Paul Krugman

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Krugman puhumassa Saksan kansalliskirjastossa Frankfurt am Mainissa.

Paul Robin Krugman (s. 28. helmikuuta 1953) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Krugman sai vuonna 2008 Nobelin taloustieteen palkinnon kansainvälisen kaupan sekä aluetaloustieteen analyysin kehittämisestä.[1]

Hän on kansantaloustieteen ja kansainvälisten suhteiden professori Princetonin yliopistossa. Useiden tuottamiensa kirjojen ohella Krugman kirjoittaa kahdesti viikossa talousasioista New York Times -lehteen.

Krugman valmistui tohtoriksi MIT:stä vuonna 1977. Hän on opettanut Yalessa, MIT:ssä, Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, London School of Economicsissa, Stanfordin yliopistossa sekä Princetonin yliopistossa vuodesta 2000. Vuosina 1982–1983 hän työskenteli Ronald Reaganin taloudellisen neuvonantajaryhmän jäsenenä. Hän sai vuonna 1991 John Bates Clark -mitalin, jonka myöntää American Economic Association.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Näkemyksiä

[muokkaa] Ympäristö

Jo 90-luvulla hän vaati hiilidioksidihaittaveroa kasvihuoneilmiön torjumiseksi, sittemmin hän arvosteli kolumneissaan toistuvasti George W. Bushin hallintoa. 2008 puhjenneeseen finanssikriisiin johtaneesta menosta hän varoitteli vuosia etukäteen[3].

[muokkaa] Työttömyys

Krugman sanoo Euroopan työttömyyden johtuvan työmarkkinasääntelystä, joka pitää palkat korkeammalla tasolla kuin millä työvoiman kysyntä vastaisi työvoiman tarjontaa (The Accidental Theorist, osa 1)

[muokkaa] Vapaakauppa

Krugman kannattaa yksiselitteisesti vapaakauppaa (Pop Internationalism); hän myös nimeää antiglobalisaatioaktivistit maailman köyhien vihollisiksi. (The Accidental Theorist, osa 3). Edelleen Krugman on kirjoittanut mm. artikkelin: 'Halvan työvoiman ylistys - huonosti palkatut huonot työt ovat parempia kuin ei töitä' (engl.)".[4]

[muokkaa] Demokratia

Krugmanin mukaan Yhdysvaltojen demokratian perusajatus on kansakunta ilman jyrkkiä luokkaeroja. Se ei tarkoita tasapäisyyttä muttei pyri eliitin ja kansalaisten suureen kuiluun. Keskiluokkainen yhteiskunta ei synny automaattisesti talouskehityksestä vaan se täytyy luoda poliittisin toimin. 30-luvun laman jälkeen länsimaissa rakennetussa hyvinvointiyhteiskunnassa tuloerot kaventuivat kaikissa ryhmissä, rikkaiden verot, sosiaaliturva, työttömyysturva ja vahva ammattiyhdistys eivät romuttaneet taloutta vaan se johti kestävimpään talousnousuun historiassa.[5]

[muokkaa] Tuloerot

Paul Krugmanin mukaan suuri tulojen eriarvoisuus yhteiskunnassa johtaa väistämättä suureen sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Taloustieteilijöiden tutkimusten mukaan yhdenvertaisuutta ei saavuteta kasvottomailla markkinavoimilla vaan poliittisen vallan tasapainolla.[6]

[muokkaa] Ohjeet toimittajille

Paul Krugmanin mukaan yhä useampi on alkanut ymmärtää, miten vakava tilanne on. Muutos voi tapahtua vain siten, että julkaisemme totuuden tapahtumista. Ensimmäinen askel on ymmärtää, mitä tapahtuu. Kirjassa: The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century kirjan johdannossa on Rules of reporting eli toimitusperiaatteet: Miten kertoa tarina? Periaatteita voivat käyttää kaikki, jotka pyrkivät ymmärtämään uutisia. Krugmanin ohjeet toimittajille: [7]

  1. Älä oleta, että poliittisissa ehdotuksissa on järkeä suhteessa väitettyihin tavoitteisiin. Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. Vehkeily ei ole epärealistista, vaikka päämäärät olisivat melko avoimia.
  2. Älä oleta tavallista poliittista sääntöjenmukaisuutta. Valta pyrkii hallitsemaan mediaa puheenaiheita manipuloimalla. Koska valta ei hyväksy järjestelmää, se ei hyväksy muiden oikeutta kritiikkiin. Ilman kritiikkiä ei ole vapaita vaaleja eikä sananvapautta.
  3. Oleta vastahyökkäys kritiikkiin.
  4. Älä usko, että tavoitteilla on rajat.

[muokkaa] Kritiikki

Professori Bryan Caplanin mukaan Krugman on "maailman kuuluisin vasemmistolainen taloustieteilijä".[8]

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Suomeksi

  • Krugman, Paul: Satunnainen teoreetikko ja muita viestejä synkeän tieteen saralta. (The accidental theorist and other dispatches from the dismal science, 1998.) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Tietosanoma, 1999. ISBN 951-885-172-7.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Nobelprize.org
  2. ↑ John Bates Clark Medal American Economic Association. Viitattu 6.4.2008. (englanniksi)
  3. ↑ TIMO HAKKARAINEN: Seppänen listaa lamasyylliset Iltalehti.fi. 30.1.2009. Viitattu 31.1.2009.
  4. ↑ Paul Krugman, Guilty Pleasure
  5. ↑ Paul Krugman: The Conscience of liberal, WW Norton 2007, s. 246, 17, 62
  6. ↑ Paul Krugman: The Conscience of a Liberal, WW Norton 2007, s. 246 ja 46
  7. ↑ The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century, 2003, s.13-19.
  8. ↑ Paul Krugman, Guilty Pleasure
Nobelin taloustieteen palkinnon saajat

1969: Frisch, Tinbergen 70: Samuelson 71: Kuznets 72: Hicks, Arrow 73: Leontief 74: Myrdal, Hayek 75: Kantorovich, Koopmans 76: Friedman 77: Ohlin, Meade 78: Simon 79: Schultz, Lewis 80: Klein 81: Tobin 82: Stigler 83: Debreu 84: Stone 85: Modigliani 86: Buchanan 87: Solow 88: Allais 89: Haavelmo 90: Markowitz, Miller, Sharpe 91: Coase 92: Becker 93: Fogel, North 94: Harsanyi, Nash, Selten 95: Lucas 96: Mirrlees, Vickrey 97: Merton, Scholes 98: Sen 99: Mundell 2000: Heckman, McFadden 01: Akerlof, Spence, Stiglitz 02: Kahneman, Smith 03: Engle, Granger 04: Kydland, Prescott 05: Aumann, Schelling 06: Phelps 07: Hurwicz, Maskin, Myerson 08: Krugman


Tämä tieteenharjoittajasta kertova artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Krugman
Henkilökohtaiset työkalut