Laatokka

Wikipedia

Laatokka
Laatokan saaristoa Sortavalan edustalla (syyskuu 2005).
Pinta-ala	17 700 km²
Suurin syvyys	225 m
Keskisyvyys	52 m
Laskujoki	Neva

Laatokka kartalla

Laatokka (vanha nimi Nevajärvi^[1], ruots. Ladoga, ven. Ладога, Ladoga tai ven. Ладожское озеро, Ladožskoje ozero) on Karjalankannaksen Suomenlahdesta erottama Euroopan suurin järvi. Viime sotiin saakka järven pohjoisosa kuului Suomelle.

Järven pinta-ala on 17 700 neliökilometriä, syvin kohta on 225 metriä Valamon edustalla ja keskisyvyys 52 metriä. Laatokan vesitilavuus on 908 kuutiokilometriä. Se on vain neljä metriä merenpinnan yläpuolella. Laatokassa on yli 500 saarta. Järvestä lähtee Neva-joki, joka laskee Suomenlahteen. Laatokassa elää yli 40 luonnonvaraista kalalajia ja uhanalainen laatokannorppa.

Valamon luostari perustettiin keskiajalla Laatokassa olevaan Valamon saareen. Myös Konevitsan saarella on ortodoksinen luostari. Neuvostoajalla molemmat luostarit olivat sotilaskäytössä päätyen erittäin huonoon kuntoon. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen luostaritoimintaa etenkin Valamossa on elvytetty ja rakennuksia kunnostettu. Leningradin piirityksen aikana Laatokka oli ainoa ulospääsyreitti kaupungista. Tarvikkeita kuljettiin talvella kaupunkiin jäätä pitkin, kesällä veneillä.