El Niño

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meriveden pintalämpötilan poikkeama keskimääräisestä [ºC] joulukuussa 1997 viimeisimmän vahvan El Niñon aikana. Punaisilla alueilla normaalia lämpimämpää, sinisillä kylmempää

El Niño on merivirran ajoittainen muuttuminen Tyynellämerellä. Ilmanpaine nousee Tyynenmeren länsiosassa, pasaatituulet laantuvat, ja siitä seuraa meren pintaveden lämpeneminen Tyynenmeren itäosassa päiväntasaajan tienoilla. Lämpeneminen ilmenee 2–7 vuoden jaksoissa (tavallisimpia ovat 3–4 vuoden jaksot), ja kukin lämmin kausi kestää vuoden tai puolitoista. Ilmiö aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia Etelä-Amerikan, Kaakkois-Aasian ja muiden tropiikin lähialueiden säähän. Se vaikuttaa merkittävästi myös Tyynenmeren rannikoiden elinkeinoihin, erityisesti kalastukseen.

Päinvastainen poikkeama normaalitilasta on La Niña, jolloin Tyynenmeren päiväntasaajanläheisillä osilla on keskimääräistä kylmempää vettä.[1] Ilmakehän osuus ilmiöstä on nimeltään eteläinen heilahtelu, ja koko ilmiötä kutsutaan lyhenteellä ENSO (El Niño – Southern Oscillation).[2]

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitys El Niño tulee espanjankielisestä Jeesus-lasta tai poikalasta tarkoittavasta sanasta. Sääilmiö sai tämän nimen, koska meriveden lämpenemiset usein havaittiin joulun aikoihin. La Niña puolestaan tarkoittaa "pikku tyttö".[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historialliset meriveden pintalämpötilan muutokset El Ninon alueella

El Niñon havaitsivat ensimmäisinä Perun ja Ecuadorin kalastajat, kun Tyynenmeren rannikolle tuli poikkeuksellisen lämmintä vettä.

El Niño on ilmennyt muun muassa vuosina 1986–1987, 1991–1992, 1993, 1994, 1997–1998 ja 2007 alkuvuodesta. Loppuvuonna 1997 lämpeneminen oli erityisen voimakasta. Kylmä jakso La Niña havaittiin suhteellisen heikkona vuosina 1995–1996 ja erityisen vahvana joulukuussa 1998.[1]

El Niñon vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun El Niño ei ole käynnissä, Tyynenmeren pasaatituulet puhaltavat trooppisen meren poikki idästä länteen. Tuulet painavat lämmintä pintavettä meren länsiosaan, ja meren pinta on Indonesiassa noin puoli metriä korkeammalla kuin Etelä-Amerikan rannikolla. Itäisellä Tyynellämerellä nousee syvältä pintaan viileätä ja ravinteikasta vettä. Tämä kasvattaa alueen kalapopulaatioita, jotka puolestaan ovat tärkeä ravinnonlähde sekä ihmisille että merilinnuille. Meren pintalämpötila Etelä-Amerikan rannikolla on noin kahdeksan astetta alempi kuin Tyynenmeren länsiosassa. Sadetta on runsaasti läntisellä lämpimällä alueella, ja itäisellä Tyynellämerellä on suhteellisen kuivaa.

El Niñon aikana pasaatituulet laantuvat. Tämä johtaa meren pintalämpötilojen laskuun Tyynenmeren länsiosassa ja vastaavasti lämpötilojen nousuun Tyynenmeren itäosassa. Samalla ravinteikkaan veden ylösvirtaus Etelä-Amerikan rannikolla heikkenee, millä puolestaan on laaja vaikutus alueen ravintoketjuihin. Tyynenmeren päällä olevan suuren lämpimän Ilmamassan jääminen tavallista idemmäksi aiheuttaa muutoksia säähän myös koko muulla maapallolla. Yksi esimerkki tästä on muutokset trooppinen hirmumyrskyjen runsaudessa ja reiteissä Atlantilla

El Niñon muita tunnettuja vaikutuksia ovat muun muassa sateiden lisääntyminen Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, mikä on toisinaan aiheuttanut tuhoisia tulvia. El Niño on myös aiheuttanut kuivuutta läntisen Tyynenmeren maissa, mikä puolestaan on ollut osatekijänä laajoissa pensastopaloissa Australiassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b What is La NIna NOAA
  2. Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 131–132. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.
  3. What is an El Niño? NOAA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta El Niño.