Ernst Cassirer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernst Cassirer
ErnstCassirer.jpg
Syntynyt 28. heinäkuuta, 1874
Breslau, Saksa
Kuollut 13. huhtikuuta 1945 (70 vuotta)
New York, Yhdysvallat

Ernst Cassirer (28. heinäkuuta, 1874, Breslau, Saksa13. huhtikuuta, 1945, New York, N.Y.) oli saksalainen uuskantilainen filosofi, joka muistetaan ennen kaikkea esittämästään kulttuurifilosofisesta näkemyksestä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cassirer syntyi juutalaiseen perheeseen Sleesiassa. Hän aloitti opintonsa vuonna 1892 Berliinin yliopistossa oikeustieteen opiskelijana, mutta vaihtoi kuitenkin alakseen saksalaisen kirjallisuuden ja filosofian. Vuonna 1896 Cassirer siirtyi opiskelemaan Marburgin yliopistoon, jossa hänen keskeisinä opettajinaan toimivat uuskantilaiset Hermann Cohen ja Paul Natorp. Vuonna 1899 Cassirer väitteli tohtoriksi aiheenaan Natorpin ohjauksessa tutkimuksella Kritik der mathematischen und naturwissenschaftlichen Erkenntnis.

Juutalaisena Cassirerin ei ollut helppoa luoda itselleen akateemista uraa. Vuonna 1906 hän julkaisi virkaväitöskirjansa, minkä jälkeen hän toimi kolmentoista vuoden ajan dosenttina Berliinin yliopistossa. Vuonna 1919 Cassirerin onnistui päästä vastaperustetun Hampurin yliopiston filosofian professorin virkaan. Tässä virassa hän toimi vuoteen 1933 asti, jolloin kansallissosialistinen puolue nousi valtaan ja Cassirer joutui poistumaan maasta.

Cassirer pakeni ensin Britanniaan, missä hän toimi vuosina 1933–1935 luennoitsijana Oxfordin yliopistossa. Vuodesta 1935 vuoteen 1941 Cassirer oli professorina Göteborgin yliopistossa. Vuodesta 1939 lähtien hän oli myös Ruotsin kansalainen. Toukokuussa 1941 hän kuitenkin muutti edelleen Yhdysvaltoihin. Hänestä tuli ensin vieraileva luennoitsija Yalen yliopistoon (1941–43) ja mutta lopulta hän muutti New Yorkiin, jossa hän toimi kahden viimeisen elinvuotensa ajan Columbian yliopiston luennoitsijana.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cassirer oli erikoistunut filosofian historiaan. Hänen kolmessa osassa ilmestynyt päätyönsä Philosophie der symbolischen Formen (1923–29, Symbolisten muotojen filosofia) oli merkittävä kulttuurifilosofian teos. ”Ihminen on symbolinen eläin” kirjoittaa Cassirer tekstissään An Essay on Man (1944). Siinä missä eläin muodostaa todellisuuskäsityksensä vaistojensa varassa, rakentaa ihminen oman symbolisen maailmansa, joka toimii rakenteena ja muotona havainnoille todellisuudesta. Tältä osin Cassirer on paljon velkaa Immanuel Kantin transsendentaaliselle idealismille. Pääajatuksena on, että ihmiset eivät voi tuntea todellisuutta sellaisenaan, vaan heidän käsityksiään muokkaa se kuinka he vastaanottavat ne.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Substanzbegriff und Funktionsbegriff (”Substanssi ja funktio”, 1910)
  • Kants Leben und Lehre (”Kantin elämä ja ajatukset”, 1918)
  • Philosophie der symbolischen Formen (”Symbolisten muotojen filosofia”, 1923–29)
  • Die Philosophie der Aufklärung (”Valistuksen filosofia”, 1932)
  • Zur Logik der Kulturwissenschaften (”Humanistisen tieteen logiikka”, 1942)
  • An Essay on Man (”Tutkielma ihmisestä”, 1944, kirjoitettu ja julkaistu englanniksi)
  • The Myth of the State (”Valtion myytti”, 1946, kirjoitettu englanniksi ja julkaistu postuumisti)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]