Judo

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Judo artikkelia pitäisi parantaa laadullisesti. Tosiasioita täsmentää, kieliasua parantaa ja lähdevitteitä lisätä. Mallia muista budolaji-artikkeleista. Jklak 15. helmikuuta 2007 kello 14.37 (UTC)

Judo (jap. 柔道, Jūdō) on itämainen kamppailulaji (ks. budo), joka on lähtöisin Japanista. Judo tarkoittaa suomennettuna joustavaa tai pehmeää tietä, periksiantamisen taitoa. Judon kehitti Jigoro Kano. Aluksi judoa pidettiin yhtenä jujutsun koulukuntana. Kesäkuussa vuonna 1882 Kano perusti Tokioon Kōdōkanin, oman koulun, jossa hän alkoi opettaa uutta kehittämäänsä kamppailulajia, judoa. Hän karsi jujutsun tekniikat niin, että kamppailutilannetta voitiin harjoitella täydellä suoritusteholla, ilman merkittävää loukkaantumisriskiä. Hän lisäsi tekniikoihin myös omia sovelluksiaan ja korosti terveen kehon sekä henkisen kehittymisen tärkeyttä.

Sisällysluettelo 1 Judo Suomessa 2 Urheilu 3 Judopuku 4 Vyöasteikko 5 Judon kata-sarjat 5.1 Nage-no-kata 5.2 Kime-no-kata 5.3 Ju-no-kata 5.4 Koshi-ki-no-kata 5.5 Izuzu-no-kata 5.6 Go-no-kata 6 Muita taistelulajeja 7 Katso myös 8 Lähteet 8.1 Lähdeviittaukset 8.2 Kirjallisuuslähteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Judo Suomessa

Pääartikkeli: Judo Suomessa

Suomessa laji esiteltiin ensimmäisen kerran vuoden 1890 lokakuussa Jigoro Kanon toimesta hänen Euroopan matkallaan. Varsinainen judotoiminta alkoi Suomessa 1954, kun Japanin lähetystösihteeri Shigemi Tagami alkoi opettaa judoa Helsingissä. Suomen Judoliitto ry perustettiin Torsten Murenin toimesta vuonna 1958. Ensimmäisiä judoseuroja Suomessa olivat Turun Judoseura, Helsingin Judoseura sekä Helsingin Tarmon judojaosto Chikara ja Meidokan. Nykyisin judoa harrastetaan joka puolella Suomea yli sadassa seurassa.

[muokkaa] Urheilu

Vaikka judo on täysivaltainen taistelulaji on se myös hyvin suurta suosiota nauttiva urheilulaji. Judo on maailman levinnein ja harrastajamäärältään suurin kamppailulaji. Laji hyväksyttiin olympialajiksi vuonna 1964. Lajissa naiset ja miehet kilpailevat omissa sarjoissaan. Kummassakin sarjassa on seitsemän eri painoluokkaa sekä avoin painoluokka, johon kuka tahansa voi osallistua.

Judotekniikat koostuvat heitoista, sidonnoista, käsilukoista ja kuristuksista. Heitot on jaettu neljään luokkaan: käsiheitot, jalkaheitot, lonkkaheitot ja uhrautumisheitot.

Judo-ottelun voi voittaa ennen otteluajan loppumista teknistä tyrmäystä vastaavalla 10-pisteen (ippon) arvoisella täydellisellä heittotekniikalla, kahdella 7-pisteen arvoisella (waza-ari awasate ippon) heittotekniikalla, 25 sekunnin kestävällä sidonnalla matossa tai vastustajan luovuttaessa käsilukkoon tai kuristukseen. Otteluajan päätyttyä parhaiden suoritusten lukumäärä ratkaisee. Ipponin lisäksi suoritukset voivat olla 7-pisteen (waza-ari), 5-pisteen (yuko) (tai vielä 2008 loppuun saakka voimassa olleiden sääntöjen mukaan 3-pisteen (koka)) arvoisia. 2009 alussa koka jätettiin pois; tarkoituksena suosia selkeitä vahvoja heittoja eikä pieniä kaatoja. Näitä suorituksia voi saada epätäydellisistä heittotekniikoista, alle 25 sekunnin sidonnoista ja vastustajan rangaistuksista, joista passiivisuusrangaistus on yleisin. Pisteiden ollessa tasan mennään jatkoajalle äkkikuolema periaattella, eli ensimmäinen suoritus ratkaisee, tai tuomariäänestykseen. Judossa otteluaika on aktiivista aikaa ja ottelukello pysäytetään jokaisen keskeytyksen kohdalla. Aikuisten viralliset otteluajat ovat viisi minuuttia ja nuoremmilla yleensä neljä tai kolme minuuttia.

Judo perustuu osin siihen, että vastustajan voimaa ja massaa käytetään häntä itseään vastaan. Judon pääperiaatteet ovat "maksimaalisen tehon periaate", "yhteisen hyvän periaate" sekä tärkeimpänä "joustavuuden periaate". Joustavuuden periaatteesta onkin judon kehittäjä Jigoro Kano sanonut:

»Jos vastassani on mies, jonka määrittelemme voimaltaan kymmenen yksikön vahvuiseksi, kun taas itse olen seitsemän yksikön vahvuinen, ei minun auta ruveta työntämään häntä. Hänhän työntäisi minut kumoon helposti. Jos taas annan hänelle vastusta sopivasti, jotta hän työntäisi kokovoimallaan minua päin ja sitten väistän, kaatuu hän itse.»

Maksimaalisen tehon periaatteella tarkoitetaan sitä, että osaa käyttää tilanteen vaatiman määrän voimaa. Voima on myös osattava käyttää täysin (maksimaalisesti) hyödyksi. Oppilaat tulisi myös opettaa saamaan tarvittaessa itsestään irti mahdollisimman paljon tehoja.

Yhteisen hyvän periaatteen on tarkoitus suojella harrastajia loukkaamasta toisiaan. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei tarkoituksella vahingoiteta toista ja vahinkojakin pyritään välttämään. Esim: heiton jälkeen heittäjä (tori) muistaa kannattaa heitetyn (uke) kädestä, jottei tämä putoa täydellä painollaan mattoon (tatamiin) ja alastulo (ukemi) on helpompi tehdä.

[muokkaa] Judopuku

Judon harrastajat pukeutuvat valkoiseen tai siniseen pukuun, judogiin, joka suomennettuna tarkoittaa judopukua. Judogi luotiin Kodokanissa, josta sen malli levisi myöhemmin käytettäväksi myös monissa muissa itsepuolustuslajeissa. Judogi koostuu housuista ja takista, jotka on valmistettu puuvillasta. Koska judopuvun täytyy kestää heittämistä, kiskomista ja äkkinäisiä liikkeitä, se on huomattavasti jäykempää ja vahvempaa kangasta kuin esimerkiksi karatessa käytettävä puku eli karategi. Takki pysyy kiinni vyön eli obin avulla.

Judokilpailuissa toinen ottelija pukeutuu tavallisesti siniseen judogiin, jotta tuomareiden ja katsojien on helpompi erottaa ottelijat toisistaan. Pienemmissä kisoissa voidaan käyttää myös perinteistä punaista ja valkoista otteluvyötä erottamaan ottelijat.

[muokkaa] Vyöasteikko

Vyöarvo kertoo harrastajan tason. Arvot jaetaan kyū [kiu] eli oppilasasteisiin ja dan eli opettaja-asteisiin.

Vyöarvot alimmasta arvosta ylimpään tai vaaleimmasta tummimpaan:

• 6 kyū, valkoinen
• 5 kyū, keltainen
• 4 kyū, oranssi
• 3 kyū, vihreä
• 2 kyū, sininen
• 1 kyū, ruskea
• 1–5 dan, musta
• 6-8 dan, puna-valkoinen
• 9-10 dan, punainen

Lähde http://www.judoinfo.com/gandoy.htm

(vyöasteikon värit ja vaativuustasot vaihtelevat eri maissa)

Judon aloittajalle myönnetään oikeus käyttää valkoista vyötä (alle 15. vuotiaat saavat myös oikeuden pitää vyössään yhtä "natsaa"). Harjoituksen edetessä järjestetään nuorille aloittajille natsakokeita lisänatsojen ansaitsemiseksi. Natsat merkitään punaisilla nauhoilla vyön molempiin päihin noin 5 sentin etäisyydelle vyön päästä. Kolme natsaa oikeuttaa vyökokeisiin, jonka suorittajat etenevät seuraavalle vyöasteelle. Yli 15-vuotiaana judon aloittavat eivät käytä natsoja, jotka on merkkinä siitä, että kyseiselle judokalle (judon harrastajalle) saa tehdä kuristuksia ja käsilukkoja judokilpailuissa tai harjoitusotteluissa eli randoreissa.

Läpäisemällä tasokoeraadin valvoman tasokokeen judoka graduoi eli korottaa vyöarvoaan. Vyön suoritusten välillä on minimiajat joiden jälkeen voi graduoida seuraavaa vyöastetta mutta se vaatii sekä ahkeraa harjoittelua että edistymistä lajin taidossa. Käytännössä graduointiajan venyvät huomattavasti minimiaikoja pidemmiksi. Vyöarvot ovat valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. Mustan vyön vyöarvoja, eli daneja on 10 kappaletta, jotka suoritetaan tasokokein aivan kuten alemmatkin vyöarvot.

[muokkaa] Judon kata-sarjat

Judossa on useita kata-sarjoja joista länsimaissa yleisemmin harjoiteltavat ovat:

[muokkaa] Nage-no-kata

Nage-no-kata (muodolliset heitot), Nage-no-kata sarjaan kuuluvat

• Te-waza (käsiheitot):

Uki-otoshi, Ippon-seoi-nage, Kata-guruma.

• Koshi-waza (lonkkaheitot):

Uki-goshi. Harai-goshi, Tsuri-komi-goshi, O-goshi.

• Ashi-waza (jalkaheitot):

Okuri-ashi-barai. Sasae-tsuri-komi-ashi, O-soto-gari, Utci-mata, O-uchi-gari, Ko-utchi-gari.

• Ma-sutemi-waza (uhrautumisheitot selkä maassa):

Tomoe-nage, Ura-nage, Sumi-gaeshi.

• Yoko-sutemi-waza (uhrautumisheitot kylki maassa):

Yoko-gake, Yoko-guruma, Uki-waza..^[1].

[muokkaa] Kime-no-kata

• Kime-no-kata (muodolliset taistelu- ja itsepuolustusotteet) Judon kime no kata sarjassa opettajapuoli hyökkää joko aseetta tai aseella (tanto tai bokken) ja suorittajan torjuessa hyökkäykset.

[muokkaa] Ju-no-kata

• Ju-no-kata (muodolliset pehmeät otteet)

[muokkaa] Koshi-ki-no-kata

• Koshi-ki-no-kata (Antiikkiset heitot eli samuraitten jujutsua taisteluvarusteissa) ja

[muokkaa] Izuzu-no-kata

• Izuzu-no-kata (viiden kata joka selvittää judon perusteita)

[muokkaa] Go-no-kata

Go-no-kata on vanhoista Kodokanin muistiinpanpoista 2000-luvulla elvytetty kata-sarja jossa on kymmenen liikesarjaa. Työntämällä ja vetämällä tori ja uke koettelevat toistensa tasapainoa kunnes tori tekee rytminmuutoksen, horjuttaa ja tekee sisääntulon kuitenkin ilman lopullista heittoa, kuten Ju-no-katassa..^[2].

Osaa kata-sarjojen tekniikoista ei opeteta kuin kata harjoittelun yhteydessä ja osa saattaa olla judo-shiaissa kiellettyjä. Kuten esimerkiksi jalkalukot.^[3].

[muokkaa] Muita taistelulajeja

• Taekwondo
• Karate
• Kungfu
• Ninjutsu
• Jujutsu

[muokkaa] Katso myös

• Judotekniikat
• Randori

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Lähdeviittaukset

1. ↑ Judo, sivu 97. Max Jensen, Tammi, Helsinki 1972 8.painos 1993
2. ↑ Ippon, sivu 14. Suomen Judoliiton jäsenlehti 1/2007
3. ↑ Judon taito, sivu 98. Marwood Des, Karisto, Hämeenlinna 1995

[muokkaa] Kirjallisuuslähteet

• Marwood Des: Judon taito. Karisto, Hämeenlinna, 1995. ISBN 951-23-3275-2.
• Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8 (nid.).
• Timo Reenpää (päätoimittaja): BU – Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9 (nid.).
• Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0 (sid.).
• Max Jensen: Judo. Tammi, Helsinki, 1972, 8. uudistettu painos 1993. ISBN 951-31-0267-X.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Judoliitto
• International Judo Federation (englanniksi)
• European Judo Union (englanniksi)
• Kodokan Judo Institute (englanniksi)
• Polish Judo Competition Results
• Judoschool Jan Snijders, judo techniques

	Nykyaikana harjoiteltavat budolajit
	Gendai-budolajit: | Aikido | Atarashii naginata | Iaidō| ZNKR jōdō | Judo | Jūkendō | Karate-do | Kendō | Kyūdō | Shōrinji kenpō | Taido | Tankendō