Robert Schuman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo ranskalaisesta poliitikosta ja yhdestä EU:n perustajasta. Robert Schumann kertoo saksalaisesta säveltäjästä.
Robert Schuman
Stamps of Germany (BRD) 1968, MiNr 556.jpg
Ranskan pääministeri: 1947–1948
Ranskan valtiovarainministeri: 1946–1947
Ranskan ulkoministeri: 1948–1952
Ranskan oikeusministeri: 1955
Euroopan parlamentin puhemies 1958–1960
Ammatti: Asianajaja

Robert Schuman (29. kesäkuuta 1886 Luxembourg4. syyskuuta 1963 Scy-Chazelles, Moselle) oli syntyperältään luxemburgilais- ranskalainen poliitikko.[1] Hän oli Ranskan pääministeri[2] 1947–1948. Häntä pidetään yhtenä Euroopan unionin isistä.

Schuman syntyi Luxemburgissa. Hänen vanhempansa olivat Lothringenista. Hän sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1919, kun Lothringenista tuli osa Ranskaa. Schaumanin äidinkieli oli luxemburgin kieli ja toinen kieli saksa. Hän oppi ranskan kielen koulussa kuten kaikki luxemburgilaiset, mutta puhui ranskaa saksalaisella korostuksella.

Robert Schuman (1949)

Schuman suoritti 1910 oikeustieteellisen tutkinnon Humboldtin yliopistossa Berliinissä. Hänestä tuli lakimies, ja hän palveli Saksan armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja oli Metzin kaupunginvaltuuston jäsen, kuten myös Katholikentagin.

Ensimmäisen maailmansodan seuraksena Ranska otti takaisin ElsassLothringenin alueen (ranskaksi: Alsace ja Lorraine). Schuman osallistui Ranskan politiikkaan. Vuonna 1919 hänet valittiin Thionvillesta varasijalle parlamenttiin, jossa hän toimi 1940 asti. Hän osallistui merkittävästi Lex Schumanin työstämiseen ja läpimenoon. Schuman tutki ja paljasti Lothringenin terästeollisuuden sodanjälkeisen korruption.

Vuonna 1940 Gestapo pidätti Schumanin, mutta hän pakeni 1942 ja liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen.

Sodan jälkeen Schuman oli yksi keskustalaisen Mouvement Républicain Populaire -puolueen perustajista. Hänestä tuli Ranskan pääministeri marraskuusta 1947 syyskuuhun 1948 ja myös ulkoministeri alkaen toisesta hallituksestaan heinäkuusta 1948 aina tammikuuhun 1953. 9. toukokuuta 1950 puheessaan Schuman kutsui Jean Monnetin käskystä saksalaiset hallitsemaan yhteisesti maiden hiilivaroja ja terästeollisuutta. Tämä muodosti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustan, josta kehittyi nykyinen Euroopan unioni. Puhe tunnetaan Schumanin julistuksena, ja 9. toukokuuta Eurooppa-päivänä.

Vuonna 1958 Schuman sai Karlspreisin (Kaarle Suuri -palkinnon) Aachenin kaupungin myöntämänä Euroopan idean ja rauhan edistämisestä. Brysselissä hänen mukaansa on nimetty metroasema, tori ja rautatieasema (ransk. Bruxelles-Schuman, hollanniksi: Brussel-Schuman).

Vuosituhannen vaihteessa joukko yksityishenkilöitä alkoi kerätä aineistoa Schumanin julistamiseksi autuaaksi, mikä olisi ensimmäinen askel kohti julistamista katolisen kirkon pyhimykseksi. Aiheesta keskusteltiin julkisuudessa vuonna 2004, mutta Vatikaanin kanta ei ollut kovin myönteinen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robert Schuman Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.12.2013.
  2. Pääministerin nimike tuli käyttöön vasta Viiden tasavallan myötä vuonna 1958. Sitä ennen tittelinä, kuten Robert Schumaninkin kohdallakin, oli Neuvoston puheenjohtaja eli neuvoston presidentti.
  3. Vatican resists drive to canonise EU founder Telegraph. Viitattu 2.12.2013.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Schuman.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Schuman Declaration (englanniksi)