Bolivian historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Boliviassa on pitkään ollut korkeakulttuureita, joista merkittävin oli Tihuanaco. 1400-luvulla Inkojen imperiumi valtasi alueen. Espanjalaiset liittivät Bolivian Perun varakuningaskuntaan 1500-luvulla ja sittemmin La Platan varakuningaskuntaan.

Bolivian aluemenetyksiä 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella
Esikolumbiaanisen Tiwanaku-kulttuurin ihmishahmoinen vaasi

Espanjalaiset perustivat jo 1532 Sucren kaupungin. Maasta löytyi hopeaa 1545 ja niinpä intiaanit joutuivat pakkotyöhön Potosín kaivoksille. Intiaaniet kylät kylänsä hajotettiin kun espanjalaiset veivät parhaat maat. Intiaaneille jäi vain pieniä maatilkkuja. Bolivian pakkotyöllä kaivettu hopea aiheutti Eurooppaan valtavan inflaation, kun rahametallia oli yhä enemmän liikkeellä esimerkiksi vehnäntuotantoon nähden. [1].

Bolivian itsenäisyystaistelu alkoi 1809, mutta Espanjasta se onnistui irrottautumaan vasta 1825 Simón Bolívarin ansiosta, ja maakin sai nimensä hänen mukaansa. Tämän jälkeen Bolivia muodosti lyhytaikaisen liiton Perun kanssa ennen varsinaista itsenäistymistään. Itsenäistymisensä jälkeen Bolivia menetti laajoja alueita sodissa maan myymisessä Brasilialle, Chilelle, Paraguaylle ja Perulle.

Bolivien itsenäistyminen huononsi intiaanien asemaa. Tämä johtui siitä, että vasta itsenäistynyt Bolivia otti pois intiaanien suojaksi tarkoitetut lait.[2] itsevaltaisesti maata 1864-1871 hallinnut presidentti Mariano Malgarejo pani kainen intiaanian omistaman maan myyntiin niin että intiaanien täytyi kyetä osatamaan maansa takaisn 60 päivän sisään. Jos maan omistanut intiaani ei tähän kyennyt, hän menetti maansa. Maansa menettäneistä intiaaneista tuli tietenkin suurtilallisten työvelvollisia[3].

Vuosien 1879–1884 Tyynenmeren sodassa Bolivia menetti Chilelle Tyynenmeren rannikkonsa ja yhteytensä merelle, mikä hiertää maiden välejä edelleen. Vuosina 1932–1935 Chacon sodassa Bolivia menetti 3/4 Gran Chacosta Paraguaylle. Sodan tappion aiheuttaman tyytymättömyyden vuoksi vuonna 1952 vasemmistolainen Movimiento Nacionalista Revolucionario johti kansallista vallankumousta, joka syöksi vallasta entisen oligarkian. Tuolloin maassa laajennettiin äänioikeus myös naisille ja alkuperäisväestölle, tehtiin maauudistus ja kansallistettiin kaivokset. MNR syöstiin vallasta vuoden 1964 sotilasvallankaappauksessa varapresidentti René Barrientosin ja asevoimien komentaja Alfredo Ovandon toimesta.

Boliviassa on ollut todella paljon vallankumouksia sotilasvallankaappauksia rodullisten ja kulttuurillisten ongelmien vuoksi, keskimäärin vuoden välein maan historian aikana.

Vuonna 1971 vallankaappaus syrjäytti kenraali Juan Torresin ja toi eversti Hugo Banzerin valtaan. Banzer hallitsi 1971–1978. Vuoden 1980 vaalit mitätöitiin, eikä 1979 ja 1980 saatu tulosta. Heinäkuun 1980 kaappaus toi kenraali Luis García Meza Tejadan valtaan. Hän hajotti kongressin, mutta kaadettiin maan 190. kaappauksessa elokuussa 1981.

Vuosina 1982–1985 hallitsi presidentti Hernán Siles Zuazo. Siles kutsui vaalit vuotta etukäteen kireän tilanteen vuoksi ja Banzer sai eniten ääniä, mutta kongressi valitsi Víctor Paz Estenssoron. Vuonna 1989 Banzer jäi kolmanneksi ja antoi tukensa vasemmiston Jaime Paz Zamoralle. Vasemmiston ja oikeiston yllätysliitto esti ennakkosuosikki Sanchez de Lozadan valinnan. Vuonna 1993 Gonzalo Sánchez de Lozada valittiin presidentiksi. Kun hänen kaudensa päättyi, se oli pisin maan kokema demokraattinen kausi.

Vuonna 1997 ei saatu selvää tulosta, ja Banzer sai vuorostaan vasemmiston tuen ja tuli valituksi presidentiksi 71-vuotiaana. Hän erosi kuitenkin ennen kautensa päättymistä terveyssyistä. Varapresidentti Jorge Quiroga astui johtoon.

Gonzalo Sánchez de Lozada palasi presidentiksi 2002 vaaleissa. Hänet pakotettiin eroon mellakoinnin ja lakkojen jälkeen lokakuussa 2003 (ns. kaasusota; Guerra del Gas). Varapresidentti Carlos Mesa erosi myös pian. Tammikuussa 2006 astui virkaansa ensimmäinen alkuperäisväestöä edustava presidentti Evo Morales.

Moralesin presidenttikauden ensimmäisen vuoden aikana maassa on ollut suhteellisen rauhallista, minkä ovat katkaisseet kaivosmiesten keskinäiset yhteenotot Huanunissa lokakuussa 2006 ja yhteenotot Cochabambassa paikallisen kuvernöörin ja presidentin tukijoiden välillä. Huhtikuussa 2007 eteläisessä Tarijassa lähellä Argentiina rajaa kilpailevat ryhmät valtasivat kaasuntuotantolaitokset ja kiistelivät siitä kenen tulisi saada suurempi osuus Margaritan kentän verotuloista.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maasta kasvaa valta, Sven Lindqvist, Weilin+Göös Helsinki 1975, Paino Weilin+Göös Tapiola 1975, ISBN 951-35-1237-1, Alkuteos Jord och makt i Sydamerika (1973) ja myös Jordens gryning (1974), suom. Timo Hämäläinen, s. 109-
  2. Lindqvist, s 114
  3. Lindqvist, s 115
  4. Richard Lapper: Bolivian violence 22. huhtikuuta 2007. FT.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)