Vaalivilppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vaalivilppi on vaalien tulokseen vaikuttamista epärehellisin keinoin. Koska vaaleissa on kysymys suurista päätöksistä, motiivi vaalivilppiin voi olla voimakas. Laajamittaista vaalivilppiä tapahtuu eniten sellaisissa maissa, joissa poliittiset olot ovat epävakaat, mutta jonkinlaista vaalivilppiä voi tapahtua missä tahansa, jos siihen on mahdollisuus.

Varsinaisen laittoman vaalivilpin lisäksi vaalien vapauteen ja tasapuolisuuteen voi kohdistua monenlaisia laillisia rajoituksia. Esimerkiksi yksipuoluemaissa ehdokkaaksi saatetaan kelpuuttaa vain puolueen hyväksymät ehdokkaat. Yhdysvalloissa on toisinaan vaalien tulokseen pyritty vaikuttamaan vaalipiirijakoa tarkoitushakuisesti muuttamalla (gerrymandering).

Rikos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalivilppi on monien maiden lainsäädännössä rikos. Suomen rikoslaissa vaaleihin liittyviä rikosnimikkeitä ovat:[1]

  • vaalirikos (14:1), esimerkiksi äänestäjiin vaikuttaminen uhkailulla tai väkivallalla
  • vaalilahjonta (14:2) eli äänten ostaminen ja myyminen
  • vilpillinen äänestäminen (14:3), esimerkiksi äänestäminen ilman äänioikeutta tai useaan kertaan
  • vaalituloksen vääristäminen (14:4), esimerkiksi äänestyslippujen poistaminen, lisääminen, muuttaminen tai väärin laskeminen.

Maksimirangaistus on rikosnimikkeestä riippuen 1–2 vuotta vankeutta.

Yhteiskunnallinen ilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalivilppi on yhteiskunnallisena ilmiönä merkittävä. Laajamittainen vilppi voi tuhota vaalien uskottavuuden kokonaan ja aiheuttaa poliittista epävakautta. Jo epäilys vilpistä voi aiheuttaa äänestäjäkunnassa kyynisyyttä, epäluottamusta hallitusvaltaan ja äänestysaktiivisuuden vähenemistä. Erityisen herkkä vaalivilpille on enemmistövaalijärjestelmä, sillä se johtaa usein tiukkaan kilpailuun kahden lähes tasavahvan ehdokkaan välillä, jolloin pienikin vilppi voi kallistaa tuloksen toisen ehdokkaan hyväksi.[2]

Vaikka vaalivilppiä esiintyy ilmeisesti lukuisissa maissa ympäri maailmaa, siitä on olemassa suhteellisen vähän luotettavaa tutkimustietoa. Vilppiä on vaikea tutkia, sillä se luonnollisesti pyritään tekemään salassa. Toisaalta monissa poliittisesti epävakaissa maissa liioitellut vaalivilppisyytökset ovat muodostuneet osaksi tavanomaista poliittista retoriikkaa, joten on vaikea selvittää, missä määrin syytökset ovat aiheellisia.[2] Vilppi voi myös olla vaikea erottaa tahattomista virheistä, esimerkiksi jos ennakkoääniä katoaa postissa.

Menetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalivilppiä harjoitetaan lukuisin tavoin. Räikeimmät menetelmät, esimerkiksi kokonaisten vaaliuurnien varastaminen ja äänestäjien suoranainen pakottaminen, muodostavat vain pienen osan kokonaisuudesta. Eräässä tutkimuksessa havaittiin Costa Ricassa käytetyn ainakin 47:ää erilaista vaalivilppimenetelmää.[2] Vilppi voi kohdistua mihin tahansa vaalien vaiheeseen tai osaan, jossa suinkin on jokin hyödynnettävissä oleva heikkous. Seuraavassa on muutamia tunnettuja menetelmiä.

Ehdokkaisiin vaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Epämieluisia ehdokkaita voidaan uhkailuin tai väkivalloin estää asettumasta ehdolle.
  • Ehdolle asettumista voidaan vaikeuttaa erilaisin hallinnollisin ja lakiteknisin keinoin.
  • Vaalikampanjointia voidaan häiritä tai hankaloittaa esimerkiksi siten, että jonkun ehdokkaan tai puolueen vaalimainoksia ei julkaista.
  • Jos tiedotusvälineet ovat hallituksen valvonnassa, ne voivat mustamaalata oppositiota ja suosia hallituspuolueita.

Äänestäjiin vaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Äänestäjiä voidaan lahjoa tai uhkailla äänestämään tiettyä ehdokasta tai olemaan äänestämättä.
  • Äänestäjät voidaan harhauttaa väärään paikkaan tai väärään ajankohtaan, jotta he eivät voisi äänestää.
  • Kokonaisia äänestyspaikkoja voidaan sulkea tai häiritä, erityisesti sellaisilla alueilla, joilla arvellaan äänestäjien äänestävän ei-toivottua ehdokasta.
  • Jos äänestyskuponki tai ilmoitus äänioikeudesta lähetetään postitse, se voidaan lähettää tahallisesti väärään osoitteeseen.
  • Vanhuksen, sairaan tai muun vajaakuntoisen äänestäjän vaaliavustaja voi painostaa äänestäjää, tai äänestää hänen tahtonsa vastaisesti.
  • Äänioikeus voidaan evätä osalta äänestäjiä erilaisin hallinnollisin ja lakiteknisin keinoin.

Äänestäjän tekemä vilppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Äänestäjä voi äänestää toisen äänestäjän sijasta tai monta kertaa.

Äänien peukaloiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lippuäänestyksessä uurnasta voidaan varastaa tai siihen lisätä äänestyslippuja, tai kokonaisia uurnia voidaan varastaa.
  • Jos eri puolueita äänestetään eri lipuilla (kuten Ruotsissa[3]), voidaan jonkin puolueen äänestämistä vaikeuttaa piilottamalla sen äänestysliput.
  • Sähköisessä äänestyksessä voidaan äänestystietojärjestelmää manipuloimalla lisätä, poistaa tai muuttaa ääniä, tai estää äänestäjää valitsemasta jotakin ehdokasta.
  • Postiäänestyksessä voidaan keräillä tyhjiä äänestyslippuja ihmisiltä ja palauttaa niitä täytettyinä, tai lippuja voidaan väärentää.
  • Postitettuja äänestyslippuja voidaan hukata.

Äänten laskentaan vaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yksittäisiä äänestyslippuja voidaan tarkoituksellisesti hylätä tai laskea väärin.
  • Kokonaisen äänestysalueen tulokset voidaan raportoida väärin.
  • Äänestysalueiden tulokset voidaan laskea yhteen väärin, tai koko vaalitulos voidaan väärentää.

Torjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalivilppiä torjutaan ensi sijassa luotettavilla ja läpinäkyvillä vaalijärjestelyillä, joiden jokaista vaihetta valvotaan riittävästi.

  • Vaalisalaisuudella pyritään siihen, että äänestäjä voi vapaasti äänestää ketä haluaa, koska hänen äänensä ei tule kenenkään ulkopuolisen tietoon. Näin ehkäistään myös äänten ostamista ja myymistä.
  • Äänestysliput voidaan kerätä suljettuun uurnaan, joka on koko äänestyksen ajan vaalivirkailijoiden ja yleisön nähtävillä, jotta kukaan ei pääse käsittelemään sitä asiattomasti.
  • Ylimääräisten lippujen pudottamista uurnaan ehkäistään vakioiduilla esipainetuilla lipuilla, jotka leimataan ja pudotetaan uurnaan vaalivirkailijoiden valvonnassa.
  • Äänten laskennassa voi olla mukana eri puolueiden edustajia, jotka voivat tarkkailla toisiaan. Suomessa kunkin äänestysalueen vaalilautakunnassa on viisi jäsentä, joiden on mahdollisuuksien mukaan edustettava eri puolueita.[4]
  • Laskennan tulokset voidaan julkaista äänestysalueittain, jolloin kuka tahansa voi varmistua siitä, että koko vaalitulos vastaa äänestysalueiden yhteenlaskettua tulosta. Äänestysliput voidaan myös laskea useampaan kertaan; esimerkiksi Suomessa vaalien virallinen tulos vahvistetaan vasta tarkastuslaskennan jälkeen.
  • Mikäli vaalien rehellisyyttä epäillään, vaaleja seuraamaan voidaan kutsua ulkopuolisia vaalitarkkailijoita. Merkittävimmät vaalitarkkailua järjestävät kansainväliset toimijat ovat Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan unioni ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.[5]
  • Riippumattomien tiedotusvälineiden ovensuukyselyt voivat toimia vaalitarkkailun apuna. Jos viralliset tulokset poikkeavat merkittävästi ovensuukyselyiden tuloksista, syynä saattaa olla vaalivilppi.

Esimerkkitapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi. Vuonna 2006 tuomittiin vilpillisestä äänestämisestä kaksi sakkorangaistusta.[6] Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa epäiltiin vaalivirkailijan painostaneen iäkästä äänestäjää kotiäänestyksessä Kokkolassa, mutta syyte hylättiin.[7]

Ruotsi. Vuoden 2002 valtiopäivävaaleissa kaksi vaalivirkailijaa asetti vanhainkodissa tarjolle ainoastaan oman puolueensa äänestysliput. Kumpikin sai 75 päiväsakkoa.[8] Vuoden 2006 valtiopäivävaaleissa vaalivirkailija piilotti kilpailevan puolueen äänestysliput ja tuomittiin tästä 70 päiväsakkoon.[9][10] Äänestyslippujen katoamista on raportoitu myös vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa.[11]

Yhdistynyt kuningaskunta. Vuosina 20002005 annettiin noin 42 vaalivilppituomiota.[12] Vilppi on yleensä tapahtunut postiäänestyksen yhteydessä. Toukokuussa 2005 kuuden Labour-puolueen jäsenen todettiin syyllistyneen tuhansien postiäänten väärentämiseen Birminghamin kaupunginvaltuuston vaaleissa 2004.[13][14][15] Vankeustuomioita on annettu vaalivilpistä ainakin Blackburnin[16], Peterborough'n[17] ja Burnleyn[18] valtuustovaaleissa.

Liberia. Historian suurimmaksi vaalivilpiksi on kutsuttu Liberian vuoden 1927 presidentinvaaleja, jotka istuva presidentti Charles D. B. King voitti virallisen ilmoituksen mukaan 234 000 äänellä, vaikka rekisteröityjä äänestäjiä oli vain 15 000.[19]

Nigeria. Vuoden 2007 vaaleissa raportoitiin laajamittaisesta väkivallasta ja vaalivilpistä. Tarkkailijoiden mukaan vaaliuurniin lisättiin hallituspuoluetta kannattavia äänestyslippuja. Joillakin alueilla virallinen äänestysprosentti ylitti 90, vaikka tarkkailijoiden mukaan koko äänestyspäivänä ei annettu yhtään ääntä,[20] ja joillakin alueilla äänestysprosentti jopa ylitti sadan.[21]

Zimbabwe. Vuoden 2008 presidentinvaaleja on yleisesti pidetty epärehellisinä.[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rikoslaki (19.12.1889/39), 14. luku. Finlex. Viitattu 5.9.2008.
  2. a b c Fabrice Lehoucq: Electoral Fraud: Causes, Types, and Consequences. Annual Review of Political Science, 2003, 6. vsk, s. 233-256. (englanniksi)
  3. Vuoden 2010 vaaleissa äänestäminen Valmyndigheten. Viitattu 6.9.2010.
  4. Vaalilaki (2.10.1998/714), 15 §. Finlex. Viitattu 5.9.2008.
  5. Vaalitarkkailu (YK, EU, ETYJ) Oikeusministeriö. Viitattu 1.9.2008.
  6. Taulukko: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset Tilastokeskus. Viitattu 1.9.2008.
  7. Syyte äänestyslipun repimisestä raukesi Kokkolassa. Helsingin Sanomat, 9.4.2008.
  8. Valarbetare dömda för valfusk. Expressen, 26.1.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.9.2008. (ruotsiksi)
  9. Politiker i Surahammar dömd för valfusk 18.10.2007. Sveriges Radio P4 Västmanland. Viitattu 1.9.2008. (ruotsiksi)
  10. Äänestyslippujen piilottajalle sakkoja Uutiskynnys. 26.10.2007. Viitattu 16.10.2008.
  11. Eva Jung: Hærværk rammer Sverigedemokrater Berlingske Tidende (verkkoversio). 1.9.2010. Viitattu 2.9.2010. (tanskaksi)
  12. Wilks-Heeg, Stuart: Purity of Elections in the UK: Causes for Concern. The Joseph Rowntree Reform Trust, 2008. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.9.2008). (englanniksi)
  13. Judge upholds vote-rigging claims BBC News. 4.4.2005. Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)
  14. Mulholland, Hélène: Parties continue to interfere in postal votes. The Guardian, 15.4.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)
  15. Dale, Paul: Asian 'village politics' and its effect on postal voting. The Birmingham Post, 28.4.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)
  16. Bartlett, David: Vote-rigging crackdown. Lancashire Telegraph, 24.1.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)
  17. Vote-rigging former mayor jailed. The Peterborough Evening Telegraph, 7.4.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)
  18. Vote rigging councillors jailed. BBC News, 23.11.2006. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)
  19. Guinness suuri ennätyskirja 1983, s. 212. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö, 1983.
  20. Nigeria: Polls Marred by Violence, Fraud 17.4.2007. Human Rights Watch. Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)
  21. Rawlence, Ben ja Albin-Lackey, Chris: Briefing: Nigeria's 2007 general elections: Democracy in retreat. African Affairs, 2007, 106. vsk, nro 424, s. 497–506. (englanniksi)
  22. Salaa kuvattu videonauhoite todistaa vaalivilpistä Zimbabwessa. Helsingin Sanomat, 6.7.2008.