Tiwanaku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinaisten Bolivian Intiaanien rakentamasta nyt hylätystä Tiwanakun kaupungista löydetty patsas.

Tiwanaku eli Tiahuanaco on muinainen hylätty intiaanikaupunki Boliviassa Titicacajärven rannalla 4 000 metrin korkeudessa. Sieltä on löydetty runsaasti kivisiä rakennelmia ja kiviveistoksia, muun muassa kuuluisa Auringonportti. Tiwanaku kukoisti ennen inkoja, ja siitä ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä. Tiwanaku oli arkeologien mukaan aikoinaan suuren, laajenemishaluisen valtakunnan keskus.

Suurimmillaan Tiwanakun valtio oli noin vuosina 500–900 jaa., jolloin kaupungista tuli valtava suurvallan keskus. Samoihin niin sanotun keskihorisontin aikoihin pohjoisessa kukoisti Wari-valtio. Tiwanakun kaupungissa saattoi asua jopa 30 000–60 000 asukasta[1]. Joittenkin mukaan Tiwanakun olisivat rakentaneet alueella nykyään asuneet urut, puquinat tai aimarat, mutta varmaa tämä ei ole. Alueen talous perustui perunaan ja muihin kasveihin, maissi ei kasva näin korkealla. Myös laaman paimentaminen oli Tiwanakun elinkeinoista tärkeä. Tiwanaku laajeni vuoden 500 jälkeen suurvallaksi, joka hallitsi koko Keski-Andien ylätasankoa, Altiplanoa. Tiwanaku romahti vuoden 1050 tienoilla. Arkeologit eivät tiedä romahduksen syytä. Todennäköisin syy on kuivuuden aiheuttama sadon menetys.

Tiwanakun rauniot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiwanakun rauniot.
Tiwanakun "Auringonportti".
Tiwanaku näkyy kartassa Titicacajärven eteläpuolella.

Tiwanakun rauniot kattavat jopa yli 4–6,5 km²:n alan, ja siellä asui aikoinaan ehkä 15 000–30 000 ihmistä, mutta joidenkin arvioiden mukaan jopa 40 000–60 000 asukasta. Tiwanakun keskusta oli aikoinaan niemekkeellä jonka ala oli noin 50 ha eli 500 × 1 000 m[2].

Paikassa on nähtävissä vaikutteita vanhasta perulaisesta kulttuurista: temppeli ja pyramidi on paikan keskus. Kiviarkkitehtuuri on huolellista. Paikka tunnetaan monista massiivisista kivirakennelmistaan.

Tiwanakun huomiotaherättävin rakennelma on hieman puoliristiä ylhäältä katsoen muistuttava Akapanan pyramidi, jonka vieressä on Kalasasayan temppeli[3]

Kalasasayan temppeli on jopa 6 metrin korkuisista kivistä koottu valtava neliömäinen kivirakennelma mitoiltaan 129 × 119 m. Sen sivuilla on isoja monoliitteja säännöllisin välimatkoin ja kulmakivet ovat kaikkein suurimpia.

Kalasasayan temppelin edessä sinne vievien portaiden alla on maahan upotetun kentän (Temple Semisubterraneó) seinissä ulkonevia kivipäitä, joiden arvellaan liittyvän uhrausrituaaleihin. Kentän keskellä on suuria obeliskeja. Niin sanotun Bennett-monoliitin korkeus on 7,3 metriä. Kenttä on noin 2 metriä maanpinnan alla ja sen mitat ovat 28 × 26 metriä. Tästä maanalaisesta tasanteesta vie jokeen vesikanavia.

Upotettu temppeli on saatettu pyhittää Mama Cochalle tai Paca Mamalle, veden ja/tai maan jumalattarelle. Kalasasya ja Akapana ovat omistetut ehkä vuoren ja taivaan jumalille. Nämä jumaluudet olivat olemassa jo Chavin-kaudella ja aikaisemminkin.

Puma Punku -pyramidi on rakennettu ehkä 600-luvulla, jolloin Akapana hylättiin. Puma Punku on T:n muotoinen, kolmiportainen rakennelma. Se on kivikasvoja täynnä oleva tasanne, jonka korkeus on 5 metriä ja seinien pituus 150 m.

Korokkeen päällä on puoliksi maanalainen temppelikenttä vesijohtojärjestelmineen. Upotetun alueen itäpuolella oli temppeli, jonne pääsi aikoinaan Auringon portista, joka esittää ehkä ukkosen jumalaa Tunupaa tai Illapaa (ei Viracocha-luojaa niin kuin on monesti väitetty). Jotkut monoliiteista muistuttavat varhaisemman Chiripa-kauden monoliitteja. Kalasasayan sisäänkäynnillä seisoo patsas, jonka korkeus on noin 3,5 metriä, Ponce-monoliitti. Monoliittipatsaiden korkeudet vaihtelevat 1,5–7,6 metriin. Putuni oli palatsikompleksi Kalasasayan lähellä.

Akapanan kuusiportaisen pyramidin sivun pituus on 203 × 192 metriä ja korkeus 17 metriä. Pyramidin huipulla oli jokin rakennelma. Pyramidin sisus on maata, kuori kiveä jonka päällä on saattanut olla ainakin joissain paikoissa metallilevyjä. Pyramidin kivet on liitetty yhteen kuparitapeilla ja sen sisällä oli tunneleita. Portaat veivät itäpuolelta pyramidin huipulle. Jotkut sen rakentamiseen käytetyt hiekkakivi- tai andesiittilohkareet painoivat 100 tonnia.

Auringonportin Kalasasayan temppelistä löytyy myös Munkki-patsas.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temppelien perusteella tehtyjä arvioita Tiwanakun jumalista. Nämä jumalat ovat yleisandista kulttuuriperintöä ja esiintyvät Chavinin, Pucaran ja Chiripan kulttuureissa[4]

  • Veden ja maan jumala (vesi- tai maaäiti, Mama Cocha, Pacha Mama) puoliksi maanalainen temppeli
  • Vuorten, taivaan jumala maskuliininen, Kalasasya, Akapana
  • Auringon portin keskushahmo: usein väitetään Aurinko, Viracocha mutta lienee vuoren, ukkosen ja tulen jumala tunupa.

Ilmasto, elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Pazin ilmastodiagrammista näkyy Tiahuanacon seudun viileys.

Tiwanakun mainitsee eurooppalaisista espanjalainen kronikoitsija Cieza de Leon. Tiwanaku sijaitsee Titicacajärven eteläpuolella 72 km nykyisestä La Pazin kaupungista länteen Andien ylätasangolla, Altiplanolla. Koordinaatit ovat 16°33'17 S, 68°40'24 W. Altiplano on 700 × 200 km mittainen alue läntisten ja Keski-Kordillieerien välissä. Titicacajärvi on 3 810 m korkeudessa oleva[5] 8 300 km² alainen järvi. Sen vedessä on hieman suolainen maku, mutta sen vettä pidetään lähinnä makeana. Se on maailman korkein purjehduskelpoinen järvi. Se leudontaa kylmän ja viileän ylängön ilmastoa. Titicacajärven ympäristö on kosteaa aluetta. La Pazissa sataa noin 800 mm/v mikä riittää hyvin viljelylle. Titicacajärven ympäristön ilmasto on viileää tierra frian ilmastoa, jossa vuotuiset lämpötilanvaihtelut ovat pienet, mutta vuorokautiset suuret. La Pazin tammikuun keskilämpötila on 10 °C ja heinäkuun 7 °C. Tammikuussa on päivällä 18 °C ja yöllä 6 °C. Heinäkuussa on päivällä 17 °C, mutta yöllä 1 °C. Talvi on kesää sateisempi[6]. Pakkasäitä on 250–300 vuodessa[7].

Elinkeinoja olivat muun muassa kalastus, linnustus, viljely ja laaman ja alpakan paimentaminen. Titicacajärven ympäristö on kostea ja viljelykselle sopiva toisin kuin esimerkiksi kuiva Yungasin alue.

Titicacajärvellä liikuttiin kaisla-aluksilla, joissa oli ainakin inkojen aikaan purje. Titicacalla kasvavaa kaislaa sanotaan totoraksi.

Tiwanakun maatalous pohjautui muun muassa perunaan, koska maissi ei kasva näin korkealla. Muita ylätasangon kylmää ilmastoa sietäviä viljelykasveja ovat oca, ulluco/olluco, quinoa (kinoa), cañihua, mashwa. Laaman ja alpakan lisäksi syötiin mm kasvatettujen marsujen lihaa. Peruna säilyy pitkiä aikoja kuivatettuna ja jäädytettynä. 10. vuosisadalla ilmestyivät tänne ensimmäiset viljelyterassit, mutteivät olleet merkittäviä.

Kastelukanavien avulla toimiva viljely oli olennainen. Waru warut tai camellonit olivat ojitettuja peltoja.[8] Oli muun muassa terassiviljelyä ja cochia, pieniä keinojärviä viljelysten kasteluun, eräänlaisia upotettuja puutarhoja. Suka kollu -menetelmässä tehtiin suuria penkkejä ja vesi ohjattiin penkkien väliin lämpiämään päiväksi. Yöllä lämmennyt vesi lämmitti peltoa. Peltoja lannoitettiin muun muassa ulosteilla, levällä ja kasvinjätteillä. Viljelykset ulottuivat satojen neliökilometrien alueelle. Suka kollu -menetelmän pahin heikko kohta on vedenkorkeuden säätely ja alttius tulville ja varsinkin kuivuudelle.

Koholla olevia peltoja rakennettiin ilmeisesti viemällä maata matalaan veteen.

Tiwanakun kukoistuksen aikoihin Andeilla uskotaan olleen normaalia lämpimämpää ja kosteampaa. Muinainen maatalous tuotti ehkä 2,4 tonnia perunaa hehtaaria kohden, nykyinen tuotanto on lannoitteiden ansiosta paljon isompi. Nykyinen järviviljely, suka kollu, tuottaa jopa 21 tonnia perunaa hehtaaria kohden.

Nykyisten tutkimusten mukaan Tiwanakun kolme päälaaksoa pystyivät elättämään 285 000–1 482 000 ihmistä. Hieman tarkemman arvion mukaan Tiwanakun ympäristön väestö oli 570 000–1 111 500 ihmistä. Tämä on päätelty 19 000 suka kollu -hehtaarista ja nettotuotannosta, joka on välillä 10,65–21 tonnia hehtaaria kohden, ja siitä että tuotannon käyttö on 75 %.[9]

Yöpakkaset ovat yleisiä - Titicacajärven rannoilla. Yöpakkasia lievennetään kastelukanavilla jotka varastoivat perunapenkkien välissä lämpöä kuten kuumavesisäiliö. Koska kadot ovat tavallisia, perunaa kuivataan varastoon.

Tiwanakun aikalaiskulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin Tiwanakun aikalainen on Wari Keski-Perun Andeilla. Tiwanakun aikana vuoristossa oli monta muutakin kulttuuria, muun muassa Pucara ja Recuay. Noin vuosina 400–1000 Recuayn pohjoispuolella oli Marca Huamachuco. Samaan aikaan kukoisti rannikolla Pachacamac eli Lima ja Sicán.

Tiwanakun historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huari- (eli wari) ja Tiwanakukulttuurien vaikutusalueet

Vuosina 5700–1500 eaa. oli Altiplanolla kuivaa, ja Titicacajärvi nykyistä pienempi ja alueen asutus liikkuvaa ja hajanaista[10]. Noin 1500 eaa. ilmasto kostui, ja seudulle syntyi kiinteitä viljelykyliä. Tällöin rannikolla vallitsi alkujakson keraaminen kulttuuri. Kosteus mahdollisti tehokkaan viljelyn, ja sen vaihteluilla oli merkitys alueen kohtaloihin.

Tiwanakun alkuvaihetta sanotaan muodostavaksi tai talonpoikaiseksi vaiheeksi, silloin keskus oli pieni maanviljely-yhdyskunta tai näiden joukko. Alkuvaiheeseen liittyvät kerrostumat Tiwanaku I ja II, ja jonkin kokoinen keskus alueelle ilmestyi joskus 400&ndash200 eaa. Noin vuonna 1 Tiwanakuun levisi pohjoisesta silloisen johtavan alueellisen keskuksen Pucaran kulttuurin vaikutus, sekä etelästä Chiripan vaikutteita.

Tiwanaku III eli Qyeayan Keyakaudella 100 jaa. - kaupunki alkoi kasvaa. Kalasasayan ja Akapanan rakentaminen aloitettiin[11]. Samaan aikaan kukoistivat Perun rannikon paikalliset kulttuurit, joita oli muun muassa Moche. Joidenkin mielestä seuraava Tiwanakun vaihe syntyi Keyan ja Bolivian Cochabamban Andien itäpuolisten laaksojen Tupurayan vaikutuksesta.[8]

Tiwanaku IV -suurvaltakaudella 350–400 alkaen kulttuuri levisi jonkin matkaa laakson ulkopuolelle. Tiwanakun johtajat alkoivat vallata ympäröiviä alueita noin 350 jaa. Noin 350 jaa. läheinen kilpaileva keskus Pucara romahti. On arvioitu että kulttuuri IV olisi levinnyt pian syntymänsä jälkeen n. 400 Etelä-Peruun, Pohjois-Chileen ja Luoteis-Argentiinaan. Wari olisi levinnyt pian Tiwanakun jälkeen. Noin 400 Tiwanakun vaikutus levisi 45 km päähän Nazacaraan. Titicacajärven pinta oli nykyistä korkeammalla 350–500[12]. Vuoden 600 jälkeen pengerviljely laajeni yli soiden[12].

Noin 600 jaa alkoi uusi vaihe, keskihorisontti. 540–610 oli kuivaa, vuosina 610–650 oli kostea kausi, ja 650–760 taas kuivaa[12]..

Uuden temppelin rakentamiseen liittyvä laajeneminen alkoi voimakkaana noin 600 jolloin Akapana suljettiin ja Puma Punku rakennettiin. Suurvaltakauden eli keskihorisontin aikana Tiwanaku hallitsi koko ylätasankoa, Altiplanoa. Valtakunta ulottui Boliviaan, Etelä-Peruun, Pohjois-Chileen ja Luoteis-Argentiinaan. Pohjoisempana oli Warin valtio, joka oli luultavasti Tiwanakun kilpailijavaltio. Tiwanakulainen vaikutus levisi Pohjois-Chilen Aricaan asti. Jotkut tutkijat ovat väittäneet pohjoisen Warin jo noin 550-700 jaa vallanneen Tiwanakun ja vieneen sieltä työvoimaa rakennustöihin, koska silloin Wariin ilmestyi Tiwanakun arkkitehtuurin piirteitä. Warissa on monia Tiwanakun kulttuurin piirteitä, muun muassa niin sanottu sauvajumala[13]

Tiwanakun suuruudenaika oli Chen Chen-aika Tiwanaku V noin 725–1000 jaa. jolloin Tiwanaku levisi varsinkin itään. Omoon rakennettiin suuri temppeli. Noin 800 jaa. Tiwanaku oli levinnyt koko Titicacajärven ympärille. Näihin aikoihin noin 800–900 Titicacajärven pinta oli nykytasolla[12]. Kosteus mahdollisti viljelyn ja kulttuurin loiston.

Noin 800–1000, jolloin Tiwanakun laajeni eniten, Omoon ilmestyi Tiwanaku-tyylinen temppeli. Tuolloin ilmestyi merkkejä Wari-valtion laajenemisesta Morequan laaksoon. Koko Morequaa Warin ei kuitenkaan saanut valvontaansa. Luultavasti Tiwanaku ja Wari ovat olleet toistensa kilpailijoita.

Mahdollisesti noin 1100[14][15], ehkä jo sata vuotta aiemmin Tiwanaku hylättiin ehkä kuivuuden, keskusvallan romahduksen tai ulkoisen hyökkäyksen takia.

Jossain määrin Tiwanakun ajoitukset ovat kiistanalaisia niin kuin ajoitukset koko Etelä-Amerikassa.

Tiwanakun romahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aimaroiden nykyinen asuma-alue osuu osittain yksiin Tiwanakun kulttuurin löytöalueen kanssa.

Tiwanaku luhistui noin 1050[16], ehkä hieman aiemmin tai myöhemmin. Pienten keskusten määrä kasvoi. Rio Catarin asutus hajaantui aiemmin asumattomalle pampalle pikku kyliin 1150[17]

Arkeologit eivät osaa sanoa Tiwanakun romahduksen syytä. Se saattaa olla esimerkiksi kuivuus, vieraiden kansojen saapuminen tai kapina keskusvaltaa vastaan.

Aiemmin arkeologien suosimasta selityksestä, vieraiden kansojen saapumisesta ei ole löydetty merkkejä[18]. Joidenkin arkeologien mielestä suuri kuivuus selittää parhaiten tiwanakun tuhon[19]. Tiwanakuhan romahti noin 1000–1100, jolloin maailmassa ilmasto viileni ja kuivui laajoilla alueilla. Noin 1040–1450 oli Quelccayan jäätiköllä hyvin kuivaa. Järvenpohjan kairausnäytteessä näkyy vuonna 1100 eloperäisten kerrostumien loppu. Järvi kutistui vuosina 1030–1280[20]. Nämä kaikki ovat merkkejä suuresta kuivuudesta.

Kuivuus hävitti pohjaveden eikä peltojen kasteluun käytetyistä lähteistä tullut enää vettä[21]. Tämä tuhosi pellot, jolloin ihmisille tuli nälkä. Tämä olisi saattanut ajaa kansan kapinaan pappiseliittiä vastaan.

Pohjois-Chilen ja Etelä-Perun Tiwanaku-hautoja ryöstettiin. Arkeologien tutkimusten mukaan ihmisiä siirtyi keskuksesta pieniin kyliin. Keramiikka säilyi samana vielä vuoden 1100 jälkeen.

Tiwanakun seudulle levittäytyi uusi hautaustapa, kiviset chullpa-tornihaudat luultavasti etelästä noin 150–200 vuotta Tiwanakun luhistumisen jälkeen noin 1150–1300. Keramiikka vaihtui noin 1200. Samalla ilmestyi linnoitettuja asuinpaikkoja. Ei osata sanoa, liittyykö tämä suoraan Tiwanakun tuhoon. Chullpien tulo viittaa joka tapauksessa vanhan vallan romahtamiseen. Joidenkin mielestä chullpat levisivät alueella uskonnollisena vaikutteena, ei vieraan kansan vaelluksen kautta.

Tiwanakun luhistettua alueella oli kilpailevia pieniä aimaroiden kuningaskuntia.

Usein on esitetty ajatus, että Tiwanaku olisi ollut maata viljelevien puquina-intiaanien kulttuuri, jonka paimentolaisten, laamaa hoitavien aimaroiden kulttuuri tuhosi. Tiwanakun rakentajiksi on myös veikattu järven saarilla elävän uru-heimon esi-isiä. Uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, että puquinat ja aimarat olisivat asuneet alueella pitkään, ja Titicacajärveä ympäröivä Altiplano olisi ollut näin ollen pitkään monikansainen[16].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suom. Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.
  • Ilmonen A & Talvitie J K: Kultakruunu ja höyhenviitta, Inkat ja heidän edeltäjänsä - Perun kolme vuosituhatta. Tampereen taidemuseon julkaisuja 94, Hämeen kirjapaino Oy, 2001. ISBN 952-9549-62-8, ISSN 0782-3746.
  • Pärssinen M: Andien ihminen. Suomen Madridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6.
  • Ludewig W, Enkama K, Helminen P, Karttunen K: Maailmantieto: Päiväntasaajan Guinea - Saudi-Arabia. Suom. Karttunen K.. Kirjayhtymä, 1980. ISBN 9789512618019.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pärssinen, s. 46
  2. Historialliset kulttuurit, Maria Longhena, Walter Alva, Peru, WSOY, julkaisija ja markkinointi Weilin+Göös Oy, ISBN 978-951-0-32994-8, sivu 202
  3. Archaeological complex Tiwanaku Tiwy.com. Viitattu 20.1.2013.
  4. Ilmonen & Talvitie, s. 153–154
  5. Ludewig W ja muut, s. 24
  6. Ludewig W ja muut, s. 36 taulukko
  7. Ilmonen & Talvitie, sivu 149
  8. a b Ilmonen & Talvitie, s. 148
  9. http://skepticworld.com/ancient-monuments/tiahuanaco.asp [vanhentunut linkki]
  10. Fagan, s. 377
  11. Ilmonen & Talvitie, s. 151
  12. a b c d Fagan, s. 378
  13. Wari (Huari) Inkat ja heidän edeltäjänsä. Tampereen taidemuseo. Viitattu 20.1.2013.
  14. Fagan, s. 379
  15. Tykit, taudit ja teräs, Jared Diamond, s 191
  16. a b Pärssinen, s. 56
  17. Fagan, s. 380
  18. Pärssinen, s. 55–57
  19. http://www.focusanthro.org/essays/libby--03-04.html Exploring Dual Empire Interaction in the Pre-Inca Andean World: The Tiwanaku and Wari States
  20. Fagan 2008, s. 378–380
  21. Fagan 2008, s. 380

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiwanaku.