Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta
Wikipedia
| Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 31. maaliskuuta 1940 – 16. heinäkuuta 1956 | |||||||
|
|||||||
 |
|||||||
|
|
|||||||
| Valtiomuoto | sosialistinen neuvostotasavalta | ||||||
| Osa | Neuvostoliittoa | ||||||
| Pääkaupunki | Petroskoi | ||||||
| Pinta-ala | 172 400 km², josta vettä 25 %. 7. suurin SNT | ||||||
| Väkiluku –väestötiheys |
651 300 (1959) 3,8 / km² |
||||||
| Historia –perustettu –Suomen miehittämä –lakkautettu |
31. maaliskuuta 1940 1941–1944 16. heinäkuuta 1956 |
||||||
| Virallinen kieli | suomi, venäjä | ||||||
| Valuutta | rupla | ||||||
| Edeltäjä(t) | Karjalan ASNT | ||||||
| Seuraaja(t) | Karjalan ASNT | ||||||
| Motto | Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen! | ||||||
| Kansallislaulu | Karjalais-Suomalaisen SNT:n hymni | ||||||
.png)
Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta (ven. Карело-Финская Советская Социалистическая Республика, Karelo-Finskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika) oli yksi Neuvostoliiton kuudestatoista neuvostotasavallasta vuodesta 1940 vuoteen 1956 saakka.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta syntyi, kun Neuvostoliitto liitti talvisodan jälkeen 31. maaliskuuta 1940 yhteen valtaosan Suomen luovuttamista alueista sekä Venäjän sosialistiseen federatiiviseen neuvostotasavaltaan kuuluvan muodollisesti edelleen autonomisen Itä-Karjalan eli Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan muodostaen näin itsenäisen neuvostotasavallan. Asukasluvultaan neuvosto-Karjala oli pienempi kuin muut neuvostotasavallat, eivätkä karjalaiset olleet etnisenä ryhmänä neuvostotasavallassa enemmistönä. Historiantutkijat ovat myöhemmin kuitenkin selittäneet ylennystä sosialistiseksi neuvostotasavallaksi poliittisilla syillä. Se mahdollisti sopivan tavan mahdollisesti liittää lisää Suomen alueita (tai kenties koko Suomen) Neuvostoliittoon.[1]
Jatkosodan aikana 1941-1944, suurimman osan Itä-Karjalaa ollessa suomalaisten miehittämänä, suomalaiset sulkivat venäläisasukkaita keskitysleireille. Väestö jakautui ja suomalaisvastaisuus kasvoi; Moskovassa suunniteltiin karjalaisten pakkosiirtoa, mutta sitä ei toteutettu. Jatkosodan jälkeen 1945 neuvosto-Karjalan lounaisosa Laatokan ja Suomenlahden välillä liitettiin osaksi Venäjän neuvostotasavallan Leningradin aluetta, johon nyt tuli siis kuulumaan koko Karjalankannas mukaan lukien Viipuri ja Käkisalmi. Myös pohjoisessa Kantalahden piiri liitettiin Venäjään, Murmanskin alueeseen, samoin kuin luoteisin kolkka eli entinen Sallan itäosa.
Inkeriläisten muutto Karjalaan sallittiin 1940-luvun lopulla ja suomea puhuvien lukumäärä kaksinkertaistui 30 000:een.
.svg)
Karjalais-suomalainen SNT palautettiin 16. heinäkuuta 1956 Venäjään kuuluvaksi Karjalan ASNT:ksi. Neuvostoliiton presidentin Kliment Vorošilovin mukaan tämä statuksen alentaminen tehtiin Suomen ylimmän valtiojohdon toivomuksesta ja valtioiden ystävällisten suhteiden kehittämiseksi, osana maiden yleisten suhteiden parantumista 1950-luvun puolivälin "suojasään" aikaan. Suomessa Karjalais-suomalaiseen SNT:een oli suhtauduttu epäluulolla.
[muokkaa] Hallinto
Karjalais-suomalaista sosialistista neuvostotasavaltaa johti suurimman osan sen ajasta korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja eli "presidentti" Otto Wille Kuusinen. Kansankomissaarien neuvoston ja myöhemmin ministerineuvoston puheenjohtajina eli pääministereinä toimivat Paavo Prokkonen ja Voldemar Virolainen.
Neuvostotasavallassa toimi myös erillinen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen alajaosto, Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan puolue, jonka pääsihteeri 1940-luvulla oli G.N. Kuprijanov. Tuleva Neuvostoliiton johtaja Juri Andropov toimi puolueen Yleisliittolaisen Leninin kommunistisen nuorisoliiton pääsihteerinä.
[muokkaa] Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajat
| Nimi | Astui virkaan | Lähti virasta |
|---|---|---|
| Mark Vasiljevitš Gorbatšov | 31. maaliskuuta 1940 | 11. heinäkuuta 1940 |
| Otto Wille Kuusinen | 11. heinäkuuta 1940 | 16. heinäkuuta 1956 |
[muokkaa] Ministerineuvoston puheenjohtajat
| Nimi | Astui virkaan | Lähti virasta |
|---|---|---|
| I.P. Babkin (väliaikainen) | 31. maaliskuuta 1940 | 1940 |
| Paavo Prokkonen | 1940 | Helmikuu 19471 |
| Voldemar Virolainen | Helmikuu 1947 | 24. helmikuuta 1950 |
| Paavo Prokkonen | 1950 | 16. heinäkuuta 1956 |
1(Ennen vuotta 1946 viran nimi kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Ronald Arthur Helin: Economic-geographic Reorientation in Western Finnish Karelia: A Result of the Finno-Soviet Boundary Demarcations of 1940 and 1944, s. 101. National Academy of Sciences, National Research Council, 1961. Teoksen verkkoversio.
Lyhytikäiset: Karjalais-suomalainen SNT- Transkaukasian SFNT
