Andrei Vyšinski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andrei Vyšinski (keskellä) vuonna 1937.

Andrei Januarjevitš Vyšinski (ven. Андрей Януарьевич Вышинский, 10. joulukuuta 188322. marraskuuta 1954) oli Neuvostoliiton valtionsyyttäjä 19351939. Sukujuuriltaan puolalainen Vyšinski oli syntyisin Odessasta. Hän opiskeli lakia Odessan yliopistossa ja liittyi menševikkeihin 1903. Sisällissodan aikana hän liittyi puna-armeijaan ja bolševikkipuolueeseen 1920.

Vyšinskistä tuli oikeustieteen professori Moskovan yliopistoon ja yliopiston rehtori 1925. Hän toimi syyttäjänä useissa oikeudenkäynneissä Stalinin vastustajia vastaan. Vuosina 19351939 hän oli Neuvostoliiton valtiosyyttäjä ja siten avainhenkilö Stalinin puhdistuksissa. Hän oli Neuvostoliiton varapäämies 19391944, Molotovin varamiehenä ulkoasiain kansankomissaarina vuodesta 1940 (myöhemmin ulkoministeri) ja ulkoministerinä Stalinin viimeisinä vuosina 19491953. Neuvostoliiton miehitettyä Latvian kesäkuussa 1940 Vyšinski johti maan liittämisen Neuvostoliittoon.

Neuvostoliiton perustamisen jälkeen 1922 oikeustiede keskittyi selvittämään lain ja sosialismin välistä suhdetta. Vyšinski näki kansainvälisen oikeuden "porvarillisena". Jevgeni Korovin mukaan sosialistinen kansainvälinen oikeus tulisi korvaamaan vanhan kapitalistisen kansainvälisen oikeuden. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen tunnustettiin jälleen kansainväliset periaatteet, joita valtioiden on noudatettava.

Vyšinski muotoili lainkäytön teoreettiset perusteet teoksessaan "Teoria juridisista todisteista" (Теория судебных доказательств), josta hän sai Stalin-palkinnon 1947. Vyšinskin mukaan rikoslaki on luokkataistelun väline. Toisen hänen kulmakivensä mukaan syyllisyys oli ehdoton sen jälkeen kun tunnustus oli tehty, riippumatta toimenpiteistä joita oli tehty sen saamiseksi.

Hruštšovin aikana hänet alennettiin Neuvostoliiton edustajaksi YK:hon 19531954.

Kun Neuvostoliiton Helsingin suurlähettiläs Grigori Savonenkov pyysi vuonna 1949 Vyšinskiltä lupaa protestoida Hella Wuolijoen Yleisradiosta erottamista vastaan, totesi Vyšinski Savonenkoville että "se olisi puuttumista Suomen sisäisiin asioihin".

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton vaakuna Venäjän/Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaarit/-ministerit

Lev Trotski 1918 | Georgi Tšitšerin 1918–1930 | Maksim Litvinov 1930–1939 | Vjatšeslav Molotov 1939–1949 | Andrei Vyšinski 1949–1953 | Vjatšeslav Molotov 1953–1956 | Dmitri Šepilov 1956–1957 | Andrei Gromyko 1957–1985 | Eduard Ševardnadze 1985–1991 | Aleksandr Bessmertnyh 1991 | Boris Pankin 1991