Yhdistetty

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhdistetty tai pohjoismainen yhdistetty tai yhdistetty hiihto (engl. Nordic combined), (lyh. YH) on mäkihypystä ja maastohiihdosta koostuva hiihtourheilun kilpailulaji.

Yhdistetyssä on useita erilaisia kilpailumuotoja. Nykyisin niin kutsutussa normaalikilpailussa hypätään yksi kierros mäkeä ja loppusijoitukset ratkaistaan hiihtoladulla siten, että parhaat hyppypisteet saanut lähtee ensimmäisenä ladulle ja loput hyppypisteidensä mukaisessa järjestyksessä. Piste-erojen suuruudet vaikuttavat siihen, kuinka pian ensiksi lähteneen perään muut lähtevät. Tätä kilpailumuotoa käytetään toistaiseksi kaikissa arvokisoissa sekä useimmissa yhdistetyn maailmancup -kilpailuissa ja sitä kutsutaan keksijänsä Gunder Gundersenin mukaan Gundersen-menetelmäksi. Yhdistetyn kattojärjestö on kansainvälinen hiihtoliitto FIS.

Naisten mäkihypyn tullessa talviolympialaisten ohjelmaan 2014 tulee yhdistetystä ainut olympialaji, jossa on kilpailuja vain miehille. Naisharrastajia lajilla ei juurikaan ole.

RR5219-0021R.png

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjalaisten sotilaiden on tiedetty kilpailleen maastohiihdossa jo 1700-luvulta lähtien. Ensimmäinen merkittävä yhdistetyn kilpailu käytiin 1892 Oslossa Holmenkollenin kisoissa. Norjassa Holmenkollenilla ei kilpailtu erikseen mäkihypyssä ennen vuotta 1933.

Yhdistetty on ollut olympiakisojen ohjelmassa jo ensimmäisistä 1924 Chamonix'n kisoista lähtien, kuten myös jo ensimmäisissä MM-kisoissa 1925 Johannisbadissa. Ensimmäinen yhdistetyn kesä-GP järjestettiiin kesällä 2008.

Kilpailumuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistetyssä on olemassa kaikkiaan kahdeksan erilaista kilpailumuotoa, joista viisi henkilökohtaisia ja kolme joukkuekilpailuita. Toistaiseksi viisi kilpailumuotoa on ollut arvokisojen ohjelmassa.

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gundersenin kaava
Piste-ero
mäessä
Startti-
aikojen
ero
0,17 1 s
0,25 1,5 s
0,50 3 s
1,00 6 s
2,00 12 s
3,00 18 s
4,00 24 s
5,00 30 s
8,00 48 s
10,00 1 min
20,00 2 min

Nykyisin on kaksi henkilökohtaista ja kaksi joukkuekilpailumuotoa, mutta yleisimmin kilpaillaan normaalikilpailua.

Piste- ja aikaerojen määräytyminen
Hiihto-
matka
Pisteet/min
15 km 1 min = 15
10 km 1 min = 15
7,5 km 1 min = 15
5 km 1 min = 15
4 x 5 km 1 min = 60
3 x 5 km 1 min = 45
2 x 7,5 km 1 min = 30
2 x 5 km 1 min = 30

Normaalikilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtainen normaalikilpailu on yhdistetyn alkuperäinen kilpailumuoto. Tosin alun perin kilpailu käytiin nykyistä päinvastaisessa järjestyksessä. Hiihto-osuus käytiin arvokisoissa ensiksi alun perin 18 kilometrin hiihtokilpailun mukana, jota seurasi mäkiosuus. Mäkiosuudella hypättiin kolme kierrosta, joista kaksi parasta laskettiin. 1988 Calgaryn olympialaisissa oli käytössä ensi kertaa nykyisenkaltainen Gundersenin menetelmään perustuva systeemi, jossa lähdetään hiihto-osuudelle kahden normaalimäen kierroksen piste-erojen perusteella määritetyin aikaeroin.

Kaudesta 2008–2009 lähtien normaalikilpailussa on hypätty enää yksi mäkikierros entisen kahden sijaan sekä hiihdetty 10 km:n matka entisen 15 km sijaan. Nykyään hypätään sekä normaali- että suurmäestä yksi kierros, mutta hiihtomatka on aina 10 km.

Sakkokierroskilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakkokierroskilpailu eli penalty race on uusi kilpailumuoto, jossa kierretään 150 metrin sakkokierroksia ampumahiihdon tapaan.

Ensin hypätään mäkiosuus. Hypyn pituus ratkaisee sakkokierrosten määrän hiihto-osuudella. Alastulorinne on jaettu 3–5 metrin sektoreihin mäen koosta riippuen. Viimeiseen sektoriin eli pisimmälle hypänneet eivät saa sakkokierroksia. Lyhyemmälle hypänneet kiertävät sakkokierrokset sektorien mukaan. Näin hyppääjä tietää heti hypättyään, montako sakkokierrosta joutuu kiertämään. Mitä lyhemmäksi hyppy jää, sitä ennemmän kierroksia joutuu kiertämään. Jos sakkokierroksia kertyy yli kuusi, kilpailija jää ulos hiihto-osuudelta. Tyylipisteitä ja tuulihyvityksiä ei ole. Hiihto-osuudelle lähdetään massalähtönä, paitsi mäkiosuuden voittaja lähtee kymmenen metriä ja kymmenen sekuntia ennen muita. Kilpailija voi valita 2,5 km pituisilla kierroksilla, missä kohtaa kilpailua kiertää sakkokierrokset. Tämä lisää taktikoinnin mahdollisuutta.

Sakkokierroskilpailun huono puoli on se, että kilpailua on vaikea seurata. Tilanne on usein sekava ja selkiytyy vasta viimeisellä kierroksella, jota ennen sakkokierrokset on kierrettävä. Lisäksi tuulihyvitysten puuttuminen venyttää mäkiosuuden kestoa. Kilpailumuoto tuli kilpailuohjelmaan kaudeksi 2011–2012, jolloin kilpailtiin kaksi sakkokierroskilpailua.[1]

Parisprintti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parisprinttikilpailu käydään kaksimiehisin joukkuein. Mäkiosuuden jälkeen käydään maastohiihdon parisprinttiä muistuttava yhteensä 15 kilometrin mittainen hiihto-osuus. Se koostuu kymmenestä 1 500 metrin mittaisista lenkistä, jonka joukkueen jäsenet hiihtävät vuoron perään; yksi urheilija kiertää lenkin siis viisi kertaa ja hiihtää itse yhteensä 7,5 kilometriä. Parisprintti on vahvasti hiihto-osuuspainotteinen.

Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkuekilpailu koostuu mäkikilpailusta ja 4 × 5 kilometrin viestihiihdosta, jonka lähdön aikaerot määräytyvät normaalin Gundersen-menetelmän mukaisesti mäkiosuuden piste-erojen perusteella. Nykyisin kilpaillaan arvokisa- ja maailmancup-tasolla nelimiehisin joukkuein. Joukkuekilpailu oli ensi kertaa arvokisojen ohjelmassa, kun sille järjestettiin 1984 omat MM-kilpailut. Olympialaisissa se oli ensi kertaa 1988 Calgaryssa.

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sprintti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sprinttikilpailu on periaatteeltaan normaalikilpailun kaltainen, mutta lyhempi. Siinä hypätään suurmäessä vain yksi kierros, minkä jälkeen hiihdetään 7,5 kilometrin hiihto-osuus. Sprintti oli ensi kertaa arvokisojen ohjelmassa 1999 Ramsaun MM-kisoissa. Sprinttikilpailu poistui maailmancupista kauden 2007–2008 jälkeen.

Hurrikaanisprintti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2004–2005 tuli maailmancupin ohjelmaan myös ns. hurrikaanisprintti, jossa hypätään ensin mäkeä ja kilpailijat lähtevät ladulle samanaikaisesti eräänlaisesta suuresta spiraalista, jolloin parhaiten hypänneelle hiihtomatkaa tulee tarkalleen kisamatkan verran, 7,5 km, ja seuraavat kilpailijat joutuvat hiihtämään ylimääräistä sen mukaisesti, kuinka paljon ovat mäkiosuuden voittaneelle hävinneet. Kilpailumuoto on poistunut maailmancupista.

Yhteislähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtainen yhteislähtökilpailu alkaa yhteislähtönä käytävällä hiihto-osuudella, jota seuraa kaksi hyppykierrosta ilman tyylipistetuomareita. Hiihto-osuuden voittaja saa 120 pistettä ja loput vähemmän aikaerosta voittajaan riippuen vasemmalla olevan taulukon mukaisesti. Mäkiosuuden ensimmäinen kierros käydään hiihtotuloksiin nähden käänteisessä järjestyksessä. Toiselle hyppykierrokselle pääsee senhetkisen kilpailutilanteen 30 parasta. Kaatumisesta mäkikilpailussa vähennetään normaalimäessä 10 pistettä ja suurmeässä 10,8 pistettä. Tasajalka-alastulosta vähennetään normaalimäessä 4 pistettä ja suurmäessä 4,8 pistettä. Yhteislähtö oli ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa mukana arvokisoissa 2009 Liberecin MM-kisoissa.

Joukkueyhteislähtökilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteislähdön joukkuekilpailu koostuu 4 × 5 kilometrin viestihiihdosta ja tämän jälkeen käytävästä kahden kierroksen mäkihyppyosuudesta. Nelimiehisten joukkueiden kilpailussa hiihto-osuuden voittaja saa 400 pistettä (kolmimiehisillä 300), ja muut joukkueet taulukon mukaan vähemmän. Mäkikilpailu hypätään käänteisessä järjestyksessä. Mäkiosuudella ei ole tyylipistetuomareita. Kaatumisista ja tasajalka-alastuloista vähennetään pisteitä samaan tapaan kuin henkilökohtaisessa yhteislähtökilpailussa.

Menestyneimmät maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylivoimaisesti menestynein maa yhdistetyssä on Norja. Lajin alkuvuosikymmeninä norjalaiset olivat melko ylivoimaisia, mistä kertoo muun muassa se, että kaikissa talviolympialaisissa 1936 Garmisch-Partenkirchenin kisoihin saakka norjalaiset ottivat lajissa kolmoisvoiton. 1948 St. Moritzin olympialaisissa suomalaiset nousivat maailman huipulle, kun Heikki Hasu ja Martti Huhtala ottivat kaksoisvoiton. Myös MM-kisoissa norjalaiset rohmusivat 1920- ja 1930-luvulla valtaosan mitaleista.

Sittemmin menestyjiä on tullut myös Saksasta, Itävallasta ja Japanista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]