Inkat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Machu Picchu, inkojen kaupunki Perussa.

Inkat olivat Etelä-Amerikassa asunut intiaanikansa, joka loi sadassa vuodessa Andien vuoristoon suuren valtakunnan, jonka pääosa oli nykyisten Perun ja Bolivian vuoristoalueilla. Valtakunnan pääkaupunki oli nykyinen Cuzco. Inkat puhuivat ketšuan kieltä. He viljelivät maissia, perunaa ja muita viljelykasveja, ja pitivät laamaa ja alpakkaa karjana ja kulkuvälineinä.

Kauppa ulottui laajalle, muun muassa Amazonin sademetsiin. Pääosan taloudesta hoiti valtio, yksityiskauppaa esiintyi vähemmän. Inkoilla ei ollut rahayksikköä. Inkavaltakuntaa hallitsi perinnöllinen ylimystö virkamiehien avulla. Kuninkuus säilyi kuninkaallisessa suvussa. Väestön enemmistö oli maanviljelijöitä. Käsityöläiset tuottivat sekä ylellisyys- että välttämättömyystarvikkeita.

Inkojen uskonto oli monijumalainen, pääjumalana oli auringon jumala Inti. Kuningasta palvottiin auringonjumalan poikana. Toinen inkahallitsijan vanhemmista oli Kuu niin kuin asteekkienkin hallitsija oli Auringon ja Kuun poika[1]. Uskonto palveli valtiota, joka käytti tarvittaessa myös väkivaltaa ja pakkokeinoja valtansa säilyttämiseksi todellisia ja kuviteltuja kapinayrityksiä vastaan.

Väestöä siirreltiin valtakunnan alueelta toiselle, jottei kapinointi olisi niin helppoa. Toisaalta inkat olivat melko suvaitsevia alistamiaan kansoja kohtaan, ja antoivat näiden pitää omat jumalansa, vaikka toivat oman uskontonsa valtaamilleen alueille.

Inkojen armeijat olivat tuhansien, jopa satojen tuhansien miesten vahvuisia. Inkat ehtivät rakentaa alueella laajoja ja mahtavia kaupunkeja ja tieverkoston, joka kulki laaksojen yli köysistä rakennetuin riippusilloin. Sitä kautta kulkivat lähetit ja armeijat. Inkojen hallitsema alue oli noin 4 000 km pitkä. Arviot inkojen määrästä vaihtelevat kovasti. Erään arvion mukaan inkavaltion alueella asui espanjalaisten tullessa noin 20 miljoonaa ihmistä. Inkoilla ei ollut varsinaista kirjoitusta vaan lähinnä kirjanpidossa käytetty Quipu, solmukirjoitus. Kirjoituksen puuttumisesta huolimatta inkayhteiskunta oli niin monimutkainen, että sitä pidetään yleensä sivilisaationa.

Cuzcoon lienee perustettu pieni inkojen kuningaskunta jo 1200-luvulla. Perustajaksi väitetään Manco Capacia.[2] Silloin Andeilla oli lukuisia pieniä keskenään taistelevia heimoja. Inkavaltion nopea laajeneminen tapahtui Pachacutecin ja Tupac Incan aikana noin 1438–1493. Näihin aikoihin syntyi tyypillinen inkojen rakennustyyli.

Inkavaltio luhistui, kun espanjalainen konkistadori Francisco Pizarro valtasi sen 1532–1533 julmin ottein. Monia inkoja kuoli espanjalaisten surmaamina ja varsinkin heidän mukanaan tuomiin sairauksiin, joihin intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä. Inkat kapinoivat espanjalaisvaltaa vastaan 1570-luvulle asti käyden vuoristossa sissisotaa espanjalaisia vastaan. Inkakapinoita nousi tämän jälkeenkin, joista viimeisin oli Tupac Amaru II:n johtama, 1780-luvulla espanjalaisten kukistama.

Kuuluisin inkakaupunki on Machu Picchu, joka säilyi konkistadorien tuholta vaikeapääsyisyytensä ansiosta. Hiram Bingham löysi koskemattomana säilyneen Machu Picchun vasta vuonna 1911.

Inkojen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkavaltio laajeni Andeilla eniten 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa.
Pääartikkeli: Inkojen historia

Ennen inkoja kukoisti Perun Andeilla lukuisia kulttuureja. Perun rannikon jokilaaksoihin oli syntynyt suuria asutuskeskuksia jo noin 2200 eaa mennessä. Ne elivät kasteluun pohjautuvalla viljelyllä ja kalastuksella. Niissä rakennettiin suuria temppeleitä ja asutuskeskuksia.

Noin 1500 eaa rannikon maata viljelevä kyläkulttuuri levisi tänne tulevan pääkaupungin Cuzcon laaksoon. Noin 850–200 eaa. seudulla vaikutti Chavinkulttuuri, joka oli joko uskonnollinen perinne tai yhtenäinen valtio. Tätä ei osata löydöistä sanoa. Noin 100 jaa syntyi suuria päällikkökuntia, joissa keskuskylät johtivat pienempiä kyliä. Noin 500–1000 jaa. Warin valtion vaikutus levisi lopulta Cuzcon laaksoon asti. Warin valtio luhistui tuntemattomasta syystä, ja Cuzcon lähiseuduilla asui inkojen perimätiedosta ja arkeologisista löydöistä päätellen monia heimoja.

Inkavaltio sai alkunsa ilmeisesti pienistä, erillisistä intiaaniheimoista, jotka omaksuivat vähitellen yhteiseksi kielekseen ketšuan. Valtion varhaisvaiheet ovat hämärän peitossa. Legendojen mukaan inkat olivat lähtöisin Titicacajärven Titicacasaarelta, missä ensimmäinen inka Manco Cápac astui esiin luolasta ja avioitui sisarensa Mama Occlon kanssa.[3] Pariskunnalla oli jumalallinen tehtävä: kulkea pohjoiseen ja asettua asumaan sinne, mihin kultainen sauva uppoaa. He kävivät useissa paikoissa ja saapuivat lopulta Cuzcoon. Siellä sauva upposi maahan. He asettuivat sinne, ja Manco Cápac opetti miehiä muokkaamaan maata, rakentamaan kanavia ja järjestämään asioita. Mama Ocllo opetti naisia kutomaan, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan lapsista. He toivat mukanaan rauhan, kulttuurin, taiteet ja auringonjumala Intin, joka tarjosi kansalle lämpöä ja voimaa.[4]

Cuzcosta tuli vähitellen ketšuankielisten heimojen johtava keskus, joka alkoi laajentaa vaikutuspiiriään naapurikansojen alueille 1100-luvulla. Inkojen valtakunnan ensimmäiset hallitsijat olivat myyttisiä hahmoja, joiden historiallisuudesta ei ole varmuutta, mutta Cuzcon kaupunkivaltio alkoi joka tapauksessa 1200-luvulla laajentua entistä aggressiivisemmin ja alisti kaikki ympäröivän laakson kansat valtansa alle.[3] Vasta Viracocha Inca -nimisen hallitsijan historiallisuudesta ollaan jotakuinkin varmoja. Näinä aikoina Andien ylängön heimot taistelivat keskenään ylivallasta. Vahva inkahallitsija Pachacutec ja hänen sotapäällikkönsä aloittivat suuret valloitusretket. Näitä jatkoi hänen seuraajansa ja kanssahallitsija Tupac Inca, ja sitä seuraava Huayana Capac ulotti inkojen vallan Chileen asti. 1500-luvun alussa inkavaltioon levisi Keski-Amerikassa käyneiden kauppiaitten mukana eurooppalaisten tuomia intiaaneille tappavia tauteja. Kun Huayana Capac kuoli, inkavaltiossa puhkesi kolme vuotta kestänyt tuhoisa vallanperimyssota veljesten Huascarin ja Atahualpan välillä. Lopulta Atahualpa voitti sodan, Huascar joutui vangiksi. Vallananastaja Atahuallpa tappoi monia Huascarin suvusta säästäen kuitenkin tämän itsensä.

Vuonna 1532 Francisco Pizarron johtamat espanjalaiset valloittajat, konkistadorit, saapuivat valloitus- ja löytöretkillään nykyisen Perun alueelle. Espanjalaiset menestyivät hyvin taistelussa inkoja vastaan juonikkuutensa, rohkeutensa, häikäilemättömyytensä ja raudasta valmistettujen teräaseiden sekä tuliaseiden turvin. Heitä auttoivat inkavaltiota vihaavat intiaanit ja taudit, jotka he toivat mukanaan.

Espanjalaiset onnistuivat saamaan Atahualpan vangiksi Cajamarcan väijytyksessä, jonne tämä houkuteltiin tapaamaan espanjalaisia muka rauhanomaisesti. Espanjalaiset järjestivät Cajamarcassa todellisen verilöylyn surmaten satoja aseettomia intiaaneja aukeilla, jonka ulospääsytiet tukkivat. Näin espanjalaiset valloittivat inkavaltakunnan raa'asti, kiduttaen ja tappaen armotta inkoja. Espanjalaisia kiinnosti inkavaltiossa kulta ja halu saada uusia siirtomaita. Inkoja he pitivät ei-kristittyinä paholaisen lapsina. Jo aikalaisetkin arvostelivat espanjalaisten toimia valtaamillaan alueilla. Atahualpasta kiristettiin inkakansalta suuret kultalunnaat, mutta sen sijaan että Atahualpa olisi vapautettu, hänet päätettiin teloittaa ja lopulta kuristettiin.

Eurooppalaiset taudit surmasivat intiaaneja, joilla ei ollut vastustuskykyä niitä vastaan. Espanjalaisten harjoittamat julmuudet Perussa nostattivat monet intiaanit kapinaan. Silti monet inkoja vastustavat intiaanit pysyivät espanjalaisten liittolaisina. Andien alue pysyi pitkään levottomana, ja inkavaltion valloittaja Pizarrolla oli parempi jalansija Perun rannikolla.

Espanjalaisten Atahualpan tilalle nostama inkahallitsija ja joukko muita inkoja pakeni syrjäisille seuduille, missä kyti vielä jonkun aikaa toivo valtakunnasta.

Inkat yrittivät vielä pariin otteeseen kapinaa, mutta ne kukistettiin nopeasti. Viimeinen kapinoinut inkahallitsija, Tupac Amarú mestattiin 1572, ja valtakunnan historia päättyi. Inkojen kapinointi jatkui hajanaisena tämän jälkeenkin. Viimeiseksi jäänyt inkakapina alkoi 1780 Tupac Amaru II:n johtamana. Espanjalaiset onnistuivat kuitenkin vangitsemaan hänet ja Tupac Amaru II teloitettiin julmasti Cuzcossa vuonna 1781. Kapina saatiin tukahdutettua lopullisesti 1782. Samoihin aikoihin Tupac Katari johti vastaavanlaista kapinaa menestyksettä Boliviassa.

Inkavaltion valtaajien johtaja Pizarro kuoli pian konkistadorien välisissä saaliinjakoa koskeneissa välienselvittelyissä, samoin kuin hänen riitakumppaninsa Almagro.

Inkojen yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkahallitsijalla oli päässä kultainen kruunu.

Inkavaltiota johti jumalkuningas Sapa Inca. Kuninkuus oli käytännössä perinnöllinen. Seuraavaksi tulivat kuninkaan vaimot. Kuningasperheen jälkeen seuraavaksi mahtavimpia olivat armeijan komentaja ja ylipappi.[5]

Valloittajakuningas Pachacutecista lähtien inkavaltio oli neljän alueen liittovaltio, Tawantinsuyu eli Tahuantinsuyu, kirjaimellisesti kääntäen "Neljä aluetta". Nämä neljä aluetta olivat luoteinen Chinchay Suyu, koillinen Anti Suyu, lounainen Kunti Suyu ja kaakkoinen Qulla Suyu. Jokaisella alueella oli oma uskonnollinen ja poliittinen johtonsa. Yhtä aluetta johti kuvernööri ja korkeimmat virkamiehet. Näiden neljän alueen johtajat olivat Sapa incasta, ylipapista ja armeijan ylipäälliköstä seuraavia vallankäytössä, ja olivat lähinnä sotilasjohtajia. On monesti väitetty, että Sapa Incaa seuraava vallankäyttäjä olisi ollut jonkinlainen neuvosto, muttei tätä kyetä näyttämään toteen. Tulevien inkajohtajien piti käydä inkojen eliittikoulu, jossa opiskeltiin muun muassa valtion hallintoa, matematiikkaa ja uskontoa.

Pienemmässä mittakaavassa inkavaltio käsitti noin 90 paikallisaluetta, joita johti paikallisjohtaja tukuyrikuq, joka johti yleensä jotakin kaupunkia lähiympäristöineen. Arvoasteita oli tästä alaspäin muun muassa 10 000:n ja 1000:n johtaja aina 10:n johtajaan asti. Inkojen valtio koostui lopulta noin sadasta etnisestä ryhmästä, joita yhdistivät vain jotkut kulttuuripiirteet. Tästä syystä uskontoa on pidetty eräänä inkavaltiota lujittavista tekijöistä.

Inkojen sosiaalisen vuorovaikutuksen perusyksikkö oli perhe. Hyvin tärkeä merkitys oli samasta kantaisästä polveutuneiden perheiden muodostamalla sukuyhteisöllä ayllulla.[5]

Inkavaltion alueella asui espanjalaisten tulon aikoihin ehkä 20 miljoonaa intiaania. Arviot inkojen alkuperäisestä väkiluvusta vaihtelevat suuresti, koska suurin osa, 60–95 % kuoli espanjalaisten tuomiin isorokkoon ja tuhkarokkoon, joihin intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä.

Inkojen hierarkiassa ylinnä olleen kuningasperheen alapuolella olivat aateliset, jotka olivat joko perinteisiä aatelisia, tai aateloituja. Esimerkiksi valloitettujen alueiden päälliköitä aateloitiin. Tavallinen kansa oli velvollinen tekemään työtä verona valtiolle. Valloitettujen alueiden kansalaiset olivat hierarkiassa alhaalla, mutta kaikkein alimpana olivat palvelijat ja orjat. Inkojen jälkeläiset eivät riittäneet valtion hallintoon, ja niinpä 13 vuoden ikäisistä valittiin kyvykkäimmät virkamieskouluun, ja muista tuli maanviljelijöitä ja käsityöläisiä omassa ayllussaan, sukuyhteisössään. Jotkut työläiset kuten kuninkaalliset kutojat ja kultasepät olivat hyvin arvostettuja, mutteivät saaneet aatelisarvoa. Inkojen keskusjohtoista yhteiskuntaa on sanottu sosialistiseksi tai esikommunistiseksi. Mutta myös vaihtokauppaa toreilla esiintyi.

Inkojen talous ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkojen tyypillisiä kivitaloja Macchu Picchussa. Katot ovat lahonneet pois ajat sitten.
Inka, jolla on kädessään quipu, solmukirjoitus.

Inkojen talous pohjautui pääosin maataloudelle ja karjanhoidolle. Inkat viljelivät muun muassa perunaa, maissia, bataattia, chilipippuria, puuvillaa, ja pähkinöitä, yhteensä noin 70 eri kasvilajiketta. Vuoristoon rakennettiin porrasmaisia terassiviljelmiä. Päätyökalu pellolla oli hyvin vanhaa perua ollut kaivukeppi, auraa ei tunnettu. Varsinaista verovelvollisuutta ei ollut, sen sijaan oli työvelvollisuus mita, jonka laji ja määrä riippuivat iästä, terveydestä ja sukupuolesta. Vastavuoroisesti valtio antoi tavalliselle maanviljelijälle tarvittaessa vaatteita, työkaluja ja esim. ruokaa nälänhädän sattuessa. Inkojen perusruoka oli peruna.

Viljaa ja muita ruokakasveja varastoitiin huonojen vuosien varalta peltojen lähellä oleviin valtion omistamiin varastoihin. Valtion lisäksi tavallinen kansa oli velvollinen tekemään töitä papistolle ja miesten täytyi osallistua asepalveluun ja sotaretkiin määrättäessä. Vallatuilla alueilla siirrettiin väestöä parhaille viljelymaille. Maissista tehtiin alkoholipitoista juomaa. Kokan lehtiä pureskeltiin tuskan ja nälän poistamiseksi. Laama ja alpakka kuljettivat tavaroita ja niistä saatiin lihaa ja villaa. Villivikunjasta saatiin hienoa turkista. Inkat rakensivat satulakattoisten talojensa kivestä tai savesta, ja kattoivat ne puulla ja hyvin paksulla ruokokerroksella. Taloissa ei ollut huonekaluja.

Vaikka inkoilla oli teitä, he eivät tunteneet pyörää. Metallinkäsittely, saviastioiden tekotaito ja kudonta oli kehittynyt aikoja ennen inkoja, ja inkat veivät pääkaupunkiinsa valtaamiltaan alueilta parhaat kultasepät. Inkat eivät osanneet kirjoittaa, mutta he käyttivät muistin apuvälineenä solmukirjoitusta, quipua, jossa voitiin merkitä esim. tavaramääriä ja tavaroiden lajeja.

Inkojen uskonto ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Inkojen mytologia

Inkojen uskonto oli monijumalainen. Muiden yläpuolella oli Auringon jumala Inti, jonka lapsia inkajohtajien sanottiin olevan. Johtavat papit olivat tästä syystä inkakuninkaan sukulaisia. Mutta oli myös monia muita jumalia, jotka olivat kansan suosiossa. Inkojen mailla oli pyhiä paikkoja, joita kutsuttiin nimellä huaca. Ne olivat vuoria, jokia, taistelupaikkoja, kokoontumispaikkoja, edellisten hallitsijoiden vanhoja olinpaikkoja ja niin edelleen. Papit uhrasivat ja rukoilivat huacoissa. Papit toimivat myös muun muassa parantajina. Inkojen vuosikierrossa oli juhlia muun muassa jumalina palvottujen auringon ja kuun mukaan. Ennen auringonjumalan palvontaa merkittävin jumala lienee ollut luojajumala Viracocha.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kari, Risto: Historian ABC. Kaikkien aikojen valtiot, osa 2. Tammi 2001. ISBN 951-31-1094-x

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuohuvassa Etelä-Amerikassa, Toivo Rapeli, Kirjapaja Helsinki 1974, Arvi A. Karisto Osakeyhtiön kirjapaino Hämeenlinna 1974, ISBN 951-621-115-1, s 155
  2. Gary Urton, The History of a Myth: Pacariqtambo and the Origin of the Inkas (Austin: University of Texas Press, 1990).
  3. a b Kari 2001, s. 124
  4. The Inca Empire Discover Peru. The Peru Cultural Society. Viitattu 1.3.2014. englanti
  5. a b Crystalinks.com Inca Civilization (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reino Kero; Alkuperäiset amerikkalaiset
  • Korpisaari, Antti; Kultakruunu ja höyhenviitta : inkat ja heidän edeltäjänsä - Perun kolme vuosituhatta
  • Hammond Innes; Conquistadorit
  • Baumann, Hans; Perun kultaa ja jumalia
  • Göran Burenhult; Ihmisen suku 4: mayoista maoreihin
  • Otavan suuri maailmanhistoria 10, Suuret löytöretket
  • Roaf, Michael: Atlas of Ancient America

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta inkat.
  • Late Horizon - inkojen laajenemista kuvaava flash-esitys (englanniksi)