Latvia

Latvijas Republika Latvian tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Andris Bērziņš Valdis Dombrovskis
Pääkaupunki	Riika (722 485 as.) 56°58′N, 24°8′E
Muita kaupunkeja	Väinänlinna (109 421 as.) Liepāja (85 260 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	64 589 km² (sijalla 123) 1,5 %
Väkiluku (2011)  – väestötiheys  – väestönkasvu	2 204 708 (sijalla 141) 35 / km² -0,597 % (2011)
Viralliset kielet	latvian kieli
Valuutta	lati (LVL)
BKT (2010 arvio)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 106 32,2 miljardia USD 14 300 USD
HDI (2010)	0,769 (sijalla 48)
Elinkeinorakenne	maatalous 4,2 %, palvelut 61,8 %, teollisuus 25,8 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+2 UTC+3
Itsenäisyys – Neuvostoliitosta	Julistautui 18. marraskuuta 1918, tunnustettu 11. elokuuta 1920, uudestaan elokuussa 1991
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: LV lentokoneet: YL
Kansainvälinen suuntanumero	+371
Motto	Tēvzemei un Brīvībai (Isänmaalle ja vapaudelle)
Kansallislaulu	Dievs, svētī Latviju!

Latvian tasavalta eli Latvia (latv. Latvijas Republika eli Latvija) on yksi Baltian maista. Se rajautuu pohjoisessa Viroon, idässä Venäjään sekä Valko-Venäjään ja etelässä Liettuaan. Maan pääkaupunki Riika on Baltian maiden suurin kaupunki. Latvia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Historia

Balttiheimot jäävät saksalaisvallan alle

Nykyisen Latvian alueella on ollut asutusta pian jääkauden jälkeen. Muinaisbalttilaiset saapuivat alueelle kolmannen esikristillisen vuosituhannen alkupuolella. Heidän tullessaan aluetta asuttivat itämerensuomalaiset heimot, joista Latvian liiviläiset polveutuvat ja joilta muinainen Liivinmaa sai nimensä.

Keskiajalle saakka Itämeren rannikko oli tunnettu meripihkasta. Osaksi meripihkakaupan ansiosta Latvia oli osa Pohjois- ja Itä-Euroopan kauppareittejä Euroopan keskeisimmille alueille. Itämeren meripihka tunnettiin muinaisessa Kreikassa ja Roomassa saakka.

Baltit järjestäytyivät heimoittain kuningaskunniksi ensimmäisen vuosituhannen aikana. Niistä muodostui länsirannikolla kuurilaisten, idässä latgallien ja Väinäjoen eteläpuolella seelien eli selonien sekä keskellä Lielupejoen laaksossa semgallien kuningaskunnat. Liiviläiset vetäytyivät Riianlahden rannoille. Semgallit ja latgallit nousivat ajan myötä johtaviksi heimoiksi.

Keskiajalta 1900-luvun alkuun saakka nykyisen Latvian alue oli jakautuneena Liivinmaahan ja Kuurinmaahan, joista Liivinmaa käsitti myös nykyisen Viron eteläosan. Rajana Liivin­maan ja Kuurin­maan välillä oli Väinäjoki.

Vilkkaan kauppareitin ansiosta alkoi alueelle muuttaa saksalaisia kauppiaita 1100-luvun loppupuolella. He toivat mukanaan myös kristinuskon: 1186 perusti munkki Meinhard Väinäjoen varteen Ykskylään (nyk. (latviaksi) Ikšķile) kirkon. Hänestä tuli Liivinmaan piispa, joka kuului Bremenin arkkipiispan alaisuuteen. 1199 Liivinmaan piispaksi nimitettiin Albert von Buxhövden, joka ryhtyi käännyttämään Liivinmaan kansoja. Hän perusti 1201 Väinäjoen suuhun Riian kaupungin, ja hänen johdollaan siellä luotu kalparitaristo eli Liivinmaan ritarikunta valtasi nopeasti koko Liivinmaan ja käännytti sen väestön kristinuskoon. Vuoteen 1230 kristinuskoon oli käännytetty myös Kuurinmaa. 1237 kalparitaristo liittyi saksalaiseen ritarikuntaan. Latvian heimoyhteisöt olivat menettäneet itsenäisen asemansa lopullisesti.

Puolan, Ruotsin ja Venäjän vallan alla

Ritarikuntavaltion hajoaminen 1500-luvulla synnytti valtatyhjiön, jonka täytti ensin Puola. Vuosina 1558–1583 käytiin Venäjän ja sen länsinaapurien, lähinnä Puolan kesken pitkällinen Liivinmaan sota, jonka lopputuloksena Vironmaa joutui Ruotsille, Liivinmaa ja Latgale Kuurinmaan herttuakunnalle. Ruotsi vahvisti asemiaan valtaamalla 1621 Riian, joka samoin kuin koko Liivinmaa liitettiin Ruotsiin Altmarkin rauhassa 1629. Liivinmaan papiston ja virkamiehistön kouluttamiseksi kuningas Kustaa II Aadolf perusti Tarttoon yliopiston 1632.

Saksalaisen ritarikunnan hajoamisen kanssa samanaikaisesti saapuivat Latvian alueelle Keski-Euroopasta uskonpuhdistuksen vaikutukset. Jo 1520-luvulla Riika oli Itämeren länsirannan merkittävin uskonpuhdistuksen keskus. Parissa vuosikymmenessä alueen valtaeliitti omaksui luterilaisuuden. Tosin roomalaiskatolisuus vakiinnutti valta-aseman itäisellä Latgalen alueella.

Strategisesti tärkeä Kuurinmaa kiinnosti sekä Ruotsia että Puolaa, ja ne kävivät sen omistajuudesta sodan 1600–1629. Kuurinmaan herttuakunta jäi kuitenkin Puolan vasalliksi. 1600-luku oli Kuurinmaalle taloudellisen noususuhdanteen aikaa. Herttua Jacob Kettlerin valtakaudella (1642–1682) merenkulku ja kauppa kukoistivat jopa siinä määrin, että Kuurinmaa hankki siirtokunnat Gambiassa ja Tobagossa. Ne kuitenkin menetettiin Jacob Kettlerin kuoltua ja laivaston hajottua.

Koko Raamattu käännettiin latviaksi 1689. 1600-luvun kuluessa alueen väestöstä muodostui hiljalleen yhtenäinen kansakunta ja kulttuuri, jota alettiin kutsua latvialaisiksi (latvieši). Varsinainen kansallinen herääminen tapahtui Latviassa kuten muuallakin vasta 1800-luvulla.

Kuuluessaan Ruotsille oli Riika koko Ruotsin suurin kaupunki. Ruotsi menetti Liivinmaan ja Vironmaan Venäjälle suuressa Pohjan sodassa ja lopullisesti Uudenkaupungin rauhassa 1721. 1772 Puolan jaossa Venäjä sai myös Latgalen alueen ja 1795 Puolan kolmannessa jaossa Kuurinmaan. Sekä Liivinmaa että Kuurinmaa olivat vuoteen 1917 saakka Venäjään kuuluneita kuvernementteja, joista Liivinmaahan kuului myös eteläosa nykyistä Viroa. Lisäksi nykyisen Latvian itäosa kuului Vitebskin kuvernementtiin. Teollisuuden lisääntymisen myötä olot latvialaisprovinssien talous koheni ja väestö lisääntyi nopeasti, niin että Liivinmaan kuvernementti ja Kuurinmaan kuvernementti olivat koko Venäjän imperiumin kehityksen kärjessä. Maatalousväestön olot aluksi kuitenkin heikkenivät maaorjuuden vuoksi. Maaorjuus lakkautettiin Liivinmaalla 1817, Kuurinmaalla 1819 ja Latgalliassa vasta 1861. Maakysymys ratkaistiin niin, että aatelisto säilytti omistusoikeutensa maaorjuuden loputtuakin. Maanosto-oikeuden maatalousväestö sai vasta 1863.

Kansallinen herääminen ja tie itsenäisyyteen

Latvian historia

Liiviläiset Baltit Latgallit Kuurit Semgallit Seelit Baltiansaksalaiset Ristiretket Baltiaan Liivinmaan liitto Liivinmaan ritarikunta Riian arkkihiippakunta Kuurinmaan hiippakunta Vanha Liivinmaa Baltian valtatyhjiö Liivinmaan sota Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta Puolan sota Pohjan sota Suuri Pohjan sota Itämerenmaakunnat Vironmaan kuvernementti Liivinmaan kuvernementti Kuurinmaan kuvernementti Ober Ost Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta (1918) Baltian yhdistynyt herttuakunta Latvian tasavalta Molotov–Ribbentrop-sopimus Latvian päähallintopiiri Ostlandin valtakunnankomissariaatti Latvian sosialistinen neuvostotasavalta Baltian maiden itsenäistyminen 1986–1991 Latvian tasavalta

Kansallinen herääminen alkoi 1800-luvulla myös latvialaisten keskuudessa. 1822 alkoi ilmestyä ensimmäinen latviankielinen sanomalehti Latweeschu Avise, 1824 perustettiin Latvialaisen kirjallisuuden seura ja 1868 Riian latvialainen seura, josta tulee kansallisen toiminnan keskus. 1873 järjestettiin ensimmäiset kansalliset laulujuhlat. 1870-luvulla aletaan Riian teatterissa esittää myös latviankielisiä näytelmiä. Oma osuutensa kansallishengelle on kerätyillä ja julkaistuilla kansanlauluilla (daina) ja kansanrunoudella. 1888 Andrejs Pumpurs julkaisi kansantaruihin pohjautuvan kansalliseepoksen Lačplešis (Karhunkaataja, suom. 1988). Aktiivisimmin kulttuurielämässä toimivat niin sanotut nuorlatvialaiset (jaunlatvieši), jotka vaativat mm. latvialaisille samanlaisia kansallisia oikeuksia kuin muillakin sivistyskansoilla oli. Samalla arvosteltiin saksalaisylimystön ylivaltaa kulttuurielämässä ja politiikassa.

Sosialistiset aatteet valtasivat alaa Latviassa nopeasti 1890-luvulta lähtien, ja ensimmäinen poliittinen puolue maassa olikin Latvian sosialidemokraattinen työväenpuolue 1904. Yhteiskunnalliset paineet ja valtaväestön tyytymättömyys purkautuivat vuoden 1905 vallankumouksessa. Se suuntautui kaupungeissa erityisesti venäläistämistoimia vastaan, maaseudulla taas maata omistavaa saksalaisaatelistoa vastaan. Vallankumouksen yhteydessä esitettiin myös ensi kertaa ajatus latvialaisalueiden yhdistämisestä. Ylimystön vähäiset myönnytykset eivät enää saaneet muutettua yleisen mielipiteen suuntaa, vaan demokratia- ja kansalliset autonomiavaatimukset lisääntyivät.

Ensimmäisen maailmansodan toisena vuonna 1915 Saksa miehitti Kuurinmaan ja loputkin latvialaisalueet 1917. Tsaarin armeijassa palveli latvialainen jalkaväkiosasto, joka kävi ankarimman taistelunsa Riiasta jouluna 1916.

Vuodesta 1917 lähtien latvialaiset alkoivat tavoitella kansallista itsemääräämisoikeutta. Riiassa puolueet perustivat yhteisen demokraattisen rintaman (Demokratiskais bloks). Valkassa perustettiin Latvian väliaikainen kansallisneuvosto (Latviešu pagaidu nacionālā padome), joka päätti 30. tammikuuta 1918 muodostaa riippumattoman ja demokraattisen Latvian valtion sisältäen kaikki latvialaisten asuttamat alueet. 17. marraskuuta demokraattinen rintama ja väliaikaisneuvosto päättivät yhdessä muodostaa parlamentin, Latvian kansallisen neuvoston (Tautas padome), ja seuraavana päivänä se antoi Latvian Kansallisteatterissa Latvian eli ”Lättiläisen Liivinmaan” itsenäisyysjulistuksen. Kansallisneuvoston puhemieheksi valittiin Jānis Čakste ja pääministeriksi Kārlis Ulmanis.

Vuonna 1934 Ulmanis kaappasi vallan, hajotti parlamentin määräämättömäksi ajaksi, kielsi poliittiset puolueet ja ryhtyi hallitsemaan maata diktatorisesti. Presidentti Alberts Kviesisin virkakauden päätyttyä vuonna 1936 Ulmanis otti itselleen perustuslain vastaisesti myös presidentin tehtävät. Ulmanis pyrki diktaattorina lähentämään Latviaa natsi-Saksaan, mutta yritys kariutui Molotov-Ribbentrop-sopimuksen solmimiseen elokuun lopulla 1939. Toisen maailmansodan sytyttyä Latvia julistautui puolueettomaksi.

Latvian neuvostotasavalta

Molotovin-Ribbentropin sopimuksen seurauksena Neuvostoliitto ryhtyi tavoittelemaan Latviaa haltuunsa ja saikin neuvoteltua sotilaallisia tukikohtia alueelle. Neuvostoliitto valtasi maan 17. kesäkuuta 1940, perusti Latvian sosialistisen neuvostotasavallan ja käynnisti laajan terrorin. Latvian liittämistä Neuvostoliittoon johti Nl:n varapääministeri Andrei Vyšinski. Valtionpäämies Kārlis Ulmanis vangittiin ja kuljetettiin Turkmenistaniin, jossa hän menehtyi pari vuotta myöhemmin; hänen tarkka kohtalonsa selvisi vasta Mihail Gorbatšovin kaudella 1980-luvulla. Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti Latvian heinäkuussa 1941. Latvian juutalaisista 90 % tai 80 000 henkeä likvidoitiin vuosina 1941–1942. Sodan loppuvaiheessa perustettiin latvialainen Waffen-SS-joukko, joka taisteli Saksan puolella Puna-armeijaa vastaan. Siihen värvättiin noin 100 000 miestä.

Neuvostoliitto valtasi Latvian takaisin 1944–1945. Latvialaiset taistelivat pitkään Puna-armeijaa vastaan ja vielä 1953 osia maasta oli Puna-armeijan kontrollin ulottumattomissa. Vuoden 1944 jälkeen lähes viidesosa latvialaisista pakeni länteen tai kyyditettiin itään, millä perusteella Neuvostoliitto tuotti maahan siirtolaisia muualta paikkaamaan syntynyttä työvoimapulaa sekä venäläistämään ja neuvostolaistamaan tätä osatasavaltaansa. Vuosien 1951 ja 1989 välillä Latviaan muutti 400 000 henkeä.

Useat länsimaat eivät koskaan tunnustaneet Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, sillä kansainvälisoikeudellisesti ne olivat teoriassa itsenäisiä kaikkien miehitysvuosien ajan.

Latvian tasavalta

Viron ja Liettuan kanssa Latvia käytännössä itsenäistyi uudelleen Neuvostoliiton vallankaappauksen kaaduttua 21. elokuuta 1991.

Vuonna 2004 Latviasta tuli NATO:n ja Euroopan unionin jäsen.

Vuonna 2006 säädettiin tiukka kansalaisuuslaki, joka edellyttää latvian kielen hyvää osaamista.

Latvian valtion talous romahti kansainvälisen pankkikriisin seurauksena. IMF myönsi pelastuspaketin joulukuussa 2008. Tammikuussa 2010 työttömyys nousi kahteenkymmeneen prosenttiin.

Politiikka

Latvian yksikamarisessa parlamentissa Saeimassa on 100 jäsentä, jotka valitaan vaaleissa joka neljäs vuosi. Jäsenet valitaan suhteellisella vaalitavalla ja puolueilla on 5 % äänikynnys. Vaalit järjestetään lokakuun ensimmäinen sunnuntai, viimeksi vuonna 2006. Saeima valitsee presidentin neljän vuoden välein. Ennen vuotta 1997 kausi oli kolmivuotinen. Presidentti nimittää haluamansa ehdokkaan pääministeriksi, joka kokoaa hallituksen. Pääministerin on saatava parlamentin luottamus. Tapa perustuu ensimmäisen itsenäisyyden aikaiseen aikaan.

Parlamentin paikkajako syksyn 1998 vaalien jälkeen:

Puolue	Äänimäärä	Paikkamäärä
Kansanpuolue (Tautas partija)	19,56 %	23
Vihreiden ja maanviljelijöiden liitto (Zaļo un Zemnieku savienība) Latvian maanviljelijöiden liitto (Latvijas Zemnieku savienība) Latvian vihreä puolue (Latvijas Zaļā partija)	16,71 %	18
Uusi aika (Jaunais Laiks)	16,38 %	18
Sopusoinnun keskus (Saskaņas centrs) Kansan sopusoinnun puolue (Tautas saskaņas partija) Latvian sosialistinen puolue (Latvijas Sociālistiskā partija)	14,42 %	17
Latvian ensimmäinen puolue (Latvijas Pirmā partija) ja Latvian tie (Latvijas Ceļš)	8,58 %	10
Isänmaalle ja vapaudelle (Tēvzemei un Brīvībai/LNNK)	6,94 %	8
Ihmisoikeuksien puolesta yhdistyneessä Latviassa (Par cilvēka tiesībām vienotā Latvijā)	6,03 %	6

Suhteet Venäjään

Vuonna 2007 Latvian suhteita Venäjään luonnehdittiin huonoiksi. Venäläisvähemmistö on Latviassa Baltian maista suurin, noin 700 000 henkeä eli lähes 1/3 väestöstä. Venäläisistä noin puolet on Latvian kansalaisia. Venäläisvähemmistön taloudellinen asema on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Virossa. Max Jakobson on väittänyt, että Venäjä käyttää vähemmistön tukemista verukkeena poliittiselle painostukselle.

Paikallishallinnollinen jako

Pääartikkeli: Latvian hallinnollinen jako

Paikallishallinnollisest Latvia jakautuu 110 kuntaan (latv. novadi) ja lisäksi yhdeksän tasavallan tason kaupunkiin (republikas pilsētas), jotka eivät kuulu osana mihinkään kuntaan. Kuntajako on peräisin vuoden 2009 hallinnonuudistuksesta, jossa entisestä lääni- eli piiritasosta luovuttiin kokonaan ja samalla toteutettiin laajoja kuntaliitoksia. Ennen uudistusta maassa oli 26 lääniä, seitsemän erillistä kaupunkia, ja läänien sisällä yli 500 kuntatason yksikköä.

Tasavallan tason kaupungit

Latvian kunnat ja tasavallan tason kaupungit kartalla

1. Daugavpils
2. Jēkabpils
3. Jelgava
4. Jūrmala
5. Liepāja
6. Rēzekne
7. Riika
8. Valmiera
9. Ventspils

Latvian historiallisia maakuntia, joita symboloivat kolme tähteä maan vaakunassa, ovat Kuurinmaa, Liivinmaa ja Latgale

Maantiede

Latvia satelliittikuvassa maaliskuussa

Latvia on alavaa maata, jonka maaperä on jääkauden muokkaamaa moreenia. Myös kalkkikivipitoisia reheviä seutuja on runsain mitoin. Kukkulat halkovat maisemaa. Latvia on korkeimmillaan maan itäosissa, mutta maan korkein kohta, Gaizinkalns, on silti vain 311,6 metrin korkeudella.

Maisemaa koristavat suuret metsät, järvet ja muutamat suot, jotka ovat pääosin keidassoita. Metsiä on maan pinta-alasta noin neljännes ja metsäteollisuus onkin tärkeä teollisuuden ala. Latvian metsät ovat hemiboreaalista sekametsää. Noin 90 % puustosta on havupuita, kuusta ja mäntyä. Näistä kuusi on yleisempi. Toinen puoli puustosta on lehtipuita ja jaloja lehtipuita, enimmäkseen vaahteraa, pähkinäpensasta, tammea, koivua, haapaa, raitaa ja lehmusta. Saarni kasvaa yleisenä kalkkipitoisilla alueilla. Toisin kuin Suomessa, jossa tietyissä metsätyypeissä on vallitsevina, yleisimmin joko kuusi, koivu tai mänty, Latvian metisissä puulajeja on eri metsätyypeissä monimuotoisemmin. Lounais-Latviassa tavataan myös harvinaisina relikteinä pyökkiä ja vesipähkinää.

Järviä on noin tuhat kappaletta. Soita on vähemmän kuin muualla Baltiassa, noin 6 % maa-alasta. Latvian rannikko on kapeaa ja hietikkoista alankoa, Latvian länsiosassa on Kuurinmaan alue, joka on muuta maata korkeammalla. Itäosissa Latgalen ylängöllä on suurin osa Latvian järvistä, jotka ovat kaikki hyvin pieniä. Tärkein joki on Riianlahteen laskeva Väinäjoki. Riianlahti on Latvian luoteispuolella sijaitseva lahti joka on osa Itämerta. Latvian kallioperä on kalkki- ja hiekkakiveä. Kalkki on yksi Latvian kaivannaisista.

Merkittävä osa Latvian pinta-alasta kuuluu erityyppisten suojelualueiden piiriin. Maan suojelualueisiin sisältyy muun muassa neljä luonnonpuistoa, neljä kansallispuistoa, biosfäärialue ja yhdeksän maisemansuojelualuetta.

Katso myös: Luettelo Latvian kansallispuistoista

Talous

Latvian reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1996-2006.

Latvian talous on ollut Euroopan nopeimmin kasvavia talouksia vuoden 2000 jälkeen. Vuonna 2006 BKT kasvoi 11,9 % ja inflaatio oli 6,2 %. Työttömyysprosentti oli 8,5 % eli se pysyi muuttumattomana kahteen edelliseen vuoteen nähden. Työttömyys on kuitenkin lähtenyt laskuun, johtuen osin etenkin Irlantiin ja Isoon-Britanniaan kohdistuvasta muuttoliikkeestä. Yksityistäminen on suurilta saatu päätökseen lukuun ottamatta suuria valtion omistamia energia- ja vesilaitoksia. Latvia on ollut WTOn jäsen vuodesta 1999.

Latvian taloudessa, kuten kaikissa Baltian maissa, on edelleen Neuvostovallan ajalta periytyviä ongelmia. Neuvostoliiton aikaan Latviassa valmistettiin melkein kaikki valtakunnan rautateiden matkustajavaunut, ja puolet puhelimista. Tästä erikoistumisesta on nykyään haittaa.

Latvia on yhä merkittävä maailman matkustajavaunumarkkinoilla. Siellä valmistetaan myös radioita ja jääkaappeja.

Maaliskuussa 1993 Latvia julistautui taloudellisesti itsenäiseksi siirtyessään käyttämään Venäjän ruplan sijaan Latvian ruplaa. Myöhemmin samassa kuussa siirryttiin käyttämään Latvian omaa rahayksikköä, latia.

Maailmalla levinnyt taantuma syksyllä 2008 tuntui Latviassa poikkeuksellisen rajusti. Tätä ennen Latvian talous kasvoi erittäin voimakkaasti, kunnes syksyllä 2008 sen talous ajautui vakavaan laskuun. Maassa mellakoitiin rajuinten sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Helmikuussa 2009 Latvia anoi 7,5 miljardin lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta ja EU:lta. Maaliskuussa työttömyys oli kasvanut 7 %:sta 16,8 %:iin. Työttömyyden kasvu oli tällöin korkeinta koko EU:n alueella.

Riian pörssi on perustettu 1993. Nykyisin sen omistaa OMX.

Merkittävimmät luonnonvarat ovat meripihka, turve, kalkkikivi, vesivoima ja puu.

Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, puutavara, elintarvikkeet ja tekstiilit.

Väestöjakauma

Latvian pääkaupunki Riika.

Latvian suurin väestöryhmä ovat latvialaiset, joita vuoden alussa 2011 asui Latviassa 1 284 194. Suurimmat vähemmistöryhmät olivat venäläiset (556 422), valkovenäläiset (68 174), ukrainalaiset (45 699) ja puolalaiset (45 783). Suuri osa vähemmistöryhmien edustajista on tullut Latviaan neuvostovallan aikana. Kuitenkin valkovenäläiset ja puolalaiset ovat historiallisia vähemmistöjä, kuten myös osa venäläisistä. Historiallisista vähemmistöistä juutalaiset, baltiansaksalaiset ja liiviläiset ovat supistuneet ajan kuluessa merkityksettömiksi.

Latvian kieli on ainoa virallinen kieli ja sen asemaa vahvistetaan tiukahkolla kielipolitiikalla, mutta venäjän kieltä käytetään myös paljon. Latvian kieltä osaa 79 % väestöstä ja venäjää 81 %.

Kulttuuri

Latviassa, samoin kuin muissa Baltian maissa, vanhat kansalliset perinteet ovat sekoittuneet kristillisten perinteiden kanssa ja juhannusta vietetään nyt Johannes Kastajan muistoksi.

Latvialaisen ruokavalion perustana ovat ruis, vehnä ja peruna. Maitotuotteita kuten maitoa, voita, rahkaa ja smetanaa pidetään terveellisinä. Yleisin liha on porsaanlihaa. Savustettu kala on suosittua Riiassa ja rannikolla.

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Latviasta kaksi kohdetta: Riian historiallinen keskusta ja Struven ketju, joka on yhteiskohde monien lähialueen maiden kanssa.

Urheilu

Latvian suosituimpia kesälajeja ovat koripallo, lentopallo, käsipallo, yleisurheilu kun taas talvilajeista suosiossa ovat jääkiekko, ampumahiihto, ohjaskelkkailu ja rattikelkkailu.

Latvian jääkiekkomaajoukkue sijoittui vuosien 2004 ja 2009 maailmanmestaruuskisoissa seitsemänneksi. Jääkiekkoa on pelattu maassa 1930-luvulta asti, ja joukkue osallistui olympialaisiin jo 1936. Dinamo Riga oli Neuvostoliiton menestyksekkäimpiä seurajoukkueita.

Latvian koripallomaajoukkue voitti Euroopan mestaruuden 1936.

Latvian jalkapallomaajoukkue pelasi Euroopan-mestaruuskilpailuissa vuonna 2004. Maaliskuussa 2011 se oli FIFAN rankingissa sijalla 75.

Latvia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1928. Eniten mitaleita ovat saaneet painonnostaja Viktors Ščerbatihs ja meloja Ivans Klementjevs.

Lähteet

• Cēruzis, Raimonds: History of Latvia. A brief survey. Riga: The Latvian Institute, 2007. ISBN 9984-736-33-4. Historia-osion lähde

• Leikola, Anto: Latvian historia. Latvian historiaa pähkinänkuoressa 1100-luvulta alkaen (Rozentāls-seuran kotisivut) Elokuu 2007. Rozentāls-seura - Suomi-Latvia-ystävyysseura. Viitattu 8.2.2008. Historia-osion lähde

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Latvia Wikitravelissa (englanniksi)
• Latvia Google Mapsissa
• Riga Wiki
• Latvian Valtion matkailun kehittämistoimisto
• Latvian talousnäkymät 2010 (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, CEMAT-keskus)
• Globalis.fi - Latvian maaprofiili (suomeksi)

Euroopan valtiot

Euroopan unioni

Alankomaat | Belgia | Bulgaria | Espanja | Irlanti | Italia | Itävalta | Kreikka | Kypros | Latvia | Liettua | Luxemburg | Malta | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Ruotsi | Saksa | Slovakia | Slovenia | Suomi | Tanska | Tšekki | Unkari | Viro | Yhdistynyt kuningaskunta

NATO

Alankomaat | Albania | Belgia | Iso-Britannia | Bulgaria | Espanja | Islanti | Italia | Kanada | Kreikka | Kroatia | Latvia | Liettua | Luxemburg | Norja | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Saksa | Slovakia | Slovenia | Tanska | Tšekki | Turkki | Unkari | Viro | Yhdysvallat