Vesistö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaavio vesistöstä, jonka laskujoki on kuvassa numero 4. Numerolla 3 on merkitty kokoavia jokia. Osavesistöt on merkitty numerolla 2. Esimerkissä ei ole järvi- tai suoalueita.

Vesistö on hydrologian termi, joka tarkoittaa niiden sisävesien muodostamaa kokonaisuutta, jolla on yhteinen laskujoki mereen.[1] Sateena maanpinnalle tuleva vesi haihtuu, imeytyy tai virtaa maanpintaa pitkin. Virtaava vesi keräytyy yhä suuremmaksi vesimassaksi purkautuakseen esimerkiksi joen kautta mereen. Vesistö on se sadealue, jonka vedet purkautuvat mereen saman purkauskohdan kautta. Termi vesistöalue tarkoittaa lähes sama kuin vesistö, mutta vesistöalue voi sisältää myös kulttuurimaantieteellisen puolen. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan vesistöalue koostuu jokiensa mukaan useammasta vesistöstä.[2]

Sadealuetta kiertävää rajaa sanotaan vedenjakajaksi. Vedenjakajat ovat yleensä suoalueita, joilta voi virrata vettä useampaankin suuntaan. Vedenjakaja ei siis useinkaan ole korkeimpien harjanteiden kohdalla vaan tasaisella suolla. Järvelläkin voi olla kaksi purkaustietä, jolloin sitä nimitetään bifurkaatioksi.[2]

Suomen päävesistöt on nimetty laskujokiensa mukaan. Suurimmat niistä ovat Vuoksen, Kymijoen, Kokemäenjoen, Oulujoen, Iijoen, Kemijoen, Paatsjoen ja Tornionjoen vesistöt. Suurvesistö voidaan jakaa osa-alueisiin sivujokiensa ja järvien laskukohtien perusteella. Kunkin sivujoen yläpuolinen alue määritellään sen osavesistöksi. Näitä nimitetään Suomessa vesireiteiksi.[2]

Vesistöjä voidaan ryhmitellä myös suurempiin ryhmiin sen mukaan, mihin mereen ne laskevat. Esimerkiksi Suomessa voidaan muodostaa Suomenlahteen, Saaristomereen, Selkämereen, Perämereen sekä Jäämereen ja Vienanmereen laskevista oma ryhmänsä. Atlanttiin virtaa Euroopan vesistä sadealueelta, joka on 65 % maanosan pinta-alasta ja Jäämereen 16 %:n alueelta. Euroopan läpi kulkeekin pohjois-eteläsuuntainen päävedenjakaja, jota Suomessa nimitetään Maanseläksi. Myös laskujoettomia alueita on olemassa. Suhteellisesti eniten niitä on Australiassa. Tyyneenmereen virtaa selvästi vähemmän mantereilta tulevaa vettä kuin Atlanttiin.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesistö Ympäristösanakirja EnDic. Viitattu 7.11.2010.
  2. a b c d Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous), s. 7805–7806, art. Vesistö. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.