Romania

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
România
Romania
Romanian lippu Romanian vaakuna
lippu vaakuna
Romanian sijainti
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Traian Băsescu
Victor Ponta
Pääkaupunki Bukarest (1 921 751 as.)
44°25′N, 26°06′E
Muita kaupunkeja Cluj-Napoca (309,136 as.), Timișoara (303,708 as.), Iași (263,410 as.),
Pinta-ala
– yhteensä 238 391[1] km² (sijalla 79)
– josta sisävesiä 3,0 %
Väkiluku (2011) 19 042 936[2] (sijalla 53)
– väestötiheys 79,9 as. / km²
– väestönkasvu -0,252[1] % (2011)
Viralliset kielet romania
Valuutta Romanian leu (RON)
BKT (2010) sijalla 47
– yhteensä 254 200 miljoonaa USD[1]
– per asukas 11 600 USD
HDI (2011) 0,781[3] (sijalla 50)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 12,2[1] %
– teollisuus 37,6[1] %
– palvelut 50,2[1] %
Aikavyöhyke +2
– kesäaika UTC+3
Itsenäisyys
Ottomaanien valtakunnasta
9. toukokuuta 1877
Lyhenne RO
– ajoneuvot: RO
– lentokoneet: YR
Kansainvälinen
suuntanumero		 +40
Motto Ei mottoa
Kansallislaulu Deșteaptă-te, române!

Romania (romaniaksi România) on maa Kaakkois-Euroopassa. Sen naapurimaita ovat Ukraina, Moldova, Bulgaria, Serbia ja Unkari. Romanialla on myös kaistale Mustanmeren rantaa. Romanian pinta-ala on 238 391 neliökilometriä ja maassa on noin 19 miljoonaa asukasta. Maan pääkaupunki on Bukarest. Karpaattien vuoristo ja Tonavan valuma-alue hallitsevat sen pinnanmuotoja.

Romania on saanut nimensä Rooman valtakunnalta. Keskiajalla se oli jakautuneena Valakian, Moldavian ja Transilvanian ruhtinaskunniksi. Maata hallitsivat osmanit ja Habsburgit. Toisen maailmansodan jälkeen Romaniasta tuli kommunistinen kansantasavalta, jota Nicolae Ceaușescu johti 25 vuoden ajan 1965–1989. Ceausescun syrjäyttäneen kansannousun jälkeen maasta on kehittynyt monipuoluedemokratia, joka liittyi Natoon ja Euroopan unioniin. Romanian ongelmia ovat korruptio, inflaatio ja maatalouden vanhanaikaisuus.

Sisällysluettelo

Maantiede [muokkaa]

Romanian yleiskartta
Pietrosu Mare, Rodnavuoret, osa Karpaatteja

Romanian pinta-ala on 238 391 neliökilometriä. Suuren osan Bulgarian ja Serbian vastaisesta rajasta muodostaa Tonava. Moldovan vastaisen rajan muodostava Prutjoki liittyy Tonavaan. Romanialla on kaistale Mustanmeren rantaa. Maan länsiosaa hallitsevat Karpaatit, joiden korkein huippu Moldoveanu nousee 2 544 metrin korkeuteen.[1] Karpaatit erottavat Tonavan keskijuoksun ja alajuoksun, joiden valuma-alue on suurelta osin Romanian aluetta.[4]

Suuria kaupunkeja ovat pääkaupungin lisäksi Craiova, Cluj-Napoca, Galați, Constanța, Iași, Timișoara ja Brașov. Vuonna 2012 niissä kaikissa arvioitiin olevan 250 000–300 000 asukasta.[5]

Ilmasto [muokkaa]

Suuressa osassa Romaniaa vallitsee mannerilmasto: kuumat kesät ja kylmät, kuivat talvet.[6] Sateet ovat vähäisiä muualla paitsi Karpaattien yläosassa. Suurin osa sateista ajoittuu kevääseen ja alkukesään, jolloin saadaan usein ukkosluonteisia sadekuuroja. Alavilla alueilla on lumipeite tyypillisesti 30–50 päivänä vuodessa, ja korkeammalla vuoristossa lumiaika jatkuu noin sata päivää.[7]

Luonto [muokkaa]

Romaniassa on kolme vallitsevaa kasvillisuusvyöhykettä: vuoristot, metsät ja aro. Metsistä iso osa on luonnontilaisia, ja niissä elää suuri määrä susia ja karhuja.[8] Karpaateilla elää oma kotoperäinen gemssin alalaji.[9]

Romanian metsien hallitsevat puulajit ovat pyökki ja kuusi.[10]

Romaniassa on kaksitoista kansallispuistoa ja kaikkiaan yhteensä yli 500 luonnonsuojelualuetta. Useimmat suojelualueet sijaitsevat Karpaateilla, ja vain muutamilla on matkalijoille palveluita. Tonavan suisto on Unescon maailmanperintökohde ja Euroopan suurin kosteikko. Rautaportti Serbian ja Romanian rajalla tarjoaa hienoja maisemia. Piatra Craiuluin kansallispuistossa tavataan susia, kauriita ja karhuja, Retezatin kansallispuistossa mustia vuorivuohia, karhuja, kettuja ja munkkikorppikotkia.[11]

Historia [muokkaa]

Mihai Viteazul (Mikael Rohkea), joka hallitsi Valakiaa, Transilvaniaa ja Moldovaa 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa.
Romanian kuningaskunnan perustanut julistus, 1881
Ceaușescun propagandajuliste Bukarestissa vuonna 1986

Varhaiset vaiheet [muokkaa]

Rooman keisari Trajanus valloitti suunnilleen nykyistä Romaniaa ja Moldovaa vastanneen Daakian vuosina 101–106. Maan nimi on peräisin Rooman valtakunnasta käytetystä nimestä Romania. Rooman vallan loppuvaiheessa ja sen jälkeen alueelle hyökkäilivät lukuisia kertoja germaaniset gootit, hunnit, slaavit, avaarit, bulgaarit ja unkarilaiset. Keskiajalla pääosa romanialaisista eli kolmen ruhtinaskunnan alueella, jotka olivat Valakia, Moldavia ja Transilvania. Vuonna 1365 syntyneet itsenäiset Romanian ruhtinaskunnat Valakia ja Moldavia joutuivat Osmanien valtakunnan alaisuuteen, ensin Valakia vuonna 1396 ja sitten Moldavia vuonna 1455.[6]

Itävallan keisarikunta sai Moldavian pohjoisosan Bukovinan 1775 ja Venäjän keisarikunta itäosan Bessarabian 1812. Transilvania joutui Unkarin hallintaan 1100-luvulla, 1526 se liitettiin Osmanien valtakuntaan ja 1800-luvulla Itävaltaan (vuodesta 1867 Itävalta-Unkari). Romania syntyi Moldavian ja Valakian yhdistyessä 1859, ja suurvallat tunnustivat sen itsenäiseksi Turkin sodan aikana 1877. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävalta-Unkarin hajotessa ja Venäjän vallankumouksessa Bessarabia päätti liittyä Romanian kuningaskuntaan 1918. Trianonin rauhassa Transilvania siirrettiin Unkarilta Romanialle, jolloin Romania sai suuren unkarilaisvähemmistön.[12]

Kommunistivalta [muokkaa]

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaan Neuvostoliitto sai 1940 Moldavian ja Pohjois-Bukovinan, Unkari Saksan ja Italian tukemana Transilvanian pohjoisosan ja Bulgaria Etelä-Dobrogean. Kuningas Kaarle II:n myönnyttyä luovutuksiin armeija kaappasi Ion Antonescun johdolla vallan ja liittyi toiseen maailmansotaan Saksan ja Italian puolella saadakseen takaisin Neuvostoliitolle luovutetut alueet.[13] Hitler luovutti Romanialle alueita, mutta kuningas Mikael I:n vallankaappaus elokuussa 1944 syöksi diktaattori Antonescun vallasta ja Romanian armeija joutui Puna-armeijan komentoon. Romania koki suuria lisämenetyksiä taistellessaan Saksaa vastaan Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa.[14] Romaniasta muodostettiin 1948 kommunistinen kansantasavalta, ja kuningas lähti maanpakoon.[15] Romania oli aluksi taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvasti Neuvostoliiton ohjailema. Neuvostomiehityksen aikana suuri määrä ihmisiä pidätettiin mielivaltaisesti, arviot liikkuvat kymmenissä tuhansissa. Suurin osa poliittisista vangeista vapautettiin vuosien 1962–1964 armahduksissa.[16] Maassa käytiin myös valtakamppailu kommunistisen puolueen fasistien valtakaudella ja sodan aikana Moskovassa viettäneen ”moskovalaisryhmän” ja sodan Romaniassa viettäneen ”vankilaryhmän” välillä. Se huipentui vuonna 1952 puolueen johtajan Ana Paukerin vangitsemiseen ja Gheorghe Gheorghiu-Dejin valtaannousuun.[17]

Gheorghiu-Dej saavutti Hruštšovin luottamuksen, ja sen seurauksena neuvostojoukot vedettiin pois Romaniasta vuonna 1958.[4] Tämän jälkeen politiikan suunta muuttui täysin, ja Romania solmi kauppasopimuksia Länsi-Euroopan maiden kanssa ja irtisanoutui SEV-maiden yhteisestä taloussuunnitelmasta vuonna 1964.[18]

Gheorghiu-Dejin kuoleman jälkeen Nicolae Ceaușescu nousi kommunistipuolueen johtoon 1965 ja maan hallituksen päämieheksi 1967. Romania alkoi toteuttaa Neuvostoliitosta erillistä ulkopolitiikkaa. Se tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen 1968 ja oli ainoa Varsovan liiton maa, joka ei osallistunut miehitykseen.[15] Romania solmi myös diplomaattisuhteet Israeliin, arabimaihin ja Saksan liittotasavaltaan. Ceaușescu oli muun muassa neuvostovastaisuutensa vuoksi alussa erittäin suosittu sekä koti- että ulkomaissa, ja länsimaat viivyttelivät hänen hallintonsa tuomitsemista sen muuttuessa 1970-luvun alusta lähtien totalitaristiseksi. Ceaușescu rakensi poliisivaltion ja pystytti henkilökultin. Romanian ulkomaanvelka kasvoi rajusti vuosina 1977–1981, ja maa tuli riippuvaiseksi IMF:stä ja Maailmanpankista. Ceaușescu käynnisti ohjelman koko ulkomaanvelan maksamiseksi, mikä toteutuikin vuonna 1989, juuri ennen Ceaușescun kaatumista.[4] Tavoitteen saavuttamiseksi kaikki ylimääräinen ruoka ja kulutustavarat myytiin ulkomaille ja romanialaisten elintaso laski.

Ceaușescun jälkeen [muokkaa]

Ceaușescun valta päättyi kansannousuun ennen joulua 1989, ja hänet teloitettiin pikaisesti. Valta siirtyi Kansallisen puolustuksen rintamalle (Frontul Salvării Naționale, FSN) ja sitten väliaikaiselle kansallisen yhtenäisyyden neuvostolle (Consiliul Provizoriu de Uniune Națională) aina vaaleihin asti. FSN ja sen ehdokas Ion Iliescu voittivat 20. toukokuuta 1990 presidentinvaalit ja saivat enemmistön edustajainhuoneeseen ja senaattiin. Uusi hallitus aloitti varovaiset talousuudistukset. Uusi demokraattinen perustuslaki hyväksyttiin joulukuussa 1991. Entinen kommunisti Ion Iliescu oli presidenttinä 1990–1996 ja 2000–2004. Välillä presidenttinä oli demokraattipuolueen Emil Constantinescu. Marraskuussa 2004 presidentiksi valittiin Traian Băsescu Oikeus ja totuus -liitosta. Pääministeriksi nousi hänen liittolaisensa Călin Popescu-Tăriceanu, mutta miehet kääntyivät pian toisiaan vastaan. Romania liittyi Natoon 2004 ja Euroopan unioniin 1. tammikuuta 2007.[15]

Pääministeri Tăriceanu veti Romanian joukot Irakista kesällä 2006, vaikka presidentti sitä vastusti. 1. huhtikuuta 2007 presidentti Băsescun Demokraattisen puolueen ministerit erotettiin hallituksesta. Parlamentti erotti 18. huhtikuuta 2007 presidentin väliaikaisesti virantoimituksesta. Toukokuussa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, voiko perustuslain rikkomisesta ja mafiayhteyksistä syytetty Băsescu jatkaa presidentinvirassa.[15] Yli 74 prosenttia äänestäjistä kuitenkin tuki häntä.

Marraskuun 2008 vaalien jälkeen muodostettiin Emil Bocin johdolla liberaalidemokraattien ja sosiaalidemokraattien hallitus. Boc kuitenkin erosi mielenosoitusten vuoksi helmikuussa 2012, mutta koko hallituksen ero on toistaiseksi auki.[19]

Politiikka [muokkaa]

Romanian kansallispäivän sotilasparaati

Romanian lakiasäätävänä elimenä on kaksikamarinen parlamentti. Senaatissa (Senat) on 137 jäsentä ja edustajainhuoneessa (Camera Deputaților) 334 jäsentä. Molempien edustajilla on neljän vuoden kausi. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle (vuoteen 2004 asti nelivuotiskaudelle). Presidentti nimittää pääministerin, joka muodostaa hallituksen. Hallituksen on saatava parlamentin hyväksyntä.[1]

Vuoden 2009 presidentinvaaleissa Traian Băsescu pääsi toiselle kaudelle saatuaan 50,3 prosenttia äänistä. Vastaehdokas Mircea Geoana sai 49,7 prosenttia.[1]

Romanian asevoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista, merivoimista ja erikoisjoukoista. Asevelvollisuudesta luovuttiin vuonna 2006. Nykyisin armeija muodostuu 18–35-vuotiaista miehistä ja naisista, jotka menevät vapaaehtoisina 5-vuotiseen palvelukseen, jota voidaan jatkaa 3 vuoden jaksoissa 36 vuoden ikään asti.[1] Romanian ilmavoimilla on MiG-hävittäjiä, kuljetuskoneina Antonoveja ja Hercules, harjoituskoneina Jak-52, Aero L-39 Albatros, Aero L-29 Delfin ja IAR-99 Soim. Lisäksi Romanialla on IAR-helikoptereita ja Antonov An-30 -tiedustelukone.[20]

Romania on NATOn jäsen vuodesta 2004, ja ennen sitä se oli NATOn rauhankumppanuusohjelmassa sen alusta alkaen. Se on osallistunut NATOn operaatioihin Angolassa, Bosniassa, Albaniassa, Afghanistanissa ja lähetti joukkoja Irakiin Yhdysvaltojen johtaman hyökkäyksen jälkeen. Se tuki NATOn operaatioita Kosovossa ja salli ilmatilansa käytön niissä.[21] Vuonna 2007 kävi ilmi, että maassa on ollut Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIAn salainen vankila vuosina 2003–2005.[22]

Alueellinen jako [muokkaa]

Pääartikkeli: Romanian piirikunnat
Romanian hallinnollinen jako. Kuvassa Transilvania vihreällä, Valakia sinisellä, Länsi-Moldova punaisella ja Pohjois-Dobrogea keltaisella.

Romania jakaantuu 41 piirikuntaan (romaniaksi județe) ja itsehallinnolliseen pääkaupunkiin Bukarestiin (Municipiul București).[1]

Talous [muokkaa]

Yhden Romanian leun seteli

Itä-Euroopan kommunistivallan romahduksen jälkeen 1989–1991 Romanian vanhentunut teollisuus vaati perusteellista kehittämistä. Vuoteen 1994 mennessä lainsäädäntö oli valmis markkinatalouteen, ja seuraavan 15 vuoden aikana maahan tuli paljon ulkomaisia sijoituksia.[4] Maa liittyi Maailman kauppajärjestön jäseneksi 1. tammikuuta 1995. Helmikuussa 1997 Romania aloitti laajat vakautus- ja rakenneuudistustoimet, mutta uudistuksia on tehty vain kausittain. Korruptio, byrokratia ja inflaatio ovat olleet ongelmina. Maa toivoo pääsevänsä siirtymään euroon vuonna 2014.[1]

Vuonna 2009 bruttokansantuote henkeä kohti oli 11 500 Yhdysvaltain dollaria. Se laski edellisvuodesta 7,2 prosenttia noustuaan sitä ennen seitsemisen prosenttia vuodessa. Vuonna 2009 työttömiä oli 7,6 prosenttia työvoimasta.[1] Maa sai EU:lta ja IMF:ltä kaksivuotisen apupaketin.[4]

Edistyksestä huolimatta korruptio on edelleen melko laajaa ja maatalous hiukan vanhanaikaista. Kollektivisoinnin purkamisessa maatalousmaat palautettiin pientiloina alkuperäisille omistajilleen tai heidän perillisilleen, jotka olivat usein kaupunkilaisia. Monet olivat muuttaneet ulkomaille, ja omistussuhteiden hidas selvittäminen on haitannut maan myymistä tai vuokraamista aktiivisille viljelijöille. Maatalous tuottaa maissia, vehnää, perunaa, öljykasveja, vihanneksia ja karjaa.[4] Transparency Internationalin vuden 2011 korruptioselvityksessä Romania oli sijalla 75, Euroopan maista huonoimpia ja samalla tasolla monen Afrikan maan kanssa.[23] EU on vakavasti kehoittanut Romaniaa kitkemään rikollisuutta ja korruptiota. Ne ovat esteenä myös maan pääsylle Schengen-alueeseen.[15]

Romanian merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, kivihiili, rautamalmi, suola ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, tekstiilit, kemikaalit ja öljyjalosteet.[4]

Liikenne [muokkaa]

Romaniassa on 53 lentokenttää, joista 25:llä on päällystetty kiitotie, ja neljän kentän kiitotie on yli 3 047 metriä pitkä eli sopii mannertenvälisiin lentoihin. Rautatietä on yli 10 000 kilometriä. 1 700 kilometriä vesiväyliä muodostuu noin tuhannen kilometrin pätkästä Tonavaa, sen sivujoista ja joistakin kanavista. Satamakaupunkeja ovat Brăila, Constanța, Galați ja Tulcea.[1]

Väestö [muokkaa]

Pääartikkeli: Romanian väestö
Noin vuonna 1700 rakennettu Pyhän Nikolain kirkko Slatinassa.

Romanian väkiluku on 19 042 936.[2] Väestöstä 89,5 prosenttia on romanialaisia, 6,6 prosenttia unkarilaisia ja 2,5 prosenttia romaneja (2002).[1] Romanien eli sikaanien (cigány eli mustalaiset) lukumäärän määrittely on vaikeaa, sillä joidenkin lähteiden mukaan he pyrkivät rekisteröitymään mieluummin romanialaisiksi tai unkarilaisiksi.[24] Eräiden lähteiden mukaan heitä on noin kaksi miljoonaa eli 10 prosenttia väestöstä.[25] Kaikilla ei ole henkilöpapereita, joten he jäävät väestönlaskennan ulkopuolelle.[26]

Virallinen kieli on romania, jota puhuu äidinkielenään 91 prosenttia väestöstä.[1] Merkittävät unkaria ja saksaa puhuvat vähemmistöt asuvat lähinnä Transilvaniassa.[27] Vuoden 2002 väestönlaskennassa 86,8 prosenttia oli ortodokseja, 4,7 prosenttia roomalaiskatolilaisia, 7,5 prosenttia protestantteja ja 0,9 prosenttia muita ja määrittelemättömiä.[1] Mustanmeren rannikon Dobrogeassa on pieni muslimivähemmistö, joka on turkkilaista ja tataarialkuperää.[28]

Romanialaisten eliniänodote on hiukan eurooppalaisten keskiarvojen alapuolella.[29] Vuonna 2007 arvioitiin, että Romania on saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteista kolme: nälän ja köyhyyden vähentämisen, odottavien äitien terveyden sekä HIVin ja AIDSin rajoittamisen tavoitteet. Globaalin kumppanuuden tavoite on todennäköinen, ja kolmen muun saavuttaminenkin on mahdollista.[30]

Romanian koulujärjestelmä on saanut huonon maineen lännessä, ja se on uudistusten edessä. Nykyisin nuoret käyvät peruskoulua kuusivuotiaasta noin 14–15-vuotiaaksi. Sen jälkeen seuraa kansallinen testi, jonka läpäisseet pääsevät lukioon tai samantasoiseen oppilaitokseen (kauppaopistoon, tekniseen opistoon tai sotilasakatemiaan). Lukioon pääsee pieni osa ikäluokasta, ja siellä kilpailu on kova. Vain parhaat suorittavat ylioppilastutkinnon, joka on ainoa pääsytie korkea-asteen opintoihin.[31]

Maan vanhin yliopisto Universitatea Babeș-Bolyai sijaitsee Cluj-Napocassa. Se on myös yksi maan parhaimmiksi arvostelluista yhdessä Bukarestin ja Transilvanian yliopistojen kanssa.[32]

Kulttuuri [muokkaa]

Maalattuja bukovinalaisia munia.
Pelișorin linna Sinaian kaupungissa.
Nadia Comăneci vuonna 1977.

Kuvataide [muokkaa]

Monet taidemaalarit opiskelivat 1800-luvulla Länsi-Euroopassa, kuten maisemamaalauksesta ja talonpoikaisen elämän kuvauksista tunnetuksi tullut Nicolae Grigorescu ja muotokuvia maalannut Theodor Aman.[33] Yksi tunnetuimmista romanialaisista taiteilijoista on 1900-luvun alkupuolen kuvanveistäjä Constantin Brâncuși.[34] Sosialistinen realismi oli vallalla kommunismiaikana.[33] Nykytaidetta edustaa nuori kubisti Alexandra Nechita.[35]

Kansanluonne tulee parhaiten esille perinteisissä käsitöissä ja kansantaiteessa. Yksi optimismin ilmaus ovat iloiset, värikkäät hautamuistomerkit. Tunnettu tuote ovat taidokkaat koristellut munankuoret, joita tehdään varsinkin pääsiäisen alla. Keramiikkaa tehdään edelleen dreijaamalla, ja lasitteeseen tehdään värikkäitä geometrisia tai eläin- ja kasviaiheisia koristeluita. Puukaiverruksia näkee monin paikoin, varsinkin portin koristaminen komein kaiverruksin on ollut perinteinen vaurauden merkki. Kansaperinne elää vahvimmin tekstiileissä, joita kudotaan ja kirjotaan edelleen kodeissa. Perinteisissä matoissa näkyy ottomaanivallan vaikutus.[34]

Arkkitehtuuri [muokkaa]

Romanian vaiherikas historia heijastuu vuosisatojen varrella rakennetuissa luostareissa, kirkoissa ja linnoissa. Ceaușescun aika jätti jälkensä varsinkin Bukarestin kaavoitukseen ja jälleenrakennukseen. Sen suurellisin muistomerkki on Romanian parlamenttitalo, yksi maailman suurimmista rakennuksista.[36]

Unescon maailmanperintöluettelossa on Romaniasta seitsemän kulttuurikohdetta.[37]

Perinteiseen romanialaiseen arkkitehtuuriin voi tutustua Bukarestin kylämuseossa, johon on siirretty 300 rakennusta maan eri puolilta.[36]

Musiikki ja elokuva [muokkaa]

Romanialainen kansanmusiikki on usein surumielistä kuten maan koillisosan doina. Yleisiä soittimia ovat nai (panhuilu), tembal (eräänlainen kielisoitin), bacium (pitkulainen puupuhallin), gorduna (pienikokoinen basso) ja viulut. Monet kansanmuusikot ovat romaneita.[33] Tunnettu romanialainen viulisti ja säveltäjä on George Enescu.[38]

Viime vuosina myös romanialainen elokuva on saavuttanut kansainvälistä menestystä. Lyhytelokuvat Cătălin Mitulescun Trafic ja Marian Crișanin Megatron palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla 2004 ja 2008, ja vuonna 2007 Cristian Mungiun ohjaama aborttia käsittelevä elokuva 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää sai Cannesin Kultaisen palmun.[39]

Kirjallisuus [muokkaa]

Romanian kirjallinen perinne juontaa juurensa keskiaikaisista balladeista ja runoelmista. Tunnetuin kansantaru kertoo Draculasta, ja sitä ovat toistaneet monet ulkomaiset kirjailijat. Myöhemmät kirjailijat tunnetaan politiikan, historian ja kirjallisten arvojen yhdistämisestä. Runoilija Mihai Eminescu ylisti kotimaansa historiaa ja kulttuuria. Samaan aikaan Ion Luca Caragiale kirjoitti koomisia nyätelmiä poliittisista aiheista. Tristan Tzara, joka muutti Ranskaan ensimmäisen maailmansodan aikoihin, kuului dadaistisen liikkeen perustajiin. Eugène Ionesco eli myös Ranskassa ja kirjoitti absurdia draamaa.[33]

Tunnettuja romanialaisia kirjailijoita ovat myös muiden muassa Mircea Eliade ja Emile Cioran.

Keittiö [muokkaa]

Romanialainen aamiainen on tyypillisesti tee ja pieni hillovoileipä. Päivän pääateria syödään alkuiltapäivästä. Mititei-makkara on suosittu alkupala. Alkuruokana on usein liha- tai kaalikeittoa. Pääruoka on tyypillisesti lihaa. Lähiseudun viinejä käytetään paljon. Luumuista tehdään țuica-nimistä brandyä.[33]

Urheilu [muokkaa]

Jalkapallo ja tennis ovat suosittuja urheilulajeja. Romanian jalkapallomaajoukkue on pelannut MM-tasolla seitsemän kertaa, ja pääsi puolivälieriin vuonna 1994. Joulukuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 56.[40]

Romania on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900. Viime vuosina sillä on ollut kesäkisoissa 100–150 urheilijaa, talvikisoissa noin 20. Nadia Comăneci oli 1970-luvulla ylivoimainen voimistelija, joka voitti 9 olympiamitalia.[41]

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q The World Factbook: Romania CIA. (englanniksi)
  2. ↑ a b http://www.recensamantromania.ro/wp-content/uploads/2012/02/Comunicat_DATE_PROVIZORII_RPL_2011_.pdf
  3. ↑ Human Development Index and its components UNDP. Viitattu 11.4.2012. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Background Note: Romania US Department of State
  5. ↑ Romania: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  6. ↑ a b Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 24. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9.
  7. ↑ Country Guide: Romania BBC Weather
  8. ↑ Romania Biodiversity
  9. ↑ Rupicapra rupicapra IUCN (englanniksi)
  10. ↑ Romanian metsävarat KIEMET – Keski-ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu. Metla. Viitattu 27.4.2012.
  11. ↑ Lonely Planet, s. 53-54
  12. ↑ The Balkan Wars and World War I Greater Romania and the Occupation of Budapest Romania: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  13. ↑ World War II Romania: A Country Study.
  14. ↑ Armistice Negotiations and Soviet Occupation Romania: A Country Study.
  15. ↑ a b c d e Timeline BBC
  16. ↑ Dennis Deletant: Ceaușescu and the Securitate: Coercion and Dissent in Romania, 1965–1989, s. 53. M.E. Sharpe, 1995. ISBN 9781563246333.
  17. ↑ Leaders ThinkQuest. Oracle Education Foundation.
  18. ↑ Foreign Trade Romania: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  19. ↑ Yle uutiset viitattu 6.2.2012
  20. ↑ Romanian Air Force (englanniksi)
  21. ↑ Romania and NATO NATO Bucharest Summit 2008
  22. ↑ Secret CIA prisons confirmed by Polish and Romanian officials Guardian 2007
  23. ↑ Country results Transparency International 1.12.2011
  24. ↑ Romanian romanit Voima 2006
  25. ↑ Europe's Beggars, Romania's Roma Central Europe Review 2000
  26. ↑ Romii din România (romaniaksi)
  27. ↑ Languages of Romania Ethnologue: Languages of the World SIL
  28. ↑ 700 years of Turkish- Romanian relationships Immigrants Past And Present. EU Comenius.
  29. ↑ Mortality Country Fact Sheet WHO 2006
  30. ↑ Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Romanian education & Schools romanianeducation.com/.
  32. ↑ Topul universităților din România Capital (romaniaksi)
  33. ↑ a b c d e Romania Countries and their cultures.
  34. ↑ a b Arts and Crafts the Romanian Tourist Office. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  35. ↑ Famous Romanians: Alexandra Nechita (Little Picasso) Romania Insider
  36. ↑ a b Architecture the Romanian Tourist Office. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  37. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  38. ↑ George Enescu (Conductor, Violin, Composer) Bach Cantatas. Viitattu 10.4.2012.
  39. ↑ The Romanian New Wave Bonjour Tristesse. Viitattu 10.4.2012.
  40. ↑ Associations: Romania FIFA
  41. ↑ Romania in Olympics Sport reference

Aiheesta muualla [muokkaa]


Euroopan valtiot
Alankomaiden lippu Alankomaat | Albanian lippu Albania | Andorran lippu Andorra | Belgian lippu Belgia | Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Islannin lippu Islanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kroatian lippu Kroatia | Latvian lippu Latvia | Liechtensteinin lippu Liechtenstein | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Makedonian lippu Makedonia | Maltan lippu Malta | Moldovan lippu Moldova | Monacon lippu Monaco | Montenegron lippu Montenegro | Norjan lippu Norja | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | San Marinon lippu San Marino | Serbian lippu Serbia | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Sveitsin lippu Sveitsi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Ukrainan lippu Ukraina | Unkarin lippu Unkari | Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä | Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot: Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Georgian lippu Georgia | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kyproksen lippu Kypros | Turkin lippu Turkki | Venäjän lippu Venäjä

Kiistanalainen poliittinen asema: Kosovon lippu Kosovo | Flag of Transnistria.svg Transnistria

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot; kiistanalainen poliittinen asema: Abhasian lippu Abhasia | Etelä-Ossetian lippu Etelä-Ossetia | Flag of the Turkish Republic of Northern Cyprus.svg Pohjois-Kypros | Flag of Nagorno-Karabakh.svg Vuoristo-Karabah

Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni
Euroopan lippu
Euroopan unioni
Alankomaiden lippu Alankomaat | Belgian lippu Belgia | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kyproksen lippu Kypros | Latvian lippu Latvia | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Maltan lippu Malta | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Unkarin lippu Unkari | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
NATO-maat

Alankomaat | Albania | Belgia | Bulgaria | Espanja | Islanti | Italia | Kanada | Kreikka | Kroatia | Latvia | Liettua | Luxemburg | Norja | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Saksa | Slovakia | Slovenia | Tanska | Tšekki | Turkki | Unkari | Viro | Yhdistynyt kuningaskunta | Yhdysvallat

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Romania&oldid=12782299