Aasian talouskriisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maat joihin kriisi eniten vaikutti: Singapore, Thaimaa, Malesia, Indonesia, Etelä-Korea.

Aasian talouskriisi tai Aasian valuuttakriisi oli heinäkuussa 1997 Thaimaasta liikkeelle lähtenyt kriisi, joka vaikutti valuuttoihin, pörssimarkkinoihin ja muiden voimavarojen hintoihin lähialueella, etenkin niin kutsuttujen Aasian tiikereiden talouksissa.

Kriisi sai alkunsa Thaimaasta bahtin jouduttua voimakkaan valuuttahyökkäyksen kohteeksi, jolloin Thaimaan keskuspankki päätti laskea bahtin kellumaan. Kuitenkin ennen Thaimaan valuutan romahdusta koko maa oli konkurssin partaalla suurten ulkomaisten lainojen vuoksi. Pian talouskriisi levisi ympäri Kaakkois-Aasiaa ja Japania, mikä heijastui heikkoina valuuttoina, huonoina pörssitoimintoina ja erityisesti äkillisenä kasvuna yksityisten lainojen otoissa.

Indonesia, Etelä-Korea ja Thaimaa kärsivät pahiten, mutta ongelmia oli myös Malesialla, Filippiineillä ja Hongkongilla. Kriisi ei juurikaan vaikuttanut Kiinaan, Vietnamiin, Taiwaniin eikä Japaniin, joista viimeisellä tosin oli oma, jo kauemmin jatkunut lamansa. Taiwanilla oli kriisissä tukenaan suhteessa valtavat valuuttareservit. Kiina sekä Vietnam eivät olleet vielä vapauttaneet rahamarkkinoitaan siinä määrin, että kriisi olisi voinut osua niihin kunnolla, ja ne pitivät valuuttakurssinsa kiinnitettynä kurssien laskiessa naapurimaissa huolimatta viennille aiheutuvista tappioista. Nämäkin maat saivat luonnollisesti kokea kriisin välilliset vaikutukset naapurimaiden heikentyneen taloudellisen tilanteen seurauksena.

Vaikka suurimmalla osalla Aasian hallituksista ei ollut valtiovelkaa ja suhteellisen hyvä verojärjestelmä, Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) oli pakko järjestää 40 miljardin dollarin avustusohjelma vakauttamaan Pohjois-Korean, Thaimaan ja Indonesian valuutat. Suurten ulkomaisten velkojen ja huonon pankkijärjestelmänsä vuoksi lamaan joutunut Japani sai pelastajakseen Yhdysvallat, joka suostui ostamaan Japanin jenejä kahdella miljoonalla dollarilla, mikä pysäytti jenin rajun laskun.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1997 asti Aasia houkutteli lähes puolet kehitysmaihin virranneesta pääomasta. Nimenomaan Kaakkois-Aasiaan talouden korkeat korkotulot houkuttelivat ulkomaalaisia sijoittajia, jonka ansiosta alueelle virtasi suuria summia ulkomaalaisita pääomaa. Samaan aikaan Thaimaa, Malesia, Indonesia, Filippiinit, Singapore ja Etelä-Korea kokivat nopean talouskasvun 1980-luvun lopun ja 1990-luvun välillä. Tämä tapahtuma sai paljon huomiota Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Maailman pankin (World Bank) osalta ja nimettiin Aasian talousihmeeksi.

Vuonna 1994 tunnettu ekonomi Paul Krugman julkaisi artikkelin, joka kritisoi Aasian talousihmettä. Hänen mukaansa Aasian talousihme oli tulos pääoman sijoittamisesta ja tuottavuuden kasvusta. Kuitenkin kokonainen tuottavuuden kasvu oli noussut vain marginaalisesti jos lainkaan. Krungmanin mukaan pääoman kasvattamminen sijoittamisen sijaan vaikuttaisi tuottavuuden kasvuun, joka puolestaan johtaisi pitkäaikaiseen varakkuuden kehittymiseen. Krungmanin idea nähtiinkin keskeisenä käsitteenä talouskriisin aikana, vaikka hän itse olikin sitä mieltä ettei hänellä ollut aikomuksena ennustaa kriisiä osatekijoitä tai sen tapahtumista.

Aasian talouskriisi on saanut osakseen monia vaihtelevia ja kiistainalaisia selityksiä. Thaimaan talouskupla kasvoi kasvamistaan ja lopulta poksahti romahduttaen bahtin arvon. Saman tyyppinen vaihe tapahtui myös Malesiassa ja Indonesiassa, tosin Malesialla oli etuna vahvempi valtionjohto. Lyhytaikainen pääoman virtaus alueelle oli kallista ja usein sidottu lyhytaikaisiin tuottoihin. Saatu raha virtasi usein vain tiettyjen ihmisten haltuun, joka ei osoittautunut pidemmällä aikavälillä kaikista parhaimmaksi ja tuottavimmaksi ratkaisuksi. 1990-luvulla Thaimaa, Indonesia ja Etelä-Korea omistivat suuria yksityisiä alijäämä valuuttarahastoja, joka puolestaan johti talous- ja yrityssektorin asemien vaarantumiseen, sillä maiden oli otettava ulkomaalaista lainaa jotta ennalta määrätyt kurssit pysyisivät kurissa.

Yhdysvaltojen selvittyä talouslamasta 1990-luvun alkupuolella Yhdysvaltain keskuspankki Alan Greenspanin johdolla alkoi korottaa maansa korkoja päästäkseen voitolle inflaatiosta, joka teki Yhdysvalloista houkuttelevan sijotuskohteen. Sijoittaminen Yhdysvaltoihin nosti dollarin arvoa, joka nosti myös osaltaan Aasian valuuttoja, sillä ne, etenkin Thaimaa ja Indonesia, olivat kytkettynä dollariin. Maailmantalouskilpailussa kuitenkin heikentävänä tekijänä Kaakkois-Aasian osalta oli huomattava viennin heikentyminen keväällä 1996.

Osa ekonomeista on syyttänyt ASEAN hidastuvaa vientiä Kiinan mukaantulon vaikutuksilla 1990-luvulla Aasian alueen vientikauppaan, varsinkin vientirajoitusten uudistamisten jälkeen. Ulkomaalaiset sijoittajat etsivät halpaa työvoimaa ja etenkin Kiina pystyi houkuttelemaan sen avulla omalle alueelleen paljon ulkomaalaisia yrityksiä.

Monet ekonomit uskovat että Aasian talouskriisi ei ollut fyysisesti talouden tai tekniikan syytä, vaan pikemminkin johtuvainen tavasta jolla lainaaja-lainanottaja suhdetta ylläpidettiin. Holtittomasti myönnetyt suuret lainat nostivat korot taivaisiin, jonka vuoksi lainojen takaisin maksu osoittautui mahdottomaksi. Huomatessa etteivät lainanottajat pystyneet maksamaan velkojaan takaisin, lainanantajat vetivät paniikin omaisesti luotot pois lainatuista maista saaden aikaan valtavat luottohäiriöt ja konkurssit, niin yksityisille ihmisille kuin yrityksille.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuuttakriisillä oli myös poliittisia vaikutuksia Suharton erotessa virastaan Indonesiassa toukokuussa 1998 leviävien mellakoiden vuoksi. Länsimaiden vastaiset tunteet lisääntyivät George Sorosin ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n joutuessa syntipukin rooliin. Vuoteen 1999 mennessä tutkijat alkoivat nähdä selviä todisteita Aasian taloudenkriisin lopulle.

Kulttuurillisesti kriisi romahdutti aasialaisten arvojen idean, jonka mukaan itämaissa oli löydetty länsimaita paljon toimivampi taloudellinen ja poliittinen järjestelmä. Kriisi nosti myös Kiinan kansantasavallan mainetta.

Myöhemmin Aasian kriisin nähdään vaikuttaneen myös Venäjän ja Brasilian kriiseihin vuonna 1998, koska tapahtuman jälkeen pankit olivat keskimääräistä varovaisempia lainatessaan rahaa kehittyville maille.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]