Judo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Judo
Judo.svg
Perustettu 1882
Alkuperämaa Japani
Perustaja(t) Jigorō Kanō
Vaikutteet Jujutsu
Karatedo.svg
Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta
Judoheitto O-soto-gari
Uhrautumisheittoihin kuuluva Tomoe-nage, jossa heittäjä "uhrautuu" horjuttaessaan laskeutumalla selkä edellä maahan

Judo (jap. 柔道, Jūdō) on itämainen kamppailulaji (ks. budō), joka on lähtöisin Japanista. Judo tarkoittaa suomennettuna joustavaa tai pehmeää tietä, periksiantamisen taitoa. Judon kehitti Jigoro Kano. Aluksi judoa pidettiin yhtenä jujutsun koulukuntana. Kesäkuussa 1882 Kano perusti Tokioon oman koulun Kōdōkanin, jossa hän alkoi opettaa kehittämäänsä uutta kamppailulajia, judoa. Hän karsi jujutsun tekniikat niin, että kamppailutilannetta voitiin harjoitella täydellä suoritusteholla, ilman merkittävää loukkaantumisriskiä. Hän lisäsi tekniikoihin myös omia sovelluksiaan ja korosti terveen ruumiin ja henkisen kehittymisen tärkeyttä.

Judon harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judo kirjoitettuna kanjeilla.

Vaikka judo on täysivaltainen kamppailulaji, on se myös hyvin suurta suosiota nauttiva urheilulaji. Judo on maailman levinnein ja harrastajamäärältään suurin kamppailulaji. Laji hyväksyttiin olympialajiksi 1964. Lajissa naiset ja miehet kilpailevat omissa sarjoissaan. Kummassakin sarjassa on seitsemän painoluokkaa.

Avoin luokka poistettiin olympialaisista vuoden 1984 kisojen jälkeen. Syynä oli se että käytännössä aina isompi hyväselvennä voitti pienemmän hyvänselvennä, vaikka sinänsä luokka oli aiemmin arvostetuin.[1]

Judotekniikat koostuvat heitoista, sidonnoista, käsilukoista ja kuristuksista. Heitot on jaettu viiteen luokkaan: käsiheitot, jalkaheitot, lonkkaheitot, uhrautumisheitot selälleen ja uhrautumisheitot kyljelleen.

Judo-ottelun voi voittaa ennen otteluajan loppumista teknistä tyrmäystä vastaavalla 10 pisteen (ippon) arvoisella täydellisellä heittotekniikalla, kahdella seitsemän pisteen arvoisella (waza-ari awasate ippon) heittotekniikalla, 20 sekunnin kestävällä sidonnalla matossa tai vastustajan luovuttaessa käsilukkoon tai kuristukseen.[2] Otteluajan päätyttyä parhaiden suoritusten lukumäärä ratkaisee. Ipponin lisäksi suoritukset voivat olla seitsemän pisteen (waza-ari), viiden pisteen (yuko) (tai vielä 2008 loppuun saakka voimassa olleiden sääntöjen mukaan kolmen pisteen (koka)) arvoisia. 2009 alussa koka jätettiin pois; tarkoituksena suosia selkeitä vahvoja heittoja eikä pieniä kaatoja. Näitä suorituksia voi saada epätäydellisistä heittotekniikoista, alle 20 sekunnin sidonnoista ja vastustajan rangaistuksista, joista passiivisuusrangaistus on yleisin. Pisteiden ollessa tasan mennään jatkoajalle äkkikuolema-periaattella, jossa ensimmäinen suoritus ratkaisee. Judossa otteluaika on aktiivista aikaa, ja ottelukello pysäytetään jokaisen keskeytyksen kohdalla. Aikuisten viralliset otteluajat on miehillä viisi - ja naisilla neljä minuuttia sekä nuoremmilla yleensä neljä tai kolme minuuttia.

Jigoro Kanon luomat judon periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judo perustuu osin siihen, että vastustajan voimaa ja massaa käytetään häntä itseään vastaan. Judon pääperiaatteet ovat "maksimaalisen tehon periaate" (jap. 精力善用, seiryoku zen yō), "yhteisen hyvän periaate" (jap. 自他共栄, jita kyōei) sekä tärkeimpänä "joustavuuden periaate" (jap. 柔よく剛を制す, jū yoku gō o seisu). Joustavuuden periaatteesta onkin judon kehittäjä Jigoro Kano sanonut:

»Jos vastassani on mies, jonka määrittelemme voimaltaan kymmenen yksikön vahvuiseksi, kun taas itse olen seitsemän yksikön vahvuinen, ei minun auta ruveta työntämään häntä. Hänhän työntäisi minut kumoon helposti. Jos taas annan hänelle vastusta sopivasti, jotta hän työntäisi koko voimallaan minua ja sitten väistän, kaatuu hän itse.»

Maksimaalisen tehon periaatteella tarkoitetaan sitä, että osaa käyttää tilanteen vaatiman määrän voimaa. Voima on myös osattava käyttää täysin (maksimaalisesti) hyödyksi. Oppilaat tulisi myös opettaa saamaan tarvittaessa itsestään irti mahdollisimman paljon tehoja.

Yhteisen hyvän periaatteen on tarkoitus suojella harrastajia loukkaamasta toisiaan. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei tarkoituksella vahingoiteta toista ja vahinkojakin pyritään välttämään. Esimerkiksi heiton jälkeen heittäjä (tori) muistaa kannattaa heitetyn (uke) kädestä, jottei tämä putoa täydellä painollaan mattoon (tatamiin) ja alastulo (ukemi) on helpompi tehdä.

Judopuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judon harrastajat pukeutuvat valkoiseen tai siniseen pukuun, judogiin, joka suomennettuna tarkoittaa judopukua. Judogi luotiin Kodokanissa, josta sen malli levisi myöhemmin käytettäväksi myös monissa muissa itsepuolustuslajeissa. Judogi koostuu housuista ja takista, jotka on valmistettu puuvillasta. Koska judopuvun täytyy kestää heittämistä, kiskomista ja äkkinäisiä liikkeitä, se on huomattavasti jäykempää ja vahvempaa kangasta kuin esimerkiksi karatessa käytettävä puku eli karategi. Takki pysyy kiinni vyön eli obin avulla.

Judokilpailuissa toinen ottelija pukeutuu tavallisesti siniseen judogiin, jotta tuomareiden ja katsojien on helpompi erottaa ottelijat toisistaan. Pienemmissä kisoissa voidaan käyttää myös perinteistä punaista ja valkoista otteluvyötä erottamaan ottelijat.(mutta vain harvoin.)

Vyöasteikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vyöarvo kertoo harrastajan tason. Arvot jaetaan kyū [kiu] eli oppilasasteisiin ja dan eli opettaja-asteisiin.

Vyöarvot alimmasta arvosta ylimpään tai vaaleimmasta tummimpaan: [3]

  • 6 kyū, valkoinen
  • 5 kyū, keltainen
  • 4 kyū, oranssi
  • 3 kyū, vihreä
  • 2 kyū, sininen
  • 1 kyū, ruskea
  • 1–5 dan, musta
  • 6-8 dan, puna-valkoinen
  • 9-10 dan, punainen

(Punaisen vyön voi ansaita, mutta sitä ei voi suorittaa)


(vyöasteikon värit ja vaativuustasot vaihtelevat eri maissa)

Judon aloittajalle myönnetään oikeus käyttää valkoista vyötä (alle 16-vuotiaat saavat myös oikeuden pitää vyössään yhtä "natsaa"). Harjoituksen edetessä järjestetään nuorille aloittajille natsakokeita lisänatsojen ansaitsemiseksi. Natsat merkitään punaisilla nauhoilla vyön molempiin päihin noin 5 sentin etäisyydelle vyön päästä. Kolme natsaa oikeuttaa vyökokeisiin, jonka suorittaneet etenevät seuraavalle vyöasteelle. Yli 16-vuotiaana judon aloittavat eivät käytä natsoja, mikä merkitsee sitä, että kyseiselle judokalle (judon harrastajalle) saa judokilpailuissa tai harjoitusotteluissa eli randoreissa tehdä kuristuksia ja käsilukkoja.

Läpäisemällä tasokoeraadin valvoman tasokokeen judoka korottaa eli graduoi vyöarvoaan. Vyön suoritusten välillä on minimiajat, joiden jälkeen voi graduoida seuraavaa vyöastetta mutta se vaatii sekä ahkeraa harjoittelua että edistymistä lajin taidossa. Käytännössä graduointiajan venyvät huomattavasti minimiaikoja pidemmiksi. Vyöarvot ovat valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. Mustan vyön vyöarvoja eli daneja on kymmenen, ja ne suoritetaan tasokokein aivan kuten alemmatkin vyöarvot.

Judon kata-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judossa on useita kata-sarjoja joista länsimaissa yleisemmin harjoiteltavat ovat:

Nage-no-kata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nage-no-kata (muodolliset heitot), Nage-no-kata sarjaan kuuluvat [4].[5].

  • Te-waza (käsiheitot):
  1. Uki-otoshi
  2. Ippon-seoi-nage
  3. morote-seoi-nage
  4. eri-seoi-nage
  5. Kata-guruma.
 
  • Koshi-waza (lonkkaheitot):
  1. Uki-goshi, ogoshi
  2. koshi-guruma# Harai-goshi
  3. Tsuri-komi-goshi.
  • Ashi-waza (jalkaheitot):
  1. Okuri-ashi-barai
  2. Sasae-tsuri-komi-ashi
  3. Uchi-mata.
 
  • Ma-sutemi-waza (uhrautumisheitot selkä maassa):
  1. Tomoe-nage
  2. Ura-nage
  3. Sumi-gaeshi.
  • Yoko-sutemi-waza (uhrautumisheitot kylki maassa):
  1. Yoko-gake
  2. Yoko-guruma
  3. Uki-waza

Katame-no-kata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katame-no-kata (muodolliset hallintaotteet), Katame-no-kata sarjaan kuuluvat [6].

  • Osaekomi-waza (sidonnat):
  1. Kesa-gatame
  2. Kata-gatame
  3. Kami-shiho-gatame
  4. Yoko-shiho-gatame
  5. Kuzure-kami-shiho-gatame.
 
  • Shime-waza (kuristukset):
  1. Kata-juji-jime
  2. Hadaka-jime
  3. Okuri-eri-jime
  4. Kataha-jime
  5. Gyaku-juji-jime
 
  • Kansezu-waza (lukot):
  1. Ude-hishigi-ude-garami
  2. Ude-hishigi-juji-gatame
  3. Ude-hishigi-ude-gatame
  4. Ude-hishigi-hiza-gatame
  5. Ashi-garami

Kime-no-kata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kime-no-kata (muodolliset taistelu- ja itsepuolustusotteet) Judon kime no kata sarjassa opettajapuoli hyökkää joko aseetta tai aseella (tanto tai bokken) ja suorittajan torjuessa hyökkäykset. [7].
  • Idori (seiza-istunnasta)
  1. Ryote Dori
  2. Tsukkake
  3. Suri Age
  4. Yoko Uchi
  5. Ushiro Dori
  6. Tsukkomi
  7. Kiri Komi
  8. Yoko Tsuki
 
  • Tachi Ai (seisaaltaan)
  1. Ryote Dori
  2. Sode Tori
  3. Tsukkake
  4. Tsuki Age
  5. Suri Age
  6. Yoko Uchi
  7. Ke Age
  8. Ushiro Dori
  9. Tsukkomi
  10. Kiri Komi
  11. Nuki Gake
  12. Kiri Oroshi

Ju-no-kata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ju-no-kata (muodolliset pehmeät otteet) [8].
  • Ensimmäinen sarja
  1. Tsuki Dashi
  2. Kata Oshi
  3. Ryote Dori
  4. Kata Mawashi
  5. Ago Oshi
 
  • Toinen sarja
  1. Kiri Oroshi
  2. Ryo Kata Oshi
  3. Naname Uchi
  4. Katate Dori
  5. Katate Age
 
  • Kolmas sarja
  1. Obi Tori
  2. Mune Oshi
  3. Tsuki Age
  4. Uchi Oroshi
  5. Ryogan Tsuki

Koshi-ki-no-kata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koshi-ki-no-kata (Antiikkiset heitot eli samuraitten jujutsua taisteluvarusteissa) ja

Izuzu-no-kata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Izuzu-no-kata (viiden kata joka selvittää judon perusteita)

Go-no-kata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Go-no-kata on vanhoista Kodokanin muistiinpanoista 2000-luvulla elvytetty kata-sarja jossa on kymmenen liikesarjaa. Työntämällä ja vetämällä tori ja uke koettelevat toistensa tasapainoa kunnes tori tekee rytminmuutoksen, horjuttaa ja tekee sisääntulon kuitenkin ilman lopullista heittoa, kuten ju-no-katassa[9].

Osaa kata-sarjojen tekniikoista ei opeteta kuin kata harjoittelun yhteydessä, ja osa saattaa olla judo-shiaissa kiellettyjä. Kuten esimerkiksi jalkalukot.[10].

Nage-no-katan ja katame-no-katan muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan nimellä randori-no-kata. Ne koostuvat randorissa ja shiaissa käytettävistä tekniikoista, poikkeuksena kuitenkin katame-no-katan päättävä ashi-garami (jalkalukko), joka on shiaissa kielletty.

Judo Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Judo Suomessa

Suomessa lajin esitteli ensimmäisen kerran lokakuussa 1890 Jigoro Kano Euroopan matkallaan. Varsinainen judotoiminta alkoi Suomessa 1954, kun Japanin lähetystösihteeri Shigemi Tagami alkoi opettaa judoa Helsingissä. Suomen Judoliitto ry:n perusti Torsten Muren vuonna 1958. Ensimmäisiä judoseuroja Suomessa olivat Turun Judoseura ((1962-1972),(1982 "judokai" -> 1999 Turun Judoseura)), Mikkelin Judo (1962) Helsingin Judoseura (1963) sekä Helsingin Tarmon judojaosto Chikara (1963) ja Meido-kan (1963). Nykyisin judoa harrastetaan joka puolella Suomea yli sadassa seurassa. Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ja samalla nimellä toimiva judoseura on poliisimestari Bruno Arjangon virkahuoneessa 3.12.1962 perustettu Mikkelin Judo ry.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • F. M. van Haesendonck: Judo - Encyclopedie in beeld. Standaard Uitgeverij, Antwerpen - Amsterdam, 1974. ISBN 90-02-13819-9.
  • Marwood Des: Judon taito. Karisto, Hämeenlinna, 1995. ISBN 951-23-3275-2.
  • Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8 (nid.).
  • Timo Reenpää (päätoimittaja): BU – Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9 (nid.).
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0 (sid.).
  • Max Jensen: Judo. Tammi, Helsinki, 1972, 8. uudistettu painos 1993. ISBN 951-31-0267-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yle Urheilu
  2. Säännöt ja tulkinnat Suomen Judoliitto. Viitattu 21.4.2014.
  3. judoinfo.com, Do You Know? (englanniksi)
  4. Judo, sivu 97. Max Jensen, Tammi, Helsinki 1972 8.painos 1993
  5. Judo - Encyclopedie in beeld , sivut 159-169. F. M. van Haesendonck, Standaard Uitgeverij, Antwerpen - Amsterdam 1974
  6. Judo - Encyclopedie in beeld , sivut 170-177. F. M. van Haesendonck, Standaard Uitgeverij, Antwerpen - Amsterdam 1974
  7. Judo - Encyclopedie in beeld , sivut 178-191. F. M. van Haesendonck, Standaard Uitgeverij, Antwerpen - Amsterdam 1974
  8. Judo - Encyclopedie in beeld , sivut 200-201. F. M. van Haesendonck, Standaard Uitgeverij, Antwerpen - Amsterdam 1974
  9. Ippon, sivu 14. Suomen Judoliiton jäsenlehti 1/2007
  10. Judon taito, sivu 98. Marwood Des, Karisto, Hämeenlinna 1995

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Judo.


"Ki" kirjoitettuna kanjeilla Nykyaikana harjoiteltavat budolajit
Gendai-budolajit: | Aikido | Artículo bueno-blue.svg Atarashii naginata | Iaidō | Cscr-featured.svg ZNKR jōdō | Judo | Jūkendō | Karate-do | Kendō | Kyūdō | Shōrinji kenpō | Taido | Tankendō