Paul Krugman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Krugman Ruotsin akatemian tiedotustilaisuudessa.

Paul Robin Krugman (s. 28. helmikuuta 1953) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Krugman sai vuonna 2008 Nobelin taloustieteen palkinnon kansainvälisen kaupan sekä aluetaloustieteen analyysin kehittämisestä.[1]

Hän on kansantaloustieteen ja kansainvälisten suhteiden professori Princetonin yliopistossa. Useiden tuottamiensa kirjojen ohella Krugman kirjoittaa kahdesti viikossa talousasioista New York Times -lehteen.

Krugman valmistui tohtoriksi MIT:stä vuonna 1977 opettajanaan Paul Samuelson. Hän on opettanut Yalessa, MIT:ssä, Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, London School of Economicsissa, Stanfordin yliopistossa sekä Princetonin yliopistossa vuodesta 2000. Vuosina 1982–1983 hän työskenteli Ronald Reaganin taloudellisen neuvonantajaryhmän jäsenenä. Hän sai vuonna 1991 John Bates Clark -mitalin, jonka myöntää American Economic Association.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Yhdysvaltain vasemmiston ”keulakuva”

George W. Bushin ensimmäisellä kaudella Krugmanin arvioitiin nousseen New York Times -kolumneillaan, kirjoillaan ja puheillaan Yhdysvaltojen opposition keulakuvaksi. ”Demokraattijohtaja John Kerryn esiintuloon 2004 asti Paul Krugmanista oli käytännöllisesti katsoen tullut Amerikan oppositiojohtaja – epätavallinen asema akateemiselle taloustieteilijälle”, arvioi uutistoimisto SBS 31. maaliskuuta 2004[3]

Krugman kritisoi jatkuvasti muun muassa Bushin talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Hänen mukaansa Bushin politiikka suurensi kuilua rikkaiden ja köyhien välillä.

Krugman vaati ”uutta New Dealia”, vähemmän sotilasmenoja ja enemmän sosiaali- ja lääkeohjelmia.[4] Vasemmistolainen journalisti-kirjailija Michael Tomasky arvioi kirjasta The Conscience of a Liberal Krugmanin saattavan jonkin verran muunnella asioita (”some fudging”) teksteissään poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi.[5]

[muokkaa] Näkemyksiä

[muokkaa] Finanssikriisi

Krugman arvosteli kolumneissaan toistuvasti George W. Bushin hallintoa. Vuonna 2008 puhjenneeseen finanssikriisiin johtaneesta menosta hän varoitteli vuosia etukäteen.[6]

[muokkaa] Vuokrasääntely

Krugman pitää vuokrasääntelyä esimerkkinä huonosta taloudenpidosta, joka hyvistä tarkoituksistaan huolimatta johtaa vähempään asuntojen rakentamiseen, korkeampiin vuokriin ja rakennusten kurjistumiseen, kun omistajilla ei ole kunnon taloudellista kannustinta pitää huolta vuokra-asunnoistaan.[7]

[muokkaa] Ympäristö

Vieraillessaan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tilaisuudessa Helsingissä syyskuussa 2009 Krugman suhtautui pessimistisesti lähiajan talousnäkymiin, mutta piti yhtä tekijää toivoa herättävänä: jos maailmassa sitouduttaisiin ilmastomuutoksen torjuntaan eli hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, se saattaisi lisätä investointeja uuteen tekniikkaan ja luoda perustaa talouden elpymiselle. Näin onnistuminen joulukuussa 2009 Tanskan Kööpenhaminassa pidettävässä huippukokouksessa, jossa yritetään sopia ilmastonmuutoksen torjunnasta, ei olisi hänestä hyväksi vain planeetalle, vaan se saattaisi olla hyväksi myös talouden elpymiselle.[8]

[muokkaa] Vapaakauppa

Krugman kannattaa yksiselitteisesti vapaakauppaa[9]; hän myös nimeää antiglobalisaatioaktivistit maailman köyhien vihollisiksi.[10]

Krugman on kirjoittanut artikkelin ”Halvan työvoiman ylistys – huonosti palkatut huonot työt ovat parempia kuin ei töitä”.[11]

[muokkaa] Demokratia

Krugmanin mukaan Yhdysvaltojen demokratian perusajatus on kansakunta ilman jyrkkiä luokkaeroja. Se ei tarkoita tasapäisyyttä muttei pyri eliitin ja kansalaisten suureen kuiluun. Keskiluokkainen yhteiskunta ei synny automaattisesti talouskehityksestä vaan se täytyy luoda poliittisin toimin. 1930-luvun laman jälkeen länsimaissa rakennetussa hyvinvointiyhteiskunnassa tuloerot kaventuivat kaikissa ryhmissä, rikkaiden verot, sosiaaliturva, työttömyysturva ja vahva ammattiyhdistys eivät romuttaneet taloutta vaan se johti kestävimpään talousnousuun historiassa.[12]

[muokkaa] Tuloerot

Paul Krugmanin mukaan suuri tulojen eriarvoisuus yhteiskunnassa johtaa väistämättä suureen sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Taloustieteilijöiden tutkimusten mukaan yhdenvertaisuutta ei saavuteta kasvottomilla markkinavoimilla vaan poliittisen vallan tasapainolla.[13]

[muokkaa] Ohjeet toimittajille

Kirjassa: The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century kirjan johdannossa on Rules of reporting eli toimitusperiaatteet: Miten kertoa tarina? Periaatteita voivat käyttää kaikki, jotka pyrkivät ymmärtämään uutisia. Krugmanin ohjeet toimittajille: [14]

  1. Älä oleta, että poliittisissa ehdotuksissa on järkeä suhteessa väitettyihin tavoitteisiin. Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. Vehkeily ei ole epärealistista, vaikka päämäärät olisivat melko avoimia.
  2. Älä oleta tavallista poliittista sääntöjenmukaisuutta. Valta pyrkii hallitsemaan mediaa puheenaiheita manipuloimalla. Koska valta ei hyväksy järjestelmää, se ei hyväksy muiden oikeutta kritiikkiin. Ilman kritiikkiä ei ole vapaita vaaleja eikä sananvapautta.
  3. Oleta vastahyökkäys kritiikkiin.
  4. Älä usko, että tavoitteilla on rajat.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Paul Krugman -sitaatteja.

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Suomeksi

  • Krugman, Paul: Satunnainen teoreetikko ja muita viestejä synkeän tieteen saralta. (The accidental theorist and other dispatches from the dismal science, 1998.) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Tietosanoma, 1999. ISBN 951-885-172-7.
  • Krugman, Paul: Lama - talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot. (The Return of Depression Economics and the Crises of 2008) Suomentanut Jyri Raivio. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2009. ISBN 978-952-5557-27-5.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Nobelprize.org
  2. ↑ John Bates Clark Medal American Economic Association. Viitattu 6.4.2008. (englanniksi)
  3. ↑ Dateline, Special Broadcasting Service, March 31, 2004: "Until the emergence of Democrat leader John Kerry, Paul Krugman had virtually become the leader of the opposition in America, an unusual position for an academic economist."
  4. ↑ Oct 17 2007- Krugman On Healthcare, Tax Cuts, Social Security, the Mortgage Crisis and Alan Greenspan, in response to Alan Greenspan's Sept 24 appearance with Naomi Klein on Democracy Now!
  5. ↑ Michael Tomasky, The New York Review of Books, November 22, 2007, The Partisan
  6. ↑ Timo Hakkarainen: Seppänen listaa lamasyylliset Iltalehti.fi. 30.1.2009. Viitattu 31.1.2009.
  7. ↑ Krugman, Paul (June 7, 2000). Reckonings; A Rent Affair.
  8. ↑ Juhana Rossi: Krugman: Elpyminen voisi alkaa ilmastonmuutoksen torjunnasta Helsingin Sanomat. 21.9.2009. Viitattu 22.9.2009.
  9. ↑ Pop Internationalismlähde tarkemmin?
  10. ↑ The Accidental Theorist, osa 3lähde tarkemmin?
  11. ↑ [1]
  12. ↑ Paul Krugman: The Conscience of liberal, WW Norton 2007, s. 246, 17, 62
  13. ↑ Paul Krugman: The Conscience of a Liberal, WW Norton 2007, s. 246 ja 46
  14. ↑ The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century, 2003, s.13-19.
Nobelin taloustieteen palkinnon saajat

1969: Frisch, Tinbergen 70: Samuelson 71: Kuznets 72: Hicks, Arrow 73: Leontief 74: Myrdal, Hayek 75: Kantorovich, Koopmans 76: Friedman 77: Ohlin, Meade 78: Simon 79: Schultz, Lewis 80: Klein 81: Tobin 82: Stigler 83: Debreu 84: Stone 85: Modigliani 86: Buchanan 87: Solow 88: Allais 89: Haavelmo 90: Markowitz, Miller, Sharpe 91: Coase 92: Becker 93: Fogel, North 94: Harsanyi, Nash, Selten 95: Lucas 96: Mirrlees, Vickrey 97: Merton, Scholes 98: Sen 99: Mundell 2000: Heckman, McFadden 01: Akerlof, Spence, Stiglitz 02: Kahneman, Smith 03: Engle, Granger 04: Kydland, Prescott 05: Aumann, Schelling 06: Phelps 07: Hurwicz, Maskin, Myerson 08: Krugman 09: Ostrom, Williamson 10: Diamond, Mortensen, Pissarides 11: Sargent, Sims
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Krugman&oldid=10782893
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä