Indonesia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Republik Indonesia
Indonesian tasavalta
Indonesian lippu   Indonesian vaakuna
lippu vaakuna
Indonesian sijainti
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Varapresidentti		 Susilo Bambang Yudhoyono
Boediono
Pääkaupunki Jakarta (8 792 000 as.)
6°08' S, 106°45' E
Muita kaupunkeja Surabaya (2 600 000 as.)
Pinta-ala
 – josta sisävesiä		 1 919 440 km² (sijalla 15)
4,85 %
Väkiluku (2010)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu		 237 377 000 [1] (sijalla 4)
134 / km²
1,45 % (2005)
Viralliset kielet indonesia
Valuutta rupia (IDR)
BKT (2004)
 – yhteensä
 – per asukas		 sijalla 15
827,4 miljardia USD
3 500 USD
HDI (2010) 0,600[2] (sijalla 108)
Elinkeinorakenne maatalous 16 %,
palvelut 39 %,
teollisuus 46 % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika		 UTC+7 / UTC+9
ei käytössä
Itsenäisyys
Alankomaista  – julistautui
 – tunnustettu		  
17. elokuuta 1945
27. joulukuuta 1949
Lyhenne
Maatunnus
 		 ID
ajoneuvot: RI
lentokoneet: PK
Kansainvälinen
suuntanumero		 +62
Motto Bhinneka Tunggal Ika (vanhaa jaavan kieltä: Erilaisuudessaan yhtenäinen)
Kansallislaulu Indonesia Raya

Indonesian tasavalta (indonesiaksi Republik Indonesia) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Se koostuu 17 508 saaresta, joten se on maailman suurin saarivaltio. Indonesian väkiluku on yli 234 miljoonaa. Se on asukasluvultaan maailman neljänneksi suurin valtio ja suurin muslimienemmistöinen maa. Indonesia on valtiomuodoltaan tasavalta, jolla on vaaleilla valittu parlamentti ja presidentti. Maan pääkaupunki on Jakarta. Indonesialla on maarajaa kolmen valtion, Papua-Uuden-Guinean, Itä-Timorin ja Malesian, kanssa, sillä Uuden-Guinean, Borneon ja Timorin saaret on jaettu kahden tai (Borneo) kolmenkin valtion kesken. Muita valtioita sen lähialueilla ovat Singapore, Filippiinit, Australia ja Intian Andamaanien ja Nikobaarien territorio.

Indonesian saaristo on ollut kaupalle merkittävä alue ainakin 600-luvulta lähtien, jolloin Srivijaya-kuningaskunta muodosti kauppayhteyksiä Kiinaan ja Intiaan. Indonesian historiaan ovat vaikuttaneet sen luonnonrikkauksia havitelleet suurvallat. Intian vaikutuksesta hindulaiset ja buddhalaiset kuningaskunnat kukoistivat alueella ajanlaskun alusta lähtien. Muslimikauppiaat toivat Indonesiaan islamin, ja eurooppalaiset suurvallat taistelivat löytöretkikaudella keskenään saadakseen monopolin Maustesaarten kauppaan. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945[3], 350 vuotta kestäneen Alankomaiden siirtomaavallan päätyttyä, Indonesia sai itsenäisyyden. Sen jälkeen maan historia on ollut myrskyisä, sillä vaikeuksia ovat tuoneet luonnonkatastrofit, korruptio, separatismi, demokratisoitumisen kompastelu ja nopeat talousmuutokset. Tasavalta perustettiin 1950; ensimmäinen presidentti oli Sukarno[3].

Indonesian noin 17 000 saarella[3] elää useita toisistaan eroavia etnisiä, kielellisiä ja uskonnollisia ryhmiä. Niistä jaavalaiset ovat suurin ja poliittisesti hallitseva ryhmä. Jaava on keskussaari, jonka länsiosassa on maan pääkaupunki Jakarta[3]. Yhtenäinen identiteetti on Indonesiassa syntynyt kansallisen kielen, muslimienemmistöisen väestön ja siirtomaavallan sekä sitä vastaan käydyn kamppailun kautta. Indonesian kansallinen tunnuslause Bhinneka tunggal ika ("erilaisuudessaan yhtenäinen", kirjaimellisesti "monta, silti yksi"), ilmentää maan monimuotoisuutta. Separatismi ja muut jännitteet ovat kuitenkin aiheuttaneet väkivaltaisuuksia, jotka ovat haitanneet maan poliittista ja taloudellista vakautta. Suuresta väkiluvusta ja tiheästi asutuista seuduista huolimatta Indonesiassa on laajoja luonnontilaisia alueita, joilla vallitsee maailman toiseksi suurin biodiversiteetti. Vaikka Indonesialla on huomattavat luonnonvarat, köyhyys on yksi nyky-Indonesiaa määrittävistä piirteistä. Indonesia on trooppista aluetta ja kuuluu tulivuorivyöhykkeeseen.[3]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Nimi

Nimi Indonesia on peräisin latinan sanasta Indus, joka tarkoittaa Intiaa, ja kreikan sanasta nesos, joka tarkoittaa saarta.[4] Englantilainen kansatieteilijä George Earl ehdotti vuonna 1850 "Intian saariston tai Malaijin saariston" asukkaille nimiä Indunesians ja Malayunesians.[5] Samassa julkaisussa Earlin oppilas James Richardson Logan käytti nimeä Indonesia synonyymina "Intian saaristolle".[6] Alankomaiden Itä-Intian julkaisuissa kirjoittaneet hollantilaiset tieteilijät eivät kuitenkaan juuri halunneet käyttää Indonesia-nimeä. Sen sijaan he kutsuivat aluetta nimillä Malaijien saaristo (Maleische Archipel); Alankomaiden Itä-Intia (Nederlandsch Oost Indië), yleisesti Indië, Itä (de Oost) ja jopa Insulinde.[7]

Nimi Indonesia yleistyi vuodesta 1900 lähtien yliopistopiireissä Alankomaiden ulkopuolella, ja indonesialaiset nationalistiryhmät ottivat sen myös käyttöön.[8] Adolf Bastian Berliinin yliopistosta teki nimen suosituksi kirjansa Indonesien oder die Inseln des Malayichen Archipels, 1884–1894 kautta. Ensimmäinen nimeä käytti indonesialainen oppinut Suwardi Suryaningrat (Ki Hajar Dewantara), joka perusti Alankomaihin vuonna 1913 Indonesisch Pers-bureau -nimisen uutistoimiston.[9]

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Indonesian historia
Indonesialaiset alukset tekivät kauppamatkoja Afrikkaan asti jo ensimmäisellä vuosisadalla. Borobuduriin kaiverrettu laiva noin vuodelta 800.

Homo erectuksen yleisesti jaavanihmisenä tunnetuista fossiilijäänteistä on päätelty, että Indonesian saaristossa on ollut asutusta ainakin 500 000 vuotta sitten.[10] Austronesialaiset, jotka muodostavat enemmistön maan nykyisestä väestöstä, muuttivat Kaakkois-Aasiaan Taiwanilta. He saapuivat Indonesiaan noin 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua työntäen alueelle alkuperäiset melanesialaiset itään.[11] Ihanteelliset maatalousolosuhteet ja riisin märkäviljelyn hallitseminen jo 700-luvulla eaa.[12] edistivät kylien, kaupunkien ja pienien kuningaskuntien kukoistusta 1. vuosisadalle jaa. mennessä. Indonesian strateginen sijainti merireittien varrella rikastutti saarien välistä ja kansainvälistä kauppaa. Esimerkiksi kauppayhteyksiä sekä Intian kuningaskuntiin että Kiinaan perustettiin jo useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua.[13] Sen jälkeen kauppa onkin muokannut Indonesian historiaa perustavalla tavalla.[14]

Muskotti on lähtöisin Indonesian Bandasaarilta. Se oli aiemmin yksi maailman arvokkaimmista tuotteista ja houkutteli eurooppalaisia siirtomaavaltoja Indonesiaan.

Voimakas Srivijayan merenkävijäkuningaskunta kukoisti 600-luvulta eteenpäin kaupan ja sen mukana tulleiden uskontojen, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden vaikutuksesta.[15] Maatalousvaltaiset buddhalainen Sailendra-dynastia ja hindulainen Mataramin kuningaskunta kukoistivat ja taantuivat 700- ja 900-lukujen välillä Jaavan sisäosissa. Ne jättivät jälkeensä suuria uskonnollisia muistomerkkejä, kuten Sailendran Borobudurin ja Mataramin Prambananin. Hindulainen Majapahit-kuningaskunta perustettiin Jaavan itäosaan 1200-luvun lopulla. Gajah Madan hallinnassa sen vaikutus ulottui suureen osaan Indonesiaa; tätä aikakautta kutsutaan usein Indonesian historian "kultakaudeksi".[16]

Vaikka muslimikauppiaat matkustivat Kaakkois-Aasiassa jo varhain islamilaisella kaudella, vanhimmat todisteet islamiin kääntyneistä Indonesiassa ovat 1200-luvulta Pohjois-Sumatralta.[17] Muut Indonesian alueet ottivat islamin vastaan asteittain. Siitä tuli Jaavan ja Sumatran hallitseva uskonto 1500-luvun lopulla. Islam sekoittui suureksi osaksi jo olemassa oleviin kulttuurin ja uskonnon piirteisiin, ja niin syntyi Indonesiassa, erityisesti Jaavalla, nykyisin pääosin harjoitettava islamin muoto.[18] Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Indonesiaan vuonna 1512, kun portugalilaiset kauppiaat Francisco Serrãon johtamina yrittivät monopolisoida itselleen muskotin, mausteneilikan ja kubebapippurin lähteet Molukeilla.[19] Alankomaalaiset ja brittiläiset kauppiaat tulivat perässä. Vuonna 1602 alankomaalaiset perustivat Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian (VOC), ja heistä tuli hallitseva eurooppalainen valta alueella. Vararikon jälkeen VOC hajotettiin virallisesti vuonna 1800, ja Alankomaat perustivat Alankomaiden Itä-Intian siirtomaakseen.[19]

Suurimman osan siirtomaakautta Alankomaiden valta alueella oli heikkoa, ja vasta 1900-luvun alussa se ulottui Indonesian nykyisille rajoille saakka.[20]

Japanin hyökkäys ja sitä seurannut miehitys toisen maailmansodan aikana päättivät Alankomaiden hallinnon,[21] ja rohkaisivat aiemmin hiljennettyä Indonesian itsenäisyysliikettä. Kaksi päivää Japanin antautumisen jälkeen elokuussa 1945 vaikutusvaltainen nationalistijohtaja Sukarno julisti maan itsenäiseksi, ja hänet nimitettiin sen presidentiksi. Alankomaat yritti saada maan takaisin hallintaansa. Indonesian vallankumous päättyi kuitenkin joulukuussa 1949 siihen, että kansainvälisen painostuksen alla hollantilaiset muodollisesti tunnustivat Indonesian itsenäiseksi.[22] Alankomaille jäi kuitenkin vielä Uuden-Guinean länsiosa, mutta Indonesia vaati myös sitä ja se liitettiinkin maahan vuonna 1962.

Indonesian ensimmäinen presidentti Sukarno.

Sukarno siirtyi demokratiasta kohti autoritaarisempaa hallintoa. Hän säilytti valtansa tasapainottelemalla toisiaan vastustavien voimien, armeijan, islamin ja kommunistien (PKI) kanssa.[23] Vallankaappausyritys 30. syyskuuta 1965 sai vastaansa armeijan, joka johti väkivaltaisia kommunisminvastaisia puhdistuksia. Niiden aikana PKI:tä syytettiin kaappausyrityksestä ja puolue käytännössä tuhottiin.[24] Satoja tuhansia ihmisiä surmattiin.[25] Armeijan päällikkö, kenraali Suharto, syrjäytti poliittisesti heikentyneen Sukarnon, ja hänet nimitettiin muodollisesti presidentiksi maaliskuussa 1968. Hänen Uuden järjestyksen hallintoaan kannatti Yhdysvaltain hallitus,[26] joka rohkaisi ulkomaiden investointeja Indonesiaan. Ne olivat merkittävä tekijä seuraavan kolmen vuosikymmenen taloudellisessa kasvussa mutta myös hallinnon suorittamissa joukkoteurastuksissa.

Indonesia vaati itselleen myös Portugalin siirtomaata Itä-Timoria ja miehittikin sen vuonna 1975, samoihin aikoihin kuin Portugalin muut siirtomaat itsenäistyivät. Alueen asukkaat eivät kuitenkaan hyväksyneet sen liittämistä Indonesiaan ja myös YK tuomitsi miehityksen. Vuonna 2002 Indonesia vetäytyi sieltä ja Itä-Timor itsenäistyi.

Vuosina 1997 ja 1998 Aasian talouskriisi iski pahiten Indonesiaan.[27] Se lisäsi tyytymättömyyttä maan hallintoa kohtaan[28] ja johti yleisiin mielenosoituksiin. Suharto erosi 21. toukokuuta 1998.[29] Vuonna 1999 Itä-Timor äänesti haluavansa erota Indonesiasta 25 vuotta kestäneen miehityksen jälkeen. Miehityksen aikaiset sortotoimet ja ihmisoikeusloukkaukset oli tuomittu kansainvälisesti.[30] Suharton eroa seuranneella Reformasi-kaudella demokratia on vahvistunut; maassa on aloitettu alueellisen autonomian ohjelma, ja ensimmäiset suorat presidentinvaalit pidettiin vuonna 2004. Poliittinen ja taloudellinen epävakaisuus, yhteiskunnalliset levottomuudet ja terrorismi ovat hidastaneet kehitystä. Vaikka uskonnollisten ja etnisten ryhmien väliset suhteet ovat pääosin hyvät, tyytymättömyys ja väkivalta ovat joillakin alueilla edelleen ongelmia. Acehin sotilaallisen konfliktin lopettamisesta saatiin poliittinen sopu vuonna 2005.[31]

[muokkaa] Hallinto ja politiikka

Pääartikkeli: Indonesian politiikka
Katso myös: Indonesian energiapolitiikka
Katso myös: Indonesian ympäristöpolitiikka
Katso myös: Ihmisoikeudet Indonesiassa

Indonesia on tasavalta, jossa on presidenttivaltainen järjestelmä. Indonesia on yhtenäisvaltio, eli valta on keskittynyt keskushallitukselle. Sen jälkeen kun presidentti Suharto erosi vuonna 1998, maassa on tehty suuria poliittisia ja rakenteellisia uudistuksia. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa on uudistettu neljällä perustuslakiin vuosina 1999, 2000, 2001 ja 2002 tehdyllä lisäyksellä.[32] Indonesian presidentti on maan valtionpäämies ja armeijan ylipäällikkö, ja hän johtaa sisä- ja ulkopolitiikkaa. Presidentti nimittää ministerineuvoston, jonka jäsenten ei tarvitse olla vaaleilla valittuja. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa kansa valitsi presidentin ja varapresidentin ensimmäistä kertaa suoraan.[33] Presidentti voi olla virassa enintään kaksi peräkkäistä viisivuotiskautta.

DPR:n istunto Jakartassa.

Indonesian korkein kansanedustajisto on Neuvoa-antava kansankokous (MPR). Sen päätehtävät ovat perustuslain tukeminen ja sen muuttaminen, presidentin nostaminen valtaan ja valtion politiikan laajojen suuntaviivojen määrittely. Sillä on valta asettaa presidentti syytteeseen virkavirheestä.[34] MPR:ssä on kaksi huonetta: Kansanedustusneuvosto (DPR), jossa on 550 jäsentä, ja Alueellisten edustajien neuvosto (DPD), jossa on 168 jäsentä. DPR hyväksyy lainsäädännön ja valvoo toimeenpanovaltaa; sen puolueisiin ryhmittyneet jäsenet valitaan viisivuotiskausiksi suhteellisella vaalitavalla.[32] Uudistukset vuodesta 1998 lähtien ovat huomattavasti lisänneet DPR:n merkitystä hallinnossa.[35] DPD on vuorostaan parlamentin uusi huone, joka huolehtii alueellisista kysymyksistä.[36]

Maan korkein oikeus on Mahkamah Agung eli Indonesian korkein oikeus. Se koostuu jäsenistä, jotka presidentti nimittää parlamentin laatimasta ehdokaslistasta. Korkeimman oikeuden alapuolella on neliosainen oikeusjärjestelmä, johon kuuluu yleisiä, uskonnollisia, sotilaallisia ja hallinnollisia oikeusistuimia. Erillinen perustuslakituomioistuin perustettiin vuonna 2003.[37]

Suharton kaatumisen jälkeen Indonesiassa on tapahtunut paljon edistystä demokratiassa ja poliittisissa vapauksissa, ja vaikka maassa on edelleen paljon ihmisoikeusongelmia, luokitteli Freedom House sen vuonna 2010 ainoana Kaakkois-Aasian maana vapaaksi (free). [38]

[muokkaa] Ulkosuhteet ja armeija

Suharto suhtautui epäilevästi länsivaltoihin ja vihamielisesti Malesiaan. Hänen jälkeensä Indonesian ulkosuhteet ovat keskittyneet kansainväliseen yhteistyöhön ja myönnytyksiin, jotta maan poliittiselle vakaudelle ja talouskehitykselle saataisiin ulkopuolista tukea. Indonesialla on läheiset suhteet naapureihinsa Aasiassa, ja maa on ASEANin[39] sekä East Asia Summitin perustajajäsen. Indonesia palautti suhteensa Kiinaan vuonna 1990. Suhteiden viilenemisen olivat aiheuttaneet Suharton kauden alun kommunisminvastaiset puhdistukset.[37] Indonesia on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1950 lukuun ottamatta lyhyttä eroa 1960-luvun puolivälissä siksi, että Malesia otettiin turvallisuusneuvoston väliaikaisjäseneksi. Maa oli sitoutumattomien maiden liikkeen ja Islamilaisen konferenssin perustajajäsen.[39] Indonesia on allekirjoittanut ASEANin vapaakauppa-aluesopimuksen, ja se on OPECin, Cairns-ryhmän ja Maailman kauppajärjestön jäsen. Indonesia on saanut humanitaarista ja kehitysapua vuodesta 1966 lähtien, erityisesti Yhdysvalloilta, Euroopalta, Australialta ja Japanilta.[39]


Indonesia on työskennellyt muiden valtioiden kanssa saadakseen syytteeseen al-Qaedaan ja muuhun sotilaalliseen islamismiin liittyneiden pommi-iskujen tekijöitä.[40] Tuhoisassa Balin pommi-iskussa Kutan turistikaupungissa vuonna 2002 kuoli 202 henkeä, joista 164 oli ulkomaisia matkailijoita.[41] Iskut ja niitä seuranneet matkustusvaroitukset ovat vahingoittaneet pahasti Indonesian matkailualaa.

Indonesian 300 000 miehen[42] asevoimiin (TNI) kuuluvat maavoimat (TNI-AD), laivasto (TNI-AL, mukaan lukien merijalkaväki) ja ilmavoimat (TNI-AU). Armeijan henkilökunnasta noin 233 000 on aktiivisessa palveluksessa. Puolustusmäärärahojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2005 yksi prosentti.[43] Suharton kauden jälkeen vuodesta 1998 armeijan edustus parlamentissa on poistettu, mutta sillä on silti runsaasti poliittista valtaa.[44] Separatismi Acehin ja Papuan alueilla on johtanut aseellisiin konflikteihin, ja syytteitä ihmisoikeusloukkauksista ja julmuuksista on esitetty molemmilta puolilta.[45] Kolmekymmentä vuotta kestäneen Vapaa Aceh -liikkeen ja Indonesian armeijan välisen sissisodan jälkeen osapuolet sopivat vuonna 2005 Helsingissä aselevosta.[46] Papualla on otettu käyttöön merkittäviä alueellisen autonomian takaavia lakeja, joskin ne ovat jääneet epätäydellisiksi.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Indonesian provinssit
Indonesian provinssit.

Hallinnollisesti Indonesia koostuu 33 provinssista, joista viidellä on erikoisasema. Jokaisella provinssilla on oma poliittinen hallintonsa ja kuvernöörinsä. Provinssit on jaettu hallintoalueisiin (kabupaten) ja kaupunkeihin (kota), jotka jaetaan edelleen alapiirikuntiin (kecamatan), ja sen jälkeen kyläryhmiin (joko desa tai kelurahan). Sen jälkeen kun asetukset alueellisesta itsehallinnosta otettiin käyttöön vuonna 2001, hallintoalueista ja kaupungeista on tullut keskeisiä alueellisen jaon yksiköitä. Ne tarjoavat suurimman osan julkisista palveluista. Kylätaso on eniten läsnä indonesialaisen päivittäisessä elämässä. Kylän tai kaupunginosan asioita hallinnoi vaaleilla valittu lurah tai kepala desa (kyläpäällikkö).

Aceh, Jakarta, Yogyakarta, Papua ja Länsi-Papua ovat provinsseja, joilla on tavallista enemmän valtaa lainsäädännössä ja suurempi autonomia keskushallinnosta kuin muilla provinsseilla. Acehin hallituksella on esimerkiksi oikeus luoda itsenäinen lakijärjestelmä; vuonna 2003 se otti käyttöön šarian eli islamilaisen lain muodon.[47] Yogyakartalle annettiin erityisalueen status tunnustuksena sen keskeisestä asemasta Indonesian tasavaltalaisten kannattamisessa vallankumouksen aikana. Papua, joka tunnettiin ennen nimellä Irian Jaya, sai autonomian vuonna 2001. Jakarta on vuorostaan maan pääkaupunkialue.

Indonesian provinssit ja niiden pääkaupungit

(Indonesialainen nimi suluissa, kun se eroaa suomenkielisestä)
* viittaa provinsseihin, joilla on erikoisasema

Sumatra

Jaava

Pienet Sundasaaret

Kalimantan (Borneon eteläosa)

Sulawesi

Molukit

Länsi-Uusi-Guinea

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Indonesian maantiede
Indonesian kartta.

Indonesia koostuu 17 508 saaresta, joista noin 6 000 on asuttuja.[48] Saaret sijaitsevat päiväntasaajan molemmilla puolilla. Viisi suurinta saarta ovat Jaava, Sumatra, Borneo (Indonesian puoleinen osa Kalimantan), Uusi-Guinea (Indonesian puoleinen osa Länsi-Uusi-Guinea) ja Sulawesi. Indonesialla on maarajaa Malesian kanssa Borneon ja Sebatikin saarilla, Papua-Uuden-Guinean kanssa Uuden-Guinean saarella ja Itä-Timorin kanssa Timorin saarella. Indonesialla on myös aluevesirajaa pohjoisessa Singaporen, Malesian ja Filippiinien kanssa sekä etelässä Australian kanssa kapeissa salmissa. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki, Jakarta, sijaitsee Jaavan saarella. Seuraavaksi suurimpia kaupunkeja ovat Surabaya, Bandung, Medan ja Semarang.[49]

Yhteensä 1 919 440 neliökilometrin suuruisena Indonesia on pinta-alaltaan maailman 16. suurin valtio.[50] Maan keskimääräinen väestötiheys on 134 henkeä neliökilometriä kohden, 79. suurin maailmassa.[51] Kuitenkin Jaavalla, maailman väkirikkaimmalla saarella,[52] väestötiheys on 940 henkeä neliökilometriä kohden. Indonesian korkein vuori on 4 884 metriä korkea Puncak Jaya Papualla, suurin järvi on vuorostaan 1 145 neliökilometrin suuruinen Toba Sumatralla. Maan pisimmät joet ovat Kalimantanilla, ja niihin kuuluvat Mahakam, Martapura ja Barito.[53]

Semeru- ja Bromo-vuoret Itä-Jaavalla. Indonesia kuuluu seismiseltä ja vulkaaniselta toiminnaltaan maailman aktiivisimpiin alueisiin.

Indonesian sijainti Tyynenmeren, Euraasian ja Australian mannerlaattojen reunoilla on synnyttänyt maan alueelle lukuisia tulivuoria ja aiheuttaa usein maanjäristyksiä. Indonesiassa on ainakin 150 aktiivista tulivuorta,[54] joihin kuuluvat Krakatau ja Tambora. Molemmat ovat kuuluisia tuhoisista purkauksistaan 1800-luvulla. Toba-järven supertulivuoren purkaus noin 70 000 vuotta sitten oli yksi kaikkien aikojen suurimmista purkauksista ja maailmanlaajuinen luonnonkatastrofi. Viimeaikaisiin seismisen aktiivisuuden aiheuttamiin katastrofeihin kuuluvat vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristys, joka surmasi arviolta 167 736 henkeä Pohjois-Sumatralla,[55] ja Jaavan maanjäristys vuonna 2006. Vulkaaninen tuhka on kuitenkin merkittävä tekijä maan hedelmällisyydessä, joka on historiallisesti ylläpitänyt Jaavan ja Balin tiheää asutusta.[56]

Koska Indonesia sijaitsee päiväntasaajalla, maassa vallitsee trooppinen ilmasto. Vuodessa on toisistaan selvästi erottuvat kuiva kausi ja monsuunin aiheuttama sadekausi. Vuosittainen sademäärä on alankoalueilla keskimäärin 1 780–3 175 millimetriä, ja voi kohota 6 100 millimetriin vuoristoissa. Vuoristoalueilla erityisesti Sumatran länsirannikolla, Länsi-Jaavalla, Kalimantanilla, Sulawesilla ja Papualla sataa eniten. Yleisesti ottaen ilman kosteusprosentti on suuri, keskimäärin noin 80. Lämpötilat vaihtelevat vuoden aikana vain vähän: Jakartan keskimääräinen päivittäinen lämpötila on noin 26–30 astetta.

[muokkaa] Luonto

Äärimmäisen uhanalainen sumatranoranki, Indonesiassa kotoperäinen ihmisapina.
Kasvillisuus Indonesiassa

Indonesian koon, trooppisen ilmaston ja saaristoluonteen vuoksi maassa on maailman toiseksi korkein biodiversiteetti Brasilian jälkeen.[57] Maan kasvillisuus ja eläimistö ovat sekoitus aasialaisia ja australaasialaisia lajeja. Sundan jalustan saaret (Sumatra, Borneo, Jaava ja Bali) olivat aiemmin yhteydessä manner-Aasiaan, ja niillä asuu runsaasti aasialaista eläimistöä. Suuria lajeja, kuten sumatrantiikeri, jaavansarvikuono, oranki, norsu ja leopardi eli aiemmin runsaasti aina Balilla saakka, mutta niiden määrät ja asuinalueet ovat pienentyneet rajusti.

Metsät peittävät noin 60 prosenttia Indonesiasta.[58] Pienemmän ja tiheämmin asutun Jaavan saaren metsät on kuitenkin suureksi osaksi tuhottu ihmisasutuksen ja maatalouden tieltä. Sumatralla ja Kalimantanilla kasvillisuus on pääosin aasialaista. Sulawesilla, Nusa Tenggaralla ja Molukeilla, jotka ovat olleet pitkään erossa mantereesta, on sen sijaan oma ainutlaatuinen kasvillisuutensa ja eläimistönsä.[59] Papua oli osa Australian mannerta, ja saarella elääkin läheisesti Australian kasvillisuudelle ja eläimistölle sukua oleva lajisto, johon kuuluu yli 600 lintulajia.

Indonesian 80 000 kilometrin pituista rannikkoa ympäröi trooppinen meri, joka on vaikuttanut maan lajiston monimuotoisuuteen. Indonesialla on lukuisia meri- ja rannikkoekosysteemeitä, joihin kuuluu esimerkiksi rantoja, dyynejä, estuaareja, mangrovemetsiä, koralliriuttoja, vuorovesialueita ja pieniä saariekosysteemejä.[4]

Brittiläinen luonnontieteilijä Alfred Russel Wallace kuvaili jakolinjan Indonesian aasialaisen lajiston ja australaasialaisen lajiston välillä.[60] Se tunnetaan Wallacen linjana, ja se kulkee suurin piirtein pohjoisesta etelään Sundan jalustan reunalla Kalimantanin ja Sulawesin välissä sekä syvän Lombokinsalmen kautta Lombokin ja Balin välissä. Linjan länsipuolella lajisto on aasialaistyyppistä, Lombokilta itään taas enemmänkin australialaista. Kirjassaan The Malay Archipelago (1869) Wallace kuvailee useita linjaa ympäröivälle alueelle kotoperäisiä lajeja.[61] Alue on nimetty Wallaceaksi.[60]

Indonesian tiheä väestö ja nopea teollistuminen ovat aiheuttaneet vakavia ympäristöongelmia. Ne eivät useinkaan saa paljon huomiota köyhyyden ja heikon, alirahoitetun hallinnon vuoksi.[62] Ongelmiin kuuluvat suurimittainen metsien tuhoaminen (josta suuri osa tapahtuu laittomasti) ja siihen liittyvät metsäpalot, jotka aiheuttavat savuhaittoja Länsi-Indonesiassa, Malesiassa ja Singaporessa, meren luonnonvarojen liikakäyttö sekä nopeaan kaupungistumiseen ja talouskehitykseen liittyvät ongelmat. Niihin kuuluvat ilmansaasteet, liikenneruuhkat, jätteiden hallinta ja vesikysymykset.[62] Elinympäristöjen tuhoutuminen uhkaa Indonesialle kotoperäisten ja muiden lajien selviytymistä. Niihin kuuluu 140 nisäkäslajia, jotka Maailman luonnonsuojeluliitto on määritellyt vaarantuneiksi ja joista 15 lajia on äärimmäisen uhanalaisia, mukaan lukien sumatranoranki.[63]

Indonesian metsistä on jäljellä vajaat puolet vuoteen 1982 verrattuna voimakkaiden hakkuiden vuoksi. (13.2.2008)[64]

Katso myös: Metsäkato Indonesiassa

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Indonesian talous
Vesipuhvelia käytetään apuna riisipeltojen auraamisessa Jaavalla. Maatalous on ollut Indonesian tärkein elinkeino vuosisatoja.

Indonesian bruttokansantuote (BKT) on vuonna 2007 arviolta noin 408 miljardia dollaria (1 038 miljardia ostovoimakorjattuna).[65] Vuonna 2007 arvioitu BKT henkeä kohden oli 1 812 dollaria ja ostovoimakorjattuna 4 616 dollaria.[66] Teollisuus muodostaa talouden suurimman osa-alueen, ja tuottaa 47,0 prosenttia bruttokansantuotteesta. Palvelut muodostavat 40,1 prosenttia ja maatalous 12,9 prosenttia BKT:stä.[67] Maataloudessa työskentelee kuitenkin enemmän ihmisiä kuin talouden muilla osa-alueilla, 44,3 prosenttia maan 95 miljoonan hengen suuruisesta työikäisestä väestöstä. Palvelualoilla työskentelee 36,9 prosenttia ja teollisuudessa 18,8 prosenttia työvoimasta.[68] Merkittäviin teollisuudenaloihin kuuluvat öljyn- ja kaasuntuotanto, tekstiilit, vaatteet ja kaivostoiminta. Tärkeitä maataloustuotteita ovat palmuöljy, riisi, tee, kahvi, mausteet ja kumi.

Indonesian suurimmat vientimaat ovat Japani (29,4 prosenttia viennistä vuonna 2006), Singapore (11,8 prosenttia), Yhdysvallat (11,5 prosenttia), Kiina (7,7 prosenttia) ja Etelä-Korea (6,4 prosenttia). Suurimmat tuojat ovat vuorostaan Singapore (29,6 prosenttia), Kiina (11,2 prosenttia) ja Japani (8,8 prosenttia). Vuonna 2006 Indonesian kauppatase oli positiivinen: viennistä saatiin tuloja 102,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja tuontikustannukset olivat 73 miljardia dollaria. Indonesialla on huomattavat luonnonvarat, joihin kuuluu raakaöljyä, maakaasua, tinaa, kuparia ja kultaa. Maa tuo eniten koneita ja laitteita, kemikaaleja, polttoaineita ja elintarvikkeita.[69]

Indonesian pääkaupunki ja taloudellinen keskus Jakarta.

1960-luvulla maan talous heikkeni voimakkaasti poliittisen epätasapainon, nuoren ja kokemattoman hallituksen ja taloudellisen nationalismin vuoksi. Seurauksena oli äärimmäistä köyhyyttä ja elintarvikepula. Kun Sukarnon hallitus kaatui 1960-luvun puolivälissä, talous oli kaaoksessa: inflaatio oli 1 000 prosenttia vuodessa, vientitulot supistuivat, infrastruktuuri rapistui, tehtaat toimivat minimikapasiteetilla ja investoinnit olivat vähäisiä. Uusi hallinto toi maahan kurinalaisemman talouspolitiikan, jonka seurauksena inflaatio laski, valuutta vakautui ja maahan saatiin houkutelluksi ulkomaista apua ja investointeja.[70] Indonesia on OPECin ainoa jäsen Kaakkois-Aasiassa. 1970-luvun korkeat öljyhinnat toivat vientituottoja, jotka auttoivat talouden pitkäaikaiseen kasvuun.[71] Kun taloutta jälleen uudistettiin 1980-luvun lopulla,[72] ulkomaisia investointeja virtasi Indonesiaan, erityisesti teollisuustuotantoon. Vuosina 1989–1997 maan talous kasvoi keskimäärin yli 7 prosenttia vuodessa.[70][73]

Aasian talouskriisi iski vuosina 1997–1998 rajuimmin juuri Indonesiaan. Maan valuutan Indonesian rupian vaihtokurssi dollaria vastaan putosi 2 000 rupiasta 18 000 rupiaan. Bruttokansantuote kutistui 13,1 prosenttia.[73] Suhde on sen jälkeen tasaantunut noin 10 000 rupiaan dollaria kohden. Talous on parantunut huomattavasti, vaikkakin hitaasti. Poliittinen epävakaisuus vuodesta 1998 lähtien, hitaat talousuudistukset ja korruptio hallinnon ja talouden kaikilla tasoilla ovat vaikeuttaneet toipumista.[74][75] Transparency International on sijoittanut Indonesian korruptioindeksissään sijalle 143 yhteensä 180 tutkitusta maasta.[76] Maan bruttokansantuote kuitenkin kasvoi yli viisi prosenttia vuosina 2004 ja 2005, ja kasvun on ennustettu nousevan.[77] Kasvu ei kuitenkaan ole niin voimakasta, että työttömyys vähenisi merkittävästi,[75][78] tai nopeuttaisi palkkojen nousua. Polttoaineen ja riisin hintojen nousu on pahentanut köyhyyttä.[79] Vuonna 2006 arviolta 17,8 prosenttia maan väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella, ja 49,0 prosenttia eli alle kahdella dollarilla päivässä.[80]

[muokkaa] Väestö

Pääartikkeli: Indonesian väestö

Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan Indonesian väkiluku on noin 230 miljoonaa.[81] Indonesian tilastokeskus arvioi väkiluvun olleen 222 miljoonaa vuonna 2006.[82] 124 miljoonaa henkeä asuu Jaavan saarella, joka on maailman väekkäin saari.[52] 1960-luvulta asti noudatetusta, suhteellisen tehokkaasta perhesuunnitteluohjelmasta huolimatta väestön ennustetaan kasvavan yhteensä 315 miljoonaan vuoteen 2035 mennessä. Ennuste perustuu arvioituun nykyiseen 1,25 prosentin vuosittaiseen väestönkasvuun.[83]

Minangkabau-hääpari.

Suurin osa indonesialaisista on Taiwanilta kotoisin olevien, austronesialaisia kieliä puhuneiden kansojen jälkeläisiä. Toinen merkittävä ryhmä on melanesialaiset, jotka asuvat maan itäosassa. Indonesiassa on noin 300 etnistä ryhmää, ja maassa puhutaan 742 kieltä ja murretta[84] Suurin kieli on jaava, jota puhuu 42 prosenttia väestöstä. Jaavankieliset ovat maan poliittisesti ja kulttuurisesti hallitseva väestöryhmä.[85] Sundalaiset, malaijit ja maduralaiset ovat suurimmat ei-jaavalaiset väestöryhmät.[86] Tunne kuulumisesta yhteiseen Indonesian kansakuntaan on läsnä vahvojen alueellisten identiteettien rinnalla.[87] Maan yhteiskunta on pysynyt suureksi osaksi harmonisena, vaikka sosiaaliset, uskonnolliset ja etniset jännitteet ovat paikoin aiheuttaneet pahoja väkivaltaisuuksia.[88] Indonesiankiinalaiset ovat vaikutusvaltainen etninen vähemmistö, joka muodostaa alle kaksi prosenttia väestöstä. Kiinalaiset hallitsevat suurta osaa maan yksityisestä kaupankäynnistä ja varallisuudesta.[89] Seurauksena on ollut huomattavaa katkeruutta ja jopa väkivaltaa kiinalaisia vastaan.[90]

Maan virallinen kansallinen kieli on indonesia, jota puhuu valtaosa indonesialaisista. Sitä opetetaan kouluissa kautta maan. Se on kaupankäynnin, politiikan, tiedotusvälineiden, koulutuksen ja akateemisen maailman kieli. Alun perin se toimi alueen, mukaan lukien nykyisen Malesian, lingua francana, ja se on läheistä sukua malaijin kielelle. Indonesian käyttöä alkoivat edistää ensimmäisen kerran nationalistit 1920-luvulla, ja se julistettiin maan viralliseksi kieleksi Indonesian itsenäistyessä vuonna 1945. Suurin osa indonesialaisista puhuu ainakin yhtä useista sadoista paikallisista kielistä (bahasa daerah), usein äidinkielenään. Niistä maan suurimman etnisen ryhmän kieli, jaavan kieli on puhutuin.[69] Toisaalta Papualla puhutaan ainakin 500:a alkuperäistä papualaista ja austronesialaista kieltä vain 2,7 miljoonan asukkaan alueella.

Medanin suuri moskeija. Indonesian muslimiväestö on maailman suurin.

Vaikka Indonesian perustuslain mukaan maassa on taattava uskonnonvapaus,[91] virallisesti tunnustettuja uskontoja on vain kuusi: islam, protestanttisuus, katolisuus, hindulaisuus, buddhalaisuus ja kungfutselaisuus.[92] Vaikka Indonesia ei ole islamilainen valtio, se on väkiluvultaan maailman suurin muslimienemmistöinen maa. Lähes 80 prosenttia indonesialaisista on vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan muslimeita.[69] Väestöstä on kristittyjä 11 prosenttia, josta noin kaksi kolmasosaa protestantteja. Kaksi prosenttia on hindulaisia ja yksi prosentti buddhalaisia. Suurin osa indonesialaisista hinduista on balilaisia,[93] ja suurin osa buddhalaisista kuuluu maan kiinalaisväestöön.[94] Vaikka hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat nykyisin vähemmistöuskontoja, niillä on ollut huomattava vaikutus maan kulttuuriin. Islam saapui Indonesiaan aluksi Pohjois-Sumatralle 1200-luvulla kauppiaiden välityksellä. Siitä tuli maan valtauskonto 1500-luvulla.[95] Katolilaisuuden toivat maahan ensimmäiset portugalilaiset siirtomaavalloittajat ja lähetyssaarnaajat,[96] ja protestanttisuus levisi pääosin alankomaalaisten kalvinistien ja luterilaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta siirtomaakaudella.[97] Suuri osa indonesialaisista, kuten jaavalaiset abanganit, Balin hindut ja kristityt dajakit, harjoittavat uskontoaan vähemmän puhdasoppisessa, synkretistisessä muodossa, johon on sekoittunut paikallisia tapoja ja uskomuksia.[98]

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Indonesian kulttuuri
Wayang kulit -varjonukketeatteriesitys.

Indonesiassa on noin 300 etnistä ryhmää, joilla on kaikilla vuosisatojen kuluessa kehittyneet omat kulttuuriperintönsä. Maan kulttuuriin ovat vaikuttaneet muun muassa intialainen, arabialainen, kiinalainen, malaijilainen ja eurooppalainen kulttuuri. Hindulaisesta kulttuurista ja mytologiasta on aineksia esimerkiksi perinteisissä jaavalaisissa ja balilaisissa tansseissa, kuten myös wayang kulit -nukketeatterissa. Myös Indonesian arkkitehtuuriin on perinteisesti vaikuttanut eniten intialainen arkkitehtuuri, mutta myös Kiinasta, arabeilta ja Euroopasta saadut vaikutteet ovat jättäneet siihen jälkensä.

Tekstiilityyppejä, kuten batiikki, ikat ja songket, kudotaan ympäri Indonesiaa. Tyylit vaihtelevat alueittain.

Perinteiseen indonesialaiseen musiikkiin kuuluvat gamelan ja keroncong. Suosittu nykyaikainen populaarimusiikin laji on dangdut, joka on saanut vaikutteita arabialaisesta, intialaisesta ja malaijien kansanmusiikista. Indonesialainen elokuva oli suosionsa huipulla 1980-luvulla, jolloin kotimaiset elokuvat hallitsivat Indonesian markkinoita.[99] 1990-luvun alussa se kuitenkin taantui huomattavasti.[100] Vuosien 2000 ja 2005 välillä vuosittain julkaistujen kotimaisten elokuvien määrä on tasaisesti kasvanut.[99]

Vanhimmat Indonesiasta löydetyt kirjoitukset ovat sanskritinkielisiä tekstejä, jotka on ajoitettu 400-luvulle. Maan kirjallisuuden merkittäviä hahmoja ovat olleet hollantilainen kirjailija Multatuli, joka arvosteli indonesialaisten kohtelua Alankomaiden siirtomaakaudella, itsenäisyyttä edeltävät sumatralaiset nationalistikirjailijat ja poliitikot Muhammad Yamin ja Hamka[101] sekä maan tunnetuin romaanikirjailija Pramoedya Ananta Toer.[102] Monilla indonesialaisilla kansoilla on omat, vahvat suulliset perinteensä, jotka ovat auttaneet heidän kulttuuriperintönsä säilyttämisessä ja määrittelyssä. Tiedotusvälineiden vapaus on lisääntynyt Indonesiassa huomattavasti presidentti Suharton valtakauden jälkeen. Suharton aikana nykyisin lakkautettu Informaatioministeriö valvoi ja kontrolloi kotimaisia tiedotusvälineitä ja hankaloitti ulkomaisten viestinten toimintaa.[103] Maan televisioverkkoon kuuluu kymmenen kaupallista, maanlaajuista kanavaa ja alueellisia kanavia, jotka kilpailevat julkisen TVRI:n kanssa. Internetiä käyttää kansasta vähemmistö: vuonna 2007 käyttäjiä oli Indonesiassa 20 miljoonaa.[104]

Valikoima indonesialaista ruokaa, kuvassa soto ayam (kananuudelikeitto), sate kerang (simpukkakebab), telor pindang (säilötyt munat), perkedel (uppopaistettua ruokaa) ja es teh manis (makea jäätee).

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Indonesian keittiö vaihtelee alueittain. Se perustuu Kiinan, Euroopan, Lähi-idän ja Intian keittiöihin. Riisi on pääruoka-aine, jota tarjoillaan kasvis- ja liharuokien kanssa. Perusraaka-aineita ovat mausteet (erityisesti chili), kookosmaito, kala ja kana.

[muokkaa] Urheilu

Indonesian suosituimmat urheilulajit ovat sulkapallo ja jalkapallo: maan korkein sarjataso jalkapallossa on Liga Indonesia. Perinteisiin urheilulajeihin kuuluvat sepak takraw ja Maduralla harrastetut härkäkilpailut. Alueilla, joilla on aiemmin sodittu heimosotia, pidetään niitä muistuttavia kilpailuja, kuten caci Floresilla ja pasola Sumballa. Indonesialainen kamppailulaji on pencak silat. Urheilu on Indonesiassa yleensä miesten hallitsemaa, ja yleisölajeihin liitetään usein laiton uhkapeli.[83]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  • Indonesia – saarien kulttuurit, Museovirasto 1993, ISBN 951-9075-59-3
  • Friend, T.: Indonesian Destinies. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-01137-6.
  • Ricklefs, M. C.: A History of Modern Indonesia since c.1300, Second Edition. MacMillan, 1991.
  • Schwarz, A.: A Nation in Waiting: Indonesia in the 1990s. Westview Press, 1994. ISBN 1-86373-635-2.
  • Taylor, Jean Gelman: Indonesia: Peoples and Histories. New Haven and London: Yale University Press, 2003. ISBN 0-300-10518-5.
  • Vickers, Adrian: A History of Modern Indonesia. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-54262-6.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Report for Selected Countries and Subjects International Monetary Fund. Viitattu 28.11.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2010 (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Indonesia – saarien kulttuurit, s. 2. Museovirasto, 1993. ISBN 951-9075-59-3.
  4. ↑ a b Tomascik, T., Mah, J.A., Nontji, A., Moosa, M.K.: The Ecology of the Indonesian Seas – Part One. Hongkong: Periplus Editions Ltd., 1996. ISBN 962-593-078-7.
  5. ↑ Earl, George S. W.: On The Leading Characteristics of the Papuan, Australian and Malay-Polynesian Nations. Journal of the Indian Archipelago and Eastern Asia (JIAEA), 1850, s. 119.
  6. ↑ Logan, James Richardson: The Ethnology of the Indian Archipelago: Embracing Enquiries into the Continental Relations of the Indo-Pacific Islanders. Journal of the Indian Archipelago and Eastern Asia (JIAEA), 1850, s. 4:252–347.  ; Earl, George S. W.: On The Leading Characteristics of the Papuan, Australian and Malay-Polynesian Nations. Journal of the Indian Archipelago and Eastern Asia (JIAEA), 1850, s. 254, 277–278.
  7. ↑ Tämä nimi tuli käyttöön vuonna 1860 Multatulin vuonna 1859 kirjoittamasta vaikutusvaltaisesta romaanista Max Havelaar. Justus M. van der Kroef: The Term Indonesia: Its Origin and Usage 1951. Journal of the American Oriental Society, n. 71.
  8. ↑ Jusuf M. van der Kroef: The Term Indonesia: Its Origin and Usage 1951. Journal of the American Oriental Society, n. 71.
  9. ↑ Anshory, Irfan: Asal Usul Nama Indonesia Pikiran Rakyat.
  10. ↑ U.S. Library of Congress: Indonesia – history Viitattu 18. joulukuuta 2007.
  11. ↑ Taylor, 2003, s. 5–7
  12. ↑ Taylor, Jean Gelman: Indonesia, s. 8–9. New Haven and London: Yale University Press. ISBN 0-300-10518-5.
  13. ↑ Taylor, Jean Gelman: Indonesia, s. 15–18. New Haven and London: Yale University Press. ISBN 0-300-10518-5.
  14. ↑ Taylor, 2003, s. 3, 9, 10–11, 13, 14–15, 18–20, 22–23; Vickers, 2005, s. 18–20, 60, 133–134
  15. ↑ Taylor, 2003, s. 22–26; Ricklefs, 1991, s. 3
  16. ↑ Peter Lewis: The next great empire 1982. Futures, n. 14.
  17. ↑ Ricklefs, 1991, s. 3–14
  18. ↑ Ricklefs, 1991, s. 12–14
  19. ↑ a b Ricklefs, M. C.: A History of Modern Indonesia Since c. 1300, second edition, s. 22–24. London: MacMillan, 1993. ISBN 0-333-57689-6.
  20. ↑ Hollantilaiset joukot osallistuivat jatkuvasti kapinoiden kukistamiseen Jaavalla ja sen ulkopuolella. Paikallisten johtajien vaikutusvalta, kuten prinssi Diponegoron Jaavan keskiosassa, Imam Bonjolin Sumatralla ja Pattimuran Molukeilla sekä verinen kolme vuosikymmentä kestänyt sota Acehissa heikensivät Alankomaiden hallintoa ja sitoivat siirtomaajoukot konflikteihin. (Schwartz, 1999, s. 3–4)
  21. ↑ Gert Oostindie ja Bert Paasman: Dutch Attitudes towards Colonial Empires, Indigenous Cultures, and Slaves 1998. Eighteenth-Century Studies, n. 31. ; Ricklefs, M. C.: History of Modern Indonesia Since c. 1300, second edition. London: MacMillan, 1993. ISBN 0-333-57689-6.
  22. ↑ Indonesia - The National Revolution U. S. Library of Congress.
  23. ↑ Ricklefs, 1991, s. 237–280
  24. ↑ Friend, 2003, s. 107–109; Ricklefs, 1991, s. 280–283, 284, 287–290
  25. ↑ John Roosa and Joseph Nevins: 40 Years Later: The Mass Killings in Indonesia 5. marraskuuta 2005. Counterpunch. Viitattu 19. joulukuuta 2007.
  26. ↑ RG 59 Records of Department of State; cable no. 868, ref: Embtel 852 5. lokakuuta 1965. US National Archives. ; Adrian Vickers: A History of Modern Indonesia, s. 163. Cambridge University Press, 2005.  ; David Slater: Geopolitics and the Post-Colonial: Rethinking North-South Relations, s. 70. London: Blackwell.
  27. ↑ Delhaise, Philippe F.: Asia in Crisis: The Implosion of the Banking and Finance Systems, s. 123. Willey, 1998. ISBN 0-471-83450-5.
  28. ↑ Indonesia: from showcase to basket case 1998. Cambridge Journal of Economics, n. 22.
  29. ↑ President Suharto resigns 21. toukokuuta 1998. BBC.
  30. ↑ Burr, W. & Evans, M.L.: Ford and Kissinger Gave Green Light to Indonesia's Invasion of East Timor, 1975: New Documents Detail Conversations with Suharto (National Security Archive Electronic Briefing Book No. 62) 6. joulukuuta 2001. National Security Archive, The George Washington University.
  31. ↑ Aceh rebels sign peace agreement 15. elokuuta 2005. BBC.
  32. ↑ a b Susi Dwi Harijanti ja Tim Lindsey: Indonesia: General elections test the amended Constitution and the new Constitutional Court. International Journal of Constitutional Law, 2006, nro 4, s. 138–150.
  33. ↑ The Carter Center 2004 Indonesia Election Report 2004. The Carter Center.
  34. ↑ Neuvoa-antava kansankokous (MPR-RI): Ketetapan MPR-RI Nomor II/MPR/2000 tentang Perubahan Kedua Peraturan Tata Tertib Majelis Permusyawaratan Rakyat Republik Indonesia
  35. ↑ Uudistuksiin kuuluu täysi valta lainsäädännössä ilman toimeenpanevien elinten puuttumista, se että kaikki DPR:n jäsenet valitaan vaaleilla ja armeijan edustajille varatut paikat on poistettu, ja vain DPR:lle avoimet perusoikeudet. (Harijanti ja Lindsey, 2006)
  36. ↑ Vuoden 2001 perustuslain lisäyksen mukaan DPD koostuu neljästä vaaleilla valitusta puolueeseen kuulumattomasta edustajasta jokaisesta 33 provinssista. Neuvoa-antava kansankokous (MPR-RI): Third Amendment to the 1945 Constitution of The Republic of Indonesia
  37. ↑ a b Country Profile: Indonesia U.S Library of Congress.
  38. ↑ Freedom House: Indonesia (2010) Viitattu 6.5.2011. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Background Note: Indonesia U.S. Department of State.
  40. ↑ Chris Wilson: Indonesia and Transnational Terrorism (Foreign Affairs, Defense and Trade Group) 11. lokakuuta 2001. Parliament of Australia. ; Reyko Huang: Priority Dilemmas: U.S. – Indonesia Military Relations in the Anti Terror War (Terrorism Project) 23. toukokuuta 2002. Center for Defense Information.
  41. ↑ Commemoration of 3rd anniversary of bombings (AAP) The Age Newspaper.
  42. ↑ Chew, Amy: Indonesia military regains ground CNN Asia.
  43. ↑ Witular, Rendi A.: Susilo Approves Additional Military Funding The Jakarta Post. Viitattu 18. joulukuuta 2007.
  44. ↑ Friend, 2003, s. 473–475, 484
  45. ↑ Friend, 2003, s. 270–273, 477–480; BBC News: Indonesia flashpoints: Aceh 29.12.2005.
  46. ↑ BBC News: Indonesia agrees Aceh peace deal 17.7.2005. Viitattu 18. joulukuuta 2007.
  47. ↑ Michelle Ann Miller: The Nanggroe Aceh Darussalam law: a serious response to Acehnese separatism? 2004. Asian Ethnicity, n. 5.
  48. ↑ Indonesia Vacations Travel Wizard.
  49. ↑ Witton, Patrick: Indonesia, s. 139, 181, 251, 435. Melbourne: Lonely Planet, 2003. ISBN 1-74059-154-2.
  50. ↑ Rank Order Area (The World Factbook) Central Intelligence Agency.
  51. ↑ Population density – Persons per km² 2006 (CIA world factbook) Photius Coutsoukis.
  52. ↑ a b Calder, Joshua: Most Populous Islands World Island Information.
  53. ↑ Republic of Indonesia Microsoft Encarta.
  54. ↑ Volcanoes of Indonesia (Global Volcanism Program) Smithsonian Institute.
  55. ↑ The Human Toll (UN Office of the Special Envoy for Tsunami Recovery) United Nations.
  56. ↑ Whitten, T., Soeriaatmadja, R. E., Suraya A. A.: The Ecology of Java and Bali, s. 95–97. Hongkong: Periplus Editions Ltd, 1996.
  57. ↑ Lester, Brown, R: State of the World 1997: A Worldwatch Institute Report on Progress Toward a Sustainable Society (14th edition), s. 7. New York: W. W. Norton & Company, 1997. ISBN 0393040089.
  58. ↑ Globalis-Indonesia Global Virtual University.
  59. ↑ Whitten, T., Henderson, G., Mustafa, M.: The Ecology of Sulawesi. Hongkong: Periplus Editions Ltd., 1996. ISBN 962-593-075-2.  ; Monk, K.A., Fretes, Y., Reksodiharjo-Lilley, G.: The Ecology of Nusa Tenggara and Maluku. Hongkong: Periplus Editions Ltd., 1996. ISBN 962-593-076-0.
  60. ↑ a b Severin, Tim: The Spice Island Voyage: In Search of Wallace. Abacus Travel, 1997. ISBN 0-349-11040-9.
  61. ↑ Wallace, A.R.: The Malay Archipelago. Periplus Editions, 2000. ISBN 962-593-645-9.
  62. ↑ a b Jason R. Miller: Deforestation in Indonesia and the Orangutan Population TED Case Studies.
  63. ↑ Massicot, Paul: Animal Info – Indonesia Animal Info – Information on Endangered Mammals.
  64. ↑ YLE Viitattu 13.3.2008.
  65. ↑ Report for Selected Countries and Subjects (GDP) (World Economic Outlook Databaase) International Monetary Fund.
  66. ↑ Report for Selected Countries and Subjects (GDP per capita) (World Economic Outlook Database) International Monetary Fund.
  67. ↑ Indonesia at a Glance (Indonsia Development Indicators and Data) World Bank.
  68. ↑ Official Statistics and its Development in Indonesia (Sub Committee on Statistics: First Session 18–20 February, 2004) Economic and Social Commission for Asia & the Pacific.
  69. ↑ a b c Indonesia – The World Factbook
  70. ↑ a b Schwarz, 1994, s. 52–57
  71. ↑ Keskimäärin yli 7 prosenttia vuosina 1968–1981. Schwarz, 1994, s. 52–57
  72. ↑ Ylisäätelyn ja laskevien öljyhintojen vuoksi kasvu hidastui keskimäärin 4,3 prosenttiin vuosina 1981–1988. 1980-luvun lopulla aloitettiin useita talousuudistuksia, joihin kuuluivat rupian hallittu devalvaatio vientituotteiden kilpailukyvyn lisäämiseksi ja sääntelyn vähentäminen. Schwarz, 1994, s. 52–57
  73. ↑ a b Indonesia: Country Brief (Key Development Data & Statistics) The World Bank.
  74. ↑ Guerin, G.: Don't count on a Suharto accounting 23.5.2006. Asia Tims Online.
  75. ↑ a b Poverty in Indonesia: Always with them 14. syyskuuta 2006. The Economist. ; (seurannut korjaus)
  76. ↑ Corruption Perceptions Index 2007. Transparency International.
  77. ↑ Indonesia: Forecast (Country Briefings) 3.10.2006. The Economist.
  78. ↑ Ridwan Max Sijabat: Unemployment still blighting the Indonesian landscape 23.3.2007. The Jakarta Post.
  79. ↑ Vuonna 2005 valtion oli pakko vähentää suuria tukiaan polttoaineiden hintoihin kansainvälisten öljyhintojen noustessa, mikä oli merkittävä syy inflaatioon ja vaikeuksiin.
  80. ↑ Making the New Indonesia Work for the Poor, Overview 2006. World Bank.
  81. ↑ 2000 Population Statistics Indonesian Central Statistics Bureau.
  82. ↑ Tingkat Kemiskinan di Indonesia Tahun 2005–2006 1 syyskuuta 2006. Indonesian Central Statistics Bureau.
  83. ↑ a b Witton, Patrick: Indonesia. Melbourne: Lonely Planet, 2003. ISBN 1-74059-154-2.
  84. ↑ An Overview of Indonesia (Living in Indonesia, A Site for Expatriates) Expat Web Site Association. ; Merdekawaty, E.: "Bahasa Indonesia" and languages of Indonesia (UNIBZ – Introduction to Linguistics) Free University of Bozen.
  85. ↑ Kingsbury, Damien: Autonomy and Disintegration in Indonesia, s. 131. Routledge. ISBN 0-415-29737-0.
  86. ↑ Pienet, mutta merkittävät kiinalaisten, intialaisten, eurooppalaisten ja arabien ryhmät asuvat pääosin kaupunkialueilla.
  87. ↑ Ricklefs, 1991, s. 256
  88. ↑ Maansisäinen muuttoliike (mukaan lukien virallinen transmigrasi-ohjelma) on aiheuttaneet väkivaltaa, kuten paikallisten dayakien toteuttaman satojen maduralaisten joukkomurhan Länsi-Kalimantanilla ja konfliktit Molukeilla, Keski-Sulawesilla ja Länsi-Papualla.
  89. ↑ Schwarz, 1994, s. 53, 80–81; Friend, 2003, s. 85–87, 164–165, 233–237
  90. ↑ S. Long: The Overseas Chinese 9. huhtikuuta 1998. Prospect Magazine.
  91. ↑ The 1945 Constitution of the Republic of Indonesia US-ASEAN.
  92. ↑ Yang, Heriyanto: The History and Legal Position of Confucianism in Post Independence Indonesia August 2005. Religion, n. 10.
  93. ↑ Oey, Eric: Bali. Singapore: Periplus Editions, 1997. ISBN 962-593-028-0.
  94. ↑ Indonesia – Buddhism U.S. Library of Congress.
  95. ↑ Indonesia – Islam U.S. Library of Congress.
  96. ↑ Ricklefs, 1991, s. 25, 26, 28; 1500 to 1670: Great Kings and Trade Empires Sejarah Indonesia.
  97. ↑ Ricklefs, 1991, s. 28, 62; Vickers, 2005, s. 22; Goh, Robbie B.H.: Christianity in Southeast Asia, s. 80. Institute of Southeast Asian Studies. ISBN 9812302972.
  98. ↑ Magnis-Suseno, F.: Javanese Ethics and World-View: The Javanese Idea of the Good Life, s. 15–18. Jakarta: PT Gramedia Pustaka Utama, 1981. ISBN 979-605-406-X.  ; Indonesia Annual International Religious Freedom Report 2003 Bureau of Democracy, Human Rights and Labor, Embassy of the United States.
  99. ↑ a b Kristianto, JB: Sepuluh Tahun Terakhir Perfilman Indonesia Kompas.
  100. ↑ Kondisi Perfilman di Indonesia (The State of The Film Industry in Indonesia) Panton.
  101. ↑ Taylor, 2003, s. 299–301
  102. ↑ Vickers, 2005, s. 3–7; Friend, 2003, s. 74, 180
  103. ↑ Shannon L. Smith, Grayson J. Lloyd: Indonesia Today: Challenges of History. Melbourne, Australia: Institute of Southeast Asian Studies, 2001. ISBN 0-7425-1761-6.
  104. ↑ Internet World Stats (Asia Internet Usage, Population Statistics and Information) Miniwatts Marketing Group.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Indonesia.


Aasian valtiot
Afganistanin lippu Afganistan | Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu Yhdistyneet arabiemiirikunnat | Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Bahrainin lippu Bahrain | Bangladeshin lippu Bangladesh | Bhutanin lippu Bhutan | Brunein lippu Brunei | Etelä-Korea | Filippiinien lippu Filippiinit | Georgian lippu Georgia | Indonesian lippu Indonesia | Intian lippu Intia | Irakin lippu Irak | Iranin lippu Iran | Israelin lippu Israel | Itä-Timorin lippu Itä-Timor | Japanin lippu Japani | Jemenin lippu. Jemen | Jordanian lippu. Jordania | Kambodžan lippu (YK:n valvonnassa). Kambodža | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kiinan lippu Kiina | Kirgisian lippu Kirgisia | Kuwaitin lippu Kuwait | Kyproksen lippu Kyproksen tasavalta | Laosin lippu Laos | Libanonin lippu Libanon | Malediivien lippu Malediivit | Malesian lippu Malesia | Mongolian lippu Mongolia | Myanmarin lippu Myanmar | Nepalin lippu Nepal | Omanin lippu Oman | Pakistanin lippu Pakistan | Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea | Qatarin lippu Qatar | Saudi-Arabian lippu Saudi-Arabia | Syyrian lippu Syyria | Singaporen lippu Singapore | Sri Lankan lippu Sri Lanka | Tadžikistanin lippu Tadžikistan | Thaimaan lippu Thaimaa | Turkin lippu Turkki | Turkmenistanin lippu Turkmenistan | Uzbekistanin lippu Uzbekistan | Venäjän lippu Venäjä | Vietnamin lippu Vietnam
Epäitsenäiset ja itsehallintoalueet

Brittiläinen Intian valtameren alueen lippu Brittiläinen Intian valtameren alue | Palestiinalaishallinnon lippu. Palestiinalaishallinto | Paracelsaaret | Spratlysaaret | Tiibetin lippu Tiibet | Taiwanin lippu Taiwan
Islamilaisen konferenssin jäsenvaltiot
Eurooppa: Turkki · Albania
Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Arabiemiirikunnat
Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan
Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti
Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname
Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit
Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä
Organization of the Petroleum Exporting Countries (OPEC)

Algeria | Indonesia | Irak | Iran | Kuwait | Libya | Nigeria | Qatar | Saudi-Arabia | Venezuela | Arabiemiirikunnat

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Indonesia&oldid=11211956
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä