Chacon sota
Sivulta puuttuu | Chacon sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||||
|
|||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Mcal. José Félix Estigarribia |
|||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
Bolivian asevoimat |
Paraguayn asevoimat |
||||||||
.svg){kind=small}
Chacon sota käytiin 1932–1935 Bolivian ja Paraguayn välillä Gran Chacon alueesta, jossa luultiin virheellisesti olevan runsaita luonnonvaroja, etenkin maaöljyä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Syvällä sisämaassa sijaitseva alue on harvaan asuttu, mutta sen läpi virtaavan Paraguayjoen hallinnan uskottiin antavan sisämaavaltiolle pääsyn Atlantille. Tämä oli erityisen tärkeää Bolivialle, joka oli menettänyt yhteyden merelle hävittyään Tyynenmeren rannikon Chilelle Tyynenmeren sodassa 1883.
Maaöljyn löytyminen Andien juurelta sai aikaan villejä spekulaatioita siitä, että myös Chacossa sijaitsisi rikkaita öljyvaroja. Standard Oil etsi öljyä Bolivian tukemana ja Shell Oil Paraguayasta käsin.[1]
Kansainvälisessä sovittelussa Bolivia väitti alueen kuuluneen alkuperäiseen Espanjan provinssiin, jonka pohjalta Bolivia oli perustettu. Paraguay taas aloitti alueen hyödyntämisen yerba maten kasvatukseen, ja alueen pieni guaraní-alkuperäisväestö oli sukua Paraquayn omalle väestölle. Paraguay oli myös menettänyt puolet alueestaan Brasilialle ja Argentiinalle kolmoisliiton sodassa 1864–1870, eikä halunnut menettää ainutta vakaata tulonlähdettään.
[muokkaa] Sota
1920-luvun rajariidat muuttuivat avoimeksi sodaksi 1932, kun Bolivian armeija hyökkäsi presidentti Daniel Salamancan käskystä paraguaylaiseen tukikohtaan Vanguardiassa. Salamanca luotti siihen, että Bolivian suuremmat, paremmin varustetut ja saksalaisten kouluttamat joukot voittaisivat sodan helposti. Hän hyökkäsi maansa talousvaikeuksista huolimatta.[1]
Sota oli katastrofi molemmin puolin. Bolivian eurooppalaisperäinen eliitti määräsi alkuperäisväestön aseisiin, vaikka viimeksimainitulla ei juurikaan ollut kiinnostusta sotia kansallisvaltion puolesta. Paraguayssa sen sijaan onnistuttiin nostattamaan isänmaallista innostusta myös mestitsiväestön keskuudessa. Paahteisen ja rutikuivan Gran Chacon maasto- ja sääolosuhteet olivat erittäin ankarat, ja varsinkin Bolivian armeijan sotilailla, jotka enimmäkseen olivat vuoriston intiaaneja, oli vaikeuksia sopeutua siihen. Sodan 100 000 uhrista suurempi osa kuoli malariaan ja muihin sairauksiin kuin taisteluihin.[2] Sota vei myös molempien maiden jo valmiiksi hauraat kansantaloudet perikadon partaalle.
Vaikka Paraguayn väkiluku oli vain kolmannes Bolivian väkiluvusta (880 000 vastaan 2 150 000), sen onnistui sissisodalla voittaa useimmat taistelut. Bolivian ylipäällikkö, saksalainen kenraalimajuri Hans Kundt, epäonnistui sodan johtamisessa. Paraguay sai tukea ja aseita Argentiinasta ja onnistui käyttämään heikompaa aseistustaan tehokkaammin kuin Bolivia uudempaa ja kalliimpaa. Paraguaylaiset käyttivät radioyhteyksissään guaranín kieltä, jota bolivialaiset eivät ymmärtäneet. Bolivian kenraalit kyllästyivät sodan kulkuun ja syrjäyttivät 27. marraskuuta 1934 presidentti Salamancan korvaten hänet varapresidentillään José Luis Tejada Sorzanolla.[1]
Kun aselepo solmittiin 14. kesäkuuta 1935, Paraguayn joukot pitivät hallussaan suurta osaa alueesta. Tämä tunnustettiin Argentiinassa 1938 solmitussa rauhassa, jossa Paraguyay sai noin 3/4 alueesta. Muutamien vuosien etsinnän jälkeen todettiin, että alueelta ei löydy öljyä.
[muokkaa] Jälkimainingit
Keskiluokkaiset bolivialaiset pettyivät nopeaan häviöön sodassa, joka johti perinteisen valtajärjestyksen hylkäämiseen ns. Chacon sukupolven (Generación del Chacon) myötä[1] ja lopulta vuoden 1952 Movimiento Nacionalista Revolucionarion johtamaan vallankumoukseen.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chacon sota Wikimedia Commonsissa- American studies Valokuvia ja linkkiluettelo
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
