Neuvostoliiton kommunistinen puolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neuvostoliiton kommunistinen puolue
Коммунистическая партия Советского Союза
Kommunistitšeskaja partija Sovetskogo Sojuza

PCUS Emblema.svg

Perustettu 1917
Lopetti 1991
Ideologia marxismi-leninismi
Äänenkannattaja Pravda
Kansainväliset jäsenyydet Komintern
Kominform
Nuorisojärjestö Komsomol

Neuvostoliiton kommunistinen puolue, lyhenne NKP[1] (ven. Коммунистическая партия Советского Союза, Kommunistitšeskaja partija Sovetskogo Sojuza, lyh. КПСС, KPSS) oli Neuvostoliiton ainoa sallittu puolue. Puolue toimi myös Venäjän neuvostotasavallan kommunistisena puolueena, koska siellä ei ollut muodollisesti omaa kommunistipuoluetta, käytännössä NKP:n alaosastoa toisin kuin muissa neuvostotasavalloissa.

Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa 1903 puoluejäsenyydestä käydyssä äänestyksessä Vladimir Leninin radikaali kanta sai enemmistön, jonka venäjänkielisestä nimestä johdettiin nimitys bolševikit. He muodostivat oman ryhmänsä 1912[2], mutta muodollisesti Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (bolševikit) perustettiin Venäjän keisarivallan päättäneen helmikuun vallankumouksen jälkeen toukokuussa 1917.[3] Lokakuun vallankumouksen jälkeen puolueesta tuli Venäjän kommunistinen puolue (bolševikit) vuonna 1918.[4] Neuvostoliiton muodostamisen myötä nimeksi muuttui vuonna 1925 Yleisliittolainen kommunistinen puolue (bolševikit)[5] ja 1952 Neuvostoliiton kommunistinen puolue. Sen tunnuslause oli "Kaikki ihmisen puolesta, kaikki ihmisen hyväksi".

Puolueella ei ollut puheenjohtajaa. Neuvostoliitossa korkein valta oli käytännössä NKP:llä ja sen keskuskomitean sihteeristöä johtaneella henkilöllä, pääsihteerillä (1953–1966 nimitys oli ensimmäinen sihteeri). Vuonna 1977 säädetyssä perustuslaissa NKP todettiin neuvostoyhteiskunnan johtavaksi ja suuntaa antavaksi voimaksi, sen poliittisen järjestelmän, valtiollisten muodostelmien ja kansalaisjärjestöjen ytimeksi.[6] Vuonna 1985 pääsihteeriksi valittiin Mihail Gorbatšov, jonka tavoitteisiin kuului Neuvostoliiton taloudellinen ja poliittinen uudistaminen glasnostilla ja perestroikalla. Hänen tavoitteitaan olivat muun muassa monipuoluejärjestelmän luominen ja itäisen Keski- ja Etelä-Euroopan liittolaismaiden poliittisen valvonnan lakkauttaminen.

Puolueen loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräiden NKP:n johtohenkilöiden tekemän vallankaappausyrityksen jälkeen maan parlamentti, korkein neuvosto kielsi puolueen elokuussa 1991 ja saman vuoden lopulla Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Kommunistiset puolueet olivat Venäjällä kiellettyjä marraskuuhun 1992 asti.

NKP:n seuraajapuolueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NKP:n toimintaan ja asemaan myönteisesti suhtautuvia lukuisia, enimmäkseen pieniä puolueita toimii paitsi Venäjällä myös muissa Itsenäisten valtioiden yhteisön maissa.

Venäjällä osa NKP:n perintöön tukeutuvista ryhmistä perusti vuonna 1993 Gennadi Zjuganovin johdolla vuonna 1993 Venäjän federaation kommunistisen puolueen. KPRF on nykyisin Venäjän suurin oppositioryhmittymä. Tätä radikaalimpi puolue on mm. Venäjän kommunistinen työväenpuolue - Vallankumouksellinen kommunistien puolue.

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neuvostoliiton kommunistinen puolue.