Näkymätön käsi

Näkymätön käsi on taloustieteilijä Adam Smithin alun perin Moraalituntojen teoria (The Theory of Moral Sentiments) -teoksessaan vuonna 1759 esittelemä metafora hänen teoretisoimastaan sosiaalisesta mekanismista. Tunnetuksi käsite on tullut Smithin pääteoksesta Kansojen varallisuus, jossa itse sana tosin mainitaan vain kerran. Itse teorian mukaan yksilön oma etu toimii myös yhteisen edun hyväksi, ihmiset toimivat ikään kuin markkinoiden näkymättömän käden ohjaamina.

Mekanismi vaatii muutaman perusteen: hinnan, tehokkuuden, markkinat ja ahneuden. Yksilö tekee laadukasta työtä tehokkaasti, jolloin tuote on hyvä ja halpa. Hän saa myytyä sen markkinoilla kaikille osapuolille sopivaan hintaan. Ostaja saa tarvitsemansa hyödykkeen ja myyjä/tuottaja työstään korvauksen. Kaupassa kaikki saavat mitä haluavat.

Vastaavanlaisia ajatuksia olivat esittäneet jo muut valistusajattelijat kuten Antti Chydenius ennen Smithiä. Näistä tunnetuimpia on Bernard Mandeville. Tällaisten ideoiden laajempi poliittis-sosiaalinen konteksi on sellainen, että liberaalit ajattelijat halusivat osoittaa, että yhteiskunta toimii luhistumatta ilman vanhaa feodaaliajan hierarkkista järjestystäkin.

Ennen valistusaikaa oman edun tavoittelua pidettiin yhteisen hyvän vastaisena. Adam Smithin mukaan "juuri yksilöiden oman edun tavoittelu mahdollistaa työjakoon perustuvan yhteiskunnan toiminnan". Luottamuksemme siihen, että kauppoihin ilmestyy joka päivä ruokaa, ei perustu oletukseen maanviljelijöiden, teurastajien ja leipurien hyväntahtoisuudesta tai epäitsekkyydestä. Uskomme näin tapahtuvan siksi, että he huolehtivat omista eduistaan. Lisäksi Smith esitti, että ihmisten pyrkimyksellä edistää omaa taloudellista etuaan parhaalla mahdollisella tavalla on koko yhteiskunnan kannalta positiivisia seurauksia". Tälle ilmiölle Smith keksi nimen näkymätön käsi.