Kansalaisoikeudet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansalaisoikeudet ovat perustuslakiin kirjattu joukko poliittisia ja negatiivisia yksilönvapauksia, joita julkinen valta ei saa loukata tai rajoittaa edes demokraattisella päätöksellä. Ne ovat pikemminkin toimivan demokratian elinehto.

Kansalaisoikeuksien sijasta nykyisin Suomessa puhutaan perusoikeuksista. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa taattiin kyseiset oikeudet kaikille, eikä enää ainoastaan Suomen kansalaisille. Siten termi "kansalaisoikeus" on vanhahtava ja poistumassa käytöstä. Kuitenkin esimerkiksi vaalioikeudet kuuluvat edelleen suurelta osin vain kansalaisille.

YK:n kansalaisoikeuksien sopimuksen mukaan näitä oikeuksia ovat:

  • Äänioikeus, joka määrittelee, ketkä saavat päättää yhteisön asioista.
  • Ennen kaikkea vahva oikeusvaltioperiaate, jonka mukaan ihmisiä ei saa pidättää mielivaltaisesti tai rangaistuksia ei saa antaa teoista, jotka eivät tekohetkellä olleet laittomia. Kansalaisoikeutensa loukatuksi tuntevilla pitää olla mahdollisuus nostaa syyte, ja tuomiot pitää saattaa toimeen.
  • Vangittujen tulee olettaa olevan syyttömiä ennen kuin heidät todistetaan syyllisiksi, ja syytetyille pitää kertoa mistä heitä syytetään. Pidätettyjä ei saa pitää vangittuna mielivaltaisen pitkään, vaan oikeudenkäynti pitää taata pian vangitsemisen jälkeen.
  • julkinen valta ei saa syrjiä mitään vähemmistöä, eikä lainsäädännössä tai julkisen vallan määräyksissä saada erotella ihmisiä syntyperän, rodun, seksuaalisen suuntautumisen tai yhteiskunnallisen aseman perusteella.
  • Ruumiillinen koskemattomuus: kidutuksen ja hengen riistämisen tulee olla kiellettyä, ja kuolemanrangaistuksen ollessa käytössä sen tulee koskea vain törkeimpiä rikoksia.
  • Orjuuden ja pakkotyön tulee olla kiellettyä
  • Panarkismi: kansalaisilla tulee olla mahdollisuus poistua valtion alueelta tai liikkua vapaasti.
  • Sananvapaus ja lehdistönvapaus tulee taata.
  • Yksityisyyden suoja tulee taata.
  • Uskonnonvapaus tulee suojata.

Valtiota, jossa nämä kansalaisoikeudet eivät toteudu, nimitetään usein poliisivaltioksi. Tällaisessa valtiossa vallitsee totalitarismi.

Kansalaisvapaudet: esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom House käyttää muun muassa seuraavia kriteerejä mitatessaan kansalaisoikeuksia eri maissa:[1][2]

Ilmaisun- ja uskonnonvapaus:

  • onko vapaita ja riippumattomia tiedotusvälineitä (valtion valvomat tiedotusvälineet (kuten Yleisradio) saavat täydet pisteet, jos niiden anti on monipuolista)
  • sensuroiko valtio suoraan tai epäsuoraan painotuotteita, internetiä, TV:tä, radiota tai taideteoksia
  • onko presidentin tai korkeimpien vallankäyttäjien kunnian ja arvovallan loukkaaminen sallittua
  • käyttääkö valtio tukiaisia viestimille lisätäkseen mieleistään journalismia tai ehkäistäkseen vastakkaista
  • rajoitetaanko uskontokuntien toimintaa rekisteröintivaatimuksilla
  • vainotaanko uskonnonharjoittajia tai toimittajia; valitseeko hallitus uskonnollisia johtajia
  • vaikuttaako valtio vahvasti opetusohjelmiin poliittisin tarkoitusperin
  • uskaltavatko ihmiset keskustella keskenään vapaasti, myös politiikasta, ilman pelkoa viranomaisten sanktioista

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus:

  • rajoitetaanko rauhanomaisia mielenosoituksia vakavasti
  • rajoittaako tai vaikeuttaako valtio ammattiliittoja tai yhdistystoimintaa tai sen rahoitusta paljon tai pitääkö toimijoiden tai rahoittajien pelätä valtiota
  • painostetaanko ihmisiä liittymään tai olemaan liittymättä ammattiliittoihin

Laillisuusperiaate:

  • riippumattomuus: painostaako tai komentaako hallitus tai muu poliittinen, taloudellinen tai uskonnollinen valta oikeuslaitosta
  • paneeko valtio toimeen oikeuslaitoksen tuomiot
  • onko syytetty syytön kunnes toisin todistetaan
  • ovatko oikeudenkäynnit reiluja ja puolueettomia
  • onko poliisilaitos siviilien vallan alla
  • rangaistaanko poliiseja, jos he pahoinpitelevät tai pidättävät aiheetta kansalaisia
  • kärsivätkö kansalaiset sodasta tai sisäisestä selkkauksesta
  • onko etnisillä, seksuaalisilla ja uskonnollisilla vähemmistöillä ja naisilla samat oikeudet kuin muillakin ja tuomitaanko heitä vastaan väkivaltaa tekevät

Yksilön itsemääräämisoikeus:

  • tuomitaanko vaimon raiskauksesta tai hakkaamisesta
  • sorretaanko naisia perintölaeissa tai huoltajuus- ja avioerolaeissa
  • onko puolison valinta vapaata ja lapsiavioliitot kiellettyjä
  • rajoittaako valtio ulkomaanmatkoja
  • saavatko ihmiset riittävän vapaasti ostaa ja myydä maata ja muuta omaisuutta sekä perustaa yrityksiä ja valita työpaikkansa
  • kontrolloiko valtio taloutta vahvasti esimerkiksi omistamalla paljon yrityksiä, sääntelemällä hintoja tai asettamalla tuotantokiintiöitä
  • estetäänkö jotain etnistä ryhmää tekemästä tiettyjä töitä
  • onko maassa pakkotyötä
  • tukeeko valtio laajalti uskonnollista, etnistä tai kulttuurista propagandaa (indoktrinaatiota). [1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Freedom House: Methodology, 2008 Edition (luettu 15.10.2009)
  2. Freedom in the World 2008: Subscores, 2008 Edition (luettu 15.10.2009)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]