Korruptio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valtioiden korruptoituneisuutta kuvaava kartta vuodelta 2007. Vähiten korruptoituneita maita ovat Suomi, Ruotsi, Tanska, Uusi-Seelanti ja Sveitsi.

Korruptio, (lat. corrumpere, turmelus, pahaan vietteleminen), on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Korruptiossa vastuullisessa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi virkamies lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.[1]

Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään, jotka ovat ”toimivallan mukainen” (according to rule) ja ”toimivallan vastainen” (against the rule) korruptio. Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että hän sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi. Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia.[2]

Korruption vakavuus vaihtelee pienistä vastapalveluksista järjestelmälliseen lahjontaan. Korruptiota voi esiintyä yhteiskunnan kaikilla alueilla; esimerkiksi virkamiesten, poliitikkojen tai liike-elämän piirissä. Henkilö voi väärinkäyttää saamaansa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä voi ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan hänet lahjoneelta yritykseltä. Korruptio liittyy usein ammattimaiseen rikollisuuteen, mutta se voi olla myös satunnaista ja kertaluontoista.

Korruptio on maailmanlaajuista, joskin sen rangaistavuus ja lainopillinen määritelmä vaihtelevat maasta ja oikeusjärjestelmästä toiseen.

Arvioita korruptiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin maailmanlaajuinen kyselytutkimus ”Global Corruption Barometer”[3] perustuu vapaehtoiseen gallup-kyselyyn, ja kertoo minkälaisia mielikuvia vastaajilla on korruption ilmenemisestä yhteiskunnassaan.

Arvioitaessa oikeusjärjestelmän korruptoituneisuuden tasoa asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan korruptoitunut, 5 = erittäin korruptoitunut) ”Global Corruption Barometer 2006” -kyselyssä suomalaisten vastausten keskiarvo oli 2,1. EU-maissa arvo oli pienempi ainoastaan Tanskassa, EU-maiden keskiarvo oli 2,9. Yhdysvalloissa vastausten keskiarvo oli 3,6 ja Venäjällä 3,9. Yhteiskunnan kaikkein korruptuneimmiksi sektoreiksi vastaajat katsoivat poliittiset puolueet (keskiarvo 4,0), parlamentaarisen päätöksenteon (3,7), yrityselämän (3,6) ja poliisin (3,5). Kehitysmaissa korrupteituneimpana sektorina pidettiin poliisia.[4]

Yhdysvaltalaisen konservatiivisen Heritage Foundationin mukaan suurin osa korruptiosta (71 %) on selitettävissä talouden sääntelyllä. Säätiön tutkijoiden mukaan mitä enemmän julkinen sektori sääntelee liike-elämää ja ihmisiä, sitä enemmän on tilanteita, joissa yksilöiden ja yritysten kannattaa ostaa tällaisia etuoikeuksia poliitikoilta tai virkamiehiltä suoraan, välillisesti, verkostoitumalla tai lobbaamalla.[5] Intialaisen talousnobelisti Amartya Senin mukaan jo pelkästään korruption väheneminen on riittävä syy avata kehitysmaiden suljettuja markkinoita.[6]

Korruption kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen korruptio on poliittisen vallan väärinkäyttöä henkilökohtaiseen hyötyyn. Se voi olla mittakaavaltaan valtavaa: erään maailman korruptoituneimman johtajan Indonesian Suharton väitetään kavaltaneen 35 miljardia dollaria maalta, jonka bruttokansantuote henkeä kohti oli 700 dollaria. Poliittisen korruption muotoja ovat muun muassa äänien ostaminen, julkisten varojen laiton käyttö ja virkanimitysten myyminen. Poliittinen korruptio ei ole aina laitonta. Esimerkiksi rahalahjoitukset poliittisille puolueilla johtavat usein politiikan muutoksiin. Maailman talousfoorumin tutkimuksen mukaan 89 %:ssa tutkituista 102 maasta rahalahjoitusten vaikutus johonkin tiettyyn poliittiseen päätökseen oli korkea tai keskinkertainen.[7]

Suuri osa poliittisessa korrutiossa liikkuvasta rahasta on lähtöisin yksityiseltä sektorilta. Esimerkiksi kansainvälisen asekaupan salainen luonne ja avoimuuden puute hinnoittelussa on lisännyt korruptiota alalla. 1990-luvulla joukko ranskalaisia ja saksalaisia poliitikkoja joutui eroamaan, kun ilmeni, että salaisten asekauppojen yhteydessä oli maksettu lahjuksia. Myös energiateollisuuden piirissä on paljon korruptiota. Transparency Internationalin mukaan mitä suuremman osuuden öljykauppa jonkin maan kansantaloudesta muodostaa, sitä suurempi potentiaali korruptiolle maassa on.[7]

Oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elihu Vedder: Korruptoitunut lainsäädäntö (1896).

Korruptio oikeuslaitoksessa on Transparency Internationalin mukaan ongelma monissa maailman maissa, ja se vaarantaa usein ihmisten perusoikeuden puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Oikeuslaitoksen korruptoituneisuus hankaloittaa kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiä rajoittaa kansainvälistä rikollisuutta ja terrorismia ja vähentää kaupankäyntiä, talouskasvua sekä inhimillistä kehitystä. Lahjottavissa olevat oikeuslaitokset vähentävät ihmisten luottamusta hallituksiin ja mahdollistavat korruption muillakin julkisen elämän alueilla.[8]

Kaksi keskeisintä korruption muotoa oikeuslaitoksessa ovat poliittinen vaikuttaminen oikeusprosesseihin ja lahjonta. Monissa maissa tuomarit kokevat painostusta tuomita oikeustapauksia voimakkaiden poliittisten tai taloudellisten toimijoiden etujen mukaisesti. Viime vuosina poliitikot ovat lisänneet vaikutusvaltaansa oikeuslaitokseen muun muassa Argentiinassa ja Venäjällä. Poliittinen vaikuttaminen voi ilmetä tuomarien uhkailuna, pelotteluna tai lahjomisena, mutta myös virkanimitysten tai palkkojen tai muiden etujen manipuloimisena.[8]

Lahjontaa ilmenee kaikilla oikeusjärjestelmien tasoilla: oikeuslaitoksen työntekijät voivat vaatia lahjuksia tehdäkseen työnsä, lakimiehet voivat vaatia erityisiä palkkioita nopeuttaakseen tai viivyttääkseen oikeuskäsittelyjä tai tuomarit voivat rahaa vastaan tehdä haluttuja päätöksiä. Esimerkiksi Intiassa ja Bangladeshissa on tavallista, että pitkistä jonoista johtuen ihmiset maksavat lahjuksia nopeuttaakseen omien oikeusjuttujensa käsittelyä.[8]

Yksityinen sektori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin julkaisema Global Corruption Report 2009 katsoo, että korruptio on keskeinen ja kasvava ongelma elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle kehitysmaiden pienyrittäjistä aina suuriin ylikansallisiin yrityksiin asti.[9]

Liike-elämän rooli virkamiesten, poliitikkojen ja poliittisten puolueiden korruptoinnissa on merkittävä. Lahjonta on hyvin yleistä: kaksi viidestä yritysjohtajasta kertoi tutkimuksessa, että heiltä oli pyydetty lahjuksia liiketoimissa julkisten laitosten kanssa. Puolet yritysjohtajista arvioi, että lahjukset nostivat projektien kustannuksia vähintään 10 %. Kaksikymmentä prosenttia kertoi menettäneensä kauppoja kilpailijoiden lahjusten vuoksi, ja yli kolmannes katsoi, että korruptio on pahenemassa. Kehitysmaissa ja siirtymätalouksissa arvioidaan lahjusten kokonaissumman nousevan vuosittain 20-40 miljardiin dollariin, mikä on 20-40 % virallisesta kehitysavusta. Korruptio mahdollistaa myös yritysten taholta vastuuttomia päätöksiä, joista seuraa esimerkiksi huonoja työoloja, laittomia hakkuita, terveydelle vaarallisia lääkkeitä ja heikosti tehtyjä rakennuksia.[9]

Korruptiota ilmenee myös liike-elämän ja yritysten sisällä. Johtajat, enemmistöosakkaat ja muut toimijat yrityksissä voivat käyttää valtaansa henkilökohtaisen hyödyn hankkimiseen omistajien, sijoittajien, työntekijöiden ja yhteiskunnan tappioksi.[9]

Transparency Internationalin mukaan suurin osa ylikansallisista yhtiöistä raportoi lahjonnasta tai korruptiosta systemaattisesti vain hyvin vähäisessä määrin. TI:n tutkimuksessa mukana olleista yrityksistä noin puolella oli korruption vastainen strategia, ohjeistus ja seurantajärjestelmä.[10]

Terveydenhoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhuoltoon käytetään lahjonnanvastaisen järjestön Transparency Internationalin mukaan maailmassa yli 2 000 miljardia euroa, pääasiassa verovaroja.[11]Terveydenhuoltojärjestelmät vaihtelevat maittain hyvin paljon. Järjestelmien lukuisat osapuolet, heikko kirjanpito ja monet muut tekijät vaikuttavat siihen, että rahavirtojen arviointi on vaikeaa. Korruptio arvioidaan kuitenkin kaikkialla hyvin laajaksi. Yhdysvalloissa kaksi merkittävintä julkista terveydenhoitojärjestelmää menettää arviolta 5–10 prosenttia budjetista lahjonnan vuoksi ylihinnoitteluun.[11]

Terveydenhuoltojärjestelmissä on useita piirteitä, jotka tekevät siitä alttiin korruptiolle[11]:

  • tiedon epätasapaino: terveydenhuollon ammattihenkilöt tietävät sairauksista enemmän kuin potilaat ja lääketeollisuus ja laitevalmistajat tuotteistaan enemmän kuin päätöksiä tekevät luottamushenkilöt.
  • terveydenhuoltomarkkinoiden epävarmuus: resurssien hallinta on vaikeaa, koska ei voida ennakoida, mihin tauteihin ihmiset sairastuvat ja milloin ja kuinka tehokkaita hoidot ovat. Korruption riski on vielä suurempi humanitaarisissa kriisitilanteissa, joissa terveyspalveluita tarvitaan kiirellisesti ja valvonta usein ohitetaan.
  • terveydenhuoltojärjestelmien monimutkaisuus: useiden toimijoiden osallistuminen järjestelmiin tekee tiedon analysoinnista vaikeaa ja vähentää läpinäkyvyyttä.

Korruption vuoksi terveydenhoito ei välttämättä ole kaikkien tarvitsevien ulottuvilla, saatetaan käyttää vääriä hoitoja, ja seurauksena voi olla kuolema. Esimerkiksi Nigeriassa lääkkeitä on laimennettu vedellä, minkä vuoksi HI-viruksesta on syntynyt lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja. Britanniassa National Health Servicen korruption vastainen yksikkö on estänyt korruptiotapauksia viimeisten kymmenen vuoden aikana noin 250 miljoonan euron arvosta. Toteutuessaan korruptio olisi aiheuttanut kansalliselle terveydenhoitojärjestelmälle nelinkertaiseksi arvioidun haitan, eli miljardi euroa.[11]

Korruption vastainen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset kansainväliset toimijat ovat ottaneet korruption vastaisen toiminnan ohjelmaansa. YK on koordinoinut yhteistyötä järjestämällä ”Financing for Development” -konferenssin ja edistämällä yleiskokouksissa kansainvälisten, korruption vastaisten julkilausumien sekä sitovan kansainvälisen oikeuden luomista.[12]

Maailmanpankki yrittää ehkäistä korruptiota sekä pankin sisällä, että sen ohjelmissa perustamalla korruption vastaisen toiminnan yksikön ja seuraamalla korruptiota yhteistyömaissa ja yksittäisissä kehitysohjelmissa. OECD on perustanut yksikön korruption vastaiseen toimintaan, jonka työ kehitysyhteistyön näkökulmasta Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa, Itä-Euroopassa ja IVY-maissa on merkittävää.[12]

Median rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin vuosiraportin 2007 mukaan tiedotusvälineet kuten lehdistö ja televisio ovat tärkeitä korruption ehkäisyssä ja paljastamisessa. Vapaa lehdistö valvoo laadittujen sopimusten, lakien ja määräysten toteutumista. Transparency Internationalin vuosiraportin 2007 mukaan 154 maata on allekirjoittanut YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen Artiklan 19, jonka mukaan Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.[13]

Vapaa, reilu ja kattava tiedotus perustuu vahvaan tiedonvapauteen ja alhaisen julkaisukynnykseen. Tiedotukseksi naamioitunutta lobbausta voidaan ehkäistä tiukalla rahoittajien julkaisuvaatimuksella ja selkeällä mainosten/ilmoitusten ja artikkeleiden erottamisella. Lehdistön laajuutta tulisi edistää vaihtoehtolehdistön tuella (lehdistötuki) ja pääsyllä julkisille tietopalvelimille. Myös tieteen vapauden ja tulosten julkaisuvapauden suojelu edellyttää julkisen rahoituksen jatkamista ja tutkimusten rahoittajien julkaisua.[14]

Goodwin-jutussa (UK 1996) Euroopan tuomioistuin vahvisti, että lehdistöllä on oltava oikeus lähdesuojaan ja tietojen antajien suojeluun, jotta lehdistövapaus toteutuisi. Samaan perustuu poliisin ilmiantajien suojelu ja niemettömät ilmiannot ja epäilyilmoitukset. Lehdistön julkisuus lisää ammattilaisten ja organisaatioiden rohkeutta puuttua väärinkäytöksiin ja korruptioon. Lehdistön julkaisut tukevat poliisin ja korruption vastaisten organisaatioiden selvityksiä. Väärinkäytösten paljastajiin voi kohdistua kunnianloukkaussyytöksiä. Lehdistön riippumattoman raportoinnin oikeustapauksista tulisi perustua oikeusjärjestelmän periaatteiden ymmärtämiseen. Tästä ei ole hyötyä, jos oikeudenkäynnit ja/tai päätösten perustelut ovat erilaisilla perusteilla salaisia. Korruptio paljastuu yleensä ammattilaisten ilmiannosta siten, että riippumattomat lakimiehet tai lakiyhdistykset varoittavat lehdistöä asiattomasta toiminnasta. Muussa tapauksessa yleisö jää tietämättömäksi väärinkäytöksistä.[13]

Korruptio maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Korruptio Suomessa

Korruptiota mittaavan Transparency Internationalin indeksissä vertailussa Suomi on pärjännyt yleensä erittäin hyvin. Vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun takia Suomi putosi sijalle viisi. Indeksi on tehty kysymällä muun muassa yritysjohtajilta, esiintyykö ko. maassa korruptiota ja pitääkö yritysjohtajien maksaa rahaa päättäjille.[15] TI:n korruptioindeksi mittaa pääasiassa julkisen vallan lahjottavuutta ja sitä on myös arvosteltu suppeaksi koska korruptio voidaan nähdä laajempana kuin rahan antamisena.[16] [17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarvas 2009
  2. http://www.transparency.fi
  3. Global Corruption Barometer 2006
  4. Global Corruption Barometer 2006, s. 21-22
  5. http://www.heritage.org/Index/chapters/pdf/Index2000_Chap3.pdf">Economic Freedom and Corruption (pdf), Alejandro A. Chafuen ja Eugenio Guzmán]
  6. Globalisation Institute -"-, siteerattu: Handbook of Economic Freedom, "Reducing corruption in developing countries by opening markets would be reason enough to liberalize, even if no other economic benefits materialized."
  7. a b ”Executive summary”, Global Corruption Report 2004. Pluto Press, 2004. ISBN 978-0745322308. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2010). (englanniksi)
  8. a b c Transparency International: ”Executive summary: key judicial corruption problems”, Global Corruption Report 2007, s. xxi - xxviii. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-70070-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2010). (englanniksi)
  9. a b c Transparency International: ”Executive summary”, Global Corruption Report 2009: Corruption and the Private Sector. Cambridge University Press, 2009. ISBN 978-0-521-13240-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.1.2010). (englanniksi)
  10. ”Conclusion”, Transparency in Reporting on Anti-Corruption: A Report on Corporate Practices, s. 17-18. Transparency International, 2009. ISBN: 978-3-935711-20-3. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.1.2010). (englanniksi)
  11. a b c d ”Executive summary”, Global Corruption Report 2006, s. xvi-xxi. Transparency International, 2005. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2010). (englanniksi)
  12. a b ”3.3 MULTILATERAALISET OHJELMAT”, Korruption vastaisen toiminnan käsikirja, s. 18-19. Ulkoasiainministeriö, kehitysyhteistyöosasto, 2002. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2010). (suomeksi)
  13. a b Geoffrey Robertson: The media and judicial corruption (pdf) (s. 108-115) Global Corruption Report 2007: Corruption in Judicial Systems. 2007. Transparency International. (englanniksi)
  14. Zinnbauer, Dieter: Corrupting the rules of the game: from legitimate lobbying to capturing regulations and policies (s. 32-41) Global Corruption Report 2009. 2009. Transparency International. (englanniksi)
  15. Suomi vähiten korruptoitunut, Bangladesh pahiten. Turun Sanomat 28.2.2002. Viitattu 18.5.2008.
  16. Ainola, Olli. Kauppalehti. Presso. [1] viitattu 8.5.2008
  17. [2]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]