Enemmistövaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Enemmistövaali on vaalitapa, jossa valtio tai muu alue jaetaan vaalipiireihin siten, että jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi ehdokas. Valituksi tulee joko kussakin vaalipiirissä eniten ääniä saanut ehdokas (pluraliteetti) tai enemmistön kaikista äänistä saanut (majoriteetti), joista jälkimmäinen voi edellyttää useamman äänestyskierroksen järjestämistä.

Enemmistövaalitapa johtaa usein kaksipuoluejärjestelmään, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Vaikka pienemmillä puolueilla olisikin maassa kannatusta, selvä enemmistö kuitenkin äänestää toista kahdesta pääpuolueesta, koska muiden puolueiden ehdokkaiden läpimeno on vaalitavan johdosta epätodennäköistä. Lisäksi pienelle puolueelle annettu ääni auttaakin usein sen vastapuolta, kun ääni on pois pienpuolueen kanssa samoilla linjoilla olevalta pääpuolueelta. Suhteellisessa vaalitavassa puolue voi sen sijaan saada ehdokkaansa läpi selvästi alle 50 prosentin äänimäärällä, mikä suosii pieniä puolueita.[1]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllä/ei-vaalitavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierrosvaalitavan kaksi kierrosta, joissa kummassakin äänestäjä voi äänestää vain yhtä ehdokasta
  • Pluraliteettijärjestelmä ("first-past-the-post"): Vaalipiireistä valitaan yksi edustaja, joka on eniten ääniä saanut.[2][3] Käytetään parlamenttivaaleissa erityisesti anglosaksisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
  • Majoriteettijärjestelmä: Valintaan vaaditaan äänienemmistö. Jos ehdokas saa yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan, mutta jos yksikään ehdokas ei saa enemmistöä, järjestetään toinen kierros (joskus useampiakin) yleensä kahden eniten ääniä saaneen välillä.[2] Käytetään muun muassa Ranskan parlamenttivaaleissa.
    • Kierrosvaalitapa: Kaksikierroksinen järjestelmä: jos ensimmäisellä kerralla yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, järjestetään toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välille. Käytetään esimerkiksi Suomen presidentinvaalissa.
    • Eliminoiva kierrosvaalitapa: Jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, pudotetaan heikoin ehdokas ja jatketaan seuraavalle kierrokselle. Jatketaan, kunnes saadaan enemmistö äänistä jollekin ehdokkaalle. Käytetään esimerkiksi olympiakisojen isäntäkaupungin valitsemiseen[4].
    • Eliminoimaton kierrosvaalitapa: Äänestetään niin kauan kunnes jokin ehdokkaista saa riittävän enemmistön. Käytetään paavin valitsemiseen[5].
  • Hyväksymisvaalitapa: Äänestäjä voi antaa äänen niin monelle ehdokkaalle kuin haluaa eli hyväksyä tai hylätä jokaisen heistä yksitellen. Ehdokas, jolla on eniten kyllä-ääniä, voittaa.
  • Satunnaisvaalitapa: Vedetään hatusta yksi ääni, joka ratkaisee tuloksen.
  • Lohkovaalitapa: Äänestäjät valitsevat valmiista kokonaisista ehdokaslistoista. Eniten ääniä saanut lohko valitaan kokonaisuudessaan täyttämään kaikki paikat.

Painotetut vaalitavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painotettu vaalitapalipuke, jossa ehdokkaat asetetaan ranking-järjestykseen

Painotetussa vaalitavassa äänestäjä antaa ehdokkaille järjestysnumerot yhdestä alkaen.[6]

  • Siirtoäänivaalitapa: Vähiten ensimmäiseksi äänestetty ehdokas pudotetaan. Sitä äänestäneiden lipuissa toinen ääni siirretään ensimmäiseksi.
  • Borda-laskenta: Ensimmäinen äänestetty saa lipusta yhtä monta pistettä kuin on ehdokkaita, toinen yhden vähemmän ja niin edespäin aina viimeiseen, joka saa vain yhden pisteen.
  • Condorcet'n menetelmä: Valitaan se ehdokas, joka ehdokkaita yksittäin toisiinsa verrattaessa saisi enemmistön äänistä.

Muunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa on käytössä enemmistövaalitapa, jossa osavaltiossa eniten ääniä saanut valitsijamiesehdokas saa kaikki äänet.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Amy 2000, s. 4–5.
  2. a b Mikko Mattila: Vaalit ja vaalijärjestelmät (Valtio-opin johdantokurssi) 2010. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Viitattu 30.3.2014.
  3. Lundell 2014, s. 5–6.
  4. Election of the 2020 Host City Olympic.org. Viitattu 30.3.2014.
  5. Paavin valinta Valitut Palat. Viitattu 30.3.2014.
  6. The Alternative Vote (AV) ACE: The Electoral Knowledge Network. Viitattu 31.3.2014.
  7. Maija Setälä, Johdatus politologiaan, luento, UTu, viitattu 7.11.2012
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.