Äänikynnys
Wikipedia
Äänikynnys on suhteellisen vaalitavan käsite, joka tarkoittaa osuutta, jonka vaalilistan (esimerkiksi puolueen) on saatava, jotta se saisi vaaleissa paikkoja. Äänikynnys voi olla vaalitavasta riippumaton tai vaalitavasta riippuvainen
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vaalitavasta riippumaton äänikynnys
Esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja Venäjällä on äänikynnys määritelty prosentteina äänistä, joka puolueen on ylitettävä valtakunnallisesti, jotta se voisi saada edustajia parlamenttiin. Äänikynnyksen asettamista perustellaankenen mukaan? sillä, että se estää parlamentin hajaantumista pieniin puolueisiin. Esimerkiksi Slovakiassa äänikynnys on asetettu paikkoina (kolme paikkaa vuosien 1992 ja 1996 vaaleissa).
Äänikynnys voi kuitenkin aiheuttaa sen, että kansanedustuslaitos ei vastaa sitä, mitä kansa on vaaleissa äänestänyt. Esimerkiksi Turkissa vuonna 1999 pidetyissä vaaleissa oli hyvin paljon pieniä puolueita, jotka jäivät äänikynnyksen alle. Parlamentissa edustetut puolueet saivat vain 67 prosenttia annetuista äänistä.
[muokkaa] Vaalitavasta riippuvainen äänikynnys
Vaalitavasta riippuvaista äänestyskynnystä kutsutaan myös piileväksi äänikynnykseksi, koska se ei riipu laista vaan jaettavana olevien paikkojen määrästä, vaalitavasta ja hukkaäänistä. Yleisesti ottaen äänikynnys on sitä pienempi, mitä enemmän paikkoja on jaossa.
[muokkaa] Esimerkki: d'Hondt ilman hukkaääniä
Suomessa käytössä olevan d'Hondtin menetelmän äänikynnys on Ä/(p+1) pyöristettynä ylöspäin seuraavaan kokonaislukuun. Kaavassa Ä on äänimäärä (joko absoluuttinen annettujen äänien määrä tai 100 %) ja p jaossa olevien paikkojen määrä.
Jos äänestyksessä on jaossa 8 paikkaa, on äänikynnys 12,5 % tai 13 ääntä sadasta.
[muokkaa] Esimerkki: d'Hondt hukkaäänillä
Eri vaalijärjestelmissä menee äänestyksessä hukkaan erilaisia määriä ääniä. Alla olevassa esimerkkitapauksessa Lista E saisi yhden paikan, jos se olisi saanut 89 ääntä eli 9,7 % äänistä (ja muiden listojen äänimäärät olisivat pysyneet samoina).
| Lista A | Lista B | Lista C | Lista D | Lista E | |
|---|---|---|---|---|---|
| 1. paikka | 264 | 210 | 180 | 120 | 50 |
| 2. paikka | 132 | 210 | 180 | 120 | 50 |
| 3. paikka | 132 | 105 | 180 | 120 | 50 |
| 4. paikka | 132 | 105 | 90 | 120 | 50 |
| 5. paikka | 88 | 105 | 90 | 120 | 50 |
| 6. paikka | 88 | 105 | 90 | 60 | 50 |
| 7. paikka | 88 | 70 | 90 | 60 | 50 |
| 8. paikka | 88 | 70 | 45 | 60 | 50 |
| Paikkoja | 3 | 2 | 2 | 1 | 0 |
Suomen eduskuntavaaleissa 2003 piilevä äänikynnys (hukkaäänet huomioiden) oli suurimmassa 33 edustajan Uudenmaan vaalipiirissä noin 2,6 % ja pienimmässä 6 edustajan Etelä-Savon vaalipiirissä noin 14 %.
[muokkaa] Esimerkki: Siirtoäänivaalitapa
Siirtoäänivaalitavassa, joka on käytössä muun muassa Irlannin parlamenttivaaleissa, äänestäjä asettaa haluansa määrän ehdokkaita suosituimmuusjärjestykseen. Äänet jaetaan aluksi listassa ensimmäisenä olevalle ehdokkaalle, minkä jälkeen valinnan kannalta ylimääräiset äänet tai putoamassa olevan ehdokkaan äänet jaetaan eteenpäin.
Koska siirtoäänijärjestelmiä on erilaisia, voidaan niiden äänikynnys ilmoittaa yleisesti vain muodossä Ä/(1+n), jossa n on
- 0 (Hare quota)
- 1 (Droop quota) tai
- 2 (Imperiali quota)
Mitä pienempi n on, sitä suurempi on äänikynnys, koska sitä vähemmän ääniä voi mennä hukkaan.
Tällaisessa vaalitavassa äänikynnyksen määritteleminen on toisaalta hankalaa, koska äärimmäisessä tapauksessa ehdokas voi päästä läpi, vaikka hän ei olisi saanut yhtään ykkösääntä! Tavallaan äänikynnys voi siis olla jopa nolla.
