Kuolemanrangaistus
*Yhdysvalloissa kuolemanrangaistus on määritelty liittovaltion tasolla. Useat osavaltiot ovat kuitenkin poistaneet sen omista laeistaan.
Kuolemanrangaistus on rikoksesta tuomitun henkilön surmaaminen rangaistukseksi. Kuolemanrangaistukseen tuomitseminen ja rangaistuksen täytäntöönpano eli teloitus ovat eri asioita. Muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus ja Suomen perustuslaki kieltävät kuolemanrangaistuksen.[1][2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Kuolemanrangaistusta on aikaisemmin käytetty lähes kaikissa maissa rangaistuksena kaikkein vakavimmista rikoksista, esimerkiksi murhasta ja valtiopetoksesta. Usein teloitus järjestettiin siten, että se synnytti julkista kansanhuvia. Joskus tunnetun rikollisen ruumis jätettiin teloituspaikalle tai ripustettiin näkyvälle paikalle kuten kaupungin portille varoitukseksi. Vielä 1700-luvulla kuolemanrangaistus oli kaikissa Euroopan maissa yleinen rangaistus; muun muassa varkaat voitiin tuomita hirtettäviksi. Koska kuolemantuomio oli yleinen, vakavimmista rikoksista teloitettavat tapettiin usein hitaalla ja tuskallisella tavalla.
Kuolemanrangaistusta on käytetty myös armeijoissa sodan aikana yleisesti kurinpitokeinona; sotaoikeudet ovat usein langettaneet kuolemanrangaistuksia muun muassa pelkuruudesta, niskoittelusta, karkuruudesta ja kapinasta. Myös vakoilijat on ollut tapana teloittaa kiinni saataessa.
Nykyajan tunnetuin kuolemanrangaistuksen saanut lienee Irakin entinen diktaattori Saddam Hussein. Hänet teloitettiin 30. joulukuuta 2006 hirttämällä.
Kuolemanrangaistuksen oikeutusta ja tarkoituksenmukaisuutta alettiin 1800-luvun kuluessa yhä enemmän kyseenalaistaa. Kun samaan aikaan vankilaolot järjestettiin Euroopan maissa siten, että vakavimmatkin rikokset voitiin rauhan aikana sovittaa vankeudella, kuolemanrangaistuksen käyttöä vähennettiin voimakkaasti. Muun muassa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kuolemanrangaistus poistettiin rangaistusjärjestelmästä 1900-luvun alkupuolella, joskin Norjassa ja Tanskassa sitä sovellettiin poikkeuksellisesti rangaistuksena muutamista törkeimmistä toisen maailmansodan aikana tehdyistä maanpetoksista (esim. Norjan johtaja Vidkun Quisling).
Nykyisin lähes kaikki länsimaat ja useat ihmisoikeussopimukset ovat kieltäneet kuolemanrangaistuksen. Alaikäisten kuolemantuomiot ovat lähes kaikkialla maailmassa kiellettyjä. Aikaisemmin on alaikäisenä tuomittu muiden muassa yhdysvaltalaiset George Stinney (teloitettiin 14-vuotiaana kahdesta murhasta 1944), James Arcene (teloitettiin 10-vuotiaana tehdystä rikoksesta Arkansas'ssa 1885), Hannah Ocuish (teloitettiin 12-vuotiaana 6-vuotiaan tytön murhasta 1786) ja Thomas Graunger (teloitettiin 16-vuotiaana 1642). Kansainvälistä näkyvyyttä saivat myös raiskauksesta tuomittujen homoseksuaalien Mahmoud Asgarin ja Ayaz Marhonin teloitukset Iranissa vuonna 2005.
[muokkaa] Etyj-maat
Muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus kieltää kuolemanrangaistuksen, ja lähes kaikki Euroopan valtiot ovat poistaneet sen käytöstä. Etyj eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on merkittävä alueellinen turvallisuusjärjestö, jota Euroopan unioni pitää yhtenä ihmisoikeuspolitiikan keskeisistä toimijoista. Etyj:n 55 osanottajavaltiosta vain kolme – Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Yhdysvallat – sallii kuolemantuomion.[3]
Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä ei pidetä virallista tilastoa teloituksista. Yhdysvalloissa toimeenpantiin vuonna 2004 yhteensä 59 teloitusta: 23 Texasissa, 7 Ohiossa, 6 Oklahomassa, 5 Virginiassa, 4 Pohjois-Carolinassa, 4 Etelä-Carolinassa, 2 Floridassa, 2 Alabamassa, 2 Georgiassa, 2 Nevadassa, 1 Arkansasissa ja 1 Marylandissa.
Kuolemantuomio on kielletty Yhdysvaltain 14 osavaltiossa: Alaskassa, Havaijissa, Illinoisissa, Iowassa, Länsi-Virginiassa, Mainessä, Massachusettsissa, Michiganissä, Minnesotassa, New Jerseyssä, Pohjois-Dakotassa, Rhode Islandissa, Vermontissa ja Wisconsinissa. Yhdysvalloissa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano oli keskeytyksissä vuosina 1967–1976, kun korkein oikeus oli arvioinut kuolemanrangaistuksen "julmaksi ja epätavalliseksi" ja siten perustuslain vastaiseksi. Lakeja ja tulkintaa on sittemmin muutettu, ja kuolemanrangaistus otettu jälleen käyttöön. Kaksoismurhasta tuomittu Kenneth Lee Boyd oli tuhannes teloitettu vuoden 1976 jälkeen. Hänet teloitettiin myrkkyruiskeella 2. joulukuuta 2005. Vuoden 2004 lopussa kuolemanrangaistusta oli odottamassa 3314 henkilöä, joista 1464 oli muita kuin valkoisiksi luokiteltuja.lähde?
Albaniassa kuolemantuomio on rauhan aikana kielletty, mutta mahdollinen sodan ja hätätilan aikana tehdyistä vakavista rikoksista. Latvia on EU:ssa poikkeus, koska siellä kuolemantuomio on mahdollinen murhasta sota-aikana. EU on aina kuolemantuomiota vastaan.
Kuolemantuomio on mahdollinen, mutta tosiasiallisesti (de facto) kielletty neljässä maassa: Kazakstanissa presidentti sääti kuolemaantuomittujen armahduksesta ja elinikäisestä vankeudesta vuoden 2004 alusta. Säädöstä noudatetaan siihen asti, kunnes kuolemantuomioiden kieltäminen saadaan ratkaistuksi. Kirgisian perustuslaki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta presidentti on antanut useita perättäisiä armahdussäännöksiä. Tadžikistanin laki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta 30. huhtikuuta 2004 lähtien presidentin armahdus on mahdollistanut tilalle 25-vuotisen vankeuden. Venäjän laki sallii ampumisen, mutta presidentti on armahtanut vuodesta 1996. Kuolemantuomion tilalle on määrätty 25 vuotta vankeutta. Vuonna 2009 Venäjän perustuslakituomioistuin kielsi kuolemantuomion.[4]
[muokkaa] Muualla
Nykyään eniten teloituksia toimeenpannaan Kiinassa, väkilukuun suhteutettuna määrän arvellaan olevan suurin Singaporessa. Teollisuusmaista (OECD) kuolemantuomiota käytetään Yhdysvalloissa, Japanissa ja Etelä-Koreassa.
Vuonna 2004 eniten teloituksia tapahtui Kiinassa, arviolta 3400, ja seuraavaksi eniten Iranissa, 159, Vietnamissa, 64 ja Yhdysvalloissa, 59.[5]
Viimeisin kuolemantuomioita täytäntöön pannut Euroopan neuvoston maa on Ukraina. Ukrainassa teloitukset olivat valtionsalaisuuksia, joista ei tiedotettu edes omaisille eikä niistä annettu lukuja julkisuuteen. Vuonna 1996 Ukrainassa teloitettiin Amnestyn mukaan 176 ihmistä. Tuona vuonna enemmän ihmisiä teloitettiin vain Kiinassa. Teloitukset suoritettiin pistoolinlaukauksella päähän.
[muokkaa] Suomessa
-
Pääartikkeli: Kuolemanrangaistus Suomessa
Historian kuluessa kuolemanrangaistus on ollut käytössä myös Suomessa useiden rikosten osalta. Rauhan aikana kuolemanrangaistus on pantu Suomessa viimeksi täytäntöön 1820-luvulla, myöhemmin sitä on käytetty vain sotien aikana. Vuoden 1889/1894 rikoslaissa oli säädetty kuolemanrangaistus valtio- ja maanpetoksesta sekä murhasta, erityisessä sotaväen rikoslaissa vuodelta 1919 lisäksi törkeimmistä sotilasrikoksista. Vuonna 1949 tehdyn lainmuutoksen nojalla kuolemanrangaistusta ei saanut langettaa eikä panna täytäntöön muulloin kuin sotatilan aikana eikä muualla kuin siinä valtakunnan osassa, joka oli julistettu sotatilaan. Kuolemanrangaistus poistettiin laista lopullisesti vuonna 1972, ja nykyisin se on kielletty perustuslaissakin.
Kuolemanrangaistusta kannattaa Suomessa 29 % (miehistä 36 %, naisista 22 %). Keskustalaisista kuolemanrangaistusta kannattaisi 30 %; kokoomuslaisilla kannatus on 29 % ja vihreillä 28 %.[6]
[muokkaa] Menetelmät
Kuolemanrangaistuksia on toteutettu monilla eri menetelmillä, joista menneisyydessä yleisiä olivat hevosilla repiminen, kivitys, teilaaminen, ristiinnaulitseminen, hirttäminen, seivästäminen ja mestaus. Nämä ovat pääosin väistyneet, kun kuolemanrangaistuksen merkitys yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä on vähentynyt. Nykyisin käytössä olevia menetelmiä ovat hirttämisen lisäksi kaasukammio, sähkötuoli, myrkkyruiskeet ja ampuminen. Joissain maissa myös kivittäminen on yhä käytössä.
[muokkaa] Luettelo valtioista jotka poistivat kuolemanrangaistuksen
Monissa maissa kuolemanrangaistus on säilytetty valtionpetoksesta sodan aikana, vaikka käytännössä se onkin poistettu.[7]
[muokkaa] Katso myös
- Kuolemanrangaistus Kiinassa
- Kuolemanrangaistus Suomessa
- Kuolemanrangaistus Uudessa-Seelannissa
- Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa
- Kuolemantuomio Raamatussa
[muokkaa] Lähteet
- Russell Ash: 10 kärjessä, Helsinki Media, ISBN 951-32-0008-6
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Euroopan ihmisoikeussopimus Finlex. Edita. Viitattu 10.9.2009.
- ↑ Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 Finlex. Edita. Viitattu 10.9.2009.
- ↑ The death penalty in the OSCE area osce.org. OSCE. Viitattu 10.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Kuolemantuomio ei palaa Venäjälle HS.fi. 19.11.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 20.3.2010.
- ↑ Death Penalty: 3,797 executed in 2004 Amnesty.org. 5.4.2005. Amnesty International. Viitattu 10.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Liki joka kolmas hyväksyisi kuolemantuomion HS.fi. 18.11.2006. Sanoma News Oy. Viitattu 10.9.2009.
- ↑ Russell Ash: 10 kärjessä S. 43, Helsinki Media, ISBN 951-32-0008-6
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kuoleman filosofia. Toimittaneet Terhi Kiiskinen ja Sami Pihlström. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 1. Helsinki: Helsingin yliopisto, filosofian laitos, 2002. ISBN 952-10-0522-X
- Terho, Sampo: Silmä silmästä: Kuolemanrangaistuksen historiaa. Jyväskylä: Atena, 2007. ISBN 978-951-796-495-1.
[muokkaa] Linkkejä
- Death Penalty Information Center: Kuolemanrangaistuksen vastainen sivu (englanniksi)
- Pro Death Penalty Webpage: Kuolemanrangaistusta puoltava sivu (englanniksi)
- Death Penalty Quotes (englanniksi)
- Euroopan unioni. (englanniksi)
- Amnesty international. (englanniksi)
- ANCU - American Civil Liberties Union (englanniksi)
- Criminal Justice Legal Foundation (englanniksi)
- Tilastokeskus(suomeksi)
