Friedrich von Hayek

Wikipedia

Friedrich von Hayek
Kuollut	23. maaliskuuta 1992 (92 vuotta) Freiburg
Tutkimusala	taloustiede
Instituutti	London School of Economics, Chicagon yliopisto, Freiburgin yliopisto
Tutkinnot	Wienin yliopisto
Tunnustukset	Nobelin taloustieteen palkinto (1974)

Friedrich August von Hayek (8. toukokuuta 1899, Wien, Itävalta-Unkari – 23. maaliskuuta 1992, Freiburg) oli itävaltalais-britannialainen taloustieteilijä, joka sai Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1974. Itävaltalaista koulukuntaa edustaneen Hayekin ajattelussa keskeistä oli markkinatalouden omaehtoisen toimivuuden korostaminen ja sosialismin ja suunnitelmatalouden vastustaminen.

Hayekia pidetään von Misesin, Friedmanin ja Robert Nozickin ohella 1900-luvun merkittävimpänä libertarismin edustajana.

Sisällysluettelo 1 Elämä 2 Ajattelu 3 Hayek ja konservatismi 4 Katso myös 5 Suomennetut teokset 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

Hayek syntyi vuonna 1899 Wienissä yläluokkaiseen ja korkeasti koulutettuun sukuun. Suvun jäseniä työskenteli muun muassa taloustieteiden ja biologian parissa. Esimerkiksi hänen isänsä julkaisi lääkärintyönsä ohessa merkittävän kasvitieteellisen tutkielman. Filosofi Ludwig Wittgenstein oli Friedrich von Hayekin äidin serkku.

Vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan alettua Hayek valehteli ikänsä liittyäkseen Itävalta-Unkarin armeijaan. Sodan jälkeen hän lähti akateemiselle uralle Wienin yliopistossa.

Hayek väitteli vuonna 1921 oikeustieteen tohtoriksi. Vielä tuolloin hän oli sosialisti, mutta hänestä tuli liberaali, kun hän luki Ludvig von Misesin kirjat Sosialismi ja Liberalismi ja osallistui tämän yksityisluennoille Fritz Machlupin ja muutaman muun opiskelijan kanssa. Hayek jatkoi opiskelemalla valtio-oppia, josta hän väitteli tohtoriksi vuonna 1923. Edellä mainittujen alojen lisäksi hän oli kiinnostunut myös psykologiasta ja kansantaloustieteestä.

Vuosina 1923–1924 Hayek työskenteli tutkimusapulaisena New Yorkin yliopistossa, josta hän siirtyi lainopillisten- ja talousasioiden asiantuntijaksi Itävallan hallituksen palvelukseen viimeistelemään ensimmäisen maailmansodan päättäneen sopimuksen yksityiskohtia. Hayekista tuli vielä itävaltalaisen taloustutkimuslaitoksen johtaja, kunnes 1930-luvun alussa kansallissosialismia vastustaneet Hayek ja Mises joutuivat poliittisista syistä lähtemään maasta.

Hayek päätyi Britanniaan London School of Economicsin palvelukseen, jossa hänestä tuli sosiaalidemokraattisen taloustieteen isänä pidetyn John Maynard Keynesin elinikäinen ystävä. Lontoossa Hayekilla oli merkittävä maine yhtenä johtavista taloustieteilijöistä, mutta hänen näkemyksiensä ja keynesiläisyyden kannattajien välillä vallitsi pysyvä erimielisyys. Hayek oli myöhemmin haluton palaamaan Natsi-Saksaan liitettyyn Itävaltaan, joten hän jäi Lontooseen ja hänestä tuli Britannian kansalainen vuonna 1938.

Vuonna 1944 Hayek pääteoksensa, kaikenlaista kollektivismia vastustavan kirjan Tie orjuuteen. John Maynard Keynes sanoi seuraavasti: ”Mielestäni tämä on suuri teos... Olen havainnut olevani moraalisesti ja filosofisesti samaa mieltä käytännössä kaikesta mitä siinä sanotaan; enkä ainoastaan samaa mieltä ylipäänsä vaan todella täysin samaa mieltä.”

Vuonna 1950 Hayek siirtyi Britanniasta Chicagon yliopistoon, jonka taloustieteiden professorikunnassa oli jo entuudestaan nousevia nimiä kuten Milton Friedman. Hayek itse keskittyi Chicagossa kuitenkin pääosin psykologiaan ja poliittiseen filosofiaan. Vuonna 1962 hän siirtyi professoriksi Saksaan Freiburgin yliopistoon, josta hän jäi eläkkeelle 1968.

Hayek sai ruotsalaisen Gunnar Myrdalin kanssa 1974 Nobelin taloustieteen palkinnon uraauurtavasta työstä rahateorian ja taloudellisten vaihteluiden alalla sekä taloudellisten, yhteiskunnallisten ja institutionaalisten ilmiöiden analyysista. Hänet palkittiin vuonna 1991 vielä Yhdysvaltain presidentillisellä vapaudenmitalilla.

Hayek kuoli Freiburgissa 1992 yli 90-vuotiaana.

[muokkaa] Ajattelu

Sekä kirjassaan Tie orjuuteen että myöhemmissä teoksissaan Hayek kirjoitti sosialismilla olevan vahva taipumus totalitarismiin keskussuunnittelun syrjäyttäessä yksilöiden edut taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hayek esitti, että keskeisissä suunnitelmatalouksissa yksittäiset ihmiset tai pienet ryhmät päättävät resurssien allokoinnista, mikä johtaa niin sanottuun voimavarojen laskemisongelmaan. Tämä vallan keskittyminen johtaa Hayekin mukaan väärinkäytöksiin ja fasismiin. Kirjassaan The Use of Knowledge in Society hän kirjoitti siitä, kuinka hintajärjestelmä jakaa ja yhdistää paikallisen ja henkilökohtaisen tiedon erilaistenkin halujen vallitessa yhteisöissä itsejärjestäytymisen myötä. Hayek kehitti käsitteen katallaktiikka kuvaamaan ”vapaaehtoisen yhteistyön hajautunutta järjestelmää”. Hän myös sanoi markkinatalouden olevan ainoa järjestelmä, jossa ihmiset, joilla on hyvin erilaiset tavoitteet, voivat elää rauhanomaisesti rinnakkain.

Hayek näki hintajärjestelmän ei niinkään suunniteltuna tai keksittynä, vaan pikemminkin pitkällä aikavälillä kehittyneenä.

Organisaation ajatus on, että organisaatio erikoistuneena rakenteena pystyy saavuttamaan enemmän kuin sen osat erikseen.

[muokkaa] Hayek ja konservatismi

Hayekin työt saivat 1980- ja 1990-luvuilla paljon huomiota Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa valtaan nousseiden ja taloudellisesti vapaamielisten oikeistohallintojen myötä.

Hayek vaikutti merkittävästi esimerkiksi Margaret Thatcherin ajatuksiin, vaikka Thatcherin hallitus ei harjoittanutkaan puhtaasti Hayekin edustaman uusliberalismin mukaista politiikkaa. Tästä syystä Hayekia on usein kutsuttu uusliberaaliksi tai uusoikeistolaiseksi ja hänen oppejaan seuranneet Thatcher ja Reagan olivat uuskonservatismin perustajia. Myöhemmin Hayek kutsui itseään kuitenkin ”vanhaksi whigiksi” konservativismin perustajan Edmund Burken sanoman mukaan.

Myöhemmissä kirjoituksissaan Hayek pyrki etääntymään oikeistosta. Kirjoituksessaan Miksi en ole konservatiivi,^[1] hän sanoi konservatismin olevan käytännössä suunnatonta, autoritaarista sekä kyvytöntä moniarvoisuuteen ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Toisin kuin konservatiivit, Hayek vastusti etuoikeuksia ja vakiintuneita arvojärjestyksiä, yliluonnollisiin voimiin vetoamista ja julkisen vallan kasvua.

[muokkaa] Katso myös

• Itävaltalainen koulukunta

[muokkaa] Suomennetut teokset

• Hayek, Friedrich von: Tie orjuuteen. (The road to serfdom, 1944.) Suomentanut ja jälkisanat laatinut Jyrki Iivonen. Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-617-3.
• Hayek, Friedrich von: Kohtalokas ylimieli. (The fatal conceit: The errors of socialism, 1988.) Toimittanut William Warren Bartley. Suomentaneet Joose ja Matti Norri. Helsinki: Art House, 1998. ISBN 951-884-125-X.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Biography of Friedrich August Hayek. (englanniksi)
• Biography of Friedrich August Hayek. Ludwig von Mises -instituutti (englanniksi)
• The Friedrich Hayek Scholars' Page. (englanniksi)
• Hayek ODP:n hakemistossa