistä muuttamaan nopeuttaan, kääntymään, pysähtymään, vaihtamaan askellajiaan ja niin edelleen. Hevosen ja ratsastajan muodostamaa paria kutsutaan ratsukoksi. Ratsastuksessa käytetään tavallisesti satulaa ja suitsia, mutta taitava ratsastaja ja hyvin koulutettu hevonen eivät välttämättä tarvitse kumpaakaan.

Ratsastusurheilu

Urheilulajina ratsastus jakaantuu nykyään lähinnä eurooppalaistyyppiseen ratsastukseen ja lännenratsastukseen. Laukkaurheilua, jossa kilpaillaan hevosten nopeudessa, ei yleensä pidetä varsinaisena ratsastuksen lajina, ja monin paikoin maailmaa suosittu ratsain pelattava joukkuepallopeli hevospoolo toimii omien kansallisten lajiliittojensa ja kansainvälisen kattojärjestönsä alaisuudessa. Ratsastusurheilun kansainvälinen kattojärjestö on Fédération équestre internationale (FEI), jonka jäsen kansallinen kattojärjestömme Suomen Ratsastajainliitto (SRL) on. Ratsastuksen olympialajit ovat kouluratsastus, esteratsastus ja kenttäratsastus, mutta kansainvälisesti kilpaillaan myös lännenratsastuksessa ja matkaratsastuksessa sekä FEI:n alaisuudessa (eli esimerkiksi samoissa maailmanmestaruuskisoissa) myös valjakkoajossa ja vikellyksessä. Lisäksi paralympialaisissa kilpaillaan vammaisratsastuksessa.

Ratsastus kuuluu niihin hyvin harvoihin urheilulajeihin, joissa miehet ja naiset kilpailevat samoissa sarjoissa täysin tasaveroisesti; pelkästään jommallekummalle sukupuolelle avoimet kilpailut ovat poikkeuksellisia. Huippuesteratsastajat ovat pääsääntöisesti miehiä ja huippukouluratsastajat nykyään tyypillisesti naisia, mutta molemmissa lajeissa kilpailee kaikilla tasoilla menestyksekkäästi molempia, ja esimerkiksi kenttäratsastuksessa menestys jakaantuu sukupuolten kesken jokseenkin tasaisesti. Vaikka naiset kilpailivat ratsastuksen eri lajeissa menestyksekkäästi kansainvälisellä tasolla 1900-luvun alkupuolellakin, olympialaisten ratsastuslajit avattiin naisille ja muillekin siviiliratsastajille vasta Helsingin olympialaisissa vuonna 1952; tätä ennen ratsastuksessa olivat olympialaisissa saaneet sääntöjen mukaan kilpailla ainoastaan ratsuväen upseerit. Käytännössä naisia osallistui ensimmäistä kertaa olympialaisten kouluratsastukseen vuonna 1952 (jolloin tanskalainen Lis Hartel voitti henkilökohtaisen hopeamitalin), esteratsastukseen 1956 ja kenttäkilpailuun 1964.

Ratsastus harrastuksena

Ratsastus on monipuolinen ympärivuotinen liikuntamuoto, joka parantaa kuntoa, kehittää muun muassa tasapainoa ja rytmitajua ja on hyväksi selälle. Hevosen kanssa työskentely on myös terapeuttista ja rauhoittavaa, joten ratsastus sopii hyvin myös esimerkiksi kehitysvammaisten ja ongelmanuorten kuntoutukseen ratsastusterapiana. Ratsastuksen opettelu sujuu parhaiten ja turvallisimmin ratsastuskoulussa. Ratsastusta voi yleensä harrastaa niin kaupungissa kuin maaseudullakin.

Ratsastuksen riskit

Ratsastukseen liittyy kuten moneen muuhunkin urheilulajiin myös riskejä. Suurimmat loukkaantumisriskit liittyvät hevosen selästä putoamiseen. Tutkimusten mukaan ratsastus on kuitenkin suhteellisen turvallinen laji: erään tutkimuksen mukaan ratsastuksessa syntyy 3,7 vammaa tuhatta harrastettua tuntia kohden, eli riski saada vammoja ratsastuksessa on samaa luokkaa kuin juoksussa ja yleisurheilussa. Toisaalta erään uusseelantilaisen tutkimuksen mukaan ratsastus on vaarallisempaa kuin ralliautoilu.^lähde? Päävammojen ehkäisemiseksi käytetään ratsastuskypärää, joka on yleensä pakollinen ratsastuskouluissa ja -kilpailuissa. Varsinkin esteratsastuksessa ja kenttäkilpailun kestävyyskokeessa käytetään nykyään yleisesti myös turvaliiviä, joka jossakin määrin suojaa vartalon luustoa ja sisäelimiä.

Ratsastus Suomessa

Suomessa ratsastuksen harrastajia on nykyään jopa yli 145 000, ja luku kasvaa koko ajan. Varsinkin aikuisharrastajien määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Ratsastuksen harrastajista noin 94 prosenttia on naisia, ja ratsastus onkin tyttöjen ja naisten urheilulajina tärkeimpiä. Ratsastuskouluja on lähes jokaisella paikkakunnalla.

Suomessa kilpaillaan pääasiassa este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa, jotka myös ovat yleisimmät täällä harrastetut ratsastuksen lajit. Myös valjakkoajo-, lännenratsastus-, matkaratsastus-, islanninhevosratsastus- ja vikellyskilpailuita järjestetään meillä jonkin verran, ja Suomessa harrastetaan pienessä mittakaavassa myös hevospooloa. Tavallisinta lienee kuitenkin monipuolinen harrasteratsastus ja maastolenkkeily ratsastuskoulujen ja -tallien hevosilla sekä kilpaileminen korkeintaan matalalla paikallistasolla.

Ratsastus muilla eläimillä

Hevosten lisäksi ratsueläiminä käytetään myös aaseja ja muuleja sekä muista kuin hevoseläimistä lähinnä kameleita sekä norsuja. Näiden eläinten käyttö ratsuina on yleensä hyvin käytännönläheistä, mutta myös omia urheilulajeja kuten nopeuskilpailuita ja norsupooloa harrastetaan. Hevosia läheisesti muistuttavilla muuleilla, jotka voi myös kouluttaa ratsuiksi hevosten tapaan, on paikallisista käytännöistä riippuen yleensä mahdollista osallistua ainakin matalan tason ratsastuskilpailuihin hevosten joukossa. Samoin pienissä kilpailuissa saattaa nähdä aasin ratsuna poniluokassa.

Katso myös

• Luettelo suomalaisista olympiaratsastajista

Aiheesta muualla

• Suomen Ratsastajainliitto ry
• Fédération Equestre Internationale
• YLE/Elävä arkisto: Reippaat ratsastajat
• YLE/Elävä arkisto: Hevonen koulussa
• Erkki Vasara: Suomen ratsastusurheilun historia. SRL, Helsinki 1987.