Juri Andropov
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Juri Andropov | |
|---|---|
| Neuvostoliiton johtaja | |
|
1982–1984 |
|
| Edeltäjä | Leonid Brežnev |
| Seuraaja | Konstantin Tšernenko |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 15. kesäkuuta 1914 Nagutskoje |
| Kuollut | 9. helmikuuta 1984 (69 vuotta) Moskova |
Juri Vladimirovitš Andropov (ven. Ю́рий Влади́мирович Андро́пов, 15. kesäkuuta 1914 luult. Nagutskoje, Stavropolin lähellä, juliaanisen kalenterin mukaan 2. kesäkuuta — 9. helmikuuta 1984 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja NKP:n pääsihteeri 12. marraskuuta 1982 lähtien kuolemaansa asti.
Andropov toimi KGB:n johtajana 1967–1982 ja oli politbyroon jäsen vuodesta 1973.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus
Andropov oli jalosukuisen rautatievirkailijan Vladimir Konstantinovitš Andropovin poika.[1] Hänen äitinsä oli Jevgenija Karlovna Fleckenstein, varakkaan moskovalaisen liikemiehen, saksalaissyntyisen Karl Fleckensteinin tytär Viipurista.[2]
Andropov suoritti opintonsa Rybinskin Teknisen keskuksen vesiliikenteen osastolla. Hän liittyi Komsomoliin vuonna 1930. Hänestä tuli puolueen täysjäsen vuonna 1939. Hän oli Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan Komsomolin ensimmäinen sihteeri vuosina 1940–1944. Toisen maailmansodan aikana Andropov organisoi partisaanitoimintaa Itä-Karjalassa. Sodan jälkeen vuonna 1951 hän muutti Moskovaan ja liittyi puolueen sihteeristöön.
[muokkaa] Nousu valtaan
Josif Stalinin kuoltua maaliskuussa 1953 Andropov joutui entisenä NKVD:n työntekijänä epäsuosioon ja "karkoitettiin" suurlähettilääksi Budapestiin, jossa hänellä oli avainrooli kansannousun verisessä tukahdutuksessa Varsovan liiton miehittäessä Unkarin vuonna 1956.
Andropov palasi Moskovaan hallintotehtäviin hoitamaan sosialistimaiden asioita. Hänet valittiin Keskuskomitean sihteeristöön vuonna 1962. Hänet hyväksyttiin KGB:n johtajaksi vuonna 1967. Andropovista tuli politbyroon täysjäsen vuonna 1973. Hän toimi KGB:n johtajana vuoteen 1982 asti. Muutamia päiviä Leonid Brežnevin kuoleman jälkeen 10. marraskuuta 1982 Andropov valittiin yllättäen Konstantin Tšernenkon asemesta pääsihteeriksi. Hän oli ensimmäinen KGB:n johtaja, josta tuli NKP:n pääsihteeri. Hän sai nopeasti Neuvostoliiton presidentin viran ja puolustusministeriön puheenjohtajan viran.
Paavi Johannes Paavali II:n valinnan jälkeen hän kutsui KGB:n päälliköt koolle Varsovaan ja kysyi kuinka niin oli voinut tapahtua. Hän arveli, että presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski johti Puolassa kommunisminvastaista salaliittoa ja valitutti puolalaisen paavin.
[muokkaa] Andropov pääsihteerinä
Andropov pyrki parantamaan Neuvostoliiton taloutta ja vähentämään korruptiota. Hän oli ensimmäinen uudistusmielisistä Neuvostoliiton johtajista. Hänet muistetaan myös alkoholinvastaisesta kampanjasta ja työn tehokkuuden parantamiskampanjasta. Molemmat kampanjat olivat tyypillisiä neuvostohallinnollisia toimenpiteitä, ja ne muistuttivat vastaavia toimia Stalinin ajoilta. Ulkopolitiikassa hän toimi vaisusti, ja Afganistanin-sota jatkui. Yhdysvaltain-suhteet huonontuivat erityisesti Neuvostoliiton ammuttua eteläkorealaisen matkustajalentokoneen alas syyskuussa 1983.
[muokkaa] Viitteet
 |
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäiset sihteerit |
| Josif Stalin | Georgi Malenkov | Nikita Hruštšov | Leonid Brežnev | Juri Andropov | Konstantin Tšernenko | Mihail Gorbatšov |
