Pöytätennis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pöytätennisottelu käynnissä.

Pöytätennis (ping-pong, pingis) on pallopeli, jonka perusidea on samanlainen kuin tenniksessä. Pelialustana toimii pöytä, joka on jaettu verkolla kahteen yhtä suureen kenttäpuoliskoon. Tavoitteena on lyödä palloa vastustajan puoliskolla siten, että pallo pomppaa pöydän pinnasta eikä vastustaja kykene lyömään sitä takaisin sääntöjen vaatimalla tavalla. Pallo on kevyt ja ontto, ja sitä lyödään pienikokoisilla mailoilla. Pöytätennis on hyvin suosittua ympäri maailman, erityisesti Euroopassa ja Aasiassa, varsinkin Kiinassa ja Japanissa. Nykyään se on yksi olympialajeista.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ping-pong-diplomatia vuonna 1972.

Britanniassa pelattiin pöytätennistä jo 1890-luvulla, pallona toimi shampanjapullon korkki ja mailana sikarirasiat. Ensimmäiset viralliset säännöt luotiin vuonna 1922 Britanniassa. Vuonna 1981 KOK päätti että pöytätenniksestä tulee olympilaji ja Soulin kisoista 1988 lähtien laji on ollut mukana olympialaisissa ja kiinalaiset ovat olleet parhaana mitalimaana jokaisessa olympiaturnauksessa. [2] Vuonna 2001 uudistetuissa säännöissä voittajan täytyy saada erässä ensimmäisenä 11 pistettä. Syöttövuoro vaihtuu aina kahden pisteen jälkeen, kun se ennen vaihtui viiden pisteen jälkeen. [3] Olympialaisissa on Pekingistä 2008 lähtien nelinpelin korvannut joukkuepeli.

Pelivälineet ja säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pingispöydän koko on 274 cm x 152,5 cm ja se on 76 cm korkea. Pöytä on jaettu keskeltä 15,25 cm korkealla verkolla. Selluloidista tehty pallo on halkaisijaltaan 40 mm ja väriltään valkoinen tai oranssi. Pallo on käsitelty mattapintaiseksi.

Pallon täytyy antaa pompata yhden kerran omalta pöytäpuoliskolta ennen sen lyömistä takaisin. Jos se pomppaa useamman kerran, vastustaja saa pisteen. Piste menee vastustajalle myös, jos pelaaja palauttaa pallon tenniksen tapaan suoraan ilmasta. Erän voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä saavuttaa 11 pistettä. Pelin alussa suoritetaan arvonta, jonka voittaja saa valita itselleen joko ensimmäisen syöttövuoron tai ensimmäisen syötön vastaanottovuoron tai vaihtoehtoisesti pelattavan pöytäpuoliskon. Tämän jälkeen arvonnan hävinnyt tekee jäljelle jääneen valinnan. Arvonnassa syöttövuoron saanut pelaaja syöttää vuorollaan kaksi syöttöä. Tämän jälkeen syöttövuoro vaihtuu. Syötön pitää tapahtua avokämmeneltä ja vastustajan on voitava nähdä pallo koko syötön ajan. Syötössä pallon tulee pompata ensiksi kerran omalta pöytäpuoliskolta. Palloa on heitettävä vähintään verkon korkeuden verran (n. 16 cm) ylöspäin. Palloa on lupa lyödä vasta, kun se on saavuttanut lakipisteensä. Mikäli syöttö koskettaa verkkoa mutta on muuten oikea, syöttö uusitaan. Pallon tulee osua vastustajan pelialueen pintaan, muuten sen katsotaan olevan ulkona. Osumaksi riittää pienikin hipaisu pöydän yläpinnan reunaan. Lyönti on myös oikea, vaikka pallo lentäisi verkon ohi tai verkonpidikkeiden ali vastustajan kenttään, kunhan se osuu pöytäpintaan. Erä täytyy voittaa vähintään kahden pisteen erolla; jos peli on tilanteessa 10–10, erää jatketaan vuorosyötöin, kunnes toinen pelaaja saavuttaa kahden pisteen eron, esimerkiksi 12–14. Ottelun voittoon vaaditaan tavallisesti kolme erävoittoa, virallisissa kilpailuissa neljä. Pöytätennispelaajan on oltava nopea ja hyväkuntoinen ehtiäkseen vastaamaan vaikeimpiinkin palloihin.

Pöytätennismaila ja -palloja.
Pöytätennispöydän mitat.

Peli käytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden pisteen pelaamiseen käytettävä tapahtuma on ralli.Huipputasolla rallit kestävät usein vain muutamia lyöntejä, sillä lyönnit ovat hyvin voimakkaita ja erittäin kierteisiä. Yleisiä pelityylejä ovat hyökkäys- ja puolustuspeli. Hyökkäyspelaaja tekee voimakkaita yläkierrelyöntejä, yleensä spinnejä. Puolustuspelaaja tavallisesti palauttaa ne alakierteellä tai nostelemalla. Nykyajan pelaajat ovat yleisesti hyökkäyspelaajia, koska kumiteknologia on kehittynyt yhä enemmän hyökkäyspeliin sopivaksi. Erilaisia kumityyppejä pöytätenniksessä ovat muun muassa hyökkäyskumit, puolustuskumit, pallon hallittavuutta lisäävät näppyläkumit ja antikumit, jotka vähentävät kierrettä ja yleensä myös nopeutta.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöytätenniksen maailmanmestaruudesta kilpaillaan nykyään joka vuosi. Pöytätennis tuli ensimmäisen kerran viralliseksi olympialajiksi 1988. Paralympialaisissa taas laji on ollut virallinen laji vuodesta 1960 lähtien. Euroopan-mestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1958 lähtien. Myös yksi arvostetuimmista pöytätennis kilpailuista on maailmancup, jota on pelattu vuodesta 1980.

Kilpailut Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöytätenniksen Suomen-mestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1938 lähtien. Suomessa 17-vuotiaat ovat junioreita, 14-vuotiaat kadetteja ja nappulat 12-vuotiaita. [4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encyclopædia Britannica: table tennis (Introduction) Encyclopædia Britannica Online. 2010. Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.4.2010. (englanniksi)
  2. http://yle.fi/urheilu/poytatennis/5099546 YLE Urheilu: Lontoo 2012 - Pöytätennis (suomeksi)
  3. http://www.mtv3.fi/urheilu/muutlajit/uutiset.shtml/2001/04/56973/poytatennikseen-uudet-saannot MTV3: Sääntöhistoriaa (suomeksi)
  4. http://www.sptl.fi/liitontoiminta/SPTL_s%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t_2013-2014.pdf SPTL.fi - Säännöt 2013-2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pöytätennis.