Liberaali demokratia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Liberaali demokratia on valtiomuoto, eräs poliittinen järjestelmä.[1] Se on edustuksellinen demokratia, jossa vaaleilla valittujen edustajien valtaa (ja kansan enemmistön valtaa määrätä vähemmistöä) rajoittavat laillisuusperiaate sekä yksilönvapautta, etenkin kansalaisoikeuksia suojeleva perustuslaki.[2]

Freedom House määrittelee liberaalin demokratian tarkoittavan demokraattista maata, jossa on taattu kansalaisoikeudet eli yksilönvapauden suoja valtiovaltaa vastaan:

  • ilmaisun- ja uskonnonvapaus,
  • kokoontumis- ja yhdistymisvapaus,
  • laillisuusperiaate ja
  • yksilön itsemääräämisoikeus, jota valtio ei saa kaventaa.[3]

Sana "liberaali" käsitteessä "liberaali demokratia" kertoo poliittisen liberalismin määrittämien kriteerien täyttymisestä.[4]

Liberaaliin demokratiaan kuuluvat monipuoluevaalit ja poliittinen päätöksenteko itsenäisen lainsäädäntöelimen välityksellä. Liberaalin demokratian tunnusmerkkejä on myös itsenäinen tuomiovalta lainvalvonnan valtion monopolilla.[2]

Liberaaleja demokratioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä katsotaan, että liberaaleja demokratioita ovat mm. Euroopan Unionin maat, Norja, Islanti, Sveitsi, Japani, Etelä-Korea, Yhdysvallat, Kanada, Intia ja Israel[5][6][7][8][9] Meksiko, Etelä-Afrikka, Australia ja Uusi-Seelanti[10].

Tarkempi määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom House käyttää mm. seuraavia kriteerejä tutkiessaan, mitkä maat ovat liberaaleja demokratioita:

Demokratia:

  • vaalisalaisuus, luotettava ääntenlasku, äänten samanarvoisuus, yleinen äänioikeus,
  • puolueiden perustamisen edellytykset ja toiminnan rajoitukset ovat vähäisiä näiden poliittisista (rauhanomaisista) mielipiteistä riippumatta,
  • opposition kimppuun ei hyökätä eikä heitä vangita rauhanomaisesta poliittisesta toiminnasta

Korruptio:

  • julkisen vallan käyttäjien ja virkamiesten korruptio on kriminalisoitua ja valvottua
  • korruptiolle tilaisuuksia luova byrokraattinen sääntely on vähäistä
  • toimittajat, antikorruptioaktivistit, vuotajat ja muuta korruption paljastajat eivät joudu pelkäämään turvallisuutensa puolesta
  • valtion sopimukset kilpailutetaan avoimesti
  • vainoaako tai pakkosiirtääkö valtio jotakin vähemmistöä

Ilmaisun- ja uskonnonvapaus:

  • onko vapaata ja riippumatonta mediaa (tosin valtion kontrolloima media (kuten Yle) saa täydet pisteet, jos sen anti on monipuolista)
  • sensuroiko valtio suoraan tai epäsuoraan painotuotteita, Internetiä, TV:tä, radiota tai taideteoksia
  • onko presidentin tai korkeimpien vallankäyttäjien kunnian ja arvovallan loukkaaminen sallittua
  • käyttääkö valtio tukiaisia viestimille lisätäkseen mieleistään journalismia tai ehkäistäkseen vastakkaista
  • rajoitetaanko uskontokuntien toimintaa rekisteröintivaatimuksilla
  • vainotaanko uskonnonharjoittajia tai toimittajia; valitseeko hallitus uskonnollisia johtajia
  • vaikuttaako valtio vahvasti opetusohjelmiin poliittisin tarkoitusperin
  • uskaltavatko ihmiset keskustella keskenään vapaasti, myös politiikasta, ilman pelkoa viranomaisten sanktioista

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus:

  • rajoitetaanko rauhanomaisia mielenosoituksia vakavasti
  • rajoittaako tai vaikeuttaako valtio ammattiliittoja tai yhdistystoimintaa tai sen rahoitusta paljon tai pitääkö toimijoiden tai rahoittajien pelätä valtiota
  • painostetaanko ihmisiä liittymään tai olemaan liittymättä ammattiliittoihin

Laillisuusperiaate:

  • riippumattomuus: painostaako tai komentaako hallitus tai muu poliittinen, taloudellinen tai uskonnollinen valta oikeuslaitosta
  • paneeko valtio toimeen oikeuslaitoksen tuomiot
  • onko syytetty syytön kunnes toisin todistetaan
  • ovatko oikeudenkäynnit reiluja ja puolueettomia
  • onko poliisilaitos siviilien vallan alla
  • rangaistaanko poliiseja, jos he pahoinpitelevät tai pidättävät aiheetta kansalaisia
  • kärsivätkö kansalaiset sodasta tai sisäisestä selkkauksesta
  • onko etnisillä, seksuaalisilla ja uskonnollisilla vähemmistöillä ja naisilla samat oikeudet kuin muillakin ja tuomitaanko heitä vastaan väkivaltaa tekevät

Yksilön itsemääräämisoikeus:

  • tuomitaanko vaimon raiskauksesta tai hakkaamisesta
  • sorretaanko naisia perintölaeissa tai huoltajuus- ja avioerolaeissa
  • onko puolison valinta vapaata ja lapsiavioliitot kiellettyjä
  • rajoittaako valtio ulkomaanmatkoja
  • saavatko ihmiset riittävän vapaasti ostaa ja myydä maata ja muuta omaisuutta sekä perustaa yrityksiä ja valita työpaikkansa
  • kontrolloiko valtio taloutta vahvasti esimerkiksi omistamalla paljon yrityksiä, sääntelemällä hintoja tai asettamalla tuotantokiintiöitä
  • estetäänkö jotain etnistä ryhmää tekemästä tiettyjä töitä
  • onko maassa pakkotyötä
  • tukeeko valtio laajalti uskonnollista, etnistä tai kulttuurista propagandaa (indoktrinaatiota).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Compare in Australianpolitics.com: Liberal Democracy is a phrase often used to describe Western democratic political systems, such as Australia, the United States, Britain, New Zealand, Canada and other nations.
  2. a b vrt. Encarta dictionary.
  3. a b Freedom House: Methodology, 2008 Edition (luettu 15.10.2009)
  4. Kwasi Wiredu, William E. Abraham, Abiola Irele, Ifeanyi. "Fellowship Associations as a Foundation For Liberal Democracy in Africa." A Companion to African Philosophy. Blackwell Publishing, 2006. s. 451
  5. Seyla Benhabib, Democracy and difference: contesting the boundaries of the political
  6. Alain Gagnon,Intellectuals in liberal democracies: political influence and social involvement
  7. Yvonne Schmidt, Foundations of Civil and Political Rights in Israel and the Occupied Territories
  8. William S. Livingston, A Prospect of liberal democracy
  9. Steven V. Mazie,Israel's higher law: religion and liberal democracy in the Jewish state
  10. Mulgan, Richard; Peter Aimer (2004). "chapter 1, page 17", Politics in New Zealand, 3rd (in English), Auckland University Press, 344 pages. ISBN 1869403185. Viitattu 2009-06-26.