Roy Jenkins

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Roy Jenkins
Roy Jenkins, Chancellor of Oxford.jpg
Roy Jenkins, Oxferdin kanslerina.
Euroopan komission puheenjohtaja
6. tammikuuta 1977 – 19. tammikuuta 1981
Edeltäjä François-Xavier Ortoli
Seuraaja Gaston Thorn
Tiedot
Syntynyt 11. marraskuuta 1920
Abersychan, Wales
Kuollut 5. tammikuuta 2003 (82 vuotta)
Oxfordshire Englanti
Puolue Työväenpuolue
(ennen 1981)
Sosialidemokraattinen puolue (1981-1988)
Liberaalidemokraattinen puolue
(1988 –2003)
Puoliso Henny J. Postel
Ammatti historianroitsija
Arvonimet paroni


Roy Harris Jenkins, paroni Jenkins of Hillhead, OM, PC (11. marraskuuta 19205. tammikuuta 2003) oli brittiläinen poliitikko, joka oli pitkään Labourin edustajana parlamentissa, useissa ministerinasemissa 1960- ja 1970-luvulla, mm. valtiovarainministerinä 1967–1970, sekä puolueen varajohtajana. Hän oli kuudennen Euroopan komission puheenjohtaja 1977–1981. Hän oli yksi neljästä Labourista eronneesta sosiaalidemokraattisen puolueen pääperustajasta 1981. Jenkins aateloitiin 1987. Hän kirjoitti lisäksi 19 kirjaa, joista hänen elämäkertansa Gladstonesta ja Winston Churchillista palkittiin.

Jenkins oli kotoisin Abersychanista Monmouthshiresta Walesistä. Hänen isänsä oli kaivosmies ja ammattiyhdistyspoliitikko Arthur Jenkins, josta tuli myöhemmin parlamentin jäsen ja ministeri. Jenkins kävi Cardiffin ja Oxfordin yliopistoja. Toisessa maailmansodassa hän palveli Royal Artilleryssa ja Bletchley Parkissa.

Jenkins valittiin parlamenttiin Lontoon Southwarkin keskisestä vaalipiiristä vuoden 1948 täytevaalissa. Vuoden 1964 vaalien jälkeen hän oli Wilsonin hallituksen ilmailuministerinä ja sisäministerinä 1965–1967, tuolloin hän oli 45-vuotiaana hallituksen nuorin ministeri. Jenkins ajoi useita vapaamielisiä uudistuksia kuten Obscene Publications Actin lieventämistä 1959, avioeron helpottamista, teatterin sensuurin poistoa, abortin ja homoseksuaalisuuden laillistamista.

Jenkins seurasi James Callaghania valtiovarainministerinä marraskuun 1967 punnan devalvoinnin jälkeen ja toimi virassa aina Labourin vuoden 1970 vaalitappioon asti. Heinäkuussa 1970 hänet valittiin puolueen varajohtajaksi, mutta hän erosi 1972, kun puolue vaati kansanäänestystä liittymisestä Euroopan talousyhteisöön (EEC). Jenkins palkittiin 1972 Karlspreis-palkinnolla "Euroopan idean edistämisestä." Labourin palattua valtaan Jenkins toimi 1974–1976 jälleen sisäministerinä ja ajoi läpi kiistellyn Prevention of Terrorism Actin, joka mm. pidensi aikaa jonka pidätettyjä sai pitää vangittuna.

Hän oli ehdolla Labourin johtoon maaliskuussa 1976, mutta jäi kolmanneksi kuudesta ehdokkaasta Callaghanin ja Michael Footin jälkeen. Jenkins pyrki ulkoministeriksi, mutta hänet nimitettiin Euroopan komission johtoon. Jenkinsin komissio ajoi läpi Euroopan talous- ja rahaliiton, josta tuli 1979 Euroopan valuuttajärjestelmä, nykyisen euron edeltäjä. Jenkins työskenteli Brysselissä aina vuoteen 1981.

22. marraskuuta 1979 Jenkins piti vuotuisen Dimblebly-luennon otsikolla "Home Thoughts from Abroad", jossa hän piti Britannian ongelmien syynä kaksipuoluejärjestelmää. Hän kannatti uuden "radikaalin keskustan" luomista rohkaisi uuden poliittisen ryhmittymän syntyyn. Ns. neljän kopla, Jenkins, David Owen, Bill Rodgers ja Shirley Williams perusti tammikuussa 1981 Sosiaalidemokraattisen puolueen (Social Democratic Party; SDP).

Jenkins pyrki uudelleen parlamentiin 1981 Warringtonin vaalipiiristä, mutta Labour piti paikan. Jenkins pääsi läpi vasta seuraavan vuoden vaalissa Glasgow Hillheadista vieden konservatiivien paikan. Vuoden 1983 vaaleissa hänestä kampanjoitiin SDP:n ja liberaalien pääministeriehdokasta. Jenkins johti SDP:tä maaliskuusta 1984 aina 1983 vaaleihin, joiden jälkeen David Owen seurasi häntä. Hän pettyi Owenin tukiessa Thatcherin politiikkaa. Jenkins piti paikkansa SDP:n edustajana parlamentissa aina vuoteen 1987 saakka.

Vuonna 1987 kuningatar Elisabet II aateloi hänet arvonimellä Baron Jenkins of Hillhead, of Pontypool in the County of Gwent. Hänestä tuli saman vuonna myös Oxfordin yliopiston kansleri. Vuonna 1993 hänelle myönnettiin Order of Merit. Hän oli ylähuoneessa Liberaalidemokraattisen puolueen, joka muodostui SDP:n ja liberaalien yhdistyessä 1988, johdossa aina vuoteen 1997. Hallitus nimitti hänet joulukuussa 1997 itsenäisen komission johtoon kehittämään maalle uutta vaalijärjestelmää. Jenkinsin komissio kehitti ennennäkemättömän järjestelmän nimeltä Alternative Vote Top-up, jossa suurin osa ehdokkaista valittaisiin yhden ehdokkaan piireistä ja suhteellisuuden varmistamiseksi osa alueellisilta listoilta. Mitään toimia vaalijärjestelmän uudistamiseksi ei kuitenkaan tehty.

Jenkins kuoli sydänkohtaukseen tammikuussa 2003. Tätä ennen hänelle oli tehty sydänleikkaus marraskuussa 2000.

Hän kirjoitti myös 19 kirjaa, muun muassa William Ewart Gladstonein elämäkerran, joka voitti vuoden 1995 Whitbread-palkinnon, sekä kiitellyn Winston Churchillin elämäkerran 2001. Ennen kuolemaansa hän valmisteli elämäkertaa John F. Kennedystä.


Euroopan unioni Edeltäjä:
François-Xavier Ortoli
Euroopan unionin komission puheenjohtaja
1977–1981
Seuraaja:
Gaston Thorn