Telinevoimistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miesvoimistelija nojapuilla

Telinevoimistelu on Kansainvälisen Voimisteluliiton, FIG:n (Fédération internationale de gymnastique) virallinen voimistelu- ja kilpaurheilulaji, jossa kilpaillaan ennalta määrätyillä telineillä. Telinevoimistelu on olympialaji.

Lajista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telinevoimistelu on arvostelulaji, jossa suorituksen enimmäispistemäärä riippuu sarjan liikkeiden vaikeustasosta ja telineestä. Tästä pistemäärästä vähennetään sitten pisteitä virheiden, taiteellisuuden, sekä liikesarjojen vaikeusasteiden ja epäpuhtauksien mukaisesti. Voimistelua vähemmän seuraaville ne saattavat tuntua hieman oudoilta. Uusien, 2006 alussa tulleiden sääntöjen mukaan pistelaskussa pisteet lähtevät 10:stä. Tämä 10 ei kuitenkaan ole enimmäispistemäärä, vaan pohja, johon pisteitä lisätään. Siihen lisätään pisteitä liikkeiden vaatiman taitotason, eli vaikeuden mukaan.

Liikkeiden vaikeus määritellään niin, että perusliikkeet ovat A-osia, helpot B- ja kohtalaisen vaikeat C-osia. näin jatketaan aakkosjärjestyksessä G-kirjaimeen, jotka ovat vaativimpia osia. A-osasta saa 0,1 pisteen, B-osasta 0,2 pisteen C-osasta 0,3 pisteen jne. hyvityksen. Virheiden osalta käytäntö on pysynyt lähes ennallaan; suorituspuhtaudesta ja tekniikasta otetaan edelleen virheitä kymmenyksestä 1,0 pisteeseen. Telinekohtaisesti tulee suorittaa liikkeitä eri liikeryhmistä (esim. miesten renkailla: staattiset voimaosat, heilahdukset voimaosaan, alastulo.) Kaiken kaikkiaan liikeryhmiä on 5, ja suoritettuaan liikkeen uudesta liikeryhmästä saa 0,5 pistettä.

Enimmäispistemäärä on laskennallinen ja 10 pisteen ylitykset ovat arvokisoissa uusien sääntöjen voimaan tultua aivan arkipäivää. Esimerkiksi voimistelijan tehdessä liikkeitä 3 liikeryhmästä ja hänen suorittaessaan 2 A-, 3 B-, 3 C- ja 1 D-osan hänen pisteikseen tulisi 13,6 josta luonnollisesti vähennettäisiin virheet. Hyvällä voimistelijalla tällaisen sarjan pisteet tulisivat jonnekin 12,5-13 lähelle.

Naisten telinevoimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyppy

Naisten telinevoimistelussa kilpaillaan neljällä telineellä, jotka ovat kansainvälisessä suoritusjärjestyksessä lueteltuna hyppy, nojapuut, puomi ja permanto. Kilpailussa kilpaillaan erikseen jokaisen telineen voitosta, neliottelun voitosta sekä joukkuekilpailussa. Kilpailuja järjestetään runsaasti vuosittain naisille ja miehille. Syksyllä 2006 on tullut voimaan uudet, tiukemmat säännöt, jotka koskevat muun muassa pisteytystä.

Hyppy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypyssä on tavoitteena tehdä vaikeusasteeltaan korkea, mutta puhdas hyppysuoritus. Hyppy aloitetaan enintään 25 metrin mittaisella vauhdinotolla, jonka jälkeen voimistelija ponnistaa kahdella jalalla ponnahduslaudalta ja välittömästi käsikosketuksen kautta hyppytelineeseen josta ponnistaa joko eteen- tai taaksepäin. Arvosteluun vaikuttavia hypyn vaiheita ovat alkulento, käsikosketus hyppytelineeseen, loppulento ja alastulo. Hypyssä ilmalennon aikana voidaan tehdä voltteja sekä kierteitä, jotka arvostellaan. Vaikka juoksuvauhtia ei arvostella, se on tärkeä osa hyppyä.

Hypyt jakaantuvat neljään ryhmään riippuen siitä, missä asennossa voimistelija hyppytelineeseen tulee sekä siitä onko hyppy voltillinen vai ei. Hypyn vaikeusaste määrittää hypyn arvon. Arvosteluun vaikuttavia elementtejä ovat suorituksen dynaamisuus, hypyn lentovaiheen korkeus ja pituus, käännösten, vartalon asentojen ja volttien oikea-aikaisuus sekä tarkkuus.

Telinekohtaisen loppukilpailun karsinnassa sekä itse loppukilpailussa voimistelija esittää yhden hypyn. Omavalintaisten ensimmäisissä luokissa voimistelija tekee kaksi hyppyä, jotka saavat olla samanlaisia. Neliotteluloppukilpailussa ja joukkuefinaalissa sekä näiden karsinnoissa vain yhden hypyn pisteet lasketaan tuloksiin.

Nykyaikainen hyppyteline on 125 senttimetriä korkea, 95 senttimetriä leveä ja 120 senttimetriä pitkä. Aikaisemmin käytettiin erilaista hyppytelinettä, kaaretonta hevosta.

Eritasonojapuut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eritasonojapuut

Naistelinevoimistelussa nojapuut ovat eri tasossa toisiinsa nähden, siksi niitä usein nimitetään eritasonojapuiksi. Nojapuilla on tarkoituksena tehdä liikesarja, joka sisältää omaperäisiä liikeyhdistelmiä, monipuolisia otteen- ja aisanvaihtoja, korkeita lentovaiheisia liikkeitä, käännöksiä, voltteja, taakse- ja eteenpäin heilahtavia liikkeitä sekä työskentelyä aisan ala- ja yläpuolella. Sarjassa ei tule pitää taukoja, rytmin on säilyttävä hyvänä ja liikesarjan päättävän alastulon pitää olla näyttävä. Jos voimistelija kuitenkin putoaa kesken sarjaa, on hänellä 30 sekuntia aikaa valmistautua loppu sarjaan.

Yläaisa on n. 230 senttimetrin korkeudella matosta, ala-aisa noin 150 cm. Aisojen väli toisiinsa nähden on 140-170 senttimetriä. Mattojen korkeus on enintään 20 cm. Tietyissä luokissa voidaan käyttää myös 10 cm paksua lisäpehmustetta haluttaessa. Ylöstulossa on sallittua käyttää ponnistuslautaa.

Puomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puomi

Puomilla mitataan keskittymistä, ruumiinosien liikkeitä, notkeutta ja tasapainoa. Puomilla tehtävään liikesarjaan sisältyy sekä akrobaattisia, että voimistelullisia liikkeitä ja näiden yhdistelmiä. Voimistelullisiksi liikkeiksi katsotaan erilaiset piruetit, hypyt ja tasapaino-osat. Hyvässä puomisarjassa voimistelija kykenee sitomaan liikkeet yhtenäiseksi sarjaksi taiteellisesti tulkiten, ja käyttää tähän koko puomin pituutta. Liikehdinnässä tavoitellaan tyylikkyyttä, sujuvuutta ja rytminvaihteluita. Eduksi katsotaan, jos sarja sisältää omaperäisiä sommitelmia.

Naisten telinevoimistelussa käytettävä puomi on viisi metriä pitkä, kymmenen senttimetriä leveä ja 1,25 metriä korkea. Puomisarjan enimmäispituus on puolitoista minuuttia. Ylöstulossa on sallittua käyttää ponnahduslautaa.

Permanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Permanto-ohjelma alkamaisillaan

Permantoalue on neliön muotoinen. Sivun pituus on 12 metriä. Naiset suorittavat ylemmissä luokissa permantosarjan musiikkisäestyksellä. Säestyksen pitää olla instrumentaalinen eli laulua ei sallita. Permantosarjan (uusien sääntöjen mukaan)"ihanneaika" on 1 min, mutta ajanottoa ei virallisesti ole. Suorituksen aikana voimistelija tekee akrobaattisia volttisarjoja, jotka hän yhdistää tanssilliseen liikehdintään ja voimistelullisiin hyppyihin sekä piruetteihin. Voimistelija liikkuu sarjan aikana tasapuolisesti alueella. Eduksi katsottavia elementtejä ovat notkeus, omaperäisyys, esteettisyys ja taiteellisuus. Permantoaluetta ei saa ylittää, mutta rajalinjalle on sallittua astua. Alemmissa luokissa ei käytetä musiikkia, ja kaikilla on sama eli pakollinen sarja, mutta ylemmissä luokissa sarjat ovat erilaisia. Alemmissa luokissa, kuten b-d, sarjat tehdään vain yhteen suuntaan, mutta luokissa e, f ja maajoukkueen joillakin linjoilla permantosarjat voidaan tehdä ristiinkin.

Miesten telinevoimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten telinevoimistelussa kilpaillaan kuudella telineellä, jotka kansainvälisessä suoritusjärjestyksessään ovat permanto, hevonen, renkaat, hyppy, nojapuut ja rekki. Kilpailussa kilpaillaan erikseen jokaisen telineen voitosta, kuusiottelun voitosta sekä joukkuekilpailussa.

Permanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehillä permantoalue on samanlainen kuin naisilla eli neliönmuotoinen 144 neliömetrin kokoinen ala. Alueen ulkopuolelle ei saa mennä, mutta rajalinjalle saa astua. Sarjan aikana koko permantoaluetta tulee käyttää tasapuolisesti. Miehet suorittavat permantosarjan ilman musiikin säestystä. Sarja saa pisimmillään kestää 70 sekuntia. Ajan ylityksestä vähennetään sen kestosta riippuen 0,1, 0,3, 0,5 tai 0.8 pistettä. Ajanotto aloitetaan, kun voimistelija tekee ensimmäisen liikkeensä ja päättyy, kun voimistelija suorittaa sarjan lopussa perusasennon jalat yhdessä.

Pääosin permantosarjaan sisältyy volttisarjoja, joita yhdistävät akrobaattiset ja voimistelulliset osat, esimerkiksi käsinseisonnat sekä notkeus- ja tasapaino-osat. Tavoitteena on näin rytminen ja harmoninen kokonaisuus. Permannolla vaadittavia ominaisuuksia ovat erityisesti jalkojen ja vartalon kimmoisuus sekä nopeusvoima, ja myös volttisarjojen hahmotuskyky, mikä vaatii kehittynyttä avaruudellista liiketajua.

Hevonen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poika hevosella

Hevonen on 160 senttimetriä pitkä, 105 senttimetriä korkea (matosta) ja 35 senttimetriä leveä nahkapäällysteinen, korotettava teline. Hevonen on varustettu kahdella 12 senttimetriä korkealla kaarella, joiden etäisyys toisistaan on 40-45 senttimetriä.

Hevosella voimistelijalta vaadittavia ominaisuuksia ovat erityisesti käsivarsien ja hartioiden voimakestävyys ja lantion liikkuvuus. Hevosella tehtävä liikesarja sisältää mylly- ja heilurityyppisiä vauhtiliikkeitä, joissa ei ole pysähdyksiä. Tavallisia liikkeitä ovat myllyt, pihdit ja helikopterit, joita tehdään erilaisissa noja-asennoissa. Voimaosat ovat kiellettyjä, mutta ohimenevät käsinseisonnat, esimerkiksi alastulossa, ovat sallittuja. Telineen eri osia on tarkoitus käyttää tasapuolisesti.

Hermann Weingärtner renkailla Ateenan olympialaisissa 1896.

Renkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renkaat ovat kaksi katosta 50 senttimetrin etäisyydellä toisistaan roikkuvaa, köyteen kiinnitettyä rengasta. Renkaiden läpimitta on 18 senttimetriä, ja ne roikkuvat 2,55 metrin korkeudella matosta. Renkailla vaaditaan ylävartalon lihaksia, erityisesti hartioiden seudun ja käsivarsien suurta voimaa.

Rengassarjan on tarkoitus koostua heilahdus-, voima- ja staattisista osista tasapuolisesti. Liikkeet suoritetaan joko riipunnassa tai nojan ja käsinseisonnan kautta. Nykyajalle tyypillisiä rengasliikkeitä ovat vauhti- ja voimaosien yhdistelmät suorin käsin. Pysyvissä osissa tavoitteena on, etteivät renkaat heiluisi.

Hyppy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten telinevoimistelun hyppy on hyvin pitkälle samanlainen kuin naisilla. Hyppyteline on miehillä 135 senttimetrin korkeudella lattiasta, ponnahduslaudan pituus on 120 senttimetriä. Kullakin hypyllä on sen vaikeuden mukaan lähtöpistearvo. Yleensä kilpailutilanteessa hyppykertoja on kaksi, jotka suoritetaan peräkkäin. Lisäksi hyppyjen pitää myös olla erilaisia, jotka on määritelty tarkemmin FIG:n säännöissä. Hyppyjen vaikeusluokat alkavat 2.0 pisteestä ja päättyvät 7.2 pisteeseen.


Nojapuut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nojapuut ovat kaksi 3,5 metrin mittaista puuaisaa, joiden etäisyys toisistaan on 42-52 senttimetriä. Aisat, jotka ovat 175 senttimetrin korkeudella voimistelumatosta, on jaloillaan tuettu rauta- tai puualustaan. Nojapuilla voimistelijalta vaadittavia ominaisuuksia ovat rytmikyky ja vartalon hallinta, joita tarvitaan erityisesti heilahdusliikkeissä.

Nojapuusarjaan sisältyvät heilahdus- ja lento-osat. Ne suoritetaan noja- ja riipunta-asennoissa. Tavallista on, että heilahdusliikkeitä seuraa välittömästi käsinseisonta. Liikesarjan on sallittua sisältää vain kolme pysyvää osaa tai pysähdystä.

Rekki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rekki

Rekki on teräksestä valmistettu 2,4 metriä pitkä vaakasuora tanko, joka sijaitsee 250 senttimetrin korkeudella voimistelumatosta. Tangon läpimitta on 2,8 senttimetriä.

Rekillä voimistelijalta vaadittavia ominaisuuksia ovat rytmikyky, rohkeus ja liiketaju, joita vaaditaan erityisesti heilahdusliikkeissä. Rekkisarja koostuu ilman pysähdyksiä suoritettavista heilahdusliikkeistä. Sarjaan sisältyy jättiläisiä, lento-osia, pyörähdyksiä tangon lähellä ja käännöksiä pituusakselin ympäri.

Menestyneimmät telinevoimistelumaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1948 Lontoon olympialaisissa Suomi oli paras telinevoimistelumaa. Sen jälkeen lajin valtias oli Neuvostoliitto ja 1960 Rooman kisoista lähtien myös Japani. Myöhemmin myös Saksan demokraattinen tasavalta ja Romania kykenivät horjuttamaan näiden kahden maan ylivoimaa. Neuvostoliiton hajottua ovat varsinkin Venäjä ja Romania kyenneet säilyttämään mahtiasemansa, mutta uusina mahtimaina ovat mukaan tulleet Kiina ja varsinkin naisvoimistelussa Yhdysvallat, joka 1996 Atlantassa vei joukkuekilpailun olympiakullan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Telinevoimistelu.