D’Hondtin menetelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

D’Hondtin menetelmä on suhteellisessa listavaalissa käytetty menetelmä, jolla listan saamien äänimäärien perusteella jaetaan paikat listoille. Menetelmä on nimetty keksijänsä, belgialaisen matemaatikko Victor D’Hondtin mukaan.

D’Hondtin menetelmässä puolueiden saamien paikkojen suhde on melko lähellä äänimäärien suhdetta. Menetelmällä on kuitenkin taipumus suosia suuria puolueita pienten kustannuksella.[1]

Vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi lasketaan kunkin ryhmittymän kuten puolueen, vaaliliiton, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen vaalipiirissä saama kokonaisäänimäärä. Sen jälkeen kussakin ryhmittymässä ehdokkaat asetetaan järjestykseen henkilökohtaisten äänimäärien perusteella. Jokainen ehdokas saa vertausluvun siten, että ryhmittymän eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen ryhmittymän koko äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut 1/2 ryhmittymän äänimäärästä, kolmanneksi tullut 1/3 ja niin edelleen. Kaava on siis Ä/p, jossa Ä on listan saamat kokonaisäänet ja p ehdokkaan sisäinen järjestysluku. Vaalipiirin kaikki ehdokkaat asetetaan lopuksi vertauslukujen mukaiseen järjestykseen, ja tästä listasta pääsee läpi niin monta ehdokasta kuin vaalipiiristä valitaan edustajia.[2]

Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkissä puolueiden A, B, C ja D eniten ääniä saaneiden ehdokkaiden vertausluvut (suluissa läpimenneiden ehdokkaiden läpimenojärjestys).

/1 /2 /3 /4 /5 /6 /7 /8 Paikkoja Ääniosuus
Puolue A 100 000 (1.) 50 000 (3.) 33 333 (5.) 25 000 (8.) 20 000 16 666 14 286 12 500 4 43,5 %
Puolue B 80 000 (2.) 40 000 (4.) 26 666 (7.) 20 000 16 000 13 333 11 428 10 000 3 34,8 %
Puolue C 30 000 (6.) 15 000 10 000 7 500 6 000 5 000 4 286 3 750 1 13,0 %
Puolue D 20 000 10 000 6 666 5 000 4 000 3 333 2 857 2 500 0 8,7 %

D’Hondtin suhteellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D’Hondtin menetelmällä on taipumus suosia suuria puolueita niin, että ne saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Vastaavasti pienet puolueet saavat keskimäärin ääniosuuttaan pienemmän paikkaosuuden.[1]

Suhteellisuuden vääristyminen näkyy myös piilevässä äänikynnyksessä, jonka alle jääneet puolueet jäävät kokonaan ilman paikkoja. Piilevä prosentuaalinen äänikynnys on sitä suurempi, mitä pienempi vaalipiiri on. Se voi olla suurimmillaan 100 %/(N+1), missä N on valittavien edustajien lukumäärä.

Menetelmä toimii sitä oikeudenmukaisemmin, mitä suurempia vaalipiirit ovat eli käytännössä mitä vähempiin vaalipiireihin vaalin kohdealue on jaettu. [3] Puolueiden välisen paikkajaon valtakunnallista vääristymää voidaan oikaista myös tasauspaikkajärjestelmällä.

D'Hondtin järjestelmässä vältytään Sainte-Laguën menetelmän ja korkeimpien jäämien vaalitavan (Hare-Niemeyer) sisältämiltä paradokseilta, joissa esimerkiksi enemmistön äänistä saanut puolue voi saada vähemmistön paikoista.

Muunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jefferson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeffersonin menetelmä on yhdysvaltalainen nimi D’Hondtin menetelmälle. Paikkojen laskemiseen käytettävä kaava on erilainen, mutta tulos aina sama. Jeffersonissa jokaisen puolueen saama paikkamäärä lasketaan kaavalla

\frac{a\times p}{K}\times \beta

ja pyöristämällä tulos alaspäin. Kaavassa a on puolueen saamat äänet, p on jaossa olevat paikat ja K kaikki hyväksytyt äänet. Kaavassa olevaa kerrointa, β, säädetään niin, että kaikki paikat – eikä yhtään ylimääräistä – tulevat jaetuiksi.

Äänikynnys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissain maissa (ei kuitenkaan Suomessa) on käytössä valtakunnallinen äänikynnys, joka puolueen on myös ylitettävä, jotta se saisi paikkoja, vaikka se joissakin vaalipiireissä olisikin saanut riittävän paikallisen osuuden äänistä. Pienet listat voivat monissa vaalijärjestelmissä yhdistää voimiaan äänikynnyksen ylittämiseksi tai muuten asemansa parantamiseksi. Ne voivat esimerkiksi yhdistyä vaaliliitoksi, vaalirenkaaksi tai yhteislistoiksi.

Menetelmän levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D’Hondtin menetelmä on Kansainyhteisön ulkopuolella hyvin suosittu vaalijärjestelmä. Se on käytössä muun muassa Suomessa,[3] Itävallassa, Israelissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa ja Espanjassa. Suomessa avointa listavaalia D’Hondtin menetelmällä käytetään eduskuntavaaleissa, EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pukelsheim, Friedrich: Seat bias formulas in proportional representation systems 4th ecpr General Conference. 2007. Pisa, Italy. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  2. Suhteellinen vaalitapa – tulos lasketaan d'Hondtin menetelmällä Eduskunta: Nuorten eduskunta. Viitattu 1.4.2014.
  3. a b Hänninen Kauko, Liuskari Marko & Suonio Jorma: FORUM Yhteiskuntatieto, s. 136. Otava, 2007. ISBN 951-1-19606-5.
  4. Suomen vaalijärjestelmä. Yleisesitys 2010. Oikeusministeriö. Viitattu 30.3.2014.