Bolivia

Wikipedia

Estado Plurinacional de Bolivia Bolivian monikansainen valtio
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Evo Morales
Pääkaupunki	Sucre (226 000 as.)1 La Paz (812 986 as.)
Muita kaupunkeja	Santa Cruz (1 368 390 as.), Cochabamba (592 594 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	1 098 580 km² (sijalla 27) 1,4 %
Väkiluku (2000)  – väestötiheys  – väestönkasvu	8 300 463 (sijalla 85) 8 / km² 1,49 % (2005)
Viralliset kielet	espanja, aimara, araona, baure, bésiro, canichana, cavineño, cayubaba, chácobo, chimán, ese ejja, guarani, guarasu’we, guarayu, itonama, ketšua, leco, machajuyai-kallawaya, machineri, maropa, mojeño-trinitario, mojeño-ignaciano, moré, mosetén, movima, pacawara, puquina, sirionó, tacana, tapiete, toromona, uru-chipaya, weenhayek, yaminawa, yuki, yuracaré ja zamuco[1]
Valuutta	Boliviano (BOB)
BKT (?)  – yhteensä  – per asukas	sijalla ? 22,33 miljardia USD 2 600 USD
HDI (2005)	0.695 (sijalla 117)
Elinkeinorakenne	maatalous 13 %, palvelut 59 %, teollisuus 28 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC-4 ei käytössä
Itsenäisyys Espanjasta	6. elokuuta 1825
Lyhenne Maatunnus	BO ajoneuvot: BOL lentokoneet: CP
Kansainvälinen suuntanumero	+591
Motto	Morir antes que esclavos vivir
Kansallislaulu	Bolivianos, el hado propicio ("Bolivialaiset, oi armias kohtalo")
1 Perustuslain mukaan Sucre on maan ainoa pääkaupunki, presidentinpalatsi on kuitenkin La Pazissa

Bolivian monikansainen valtio^[2] (esp. Estado Plurinacional de Bolivia) eli Bolivia (ketšuaksi Bulibiya, aimaraksi Wuliwya) on tasavaltalainen sisämaavaltio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Brasilia pohjoisessa ja idässä, Paraguay ja Argentiina etelässä sekä Chile ja Peru lännessä.

Bolivia on väkiluvultaan Andien pienin valtio.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Departementit 4 Maantiede 5 Talous 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Bolivian historia

Boliviassa on pitkään ollut hyvin edistyneitä kulttuureita, joista merkittävin oli Tihuanaco. 1400-luvulla Inkojen imperiumi valtasi alueen. Espanjalaiset liittivät Bolivian Perun varakuningaskuntaan 1500-luvulla ja sittemmin La Platan varakuningaskuntaan.

Bolivian itsenäisyystaistelu alkoi 1809, mutta Espanjasta se onnistui irrottautumaan vasta 1825 Simón Bolívarin ansiosta, ja maakin sai nimensä hänen mukaansa. Tämän jälkeen Bolivia muodosti lyhytaikaisen liiton Perun kanssa ennen varsinaista itsenäistymistään. Itsenäistymisensä jälkeen Bolivia menetti laajoja alueita sodissa maan myymisessä Brasilialle, Chilelle, Paraguaylle ja Perulle.

Vuosien 1879–1884 Tyynenmeren sodassa Bolivia menetti Chilelle Tyynenmeren rannikkonsa ja yhteytensä merelle, mikä hiertää maiden välejä edelleen. Vuosina 1932–1935 Chacon sodassa Bolivia menetti 3/4 Gran Chacosta Paraguaylle. Sodan tappion aiheuttaman tyytymättömyyden vuoksi vuonna 1952 vasemmistolainen Movimiento Nacionalista Revolucionario johti kansallista vallankumousta, joka syöksi vallasta entisen oligarkian. Tuolloin maassa laajennettiin äänioikeus myös naisille ja alkuperäisväestölle, tehtiin maauudistus ja kansallistettiin kaivokset. MNR syöstiin vallasta vuoden 1964 sotilasvallankaappauksessa varapresidentti René Barrientosin ja asevoimien komentaja Alfredo Ovandon toimesta.

Boliviassa on ollut todella paljon vallankumouksia sotilasvallankaappauksia rodullisten ja kulttuurillisten ongelmien vuoksi, keskimäärin vuoden välein maan historian aikana.

Vuonna 1971 vallankaappaus syrjäytti kenraali Juan Torresin ja toi eversti Hugo Banzerin valtaan. Banzer hallitsi 1971–1978. Vuoden 1980 vaalit mitätöitiin, eikä 1979 ja 1980 saatu tulosta. Heinäkuun 1980 kaappaus toi kenraali Luis García Meza Tejadan valtaan. Hän hajotti kongressin, mutta kaadettiin maan 190. kaappauksessa elokuussa 1981.

Vuosina 1982–1985 hallitsi presidentti Hernán Siles Zuazo. Siles kutsui vaalit vuotta etukäteen kireän tilanteen vuoksi ja Banzer sai eniten ääniä, mutta kongressi valitsi Víctor Paz Estenssoron. Vuonna 1989 Banzer jäi kolmanneksi ja antoi tukensa vasemmiston Jaime Paz Zamoralle. Vasemmiston ja oikeiston yllätysliitto esti ennakkosuosikki Sanchez de Lozadan valinnan. Vuonna 1993 Gonzalo Sánchez de Lozada valittiin presidentiksi. Kun hänen kaudensa päättyi, se oli pisin maan kokema demokraattinen kausi.

Vuonna 1997 ei saatu selvää tulosta, ja Banzer sai vuorostaan vasemmiston tuen ja tuli valituksi presidentiksi 71-vuotiaana. Hän erosi kuitenkin ennen kautensa päättymistä terveyssyistä. Varapresidentti Jorge Quiroga astui johtoon.

Gonzalo Sánchez de Lozada palasi presidentiksi 2002 vaaleissa. Hänet pakotettiin eroon mellakoinnin ja lakkojen jälkeen lokakuussa 2003 (ns. kaasusota; Guerra del Gas). Varapresidentti Carlos Mesa erosi myös pian. Tammikuussa 2006 astui virkaansa ensimmäinen alkuperäisväestöä edustava presidentti Evo Morales.

Moralesin presidenttikauden ensimmäisen vuoden aikana maassa on ollut suhteellisen rauhallista, minkä ovat katkaisseet kaivosmiesten keskinäiset yhteenotot Huanunissa lokakuussa 2006 ja yhteenotot Cochabambassa paikallisen kuvernöörin ja presidentin tukijoiden välillä. Huhtikuussa 2007 eteläisessä Tarijassa lähellä Argentiina rajaa kilpailevat ryhmät valtasivat kaasuntuotantolaitokset ja kiistelivät siitä kenen tulisi saada suurempi osuus Margaritan kentän verotuloista.^[3]

Moralesilla oli aikomus uudistaa maan perustuslaki, joka tuli voimaan 1967 alun perin vallankaappauksella valtaan nousseen Barrientosin aikana. 6. elokuuta 2006 avattiin perustuslakia säätävä kokous, johon presidentti Moralesin Movimiento al Socialismo (MAS) sai 53 % paikoista. Uudistuksen yhteydessä on kuitenkin kiistelty siitä, mitkä osat perustuslakia voidaan saada voimaan määräenemmistöllä, opposition vaatiessa 2/3 enemmistön tukea. Erityiseksi kiistan aiheeksi nousi pääkaupungin aseman antaminen La Pazille tai Sucrelle.

Kahdeksantoista kuukautta jumissa ollut perustuslakiuudistus nytkähti eteenpäin, kun perustuslakia säätävä kokous kokoontui turvallisuussyistä viikonloppuna 24.–25. marraskuuta sotilastukikohdassa Sucren ulkopuolella. Presidentti Moralesin tukijat hyväksyivät perustuslain pääkohdat yksinkertaisella enemmistöllä opposition boikotoidessa kokousta. Päätöksen seurauksena puhkesi uusia mellakoita joissa sai surmansa neljä.^[4]

Neljän rikkaimman Moralesia vastustavan maakunnan kuvernöörit nousivat avoimesti presidenttiä vastaan ja maakunnissa järjestettiin kansanäänestykset autonomian lisäämisestä. Äänestykset päättyivät autonomian kannattajien voittoon, mutta keskushallitus tuomitsi ne laittomiksi ja niihin osallistuminen jäi vähäiseksi vaaliboikottien vuoksi.

Morales alisti sekä oman kautensa että kuvernöörien kausien jatkot 10. elokuuta 2008 järjestettävään kansanäänestykseen, joka ei ratkaissut kysymystä. Morales lisäsi kannatustaan saaden 67 %:n hyväksynnän. Kuitenkin Moralesin vastustajista vain Cochabamban ja La Pazin kuvernöörit menettivät paikkansa.

Syyskuussa tilanne uudelleen protestien kärjistyttyä taas ja paikallisviranomaisten ammuttua mielenosoittajia ja räjähdysten tuhotessa kaasuputken. Kireimmäksi tilanne kärjistyi pohjoisessa Pandon maakunnassa, kunnes maan armeija valtasi sen hallintokaupungin ja vangitsi sen kuvernöörin Leopoldo Fernández kansanmurhasta epäiltynä.

Bolivian uusi perustuslaki astui voimaan 7. helmikuuta 2009. Uudessa perustuslaissa muun muassa hajautetaan valtaa paikalliselle tasolle ja vahvistetaan maan köyhän intiaanienemmistön asemaa. Perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä, jossa se sai yli 60 %:n kannatuksen.^[5][6]

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Bolivian politiikka

Bolivian valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kerralla viiden vuoden kaudelle. Presidentti nimeää hallituksen.

Boliviassa on kaksikamarinen parlamentti (Asamblea Legislativa Plurinacional), jossa edustajainhuoneessa (Cámara de Diputados) on jäsentä 121 ja departementtien edustajien kamarissa (Cámara de Representantes Departamentales) on neljä jäsentä jokaisesta departementista. Edustajien kausi on viisi vuotta ja heidät voidaan valita vain yhdeksi peräkkäiseksi kaudeksi. Osa edustajainhuoneen paikoista on varattu alkuperäisväestölle.^[7]

[muokkaa] Departementit

Pääartikkeli: Bolivian departementit

Bolivia on jaettu yhdeksään departementtiin (esp. departamentos). Nämä ovat (departementin pääkaupunki suluissa):

• Beni (Trinidad)
• Chuquisaca (Sucre)
• Cochabamba (Cochabamba)
• La Paz (La Paz)
• Oruro (Oruro)
• Pando (Cobija)
• Potosí (Potosí)
• Santa Cruz (Santa Cruz)
• Tarija (Tarija)

Jokainen departementti on jaettu provinsseihin (provincias).

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Bolivian maantiede

Bolivia on sisämaanvaltio, sillä se menetti rantakaistaleensa Tyynenmeren sodassa 1879 – 1884. Maan länsiosat sijaitsevat korkealla Andien vuoristossa, maan korkein kohta on 6 542 m korkea Nevado Sajama. Suurin osa bolivialaisista asuu maan keskiosan ylängöllä. Maan itäosan alangon taas peittää Amazonin sademetsä. Bolivian ja Perun rajalla sijaitsee Titicaca-järvi. Länsiosassa Potosíssa sijaitsee Salar de Uyuni, maailman laajin suolatasanko.

Merkittävimmät kaupungit ovat La Paz, Sucre, Santa Cruz de la Sierra ja Cochabamba.

[muokkaa] Talous

Bolivia on pitkään tunnettu yhtenä Latinalaisen Amerikan köyhimmistä ja vähiten kehittyneimmistä maista. Bolivia ei esimerkiksi hopeavarannoistaan huolimatta voinut hyödyntää luonnonrikkauksiaan muun muassa suoran meriyhteyden puutteen vuoksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana^koska? Bolivian markkinatalous on kuitenkin kehittynyt suuresti. Presidentti Sánchez de Lozadan virkakaudella (1993–1997) muun muassa allekirjoitettiin kauppasopimus Meksikon kanssa ja Bolivia liittyi Mercosur-yhteisöön.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Bolivia Wikitravelissa (englanniksi)

Tämä Boliviaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia. Voit auttaa laajentamaan myös muita samankaltaisia artikkeleita.